KULTAINEN 60-LUKU VIIKOLLA 15

Heissan!



Mukavia näin jälkikäteen nuo uimahalli kokemukset, minä kanssa olen uimassa yrittänyt käydä parikertaa viikossa. Minusta tuntuu, että saan niiltä " mummoilta" vihaisia katseita,kun olen niiden mielestä tukkona, niiden kun pitää uida vähintään se 3 rinnakkain saadakseen juoruta ja sitten tällainen norsu matelee hitaasti eteenpäin ja joutuvat peräperää ohittamaan, niin meneehän siinä monta jutunjuurta hukkaan;-))Ennen itse aina tuskaili niiden mummojen ohi pääsemiseksi, mutta nyt on vauhti kääntynyt päinvastoin..Kuntosalilla olen vielä myös yrittänyt käydä ja yllättävän monia liikkeitä, tosin pienillä vastuksilla voi edelleen tehdä ja ne ei kumma kyllä edes käy lonkkiin ja selkään kuten käveleminen, joka ei onnistu niin yhtään.



Minä en voi, kun aina vaan ihmetellä!! miten ahkeria te kaikki olette tekemään kotihommia, vaikka teillä monella noita muksuja ennestäänkin kotosalla ja hommaa riittää jo heistäkin.Minä saan päivät pitkät olla täällä itsekseni ei ole " vastuita" ja voisin tehdä vaikka mitä,kun mies töissä ja miehen muksut vain viikonloppuisin meillä,mutta mitään!!!en saa aikaiseksi ajatuksen tasoa pidemmälle; olisi siivoamista, kukkamultien vaihtoa, vauvan vaatteita läjäpäin odottelee pesua, ompeluhommia odottaa vain muutaman homman mainitakseni.

Aina vaan huomaan, että kappas ilta on tullut taas ja mitään ei ole tullut tehtyä. No sain sentäs aloitettua tenttiin lukemisen, kun se jo viikon päästä.

Hiukan kyllä kauhistelen seuraavaa kännykkä laskua, sillä noita sosiaalisia suhteita olen aktiivisesti hoidellut ja kyläillyt kaikki ystävät, joiden luona jää käymättä työssä ollessa...Ajattelen, että hyvä on hoitaa varastoon sosiaalisia kontaktejakin, saattaahan olla että sitten taas kesällä heti ehdi..



Ja mikä parasta, jos en ole muistanut kyllästymiseen:-)))) asti mainita meidän remppa on lähes valmis, torstaina toiveissa päästä 5viikkoon ekakerran omaan saunaan:-))))), tosin pääsiäisen jälkeen pian alkaa sitten keittiössä sama homma,joten " rempparauhaa" ei kauan kestä...mutta jospa alan valittamaan siitä asiasta vasta sitten, kun olen syönyt mikroruokaa muutaman viikon.....



Vieläköhän muuten Vaahtis yhtenä kappaleena, vai joko päässyt tositoimiin?



Tuah rv 29+0

Olen ollut ihan zippi koko päivän, ottanut useammat nokkaunetkin, mutta mikään ei virkistä.



Mä olen kanssa hieman kateellinen niille, jotka saavat paljon kotihommia tehdyksi, kuin myös Tuah noista liikuntahommista! Ite en oikein mitään pysty tekemään ja sen mitä pystyisin, en saa aikaiseksi.... Alan olla huolestuttavan tottunut lelu- ja vaatekasoihin. Keittiö on mun " heikko kohtani" , se on paikka jonka toivoisin olevan siisti. Muulla ei ole niin väliä. Noh, olen muutenkin vähän huono pitämään paikkoja järjestyksessä. Enempi olen ollut aina tuurisiivooja, välillä kuuraan hulluna ja välillä kaikki saa olla.



Mietin myös, että miten rapakunnossa minä tämän raskausajan jälkeen mahdan olla. En voisi varmaaan edes mummojen vesijumpassa pärjätä. Joku juttu on syksyllä aloitettava, että pääsee edes vähän kuntoon. Ja mullahan jäi viimeeksi kaikki raskauskilot (vauvan paino vain jäi laitokselle) ja ne piti sitten vuosi synnytyksestä tiputtamalla tiputtaa. Että sama homma on varmaan taas edessä ja nyt on paino noussut enemmän kuin viimeeksi.

Oletteko muut ahkerasti ruokakaapilla? Minä hipsuttelen sinne kiitettävän usein...



Minä kyllä odotan tosissaan tästä mahasta eroon pääsyä. En kuulu siihen joukkoon, joka on raskaana ollessaan ihan elementissään, saatika nauttii siitä. Lopputulos on tietty ihana ja sen takia tämä menettelee.



äitimiia rv 32+3 (tuntuu muuten, että olen junnannut tässä 32 viikon tuntumassa jo iät ja ajat :))

Voi ETTÄ! Mulla oli eilisiltana ihan hurjasti ennakkosupparia ja alkoi olla jo ihan lupaavia menkkakipuoireitakin, ja innoissani jo ajattelin, että nytkö alkais. Ja PÖH. Nukkumaan mentiin ja oli mänttiä herätä yöllä vessaan ja tajuta, että joojoo, ohi meni kaikki oireet. Mut oiskohan se Tama nyt viimein sitten laskenut kunnolla sen päänsä lähtötelineisiin? Josko se olis ollut sitä? Huomenna neuvolassa selviää.



Annoin isännän ottaa poikkeuksellisesti mun autopäivänä auton, kun niillä on koulussa ysien juhlalounas, ja sen piti raahata mukanaan puku ja kaikki. Nyt ollaan sitten tänäänkin vaan täällä kotosalla. Jospa tänään pääsis tonne kävelylle, ettei ihan taivaan täydeltä tulis vettä ja räntää. Pilvistä ja sumuista siellä kyllä nytkin on.



Vaahtiksella lienee tänään sitten käynnistyspäivä, mikäli ne suuret ja viisaat siellä nyt pysyvät edes kahta päivää samassa päätöksessä. Peukut pystyyn!

t. Bonita 38+4

Aamulla olikin ensimmäisenä Vaahtis mielessä. Toivottavasti eivät enää keksi mitään henkisiä kidutuskeinoja siellä sairaalassa Vaahtikselle. Käynnistystä käyntiin vain!



Jännää, miten itselläni on vielä niiiin pitkä aika synnytykseen ja te (ainakin Vaahtis, Jymy ja Bonita) voisitte niihin toimiin jo ruveta. Minun supistukseni ovat miltei hävinneet kokonaan, pian lopetan sen magnesiumin nappailun, ettei käy ohraisesti. Ja kun tuo painokin on pysynyt hallinnassa, olo on ollut ihan kelvollinen. Mutta kotitöitä en hirveästi tee, nytkin olen vain nauttinut laiskuudesta, kun lapsukaiset ovat poissa. On minulla ompelukone pöydällä verhoknagaskasan vieressä odottamassa, mutta odotelkoot vain!



Nyt, pikapikaa Kyläsairaalaan, tunnari meni jo.



Kevis

Kevis, Bonita ja muut, jotka olette syöneet tai syötte magnesiumia. Onko siitä jotain ohjeistusta koska sen syönti kannattaa lopettaa? Kun minäkin popsin sitä. Nyt on ollut ihan hyvä jos on vähentänyt suppareita, mutta ei kai enää pitkään?



äitimiia rv 32+4

Muistelen, että oli puhetta parista viikosta ennen la:ta. Itse lopetan vapun jälkeen, jos vaikka tuo diabetes edellyttääkin käynnistystä, niin ei sitten tule ongelmia supistelemattomuudesta. Siis aion lopettaa neljä viikkoa ennen kuin eräpäivä on.



Kevis

Nonnis, nyt täälläkin sitten alettiin valvoa. Heräsin kolmen aikaan yöllä kokovartalo-tukalaan oloon, enkä enää saanut unta. Puoli neljän jälkeen läksin sitten alakertaan pois häiritsemästä vieruskaveria, ja luin yhden dekkarin loppuun, päivitin poikien vauvakirjat, kävin suihkussa, pesin koneellisen pyykkiä, söin aamupalaa ja luin lehden. Sitten kun alkoi vähän ramasemaan (klo 6:30 paikkeilla) niin johan oli pojat jo hereillä.



Paitsi että joka paikkaan sattuu ja kolottaa, niin mieli on myös tosi levoton. Mä jotenkin vaan odotan sitä sairaalaanlähtöä joka yö. Eilen illalla oli hankalia supistuksia, ja laitettiin taksirahatkin jo valmiiksi...



Ihanaa oli kyllä kun hain hesarin postilaatikosta siinä viiden maissa, niin koko tienoo oli aivan huumaavan mustarastaiden konsertin vallassa! Oli vielä pilkkopimeää, mutta orkesteri puhalteli täyttä häkää! Hyvä etten lähtenyt lampsimaan tuonne metsän puolelle aamutakkisillani.



Tänään taivas oirehtii vähän valoisamman päivän suuntaan. Josko se siitä???



Voi Vaahtis, jokos siellä olet käynnistyksen pyörteissä?? Toivotaan niin!! :D



Pyydän kaikilta - varsinkin alku- ja keskivaiheessa olevilta - anteeksi että en muista kommentoida teidän kirjoituksia kovin ahkeraan. Luen kyllä kaikki viestit tosi tarkkaan ja iloitsen/harmittelen juttujanne teidän mukana. Mutta niin kuin tästäkin viestistä näkyy, mikään muu mulla ei nyt näytä mahtuvan kaaliin kuin oma synnytys ja parin muun kohtalotoverin (eli lähinnä Vaahtis ja Bonita, kun mennään niin yhtäjalkaa) tila. :/



Hei mä tilasin vaavi-sängyn, sen pitäis tulla koputtelemaan meidän ovea huomenna! :-)



Hyvää vointia kaikille, voimia remonttien ja muiden koettelemuksien keskelle ja älkää stressatko kotitöistä! :-)



toivoo Jymy rv 37+5?

Minäkin lopetin magnesiumin tossa joskus runsas 2 vkoa sitten, eli kun nyt ollaan 38+viikoilla, niin, eiköhän se aika lailla mene samaan, että nelisen viikkoa ennen la:ta lopetin. Minä söin sitä vaan levottomiin jalkoihin, mutta tehosi siihenkin kyllä hyvin. Nyt onkin koko muija niin levoton ettei siinä paljon magnesiumit enää auta! :-D

t. Bonita

yön valvonut puolivälin matkaaja täällä ilmoittelee itsestään, välissä onkin ollut päiväkausien tauko sukuloimismatkan ja muiden kiireiden takia.



Kaikille on tapahtunut suurempia ja pienempiä, mukava lukea teidän kuulumisia! Jännitetään Vaahtiksen piinastapääsyn puolesta kaikki varmaan...



Meillä ei ihmeempiä maha-alueella tapahdu. Olen tänään menossa toista kertaa synnytyslaulun kurssille, ja se on mielenkiintoista totta tosiaan! Muuten odotuspuoli hoituu lähinnä närästystä magnesiamaidolla ja manteleilla lääkiten ja tulokkaan muljahteluja ihmetellen.



Koiraparka sen sijaan on yövalvomisen syy ja kurjana kaikin puolin. Se syyttää isoilla silmillään äänettömästi isäntäväkeään inhan kaulurin häpeällisestä istuttamisesta kaulaan ja huonosta olostaan. Koirapojan piilokives päätettiin leikata pois ennen kuin kevään lämpö tuo ylenmäärin basilliuhkaa, ja toimenpide tehtiin eilen aamulla. Ei voi eläinraasu ymmärtää, miksi aivan hyvin käyttäytynyttä persoonaansa rangaistaan kauhealla eläinlääkäriasemareissulla ja turkasenmoisella krapulalla, joka seurasi nukutuksen jälkeen. Nyt sitten totutellaan jäykähköön kävelyyn ja ennen muuta tuohon kaikkea elämää vaikeuttavaan kauluriin.



Mutta kuten joku edellä jo kirjoitti, on aamuviiden aikaan tehty ulkona poikkeaminen tähän aikaan vuodesta heräämisen (valvomisen) arvoinen kokemus! Meillä täällä hulisi pöllö kosiohuutoaan - ja sitä rastaiden määrää en käy edes arvailemaan. Kannatti yrittää toipilaan pissattamista vielä aamuyöstä. Varsinaisesta asiasta ei tullut mitään, mutta voi se elämys, kun auringonnoususta oli vasta aavistus taivaalla ja linnut jo riehaantuivat antamaan parastaan...



Kevät tulee sittenkin, ja kultaisten vauvoja putkahtelee varmaan pian joukoittain maailmaan. Oma punnerrus vielä siintelee " kaukana" loppukesässä.



terveisin ja voimantoivotuksin

Juulia rv 24+1

Uups, ylöspäin!



Kevis

Mitenköhän se Vaahtis siellä pärjäilee vai joko olisi pikkuinen vierellä.

Kuulimme tänään uutisen erään tuttavan perheeseen syntyneistä kaksostytöistä. Olivat syntyneet eilen melkein täysiaikaisina sektiolla ja pienemmällä oli jotakin hengitysvaikeutta.

Mies kun aamulla soitti tälle uudelle isälle, niin minä tietysti vieressä yritin kuunnella mitä siellä oli tapahtunut. Mieheni vastaili vain että, just, just ja kyllä niin ja muutenkin ihan epämääräisesti että mä en heti saanut selvää että onko siellä kaikki hyvin vai mitä. Ja sitten alkoivat puhumaan työasioita! Mä ajattelin että no voi hitsi, mutta ei tämä uusi isä ole tainnut vielä tajuta koko asiaa, kun oli vauvat kuulemma nähnyt ihan vilahdukselta vain. Toivottavasti siellä nyt olisi kaikki hyvin. Tämä tuore äiti on kotoisin Brasiliasta eikä ole asunut täällä kuin vuoden verran, joten on siinä elämässä muutosta kerrakseen.



Eipä täällä muuta ihmeempää, teille loppusuoran taistelijoille paljon jaksamissäteitä täältä.

Meriaani rv 26+3

Heh, pikasilmäilin noita alkuviikon viestejä ja huomasin, että omat tekstini suorastaan vilisevät kiroitusvihreitä. Näin olen sitten päässyt työminästäni totaalisesti irti :) Ja äitiyslomakin alkaa vasta ensi viikolla!



Brasilialaisäidille tsemppiä. Tuntuupa hankalalta ajatella, että on vieraassa maassa herkimmillään ilman kielitaitoa ja suvun tuomaa turvaa. Toivottavasti mies on fiksu ja yrittää korvata puuttuvaa sisar-äiti-tätijoukkiota. Itse varmaan ulvoisin masennuksessa, jos minut laitettaisiin Brasiliaan synnyttämään kaksosia. Vaikka mieskin olisi mukana.



Unohdin eilen hetkellisesti olevani raskaana ja nostin pojalle kaveriksi skootteria autotallista korkean kynnyksen yli. Onneksi ei tullut mitään vaikutuksia, mopo on kuitenkin aika painava, mutta ilmeisesti nostoasento oli ergonomisesti oikea ja magnesiumien vaikutus kohdillaan. Mies kyllä motkotti illalla.



En tiedä, olenko jo ehtinyt mainostaa, mutta ostin Instrusta tukisukat stay up -mallia ja testasin niitä eilen ekaa kertaa. Jalat tuntuivat tosi virkeiltä ja hyviltä vielä illallakin. Siksi hylkäsin sukkahousuostoksen, jotta voisin näitä hankintoja pitää vielä ilman massuakin ja nappiin meni, olen tosi tyytyväinen hankintaani. Taidan käydä hakemassa vielä toisetkin.



Eipä tässä meikäläinen muuta, mitä teille kuuluu?



Kevis

Moi!



Olen Mirjami ( vm 67 ja rv37 ja jotain) ja nettailin palstalla joskus alkuraskaudesta, ja nyt " lomalla" olen taas palaillut lukemaan viestejä.



Kertoisiko joko, mihin viittasittekun juttelitte jättävänne magnesiumit pois loppuraskaudesta? Mulla on ollut välillä järkyttäviä yöllisiä suonenvetoja ja olen silloin tällöin, yhä noita nappeja napannut.



Muuten täällä menee normaalisti. Eli nukun huonosti kokoajan heräillen, vauva potkii niin, että henki salpautuu, ruokahalu kateissa ja närästystä ja polttelua koko ajan mutta muuten voin hyvin ja oletan, että tämäkin raskaus menee pitkäksi kuten edellinenkin, 10 päivää. Eli toivottavasti ehdin pesimisvietteillä kämpän kuntoon ja vähän levätäkin niinä kolmena päivänä kun kaksospojat 4v ja yksönen 2,5 ovat perhepäivähoitajalla...



terveisiä kaikille samoilla viikoilla meneville ja tietysti muillekin " kuuskymppisille"



-m-

Nyt se taas paistaa! :)))



Mutta silti mä oon täällä huonolla tuulella, osittain taas äitini typerien kommenttien ja rivien-välissä-pottuilun takia, osittain oman vaivaisuuden ja kärsimättömyyden... No, purin kiukkuani aamupäivällä kuuraamalla sen kylppärin, vaikka naprapaatti oli kieltänyt. Hyvä juttu aina kun saa käytetyksi omaa pohjatonta negatiivista energiaa (lue: raivoa) johonkin hommaan, josta on hyötyä...



Kiva kuulla Mirjamista! :-D Taisin jossain viime syksypuolella huhuilla sua. Jäit heti alkuun mieleeni, kun meillä on niin samaan aikaan l.a. ja perheen kokoonpanokin aika samanlainen. Mulla siis pojat -00, -02 ja -04. Ja vaivaluettelosi kuulosti kuin suoraan mun päiväkirjasta tempaistulta... Kirjoittele ihmeessä aina kun kerkiät, täällä on kiinnostuneita ' kohtalotovereita' ja muutenkin mukavaa porukkaa!



Hei, missäs Bonatella luuraa tänään? Synnärillä?? ;-) Mitäs tykkäsit eilisen Kyläsairaalan mantelijutusta? *hekotusta närästyksen keskellä*



Taitaa olla Vaahtis eilen käynnistetty, kun ei kuulu mitään... Ratkean kohta uteliaisuudesta... Onko vauva se ultran veikkaama poika vai Vaahtiksen alkuraskauden tyttöolon lupailema masu-Iines?



Pitäkää porukat peukkuja, että pääsen pääsiäisen aikaan synnyttämään. Lapsenvahti olis hyvin saatavilla ja mieskin pääsis takuuvarmasti mukaan.... Tänään olis toisen enon syntymäpäivä, mutta samalle päivämäärälle ehtimisen kanssa taitaa olla jo kiire...



terveisin levoton Jymy rv 37+5

Mirjami: magnesium estää supistuksia, näin olen ymmärtänyt. Eli jos haluaapi vauvelin syntyvän niin ei kannata magnesiumia enää napsia. Olen syönyt niitä kanssa suonenvedon, mutta myös juuri supparien takia. Ja itse asiassa niillä on positiivista vaikutusta sydämeenkin, mulla kun se on lyönyt hiukka liian tiuhaan tahtiin raskauden aikana.



Jymy: Minulla on ihan sama raivoenergian purkamistyyli - eli jos meillä paikat kiiltää niin tietää, että emännällä on ollut pipo aika piukalla ;)



Mulle tarjottiin ensi syksyllä yhtä kiinnostavaa koulutushommaa yksi ilta viikossa pari tuntia kerrallaan. No, ei siinä mitään, mutta ne pari ihmistä, joille kerroin tarjouksesta alkoivat heti puhua, että kannattaisko vähän miettiä mitä jaksaa ja pälä pälä kertoivat mitä mun kannattais tehdä = siis olla tekemättä. Toisella kommentoijalla ei ole edes itsellä lapsia. Siis onko niin, että pienen lapsen äidin jaksamista saa kaikki arvioida ihan vapaasti. Ja että kuka tahansa muu tietää mua paremmin jaksamiseni yms? Mun mies vielä tykkää olla lasten kanssa, mutta isäähän ei lasketa miksikään, vai? No, ei kaikesta kannata tietenkään vetää hernettä nenään, mutta kun on ollut 3 vuotta kotiäitinä niin enempi mielestäni tarvii kannustusta, kun tuollaista mieti nyt vähän -juttua.

Tuli muuten mieleen, että taitaa aika moni kultsuista olla opettajia/kouluttajia tai jotain siihen suuntaan?



Hyvää päsiäistä kaikille!! Ja Jymylle toivotaan jakautumista!



äitimiia rv 32+5

kotosalla, eikä synnärillä (ikävä kyllä). Eilisilta oli taas aivan tukalaa oloa, oli niimpal kiristävää supistusta ja menkkakipuoloa, mutta siinä se taas laukesi yön aikana. Oli kyllä lonkkakipua ja selkäkipua ja reisikramppiakin. Minä lähdin iloisesti kävelylenkille, kun kerrankin aurinko paistoi (tänään ei sitten enää olekaan kuin pilviä, vettä ja räntää), mutta lenkki kutistui miniseksi kahdeksi kilsaksi, ja loppuillan olin IHAN raihnainen. Jymykö se sanoi, että on hänen kävelyt kävelty, ja niin on nyt minunkin.



No, niinhän se sf-mitta sitten tänään näytti, että Tama on laskenut päänuppinsa alemmas, ja sen takia kävelystä ei tuu enää mitään. Terkkari meinasi, ettei ainakaan mee lasketusta ajasta yli, näytti kaikki merkit siltä. Mä melkein luulen, että koklataan tänään isännän kanssa sitä kolmatta ässää, kun mä alan olla niin tuskasessa jamassa. Eiks pitkäperjantai olis ihan mojova kärsimyspäivä synnyttää? :-D



Väsyttää ihan kauheesti. Esikkomokoma on saanut nyt sitten flunssan, ja oli tänään kotosalla. Sehän tossa pari kertaa jo oireili lämmönnousunsa kanssa, mutta silloin ei ollut mitään muita oireita. Se yskii ja pärskii ja niistää, ja meitsi haluais synnyttää ennen kuin sen tauti tarttuu minuun!



Voimia kaikille! Minun jutut on pelkkää itsekeskeistä omaanapaa, mutta koettakaa kestää. Tässä vaiheessa ei paljon muu pyöri korvien välissä, kuin h-hetki. Nytkin kiristää massua oikein mojovasti.

t. Bonita 38+5

mantelikohtaus oli aika hulppea! Nauroin sitäkin enemmän vielä tri Roselle, joka kenttäsairaalavarustuksissaan veteli sitä golfia siellä kun muut pystytteli telttaa!

t. bonita

... oikein pystyy kokeilemaan, kun on niin kipee, raihnainen ja äkäinen? Mulla on perus-katsekin nykyään sellainen, että tikarit senkun sinkoilee.... Vai ottaisko senkin homman piinaviikon tunnelmaan sopivana iltapuhteena...



Vitsit on kuulkaas vähissä tän olon kanssa. Onneksi on muitakin; jaettu kärsimys on kaks.. eikun puolikas kärsimys?



terveisiä kaikille ja munakasta pääsiäistä niin kuin hauskasti sanotaan...



Jymy

Moi kaikille ja erityiskiitos Jymylle muistamisesta, lämmittää aina ihmisen mieltä kun muistetaan!!!



Minulla ei ole mitään kiirettä synnyttämään, koska epäilen, että tämä arkielo on helpompi suorittaa vauva vatsassa kuin vatsan ulkopuolella... no katellaan kun pari viikkoa vielä tästä muhkeudun ja unettomia öitä kasaantuu päivät pääksytysten niin enköhän ole pirumerrassa kuten viimeksikin, la:n jälkeen.



Ja siitä luonnon oksitosiinikuurista, toivottavasti kenenkään mies ei lue tätä hapatusta, mutta kun kerta sitä ainetta ihtiään pitäisi saada kohdunsuuta kypsyttämään desikaupalla niin mahtaako maksaa vaivaa alkaa edes miettimään niitä puuhia :-)))



Minulla on tosiaan ollut tuo seksuaalisuus " vähän" hukassa (lue:ei kiinnosta) ja kiukutusta iltaisin sen verran veressä, että miesrukka alkaa näyttää vähän... no, sanotaan näin, että välillä säälin häntä kun... no kyllä te tiedätte. Onneksi on muitakin menetelmiä kuin tuo itse " goodouldinandout"



Kai sitä on sitten niin elukkaa loppujen lopuksi, että hormoonit kehoittavat unohtamaan lisääntymispuuhat nyt ihan turhina ja keskittymään johonkin ihan muuhun kuin lisääntymisen harjoitteluun...



Jotkuthan onnelliset puolestaan kuulemma ovat ihan feeliksissä loppuvaiheessa, että meitä on moneen junaan.



Mutta siis, kyllä, vaikka vaivaa ei muuten ole niin pahantuulisuutta on ilmassa.



mirjami



ps. sain tänään aikaan jotakin: korjasin kantopussin ja ompelin kaksi muovifroteellista vaipanvaihtoalustaa vanhoista vauvanpeitoista. Meille ei nyt hankita hoitopöytää, että ne hommat voi hoidella abaut kosteussuojatusti vaikkapa sängyn päällä...



hyvää kiirastorstaita, vielä minusta mahtavan palstahäirikön tätä vauhtia saatte....

Minä kuulkaa uskon aika vakaasti tohon kolmanteen ässään, kun meidän pikkukakkonenkin käynnistyi sillä systeemillä. Ei se tämän mahan kanssa mitään nautinnon huippua olekaan, mutta mitäpä ei nainen tekisi, että pääsisi tästä mahasta eroon! :-) Katotaan nyt, kuinka uupunut iltaan mennessä olen.



Hmmm, ja mielenkiintoista nähdä sekin, miten porilaisässillä huomenna menee.

t. Bonita