Lue keskustelun säännöt.
Mitä kappaletta ette voi kuunnella itkemättä ja miksi?
Itselläni PMMP:n Lautturi. Sanat liippaavat liian läheltä. Toinen samaa teemaa käsittelevä kappale Johanna Kurkelan Prinsessalle, jossa hyvästellään läheinen viimeiselle matkalle.
Kommentit (997)
Vierailija kirjoitti:
Joululaulu alkuperäinen ruotsinkielinen Taivas sylissä: laulettu monissa tärkeissä tilaisuuksissa.
Mulla on myös tuo, varsinkin siinä heikkolaatuisessa YouTube-videossa, jossa Flor laulaa sen viimeisillään raskaana ja hipaisee vatsaansa laulaessaan "du mitt lilla barn"-. Toinen takuuvarma liikuttaja on Jon Henrik Fjällgrenin Daniels joik, joka kertoo hänen nuorena kuoleesta ystävästään. Siinä ei ole oikeastaan edes sanoja, vain puhdas tunne ja tuska.
Ja klassisesta musiikista tietysti Sibelius, mutat myös Melartinin prinsessa Ruususen häämarssi, koska se soitettiin omissa häissäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Cheekin timantit on ikuisia raastavan äänen vuoksi
On monia Isänmaallisia lauluja, Finlandia, Veteraaniniltahuuto, Evakkolaulu,
Rakkauslauluja monia, Romanssi, Sua vain, ylikaiken mä rakastan, saa aina kyyneleet silmiini,
Laura Marian lauluja. Anne - Marian lauluja ym. Ym.
Leevi and the Leavingsin Joulukertomus. Erityisesti kertosäe ja toinen säkeistö iskevät:
"..
No ei se ollut joulupukki
Valkoparta, vanha ukki
kun tyttäremme lapsi sylissään
meidät yllättää
olet laihtunut ja liian hento
joulun ihme, tähdenlento
taivaastako teidät tänne toi?
Joulun kellot soi.
Pikkutyttäremme ei kai vielä äiti olla voi
silti pienokaisen kanssa meille joulun tullessaan toi
Tämä joululahja ihmeellinen joulun pelastaa
vanha keinuheppa ullakolta esiin taas tulla saa"
Hard rock hallelujah on sellanen. Minä liitän sen vahvasti kokemaani suruun ja tuskaan. Se auttaa jaksamaan yli vaikeiden aikojen. Kuuntelin sitä silloinkin kun synnytin, terveiset kätilölle <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Almaz. Randy Crawford 70-luvulla esitti.
mc mane hiljainen ilta vaikka onkin tosi teini biisi mutta tuo mieleen upeita aikoja exän kanssa ja nuoruuden ihastuksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ArskaVaan kirjoitti:
Almaz. Randy Crawford 70-luvulla esitti.
1986.
Vesalan Finlandiaa, on kuin liidulla vedettäisiin taulua pitkin tai kissaa tapettais, menee todella selkäytimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lonely this Christmas ja ihana Les Gray.
Vierailija kirjoitti:
Peppi Pitkätossun jäähyväislaulu.
Tämä sama, soitettiin äitini hautajaisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Daivid Spinozza - Superstar
Tuohon liittyy paljon muistoja ajalta, kun olin melko nuori.
"Olisitpa sylissäni". Puolisoni nukkuui pois kirjaimellisesti syliini tuon biisin soidessa radiossa.. Aina kun kuulen kyseisen laulun, tulee itku, vieläkin, vaikka tapahtumasta on reilu 3 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Regresa a Mi (Il Divo)
- rakkaus
Charlie Chaplin: Smile.
Chaplin ja tämä laulu olivat edesmenneen äitini suosikkeja. Ja eräänlainen elämänasenne. Äitini säilytti positiivisen ajattelun ja nautti elämän pienistä iloista, vaikka viimeiset 15 vuotta sairasti kolmea eri syöpää. Siksi soitimme laulun hänen hautajaisissaan:
Smile when your heart is aching, smile even though it is breaking. When there are clouds in the sky, youll get by.
Omassa elämässä on nyt murhetta ja sydän särkynyt. Tunnen tämän biisin kautta äidin läheisyyden ja tuen.
Varpunen jouluaamuna... Joka ikinen kerta ääni alkaa värisemään kohdassa " En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta, olen pieni veljesi, tulin taivahasta." vaikka ei edes liity mitään tunnesidettä tähän lauluun.
Konevitsan kirkonkellot Piirpaukkeen esittämänä. Kitarasoolo iskee kyynelhermoon...
Samuli Edelman & Vesa-Matti Loiri - Tie pohjoiseen
Koti-ikävä
Huuperin Holivuud Hill, teennäistä saibaa, suomen kielell vielä mitäänsanomattomampi.
Minulla monesti joku yksittäinen sävelkulku tuo kyyneleet silmiin melkein kuin refleksinomaisesti. Toinen lapsi näkyy perineen saman piirteen. Itkettäviä biisejä siis löytyy pitkä lista. Viimeisimpänä nostona tulee mieleen Sueden Drive Myself Home. Autossa kuuntelin ja oli pakko ajaa tien sivuun hetkeksi. Summasi niin hyvin sen hetkisen ahdistuksen ja päässä pyörineet ajatukset.
Viime kesältä jäi mieleen ei niinkään mikään yksittäinen biisi vaan niiden kokonaisuus, kun satuin vähän puolivahingossa Kimmo Blomin todennäköisesti viimeiselle keikalle. Setti oli akustinen, kauniita biisejä toisensa jälkeen. Artisti oli silloin jo pitkän sairauden uuvuttama, mutta ääni oli edelleen hieno. Kuukautta myöhemmin hän poistui tästä maailmasta.