Lue keskustelun säännöt.
Oletteko nähneet enkeleitä?
Kommentit (63)
Mäpäs kirjota tähän vielä tarkempia ulkonäkökuvauksia tosta enkelistä. Oon toi sama joka kirjotti edellisen pitkän sepustuksen tosta pohjanmaalla tapahtuneesta näystä.
-jaloissa oli samallainen iho ku ihmisellä, noin kokoa 36 ja oikeestaa ihan samallaiset ku ihmisellå, ei kenkiä.
-silmät oli varmaanki 5 cm x 5cm siis niin jättimäiset ettei oikeesti kellää oo semmosia. Näytti samalta ku manga piirroshahmojen silmät
-nenästä ennoo varma oliko, jotain pientä siinä naaman keskellä oli
-perinteistä tukkaa ei ollu mutta kasvoja kehysti se semmonen joku rykelmäpinta
-huulet oli kapeat tai sit niitä ei ollu
-loistavaa ja hohtavaa oli joka "pinta" ja materiaali
-tämän maan väreistä siinä oli ainakin keltaista, varsinkin vartalossa ja "vaatteissa" tai mitä juttua siinä sen vartalossa olikaan.
-jotakin kovia kukkia tai kukan näköisiä rykelmäjuttuja sillä oli rinnuksilla, mahtoi pitää niitä "käsillään" kiinni,
-se oli n. 160 cm pitkä ja vois ajatella että jos se astuis meidän puntarille ni saattais painaa 40-50 kiloa.
-omituisen kapeat "hartiat"
-pää oli omituisen iso, 2 kertaa niin iso ku ihmisellå ja pyöreä, ei pitkulainen edestä niiku ihmisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuo mun näkemä enkeli oli kaunis, tosi kaunis, vaikka tuo kuvailu kuulostaa aika karmasevalta.
Pari kertaa muutama enkeli on rastastanut ohi yksisarvisilla Reiki-hoitoon puhdistavat kivet repuissaan ja parantavat magneetit ranteissaan. Miten niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaako kukaan kertoa mistä tietää, miten erottaa enkeli ja kuollut omainen?
Olen se joka kertoi omaisen poismenon jälkeen nähneen valopalloja. Enää en, toisinaan tunnen kuitenkin ihmeellistä energiaa ja saatan nähdä vilaukselta tumman/savuisen "hahmon" vieressä. Kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä. Tapahtuman ollessa tuore, pyysin ääneen merkkiä muutaman kerran, ja näinkin jotain ihan konkreettisia. Ne olivat sellaisia esineen liikkumista, nykyään en uskalla tuollaisia erikseen pyytää. En toivo elämääni kuitenkaan liikaa sellaista. Saavat vähän pelokkaaksikin.
Ei mitään vastauksia kenelläkään? Tyypillistä kun tästä aiheesta kysyy, niin ikinä ei kenelläkään ole sanottavaa. Paitsi nuo demonijutut tietysti tulee aina joku kertomaan.
Asutko ap Lapissa? Kaamasen suunnalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joskus vastaavaan ketjuun kirjoittanut nämä kokemukseni, mutta kirjoitanpa jälleen. Niin, olen ihan täyspäinen ihminen!
Minulla oli todella vaikea liitto, olin tosi ahdistunut. Mies joi liikaa ja hän sairastui vakavasti raskauteni aikana. Olin tosi väsynyt. Kerran sitten vauvani nukkui pinnasängyssä sänkymme vieressä. Heräsin siihen, että siinä vieressä seisoi nainen, joka katsoi nukkuvaa lastani. Hänellä oli päällään sellainen sammaleenvärinen puku, vähän niinkuin haalari. Hänellä oli tummat hiukset, puolipitkät, ja latvat oli taivutettu alaspäin. Hän katsoi lempeästi lastani, katsahti minuun ja hävisi.
Voihan se olla, että se oli unta, mutta ei se ollut. Mielestäni hän halusi näyttäytyä minulle, että ymmärtäisin, että kyllä lapsestani huolta pidetään.
No, tämä samainen lapsi oli kouluiässä. Olin yksinhuoltajana muuttanut ahdistavalle pienelle paikkakunnalle. Lapseni oli ekaluokkalainen, ja hän joutui kävelemään kouluun pätkän maantien laitaa, jossa kulki isoja rekkoja. Lapsi pelkäsi aina koulumatkaa. Mutta sitten lapsi kertoi, että kun hän oli kävellyt taas pimeänä aamuna kouluun, oli enkeli tullut - hän oli nähnyt sen - ja sanonut, että ei saa pelätä.
Lastani tämä lohdutti ja hän kertoi tämän illalla iltapäiväkerhon jälkeen. Minuakin tämä lohdutti, koska olin niin yksin, minulla ei ollut siellä yhtään ystävää ja työkaverini inhosivat minua, koska epäonnistuin siinä työssä. Se oli niin karmeata aikaa.
Kyllä, minun on pakko uskoa enkeleihin tai johonkin suojelevaan voimaan. Voin olla varma, että kyllä lapsestani huolta pidettiin. Kyllä. Niin piti vaan olla.
Itsestänikin tämä kuulostaisi lässynlässynjoojoo -meiningiltä. Mutta edelleenkin minua lohduttaa se, että tästä lapsesta pidetään huolta, vaikka olisi kuinka vaikeaa. No, nyt lapsi on nuori aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus vastaavaan ketjuun kirjoittanut nämä kokemukseni, mutta kirjoitanpa jälleen. Niin, olen ihan täyspäinen ihminen!
Minulla oli todella vaikea liitto, olin tosi ahdistunut. Mies joi liikaa ja hän sairastui vakavasti raskauteni aikana. Olin tosi väsynyt. Kerran sitten vauvani nukkui pinnasängyssä sänkymme vieressä. Heräsin siihen, että siinä vieressä seisoi nainen, joka katsoi nukkuvaa lastani. Hänellä oli päällään sellainen sammaleenvärinen puku, vähän niinkuin haalari. Hänellä oli tummat hiukset, puolipitkät, ja latvat oli taivutettu alaspäin. Hän katsoi lempeästi lastani, katsahti minuun ja hävisi.
Voihan se olla, että se oli unta, mutta ei se ollut. Mielestäni hän halusi näyttäytyä minulle, että ymmärtäisin, että kyllä lapsestani huolta pidetään.
No, tämä samainen lapsi oli kouluiässä. Olin yksinhuoltajana muuttanut ahdistavalle pienelle paikkakunnalle. Lapseni oli ekaluokkalainen, ja hän joutui kävelemään kouluun pätkän maantien laitaa, jossa kulki isoja rekkoja. Lapsi pelkäsi aina koulumatkaa. Mutta sitten lapsi kertoi, että kun hän oli kävellyt taas pimeänä aamuna kouluun, oli enkeli tullut - hän oli nähnyt sen - ja sanonut, että ei saa pelätä.
Lastani tämä lohdutti ja hän kertoi tämän illalla iltapäiväkerhon jälkeen. Minuakin tämä lohdutti, koska olin niin yksin, minulla ei ollut siellä yhtään ystävää ja työkaverini inhosivat minua, koska epäonnistuin siinä työssä. Se oli niin karmeata aikaa.
Kyllä, minun on pakko uskoa enkeleihin tai johonkin suojelevaan voimaan. Voin olla varma, että kyllä lapsestani huolta pidettiin. Kyllä. Niin piti vaan olla.
Itsestänikin tämä kuulostaisi lässynlässynjoojoo -meiningiltä. Mutta edelleenkin minua lohduttaa se, että tästä lapsesta pidetään huolta, vaikka olisi kuinka vaikeaa. No, nyt lapsi on nuori aikuinen. [/quote
Olin kerran eräässä ravintolassa Helsingissä. Yhtäkkiä näin useamman Helvetin Enkelin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meinasin ensin kun avasin tän ketjun etten jaksa kirjottaa omaa kokemustani. Noh kirjotan sen nyt kuitenki mutten jaksa katto tuleeko hyvää tekstiä tai kirjotusvirheitä. Pitäis kirjottaa tosi pitkä selostus että sais kaiken kerrottua mutta koitan nyt kertoa pääpiirteet. Olin n. 12-14 vuotias, oli kesäyö pohjanmaalla. Potkin jalkapalloa ulkona nurmikolla. Vieressäni oli pelto jonka toisella puolella oli kirkko. Aivan todella yhtäkkiä, juuri kun vilkaisin kirkolle päin, nousi pellon päällä ollut usvapilvi ja jotenkin lensi hämmästyttävån nopeasti ja äänettömästi mun etee. Siitä muodostui noin puolen metrin päähän minusta n. 160 cm korkea usvapatsas josta muodostui sekunnissa jonkin todella todellinen olento. Se oli niin todellinen että maailma sen ympärillä näytti sen hetken harmaalta ja häilyvältä. Se muistutti ihmistä, mutta sen verran omituinen että ei se ollu ihmismäinen. Oli pää ja kädet ja silmät ja suu ja samat ilmeet ku ihmisillå. Jalat ja varpaat oli samat ku ihmisellå. Käsien tilalla oli jotain mitä ennoo täs maailmas nähny enkä voi siksi kuvailla niitä. "Käsien" pintatekstuuri muistutti orkkideakukkarykelmää. Tämä rykelmä juttu peitti siivet tai ne jotkut jutut mitå sillä oli selässä. Perinteisiä siipiä ei ollut mutta jotain mitä ei täs maailmas oo nähny ni sil oli seläs. Ehkä kenties jotakin irrotettavia osia (?) Sen olennon "osat" oli niin vieraita etten voinu tietää mikä osa oli vaatetta tai mikä osa jotakin esinettä tai tavaraa tai mikä osa oli sen olennon ruumiinosaa. Oli kans semmosia värejö joita ei täs maailmas. Siks hankala kuvailla. Silmät oli todella suuret, niitä oli 2 ja ne oli samalla lailla naamas ku ihmisellä. Noh palataan hetkeen ku se ilmestyi. Tuntui ertä tuhoudun sen katsomisesta. Tuntui että ruumiini seisoi 30 senttiä silmieni takana. Se oli hämmästyttävin tunne IKINÄ. tuijotimme.. jatkuu seuraavas kommentis
Tämä on liian pikkutarkka selostus ollakseen totta ja aikaakin on kulunut… ei uskottava
No en todellakaan, jos joku hallusinoi (ja vielä useinkin kun näitä kokemuksia on paljon) niin hoitoon nyt heti!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei helvetti sentään.... ei, en todellakaan ole.
Siis ootteko ihan tosissanne..? :o
Oon aina pitänyt enkeleistä puhuvia jonain yltiöuskonnollisina tai sitten uskomushoitoihin, homeopatiaan yms hurahtaneina hihhuleina.
Uskotteko te enkeleitä nähneet johonkin jumalaan tai noihin vaihtoehtoishoitoihin?
Vierailija kirjoitti:
Siis ootteko ihan tosissanne..? :o
Oon aina pitänyt enkeleistä puhuvia jonain yltiöuskonnollisina tai sitten uskomushoitoihin, homeopatiaan yms hurahtaneina hihhuleina.
Uskotteko te enkeleitä nähneet johonkin jumalaan tai noihin vaihtoehtoishoitoihin?
Enkelit on Jumalan palvelijoita, suurin osa näistä keskustelun enkeli kokemuksista eivät ole todennäköisesti Jumalasta lähtöisin. Saatana ja demonit osaa yhtälailla esiintyä valona ja kauniina ja harmittomana. Kun oikeasti tapaa Jumalan enkelin niin siitä ei jää epäilystä oliko se Jumalasta vai ei. Suurin osa ihmisten näkemistä henkiolennoista on demoneja, koska demonit haluaa joko pelotella taikka päästä ihmisten elämään enemmän käsiksi.
Nostan tätä enkeliketjua, ehkä saisimme lisää keskustelua.
En ole varma olenko nähnyt enkeleitä, sillä ne kaksi, jotka oletan olleen enkeleitä näyttivät ihan tavallisilta ihmisiltä. Minulle kuitenkin tuli sellainen olo että ne oli enkeleitä. Yhden ihmisen olen kuullut kertovan että hän näki enkelin (ollen siis täysin varma asiasta). Minulla ei ole tarvetta nähdä enkeleitä, mutta ajattelen että enkeleitä on paljon.
Jatkuu...toisiamme silmiin ehkä 20 sekunnin ajan kunnes se hävisi. N. Puoli metriä oli tilaa välissämme ja siinä silmät samalla tasolla toisiamme tuijotimme. Nuo oli mun elämän ihanimmat 20 sekuntia. Semmonen ihana tunne oikeen kihelmöi koko kehossa. (Jos pelkkä enkelin tuijottaminen on noin ihanaa, ni kuinkahan ihanaa sitä mahtaakaan taivaassa olla) Noh sillä enkelillä oli semmonen hyvin jännittyny ilme koko tän tuijottamisen ajan. Ihanku sitä olis jännittänu tulla näyttäytymää mulle. Kyllä se hymyili mutta semmosta lapsellista ilovirnistystä. Minä vaikka hymyileväinen oonki ni en voinu vastata siihen hymyyn. Mulla oli todennäkösesti suu ympyrän muotosena ja silmät tihrussa että mitä IHIMETTÄ. Jotenki sanoisin että se oli naispuolinen olento, ja ehkä nuoren puolinen. Noh sitte se haihtui. Muuttui ensi sekunnissa takas usvaksi ja sitte se usva jäi siihen leijumaan. JA MINÄ SÄIKÄHIN. Säikähdin niin kovasti että ihan pahaa tekee muistellakkaa. Pelko tuli vasta sillä hetkellä ku se haihtui pois. En jääny paikalle ihmettelemää vaa juoksin aivan samassa sisälle ja lujaa. Sisällä en edes voinu heti kertoa tapahtunutta koska tajusin ettei tuota voi selittää. Olin nähnyt jotain mille ei ole olemassa suomen kielellä sanoja. En voisi selittää sitä niin tarkasti ku haluaisin. Kerroin vanhemmille vasta seuraavana päivänä ku mentii automatkalle jonnekki. Uskovat mua, meillä on uskovainen perhe.
Se mitä silloin näin oli niin todellista totta. Tuo näky ei ollu läpinäkyvä tai haalea vaan niin realistinen ja käsinkosketeltava että. Harmittaa etten kysyny siltä mitää! Siltähän olis voinu kysyä jotai!:D mitää ääntä ei muute kuulunu mistää ton tapauksen aikana. Ei ees vissii niitä luonnollisia ääniä siitä ympäriltä.
Tuota muistelen melkeen edelleen päivittäin. Oon nyt 22 ja ihan normaali, ei mielenterveysongelmia. :D Ja ai että kyllä odotan innolla taivaasee menoa. Huhhuh. Välillä jos näen jotain savupilviä ni tulee hetken säikähdys että eikai taas enkeli ilmesty ja joskus iltasin alkaa jännittämää että eikai enkeli tuu.
Tämmöstä.