KULTAINEN 60-LUKU VIIKOLLA 15

Pääsiäisiä tasapuolisesti kaikille!



Minä se ehdin jo tänään vähän huolestua kun kehitin tuossa päivällä omituista toistuvaa vihlontaa tuonne alas tuonne noin. Mietin vain, etteivät supparit mielestäni nivusissa, nivustaipeissa pitäisi tuntua, jotta onhan sitä ennenkin oltu supparia kyydissä ja ei ne silloin noin pätevästi yhteen paikkaan keskittyneet. Kuin puukkoa olisi tökännyt taipeeseen! Auts. Ääneen älähtelin!



No ehkä kyse oli liitoskivuista tms ja onneksi rauhoittuivat, ettei tarvitse ruveta tässä hermoilemaan, kun olen sitä outo, että ajattelin ihan pitää sinne vapun yli vauvan masussa ellei hänellä ole mitään sen suurempaa sitä vastaan... kumma, että vaikka sitä tietää, että kyllä sen tietää, kun supparit iskevät päälle vähän tässä kuulostelee itseään että hmm... mitäs tämä nyt sitten on?



Olisikin ollut klassinen tilanne - meikä innostui nimittäin siivoamaan ruokakaapit puhtaaksi ja kiipeili emännänjatkeella ja tämä olisi saanut sitten synnytyksen käynnistymään... mutta eiköhän odotella vielä, kaksosille olen luvannut maanantaina järjestää myöhästyneet syntymäpäiväjuhlatkin...



ja TUAH - surutta rumpukuivaan lähes kaiken vaatteen. Ei kai se kuivuri muuta tee, kuin että vetää vaatteita vähän kasaan eli suomeksi saattavat kutistua rummussa. Mutta se auttaa, ettei vedä niitä ihan rutikuiviksi ja vaikka venyttää ja räpsäyttää ja antaa vaatteiden kuivua " luonnollisesti" loppuun...



vaahtiksen kertomuksia tässä odotellaan kiinnostuneena, kunhan hän ehtii sieltä tärkeimmiltä puuhilta. Jestas, että meilläkin alkaa kohta se tuhina ja kitinä ja yöttömät yöt... heräileehän sitä nytkin pitkin yötä, mutta jotta sitten siinä on se tissimaakari vieressä tuhisemassa.... hui, mahtavaa!



Näihin tunnelmiin, Mirjami

Ja äh ja öh, yhtenä kappaleena edelleen.



Meillä myös touhukkaita päiviä. Perjantaina en ehtinyt kuin käväistä koneella. Toissayönä ja eilen koko päivän supisti tosi lupaavasti. Olin aivan täpinöissäni, että nyt takuulla pääsee lähtemään. No, illan tullen supparit loppuivat ja täällä sitä ollaan.



Yritin tehostaa supistuspäivän vaikutusta siivoamalla kuin hullu, petasin vauvansängyn, pesin talvipipoja ja -takkeja, jynssäsin ja puunasin, mutta tuloksena oli vain se että mieli oli vähän huojentuneempi mutta kroppa aivan romuna. Oikeasti nyt pelottaa se, että jos vauva ei tämän pääsiäisen aikana synny, niin on ihan mahdollista että ukko ei pääse synnytykseen, kun meillä ei oo lapsenvahtia! Kaiken piti olla tosi hyvin järjestyksessä mutta sitten velipojalle tuli roppakaupalla uusia työmatkoja, ja siihen se rakennelma sitten sortui. :(



Kuivausrummusta: meillä on ollut sellainen nyt 3 vuotta, ja kyllä ainakin ison perheen kanssa ostos kannattaa. Minnekään ei saisi tätä pyykkivuorta kuivumaan ainakaan talvella - paitsi jos pesisi koko ajan. Oon aika skitsona kosteusvaurioista, ja kyllä koko ajan joka paikassa roikkuva märkä pyykki tekee rakenteille hallaa. - - - Tykkään itse kyllä narukuivatusta pyykistä sata kertaa enemmän, ja odottelenkin tässä vähän kesäisempiä kelejä että saa pyykit ulos. Mä kuivaan lähes kaiken pyykin (ainakin 60 asteessa pestävän) rummussa, ja jotkut vaatteet tosiaan tuppaa kutistumaan, eli siinä varmaan se kieltojen syy. Mutta elastaania tms. sisältävät vaatteet ja muun hienopyykin kuivaan telineessä.



Mukava tää pääsiäinen on siinä mielessä, että mies ei oo koko ajan töissä eikä työpuheluita tuu kellon ympäri. No, olihan se eilisen aamupäivän töissä ja tänäänkin pitää jollain työmaalla käydä, mutta on tää silti meidän perheessä luksusta. Pojatkin on päässeet uimaan ja pyöräilemään monta kertaa, kävivät juoksulenkilläkin. :)



Voi Kevis, kyllä ne porukat sieltä kohta kotiin tulee! Mä täällä haaveilen että menisvät koko konkkaronkka pariksi päiväksi jonnekin että saisin olla rauhassa. Mutta koira pitäis jättää tänne, että voisin sitten salaa tihrustaa ikävääni sen turkkiin! :)



terveisiä kaikille lähettää nakkisormi Jymy rv 38+1 (eli täysiaikainen!)

Muksut heräsi jo anivarhain juoksemaan pitkin kämppää ja etsimään piilotettuja suklaamunia. Tämän päivän ne sitten sekoileekin sokerihumalassa, sille ei voi mitään. :-D



Josko nyt jaksais kertoa teille uusiksi sen, mitä eilen katosi taivaan tuuliin. Naputin tarinaa siitä, miten opiskeluaikoina yks kavereistani oli Stockalla aina kiireapulaisena sesonkiaikoina, ja pääsiäisen alla se hokasi saksalaisen pääsiäismunille tarkoitetun väripaketin, jonka kyljessä oli mitä karmeimmalle suomen kielelle käännetty käyttöohje. Oli tainnut firma säästää pitkän pennin käännättämällä ohjeet jollakulla sikäläisellä suomen opiskelijalla. Munat mm. käskettiin " upottaa sukellusmukiin" eli ilmeisesti väriaineella täytettyyn mukiin, ja muuta mukavaa, mutta aivan huippu oli käyttöohjeen loppukaneetti: " Hankaamalla rasvalla munat saavat hohtisen kiillon." Ei meinannu tulla meidän naurusta loppua kun sitä luettiin!



Voivoi, mä olin taas eilen jokseenkin varma, kun tosta Jymystä ei mitään kuulunut, että no NYT. Mutta niinhän sä sitten luulit itekin että lähdön aika tulisi. Mä olen itte ihan luopunut jo toivosta. Neljä iltaa suppaili oikein kiitettävästi sillai, että sellasta se aina aluksi on ollut, kiristelyä ja menkkakipuja, ja siitä sitten lähtenyt käyntiin. Mutta eilen ei ees illalla pahemmin tullut tällasiakaan, ja tässä sitä vaan olla möllötetään. Ei auttanut ässät eikä muut (eikä muuten menny pataässilläkään eilen putkeen). :-( Nyt mulla on sellanen mieli, että eihän tää tenava synnykään. Tässä sitä kuljetaan möhömahana loppuikä ja käydään vessassa vartin välein.



Kukas kirjottikaan, että oli jo hermostunut vihlonnoista...? Mulla vihloo kans välillä oikein armottomasti tonne jalkoväliin ja liitoskivuiksi olen tulkinnut. Pari päivää sitten soitin kyllä synnärillekin, että pitäiskö lähtee näytille, kun tuli vuotoa, mutta puhelimeen vastannut kätilö sanoi, että no problem, jos ei oo kirkasta verenpunaista eikä ole kuukautisvuotoa isompaa ja vauva liikkuu normaalisti. No, niinhän se sitten menikin ohi. Mutta kyllä tässä tosiaan tahtomattaan kuuntelee kroppaansa koko ajan.



Täällä paistaa aurinko ja mä mietin kuumeisesti, että mitäköhän mä tuolla ulkosalla voisin keksiä itelleni tekemistä, kun käveleminen ei enää luonaa. Jymy, mites sä ulkoilet? Mä en tajua, mitä tekemistä keksisin ittelleni tonne takapihan lumen keskelle. Happea silti tartten ehdottomasti.

t. Bonita 39+1

joo, huvitti kun Mirjami kirjoitti että ihme kun ei olla eka kertaa supparia kyydissä ja silti sitä tunnustelee että mitäs tää vihlonta nyt sitten on. Ihan samat tunteet täällä! Nyt varsinkin kun on tullut viimeisen parin viikon aikana koetuksi kaikki ne tuntemukset, joita kolmen edellisen käynnistymisen aikana on ollut - ja silti mikään ei etene - niin kysymysmerkiksi tämä ihmisen vetää.



Ja se mun lapsenvahti-velipoika soittelee melkein joka päivä ja kysyy, missä mennään. Siis ymmärrän hyvin, että häntä kiinnostaa paitsi tämä iloinen perhetapahtuma yleensä, myös se että milloin häntä tarvitaan täällä meillä. Niin mitäs sille sitten vastaa?? Oon sanonut joka kerran, että lupaavalta tuntuu, mutta kenpä tietää? Que sera, sera... jne. jne.



Viime yönä olin niin hermona, että melkein soitin synnärille että mitä mä voisin tehdä vauhdittaakseni asioita. En kuitenkaan soittanut kun järkeilin, että ne taitaa kumminkin sanoa että ajallaan se sieltä tulee.



Bonita, en mä ulkoile mitenkään. Tai siis kärrään kuopuksen pihalle johonkin kohtaan päiväunille ja jään sitten sään salliessa vähän seisoksimaan sinne tai tsekkaan miten lumikellot ja krookuksenalut voivat... ja mietin että mitenkäs noita hortensioita kannattais käydä leikkaamaan, kun kottikärryt on toisella puolella tonttia ja välissä on kauhea hanki enkä saa niitä takuulla sieltä ähelletyksi tänne päähän. Että sellaista reippailua meillä.



Nyt kuuntelen linnunlaulua itkuhälyttimen kautta. Voi siitä keväästä näköjään näinkin nauttia! Melkein kuin kattois videolta takkatulta... :D



Jakselkaas,

Jymy 38+1

jos pitkällä olevia ei enää kävelytä, kun kulkeminen mudassa ja lumessa on aika työlästä. Hangetkaan ei näy häviävän vaikka kohta jo mennään vappua kohti.



Meillä kun on tämä koira leikkauspotilaana, niin täytyy valita rämpiäkö mielummin metsälenkki hihna kourassa vai kävellä siedettävä (mutta kurainen) kylätierundi ja viettää sitten puoli tuntia pesten ja kuivaten koiraparan kipeää mahanalusta. Kummastakin vaihtoehdosta irtoaa mukava närästyspläjäys jälkikäteen. Mutta pientähän tämä ruokatorven polttelu vielä on verrattuna niihin vaivoihin, mitä jotkut joutuu kestämään...



Eilen iltapäivällä vasta huomasin, että vauvan liikkeet näkyvät jo mahanahkan päältä katsoessa. Perheversio Alienista! Täytyy heti näyttää miehelle jahka tuo palaa työmatkalta.



Kannatti ilman muuta tulla pistäytymään lukemassa kultaisten viestit, " hohtinen kiilto" ja itkuhälytin-linnunlaulu saivat taas kerran tyrskimään täällä koneen ääressä. Huumorintaju ei onneksi tunnu hiipuvan, vaikka varmasti onkin rasittavaa odotella viimeisillä viikoilla.



Jaahas, jospa heittäisi muutaman mantelin huiviin närästyksen ennaltaehkäisyksi ja painuisi pihalle yrittämään viinimarjapensaiden leikkelemistä. Aurinko panee parastaan, ehkä nää kinoksetkin vielä joskus antaa periksi...



terv. Juulia rv 24+5

Lopultakin sitten sait poikasen käsivarsillesi ja kotiin! Odotan myös mielenkiinnolla kunnon synnytyskertomusta, toivottavasti ei kuitenkaan ollut mitään traagista.



Me kävimme tänään lasten kanssa Korkeasaaressa ja ihmeen hyvin meni kävelyt siellä. Tosin ilma oli kyllä aika harmaa ja mittari näytti -1. Kun päästiin kotiin, meillä paistoi aurinko ja lämmintäkin oli +9. Ei olis kannattanut lähteä kotoa mihinkään! Onneksi sentään nähtiin karhu ja apinat, leijonat olivat vielä sisällä.



Olen samaa mieltä, että uudet pesukoneet ja kuivausrummut ON ihania! Me saatiin uuteen taloon uudet laitteet (edelliset oli 6v vanhoja) ja ero on kyllä huima! Minä kuivaan kuivausrummussa suurimman osan vaatteista, jos on " muovisia" kuvia tai muita hienompia vaatteita, niin ne sitten saa kuivua narulla. Mutta kuivuri on kyllä suuri helpotus suurperheessä! Vaatteet kyllä toisinaan kutistuvat ja pesunukkaa tulee enemmän/helpommin.



Tinka + Nuppu rv 27+1

Minä keksin, miten " ulkoilla" : imuroin auton pihalla, hehe! Sen verran sulanutta maaplänttiäkin tossa etupihalla oli, että kuoputin siitä haravalla lehtiä ja neulasia vaatimattomat kaks kottikärryllistä. Sitten pukkaskin jo hiki päälle ja selkä oli naatti.

Mut äsken soitti anoppi-prkl että hän tulee kylään, voi ITKU! Kaikkein viimeks mä haluan sen tänne nyt päivittelemään kuinka VALTAVA mä olen. Pitäkää peukkuja että mulla kärsivällisyys jotenkin kestäis taas tälläkin kertaa... Kun itekin on ihan kypsä ja sit tulee toinen tohon vaahtoomaan niin voi *perinnesana*.

t. Bonita

Höh, minä päätin aamulla aloittaa siivousrumban ennen kuin kukaan lapsista kotiutuu. Ainoa ulkoilu on ollut se, että heitin matot kuistin kaiteelle ja toisesta ulko-ovesta olen säännöllisin väliajoin heitellin roskapusseja ulos :) Mutta en ole sen vertaa viitsinyt, että olisin kiikuttanut ne tuonne Sulon luo.



Poika soitti kaupungilta ja oli menossa pronssiotteluun. Mies aikoo käydä kääntymässä täällä ja jättää autonsa kotiin, ettei tarvitse kahdella autolla ajella kotimatkaa. Ja huomenna saan kaksi nuorimmaista kotosalle, yltä päältä koirankarvoissa tietenkin...



Yritänpä käväistä ruokakipolla minäkin, laitoin myös pikkuisen pullataikinan nousemaan, että on kivempi ukkeleilla kotiin tulla. Kävin toissa päivänä kylässä. Masun koosta oli juttua, kyläpaikan emäntä varmisteli, että vappunahan sen poikasen piti kuoriutua. Oli sitten hiukan hiljainen, kun sanoin että TOUKOKUUN 30. päivä. Heh, ei tuo masu ole vielä niin hirveän iso, mutta kyllä tuon raskaudentilan huomaa, kun ei enää voi verhoutua untavatakin suojaan.



Jees, pakko palata köökin puolelle. Taidan minäkin hommata itkuhälyttimen, jos sillä voi kuunnella muitakin luontoääniä kuin vauvan tuhinaa ;)



Kevis pesimispuuhissaan rv 33+5 tai jotain

Keväisissä tunnelmissa vietelty tätä päivää, aurinko paistanut täydeltä taivaalta koko päivän ja lämmitti aivan ihanaisesti. Me siitä villiinnyttiin ja siivottiin terassi ja kannettiin puutarhakalusteet ja grilli esiin,hiukan harmitti,kun ei arvattu varata mitään grillattavaa jotta olisi saanut korkata kesägrillikauden avatuksi.

Käytiin myös lyllertelemässä lenkillä pitkästä aikaa ja nyt sitten saa kärsiä seurauksista eli liikkuminen tuntuu kivasti koko alaosastossa, mutta onneksi ei supistele.Tuo lenkki reitin suunnittelu onkin mukavaa, kun täytyy miettiä, että missä pääsee noin puolessa välissä käymään wc:ssä, joten nyt sitten käytin verovaroja ja kävin terkkarissa:-))ei sitä ennen olisi arvannut millaisia asioita voi joutua ottamaan huomioon, kaikkien kauppojen ym. laitosten wc tiloihin olen jo kiitettävästi päässyt tähän mennessä tutustumaan..



Minusta tuntuu, että kun lueskelen teidän tuntemuksia lähestyvään synnytykseen liittyen, alkaa itsekin seurata jokaista kehon ripsahduta ja tuntemusta ja hiukan pelätä ettei kai se nyt vielä synny..hui!! saisi vielä muutaman viikon tuo nyyterö pysyä mahan sisätiloissa.



tuah rv29+5 kohta vaihtuu taas kymmenluku...

Mä en käsitä mikä näissä sunnuntaissa on se juttu, että silloin aina supistelee ja kipuilee enemmän? Nähtävästi touhuilen sitten viikonloppuisin aina enemmän?



Kevikseltä piti kysymäni, että miten sun aikaisemmat vauvelit on tulleet, ennen vaiko jälkeen LA:n? Ajattelin vain kuin meillä on niin samat viikot menossa...



JA kuivausrummusta Tuahille kommenttia: olen kuivannut siinä lähinnä lakanat, pyyhkeet ja sellaiset. Muut voi mennä kokoon ja ne kuluukin aika paljon. Puuvillaiset alushousut, jotka olen nyt parin vuoden ajan heittänyt rumpuun, on ihan mennyttä kalua. Kuminauhat on löystynyt yms. Ei niin, että paljon surettais, pitää muutenkin uusia koko alusvaatevarasto (kunhan tiedän mihin kokoon asetun :). Mutta tiedoksi, että kyllä ne aika lailla kuluu nopeammin rummulla kuivatessa. Ja tervetuloa Tuah 30 viikon paremmalle puolelle, minullakin rupesi siinä kohtaa ihan uudella tavalla konkretisoitumaan synnytys!



Sitten vielä kysymystä: Onko jollain ollut käytössä seisomalauta kärryissä? Onko se paras kun ikäero on siis n 2v 10 kk esikoiseen? Poitsu on kova kävelijä, joten en ainakaan mitään tuplakärryjä osaisi ehkä ajatella. Kertokaa kokeneemmat, varsinkin jos on ollut tällainen ikäero, miten olette ratkaisseet. Asfaltilla pääasiassa ajellaan...

Miten voi muuten yksi lauta maksaa 50 euroa? Sen hintaisilta ne vaikuttaa.



äitimiia rv 33+1