Lue keskustelun säännöt.
Eipä ole suomalainen avioliitto tasa-arvoa nähnytkään
16.11.2017 |
Miksi perhee yhteinen nimi on aina miehen nimi? Naine luopuu jopa harvinaisemmasta nimestään koska nimi on arvokkaampi kun se periytyy mieheltä. Jopa naiset itse ajattelevat näin. Mitä järkeä on vapaasti valita aina se naista syrjivä vaihtoehto? Eihän tuossa argumentissa ole mitään järkeä. Kertoo aika paljon miten alistuvia naiset ovat kun miljoonat naiset vaihtavat paperinsa alistusperinteen ja naisa aina alistaneen suhteen mukaan. Missä itsekunnioituksenne on? Jopa miehen yleinen ja vaikea nimi voittaa naisen nimen. Nainen on arvottomampi, sitä se merkitsee.
Naiset on pakotettu nimenvaihtoon ja teette sitä edelleen kun on vapaus valita. Aika säälittävä. Sopii toki matalastatuksiselle naiselle mutta työelämässä lähinnä noloa.
Eipä ihme että miehet eivät juuri mitään tee, ei kukaan kunnioita tuollaisia tossuja. Itsekin miehenä vain käyttäisin tuollaista naista.
Kommentit (45)
Kerroit tossa valituksessa saman asian kolmesti. Opettele kirjoittamaan tiiviitä ja ytimekkäitä aloituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on vapaaehtoista saatana. Tunnen myös joitain miehiä, jotka vaihtoivat sukunimensä.
Älä turhaan sotke faktoja tämän miesviha palstan keskusteluihin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista oudoimpia ovat nämä "omani on harvinaisempi, hihihii otin silti miehen nimen hiihhi". Huoh.
Nimet ovat julkisia ihmisen ensisijaisia tunnistimia, nimen avulla löydät ja erotat ihmisiä. Eipä näy miehiltä panosta eteenne.
Miksiköhän. Ai niin, miehenne eivät kantaisi toisen suvun nimeä ylpeänä.
No ei naisenkaan ole pakko vaihtaa sukunimeä.
Miehen nimi oli huomattavasti harvinaisempi kuin omani. Omaani liittyi lapsuuden tuomia epämiellyttäviä muistoja enkä halunnut kantaa niitä mukanani. Minulle tasa-arvoa oli se että sain IHAN ITSE päättää sukunimestä enkä niin että joku (mies tai tämä palstan sukunimihullu) minulle olisi määrännyt otanko vai et.
Mä olen osin samaa mieltä: se että yleensä otetaan miehen nimi, ei ole sattumaa. Miehen nimeä pidetään tärkeämpänä ja se on surullista.
Aloittajalle: tarvitset hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä otin kaksoisnimen. Ongelma ratkaistu. Minun harvinainen nimeni ja miehen tavisnimi.
Mutta toki lapsille periytyy se miehen nimi, joten ap voisi seuraavaksi miettiä sen tasalla - arvoisuutta. Minä en viitsi, kun minulla on tyttöjä, jotka eivät siis nimeä nykysysteemissä periytä, elleivät toimi valtavirtaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä otin kaksoisnimen. Ongelma ratkaistu. Minun harvinainen nimeni ja miehen tavisnimi.
Mutta toki lapsille periytyy se miehen nimi, joten ap voisi seuraavaksi miettiä sen tasalla - arvoisuutta. Minä en viitsi, kun minulla on tyttöjä, jotka eivät siis nimeä nykysysteemissä periytä, elleivät toimi valtavirtaa vastaan.
Miehesi tuskin harkitsikaan kaksoisnimeä tai sinun nimeäsi. Eli itse en sanoisi "ongelma ratkaistu", vaan että "mies oli taas tärkeämpi". Ja olet oikeassa, lapsille sukunimen annoitte peri-patriarkaalisesti.
-ei aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos ihan jokainen päättäisi omista nimistään ja mikä nimi lapselle tulee. Ja muillehan se asia ei sitten kuulukaan. Ihme syyllistämistä taas. Tekee nainen mitä vaan niin aina on joku taho arvostelemassa. Mitä se kellekään kuuluu millä nimellä itseään ja lapsiaan kutsuu?
Joko voitaisiin elää sellaista taso-arvon aikakautta, että nainen saa ihan itse päättää mitä tekee ilman että joku ulkopuolinen taho on holhoamassa hänen päätöstään.
Tutulla oli todella kaunis ja harvinainen sukunimi, mutta niin vaan otti miehen ruman tusinanimen. Miehelläni on taas todella kaunis sukunimi, mutta en edes harkinnut nimen vaihtoa vaikka omani on ihan tavallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos ihan jokainen päättäisi omista nimistään ja mikä nimi lapselle tulee. Ja muillehan se asia ei sitten kuulukaan. Ihme syyllistämistä taas. Tekee nainen mitä vaan niin aina on joku taho arvostelemassa. Mitä se kellekään kuuluu millä nimellä itseään ja lapsiaan kutsuu?
Joko voitaisiin elää sellaista taso-arvon aikakautta, että nainen saa ihan itse päättää mitä tekee ilman että joku ulkopuolinen taho on holhoamassa hänen päätöstään.
No aloittaja nyt on mt-potilas, ei hänen juttujaan kannata liikaa kuunnella.
Mutta nämä ovat jänniä nämä ihmisen ajatukset "ihan itse tehdyistä päätöksistä". Voihan sen toki ajatella, että päätökset on tehty itse, mutta sehän kertoo sen, että n. 70 % naimisiinmenneistä naisista pitää sitä miehen nimeä "ihan omasta päätöksestään" jostain syystä parempana kuin omaansa. Usein ne "omat päätökset" ovat näitä "näin nyt on aina tehty" -pohjaisia päätöksiä.
Mä koen olevani etuoikeutettu naisena kun saan itse valita "epätasa-arvon". Moni mies ei saa (asevelvollisuus)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras olisi kun kaikki järkevän nimen omistavat pitäisivät oman nimensä. Sikaset ja Sikiöt tms vaihtakoon, jos haluavat. Lapsille kauniimpi tai harvinaisempi nimi.
Joidenkin mielestä se on romanttista, kun omistaja vaihtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitukseen voisi sanoa, että omasta harvinaisesta nimestä ei tarvitse luopua, mutta niin suurella osalla on tavisnimi, että vaihtamisessa ei ole mitään harmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos ihan jokainen päättäisi omista nimistään ja mikä nimi lapselle tulee. Ja muillehan se asia ei sitten kuulukaan. Ihme syyllistämistä taas. Tekee nainen mitä vaan niin aina on joku taho arvostelemassa. Mitä se kellekään kuuluu millä nimellä itseään ja lapsiaan kutsuu?
Joko voitaisiin elää sellaista taso-arvon aikakautta, että nainen saa ihan itse päättää mitä tekee ilman että joku ulkopuolinen taho on holhoamassa hänen päätöstään.
No aloittaja nyt on mt-potilas, ei hänen juttujaan kannata liikaa kuunnella.
Mutta nämä ovat jänniä nämä ihmisen ajatukset "ihan itse tehdyistä päätöksistä". Voihan sen toki ajatella, että päätökset on tehty itse, mutta sehän kertoo sen, että n. 70 % naimisiinmenneistä naisista pitää sitä miehen nimeä "ihan omasta päätöksestään" jostain syystä parempana kuin omaansa. Usein ne "omat päätökset" ovat näitä "näin nyt on aina tehty" -pohjaisia päätöksiä.
Et nyt tajunnut sitä, että siihen omaan päätökseen vaikuttaa myös se, pitääkö vallitsevaa tapaa hyvänä. Tai pitääkö vallitsevan tavan mukaan toimimista hyvänä. Jos pitää, niin silloin on ihan itse päätynyt ratkaisuun, jossa ottaa miehen nimen. Mikä sulle siinä on ongelma? Se on nimenvaihtoa, ei sukuelinten silpomista, tai kaavussa kulkemista. Ne ovat aivan eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä otin kaksoisnimen. Ongelma ratkaistu. Minun harvinainen nimeni ja miehen tavisnimi.
Mutta toki lapsille periytyy se miehen nimi, joten ap voisi seuraavaksi miettiä sen tasalla - arvoisuutta. Minä en viitsi, kun minulla on tyttöjä, jotka eivät siis nimeä nykysysteemissä periytä, elleivät toimi valtavirtaa vastaan.
Miehesi tuskin harkitsikaan kaksoisnimeä tai sinun nimeäsi. Eli itse en sanoisi "ongelma ratkaistu", vaan että "mies oli taas tärkeämpi". Ja olet oikeassa, lapsille sukunimen annoitte peri-patriarkaalisesti.
-ei aloittaja
Minusta se on ihan sun päässäs, että mies oli tuossa tärkeämpi. Kuten kokonaan sekin on, että sukunimilaki liittyisi siihen, että mies on tärkeämpi sen takia tai laki on sellainen, koska mies on tärkeämpi. Ei ole, se on sun päässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos ihan jokainen päättäisi omista nimistään ja mikä nimi lapselle tulee. Ja muillehan se asia ei sitten kuulukaan. Ihme syyllistämistä taas. Tekee nainen mitä vaan niin aina on joku taho arvostelemassa. Mitä se kellekään kuuluu millä nimellä itseään ja lapsiaan kutsuu?
Joko voitaisiin elää sellaista taso-arvon aikakautta, että nainen saa ihan itse päättää mitä tekee ilman että joku ulkopuolinen taho on holhoamassa hänen päätöstään.
No aloittaja nyt on mt-potilas, ei hänen juttujaan kannata liikaa kuunnella.
Mutta nämä ovat jänniä nämä ihmisen ajatukset "ihan itse tehdyistä päätöksistä". Voihan sen toki ajatella, että päätökset on tehty itse, mutta sehän kertoo sen, että n. 70 % naimisiinmenneistä naisista pitää sitä miehen nimeä "ihan omasta päätöksestään" jostain syystä parempana kuin omaansa. Usein ne "omat päätökset" ovat näitä "näin nyt on aina tehty" -pohjaisia päätöksiä.Et nyt tajunnut sitä, että siihen omaan päätökseen vaikuttaa myös se, pitääkö vallitsevaa tapaa hyvänä. Tai pitääkö vallitsevan tavan mukaan toimimista hyvänä. Jos pitää, niin silloin on ihan itse päätynyt ratkaisuun, jossa ottaa miehen nimen. Mikä sulle siinä on ongelma? Se on nimenvaihtoa, ei sukuelinten silpomista, tai kaavussa kulkemista. Ne ovat aivan eri asioita.
Siis aivan ilmeistähän se on, että se n. 70 % naisista tosiaan ilmeisesti pitää hyvänä sitä tapaa, jossa miehen nimi asetetaan automaattisesti naisen nimeä tärkeämmäksi. Ihmiset ovat usein kovin perinnerakkaita, eivätkä usein halua pohtia tai kyseenalaistaa syvemmin. Voihan sitä kutsua itse tehdyksi päätökseksi, kun matkaa virran mukana. Miten kukin sen nyt näkee.
Mikä ongelmani on? No onhan se vähän surullista, että sukupuoli määrää tällaiset asiat. Toisen sukupuolen nimeä pidetään tärkeämpänä ja merkityksellisempänä. Voit toki käyttää tätä "mitä välii?" -argumenttia, mutta minun mielestäni sillä on väliä. Se kertoo yhteiskunnan rakenteista, sukupuolikäsityksistä ja -arvostuksista. Toki ne ovat monille naisillekin "mitä välii?".
Vierailija kirjoitti:
Minä otin kaksoisnimen. Ongelma ratkaistu. Minun harvinainen nimeni ja miehen tavisnimi.
Mutta toki lapsille periytyy se miehen nimi, joten ap voisi seuraavaksi miettiä sen tasalla - arvoisuutta. Minä en viitsi, kun minulla on tyttöjä, jotka eivät siis nimeä nykysysteemissä periytä, elleivät toimi valtavirtaa vastaan.
Minusta nämä Mariella Tähtiratsastaja-Korhonen -nimet ovat niitä säälittävimpiä nimikyhäelmiä. Ei ole ollut uskallusta tehdä oikeaa ratkaisua, vaan valittu haalean mitäänsanomaton ja ylettömän vaikeakäyttöinen sekasikiö.
Vierailija kirjoitti:
Nimen voi vaihtaa takaisinkin jos ei tykkää. Ja joka tapauksessa 9/10 tapauksista se naisen "oma" nimi on oikeasti hänen isänsä, isänisänsä, isänisänisänsä nimi, tai vähintään äidinisän, äidinisänisän jne nimi. Eli vähintään mummoa alistaneen miehen nimi. Tyttäreltä äidille periytyviä nimiä ei ole.
Jos nimikäytännön kokee alistavaksi, voi ottaa ja keksiä kokonaan uuden nimen. Sehän olisi paras ratkaisu. Alistava patriarkaatti pesii joka ainoassa sukunimessä, myös siinä äidin nimessä, jos se on peritty.
Isän nimi on kuitenkin saatu heti syntymän jälkeen, sen kanssa on kuljettu läpi lapsuuden jne. Ja jos kaikki ajattelevat, että ihan sama ottaa miehen nimi, kun kuitenkin oma nimi olisi isältä, niin eihän kukaan silloin ikinä voi saadakaan niitä äitinsä nimiä. Sen kierteen voi myös rikkoa, jotta äitien nimet ylipäätään voivat kulkea suvussa eteenpäin.
Ketju on lukittu.
Se on vapaaehtoista saatana. Tunnen myös joitain miehiä, jotka vaihtoivat sukunimensä.