Lue keskustelun säännöt.
Miten estää ikisinkkuus ja päästä treffeille? Missä tapasit puolisosi?
13.11.2017 |
Alkaa olla jo niin epätoivoisen yksinäistä, että kohta alan itkemään. Kaikki vinkit kehiin ja ei kiitos yhtään harrastuksista, kun ne on käyty läpi.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
netistä, maksullinen treffisaitti johon en laittanut edes kuvaa. Katsoin kuka oikeasti kiinnostui profiilistani tekstien perusteella ja juttelin parille, toisesta tuli aviomieheni.
Näin naiselle se onnistuu. Miehenä et saisi mitään huomiota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsisikin edes treffeille. Tinderissä suurin osa miehistä lopettaa keskustelun hyvin lyhyeen, suurin osa sovituista treffeistä peruuntuu viime hetkellä ja todella harvat treffit johtavat toisiin. Kaikkeni olen tehnyt ulkonäköni eteen ja yleensä kehutaan kauniiksi mutta siltikään minulle ei anneta edes mahdollisuutta.
Hahah niin varmaan. Jos sinua on kauniiksi sanottu yrität 3 kertaa tasokkaampia miehiä.
Älkää puhuko sontaa naiset. Hävettää kun valehtette. Kyllä ottajia riittää.
Vierailija kirjoitti:
Minut on ainakin hankala löytää. Tyyliin kuljen työ- koti- kauppa välillä arkena. Viikonloppuna oon lähes aina kotona.
Harmittaa itseänikin kun en ole enempää näytillä :/
-M24
Hei, lähde baariin! Tule tanssimaan ja juttelemaan meidän kanssa. Täällä on kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos itse kieltäytyy menemästä paikkoihin, joissa voisi sen mahdollisen puolison luontevasti tavata (harrastukset, baarit, treffipalstat, jne.) niin ehkä olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä, pitäisikö sitä omaa asennetta muuttaa.
Näinpä. Silloin kun minä olin sinkku, mentiin tyttöporukalla jatkuvasti johonkin päin. Ei kukaan kotoa tule hakemaan, pitää olla näytillä! Menkää kotibileisiin tai järkätkää niitä itse, lähtekää risteilylle, ravintoloihin tanssimaan, erilaisiin tapahtumiin ja ihan vaikka terassille istumaan (ei siellä tarvitse kännejä vetää ja parempi ettei vedäkään, koska ei kukaan kiinnostu känniääliöistä).
Pääasia, että on hauskaa! Uskalla jutella, ihmisiä kaikki vaan on. Eikä todellakaan kannata pohtia mitään avausrepliikkejä, se menee helpoimmin tilanteen mukaan. Jossakin ruuhkassa on helppo vaikka sanoa ohimennen jollekin kivannäköiselle tyypille, että "onpas sulla hieno X" tai ihan mitä tahansa. Pääasia, että avaa juttelun.
Ja hymyile, ole avoin.
Vierailija kirjoitti:
- Jos nyt aloitatisit vaikka siitä, että kysyisit jotain treffeille kanssasi. - Ja jos joku kieltäytyy, niin älä ota sitä liian henkilökohtaisesti vaan leukarintaa hekteksi ja sitten pian pää ylös ja kevyt ravistus ja koti uutta yritystä. Itse olen ollut sinkkuna jo useamman vuoden ja ihan hyvää ja tasapainoista elämää näinkin voi elää. Mutta toki olisi enemmän kuin kiva, että vielä joskus kohtaisin hänet, joka haluaisi olla kumppanini ja minä vastaavast olla hänen kumppaninsa.
Juuri näin! Pitää rohkeasti kysyä, lähtisikö kiinnostava tyyppi treffeille. Minua on mm. kysytty luennolla lähetetyllä lapulla kahville, ratikassa joku alkoi jutella että on maalari ja lähtisinkö hänen kanssaan joskus yhtä näyttelyä katsomaan, on pyydetty mukaan raveihin, leffaan ja lounaalle. Yksi tosiaan tuli kadulla ihan selvin päin kysymään, että: "Oletko jo syönyt tänään? Lähtisitkö seuraksi syömään lounasta? Olisi kiva saada juttuseiraa?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsisikin edes treffeille. Tinderissä suurin osa miehistä lopettaa keskustelun hyvin lyhyeen, suurin osa sovituista treffeistä peruuntuu viime hetkellä ja todella harvat treffit johtavat toisiin. Kaikkeni olen tehnyt ulkonäköni eteen ja yleensä kehutaan kauniiksi mutta siltikään minulle ei anneta edes mahdollisuutta.
Nainen joka valittaa ettei pääse tinderistä treffeille? Oletko tosissasi?
Voi vain miettiä että miten paljon itseään tasokkaampia miehiä pitää yrittää jos noin käy miten kerrot..
Se on ainakin varmaa että tavismiehillä ei ole varaa lopettaa keskusteluja tai perua treffejä koska naisilta tulee vastakaikua niin harvoin vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Jos nyt aloitatisit vaikka siitä, että kysyisit jotain treffeille kanssasi. - Ja jos joku kieltäytyy, niin älä ota sitä liian henkilökohtaisesti vaan leukarintaa hekteksi ja sitten pian pää ylös ja kevyt ravistus ja koti uutta yritystä. Itse olen ollut sinkkuna jo useamman vuoden ja ihan hyvää ja tasapainoista elämää näinkin voi elää. Mutta toki olisi enemmän kuin kiva, että vielä joskus kohtaisin hänet, joka haluaisi olla kumppanini ja minä vastaavast olla hänen kumppaninsa.
Juuri näin! Pitää rohkeasti kysyä, lähtisikö kiinnostava tyyppi treffeille. Minua on mm. kysytty luennolla lähetetyllä lapulla kahville, ratikassa joku alkoi jutella että on maalari ja lähtisinkö hänen kanssaan joskus yhtä näyttelyä katsomaan, on pyydetty mukaan raveihin, leffaan ja lounaalle. Yksi tosiaan tuli kadulla ihan selvin päin kysymään, että: "Oletko jo syönyt tänään? Lähtisitkö seuraksi syömään lounasta? Olisi kiva saada juttuseiraa?"
Nyt vaan kadulla, kaupassa ja kirjastossa kyselemään, että lähtisikö komea poika kanssani joulumyyjäisiin, pizzalle tai katsomaan uusinta elokuvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse kieltäytyy menemästä paikkoihin, joissa voisi sen mahdollisen puolison luontevasti tavata (harrastukset, baarit, treffipalstat, jne.) niin ehkä olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä, pitäisikö sitä omaa asennetta muuttaa.
Näinpä. Silloin kun minä olin sinkku, mentiin tyttöporukalla jatkuvasti johonkin päin. Ei kukaan kotoa tule hakemaan, pitää olla näytillä! Menkää kotibileisiin tai järkätkää niitä itse, lähtekää risteilylle, ravintoloihin tanssimaan, erilaisiin tapahtumiin ja ihan vaikka terassille istumaan (ei siellä tarvitse kännejä vetää ja parempi ettei vedäkään, koska ei kukaan kiinnostu känniääliöistä).
Pääasia, että on hauskaa! Uskalla jutella, ihmisiä kaikki vaan on. Eikä todellakaan kannata pohtia mitään avausrepliikkejä, se menee helpoimmin tilanteen mukaan. Jossakin ruuhkassa on helppo vaikka sanoa ohimennen jollekin kivannäköiselle tyypille, että "onpas sulla hieno X" tai ihan mitä tahansa. Pääasia, että avaa juttelun.
Ja hymyile, ole avoin.
Toimii vain jos on poikkeuksellisen kaunis ja nuori nainen. Itse en saa edes vastausta jos jotain yritän jutella/lähestyä. Viimeksi tänään kehuin iloisesti lihavan 60v miehen pikkukoiraa, tuijotti todella äkäisesti eikä vastannut mitään. Yritinkö minäkin liian korkeatasoista miestä?
-ikisinkku 30v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Jos nyt aloitatisit vaikka siitä, että kysyisit jotain treffeille kanssasi. - Ja jos joku kieltäytyy, niin älä ota sitä liian henkilökohtaisesti vaan leukarintaa hekteksi ja sitten pian pää ylös ja kevyt ravistus ja koti uutta yritystä. Itse olen ollut sinkkuna jo useamman vuoden ja ihan hyvää ja tasapainoista elämää näinkin voi elää. Mutta toki olisi enemmän kuin kiva, että vielä joskus kohtaisin hänet, joka haluaisi olla kumppanini ja minä vastaavast olla hänen kumppaninsa.
Juuri näin! Pitää rohkeasti kysyä, lähtisikö kiinnostava tyyppi treffeille. Minua on mm. kysytty luennolla lähetetyllä lapulla kahville, ratikassa joku alkoi jutella että on maalari ja lähtisinkö hänen kanssaan joskus yhtä näyttelyä katsomaan, on pyydetty mukaan raveihin, leffaan ja lounaalle. Yksi tosiaan tuli kadulla ihan selvin päin kysymään, että: "Oletko jo syönyt tänään? Lähtisitkö seuraksi syömään lounasta? Olisi kiva saada juttuseiraa?"
Nyt vaan kadulla, kaupassa ja kirjastossa kyselemään, että lähtisikö komea poika kanssani joulumyyjäisiin, pizzalle tai katsomaan uusinta elokuvaa?
Tätä ja useampaa sellaista kohtaa on Ap.ta kannustettu ottamaan itse kontaktia miehiin on usein alapeukutettu. - Vahingossako vai onko jollakulla antaa selitys, miksi? - Ajatteletteko sitten esimerkiksi, että Ap tyytyköön kohtaloonsa, tai ettei ole naisen tehtävä lähestyä itselleen vieraita miehiä julkisella paikalla (,nehän voi vaikka kiinnostua).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse kieltäytyy menemästä paikkoihin, joissa voisi sen mahdollisen puolison luontevasti tavata (harrastukset, baarit, treffipalstat, jne.) niin ehkä olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä, pitäisikö sitä omaa asennetta muuttaa.
Näinpä. Silloin kun minä olin sinkku, mentiin tyttöporukalla jatkuvasti johonkin päin. Ei kukaan kotoa tule hakemaan, pitää olla näytillä! Menkää kotibileisiin tai järkätkää niitä itse, lähtekää risteilylle, ravintoloihin tanssimaan, erilaisiin tapahtumiin ja ihan vaikka terassille istumaan (ei siellä tarvitse kännejä vetää ja parempi ettei vedäkään, koska ei kukaan kiinnostu känniääliöistä).
Pääasia, että on hauskaa! Uskalla jutella, ihmisiä kaikki vaan on. Eikä todellakaan kannata pohtia mitään avausrepliikkejä, se menee helpoimmin tilanteen mukaan. Jossakin ruuhkassa on helppo vaikka sanoa ohimennen jollekin kivannäköiselle tyypille, että "onpas sulla hieno X" tai ihan mitä tahansa. Pääasia, että avaa juttelun.
Ja hymyile, ole avoin.Toimii vain jos on poikkeuksellisen kaunis ja nuori nainen. Itse en saa edes vastausta jos jotain yritän jutella/lähestyä. Viimeksi tänään kehuin iloisesti lihavan 60v miehen pikkukoiraa, tuijotti todella äkäisesti eikä vastannut mitään. Yritinkö minäkin liian korkeatasoista miestä?
-ikisinkku 30v
Tässä täytyy olla kyseessä joku kognitiivinen dissonanssi.
Laitat Tinderissä viestiä monelle matchille, että "Vaikutat tosi kivalta. Mennäänkö kahville joku päivä?".
Eikä muka KUKAAN lähde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse kieltäytyy menemästä paikkoihin, joissa voisi sen mahdollisen puolison luontevasti tavata (harrastukset, baarit, treffipalstat, jne.) niin ehkä olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä, pitäisikö sitä omaa asennetta muuttaa.
Näinpä. Silloin kun minä olin sinkku, mentiin tyttöporukalla jatkuvasti johonkin päin. Ei kukaan kotoa tule hakemaan, pitää olla näytillä! Menkää kotibileisiin tai järkätkää niitä itse, lähtekää risteilylle, ravintoloihin tanssimaan, erilaisiin tapahtumiin ja ihan vaikka terassille istumaan (ei siellä tarvitse kännejä vetää ja parempi ettei vedäkään, koska ei kukaan kiinnostu känniääliöistä).
Pääasia, että on hauskaa! Uskalla jutella, ihmisiä kaikki vaan on. Eikä todellakaan kannata pohtia mitään avausrepliikkejä, se menee helpoimmin tilanteen mukaan. Jossakin ruuhkassa on helppo vaikka sanoa ohimennen jollekin kivannäköiselle tyypille, että "onpas sulla hieno X" tai ihan mitä tahansa. Pääasia, että avaa juttelun.
Ja hymyile, ole avoin.Toimii vain jos on poikkeuksellisen kaunis ja nuori nainen. Itse en saa edes vastausta jos jotain yritän jutella/lähestyä. Viimeksi tänään kehuin iloisesti lihavan 60v miehen pikkukoiraa, tuijotti todella äkäisesti eikä vastannut mitään. Yritinkö minäkin liian korkeatasoista miestä?
-ikisinkku 30v
Tässä täytyy olla kyseessä joku kognitiivinen dissonanssi.
Laitat Tinderissä viestiä monelle matchille, että "Vaikutat tosi kivalta. Mennäänkö kahville joku päivä?".
Eikä muka KUKAAN lähde?
En ole tinderissä. Reaalielämässä (kuten tällä palstalla aina kehotetaan) olen yrittänyt lähestyä miehiä, ja lisäksi nettideiteissä. Netissä en ikinä, ikinä saa vastausta. Reaalielämässä pakenevat paikalta. Olen 10v ajan koko ajan laskenut rimaa ja nyt tosiaan yritän jo itseäni 2x vanhempia ja 2x painavampia miehiä, tuloksetta.
Olen hoikka ja urheilen useamman tunnin viikossa, naama on ihan normaali. Että se siitä "naiset löytää aina seuraa"-hokemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse kieltäytyy menemästä paikkoihin, joissa voisi sen mahdollisen puolison luontevasti tavata (harrastukset, baarit, treffipalstat, jne.) niin ehkä olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä, pitäisikö sitä omaa asennetta muuttaa.
Näinpä. Silloin kun minä olin sinkku, mentiin tyttöporukalla jatkuvasti johonkin päin. Ei kukaan kotoa tule hakemaan, pitää olla näytillä! Menkää kotibileisiin tai järkätkää niitä itse, lähtekää risteilylle, ravintoloihin tanssimaan, erilaisiin tapahtumiin ja ihan vaikka terassille istumaan (ei siellä tarvitse kännejä vetää ja parempi ettei vedäkään, koska ei kukaan kiinnostu känniääliöistä).
Pääasia, että on hauskaa! Uskalla jutella, ihmisiä kaikki vaan on. Eikä todellakaan kannata pohtia mitään avausrepliikkejä, se menee helpoimmin tilanteen mukaan. Jossakin ruuhkassa on helppo vaikka sanoa ohimennen jollekin kivannäköiselle tyypille, että "onpas sulla hieno X" tai ihan mitä tahansa. Pääasia, että avaa juttelun.
Ja hymyile, ole avoin.Toimii vain jos on poikkeuksellisen kaunis ja nuori nainen. Itse en saa edes vastausta jos jotain yritän jutella/lähestyä. Viimeksi tänään kehuin iloisesti lihavan 60v miehen pikkukoiraa, tuijotti todella äkäisesti eikä vastannut mitään. Yritinkö minäkin liian korkeatasoista miestä?
-ikisinkku 30v
Tässä täytyy olla kyseessä joku kognitiivinen dissonanssi.
Laitat Tinderissä viestiä monelle matchille, että "Vaikutat tosi kivalta. Mennäänkö kahville joku päivä?".
Eikä muka KUKAAN lähde?
Itse olen ollut tinderissä jo varmaan muutaman vuoden eikä koskaan ikinä ole nainen osoittanut tuollaista aktiivisuuden tasoa :D Pitää olla ihan täydellinen mallimies että saat naisen tinderistä kysymään sua treffeille.
Yleensä naisia saa pitää yrittämällä yrittää saada sinne treffeille ja ne vastaa aina jotain että "tuo päivä ei käy" mutta eivät tee mitään vastaehdotusta mikä päivä kävisi näkemistä varten x_x
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse kieltäytyy menemästä paikkoihin, joissa voisi sen mahdollisen puolison luontevasti tavata (harrastukset, baarit, treffipalstat, jne.) niin ehkä olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä, pitäisikö sitä omaa asennetta muuttaa.
Näinpä. Silloin kun minä olin sinkku, mentiin tyttöporukalla jatkuvasti johonkin päin. Ei kukaan kotoa tule hakemaan, pitää olla näytillä! Menkää kotibileisiin tai järkätkää niitä itse, lähtekää risteilylle, ravintoloihin tanssimaan, erilaisiin tapahtumiin ja ihan vaikka terassille istumaan (ei siellä tarvitse kännejä vetää ja parempi ettei vedäkään, koska ei kukaan kiinnostu känniääliöistä).
Pääasia, että on hauskaa! Uskalla jutella, ihmisiä kaikki vaan on. Eikä todellakaan kannata pohtia mitään avausrepliikkejä, se menee helpoimmin tilanteen mukaan. Jossakin ruuhkassa on helppo vaikka sanoa ohimennen jollekin kivannäköiselle tyypille, että "onpas sulla hieno X" tai ihan mitä tahansa. Pääasia, että avaa juttelun.
Ja hymyile, ole avoin.Toimii vain jos on poikkeuksellisen kaunis ja nuori nainen. Itse en saa edes vastausta jos jotain yritän jutella/lähestyä. Viimeksi tänään kehuin iloisesti lihavan 60v miehen pikkukoiraa, tuijotti todella äkäisesti eikä vastannut mitään. Yritinkö minäkin liian korkeatasoista miestä?
-ikisinkku 30v
Tässä täytyy olla kyseessä joku kognitiivinen dissonanssi.
Laitat Tinderissä viestiä monelle matchille, että "Vaikutat tosi kivalta. Mennäänkö kahville joku päivä?".
Eikä muka KUKAAN lähde?
En ole tinderissä. Reaalielämässä (kuten tällä palstalla aina kehotetaan) olen yrittänyt lähestyä miehiä, ja lisäksi nettideiteissä. Netissä en ikinä, ikinä saa vastausta. Reaalielämässä pakenevat paikalta. Olen 10v ajan koko ajan laskenut rimaa ja nyt tosiaan yritän jo itseäni 2x vanhempia ja 2x painavampia miehiä, tuloksetta.
Olen hoikka ja urheilen useamman tunnin viikossa, naama on ihan normaali. Että se siitä "naiset löytää aina seuraa"-hokemasta.
Haluaisitko vaihtaa kuvia? Olen itse urheilullinen M31.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse kieltäytyy menemästä paikkoihin, joissa voisi sen mahdollisen puolison luontevasti tavata (harrastukset, baarit, treffipalstat, jne.) niin ehkä olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä, pitäisikö sitä omaa asennetta muuttaa.
Näinpä. Silloin kun minä olin sinkku, mentiin tyttöporukalla jatkuvasti johonkin päin. Ei kukaan kotoa tule hakemaan, pitää olla näytillä! Menkää kotibileisiin tai järkätkää niitä itse, lähtekää risteilylle, ravintoloihin tanssimaan, erilaisiin tapahtumiin ja ihan vaikka terassille istumaan (ei siellä tarvitse kännejä vetää ja parempi ettei vedäkään, koska ei kukaan kiinnostu känniääliöistä).
Pääasia, että on hauskaa! Uskalla jutella, ihmisiä kaikki vaan on. Eikä todellakaan kannata pohtia mitään avausrepliikkejä, se menee helpoimmin tilanteen mukaan. Jossakin ruuhkassa on helppo vaikka sanoa ohimennen jollekin kivannäköiselle tyypille, että "onpas sulla hieno X" tai ihan mitä tahansa. Pääasia, että avaa juttelun.
Ja hymyile, ole avoin.Toimii vain jos on poikkeuksellisen kaunis ja nuori nainen. Itse en saa edes vastausta jos jotain yritän jutella/lähestyä. Viimeksi tänään kehuin iloisesti lihavan 60v miehen pikkukoiraa, tuijotti todella äkäisesti eikä vastannut mitään. Yritinkö minäkin liian korkeatasoista miestä?
-ikisinkku 30v
Tässä täytyy olla kyseessä joku kognitiivinen dissonanssi.
Laitat Tinderissä viestiä monelle matchille, että "Vaikutat tosi kivalta. Mennäänkö kahville joku päivä?".
Eikä muka KUKAAN lähde?
En ole tinderissä. Reaalielämässä (kuten tällä palstalla aina kehotetaan) olen yrittänyt lähestyä miehiä, ja lisäksi nettideiteissä. Netissä en ikinä, ikinä saa vastausta. Reaalielämässä pakenevat paikalta. Olen 10v ajan koko ajan laskenut rimaa ja nyt tosiaan yritän jo itseäni 2x vanhempia ja 2x painavampia miehiä, tuloksetta.
Olen hoikka ja urheilen useamman tunnin viikossa, naama on ihan normaali. Että se siitä "naiset löytää aina seuraa"-hokemasta.
[En alapeukuttanut] Kuullostaa ja vaikuttaa sille, kuin olisit mennyt toisesta äärimmäisyydestä toiseen. Omaa kokemusta (miehnä) minulla ei ole nettitreffeistä, mutta jotenkin tuntuu, että sielläkin pätee vanha sääntö, jonka ainakin tolkun miehet -joka ei katso ikää eikä elopainoa- saattavat tajuta; sääntö kuuluu: varuillaan kannattaa hieman olla, jos toinen vaikuttaa sille kuin olisi "liian hyvä" - ollakseen totta.
Jos ja kun siis lähestyt itseäsi parikymmentä vuotta vanhempaa ja itseäsi kaksikertaa vanhempaa miestä, niin mitä ajattelet teitä yhdistävän? - Mies (tai nainen) voi luultavimmin hakea itse vastakkaisesssa tilanteessa, ehkä seksiä tai muuta hetken hupia. Ja vastaavasti jos sinä haet tulee tai saattaa tulla vähän sama mielikuva: oletko myymässä jotain vai muuten vain miehen rahan perässä? Vai miksi?
Neuvoni onkin, että yritä löytää kumppani, joka on lähempänä sinua. Ikä on toki vain viitearvo siitä, millaisista asioista ihminen on, ehkä kiinnostunut ja mitä hän muistaa ja mitä juttuja hän pitänee tärkeänä. Mutta kuitenkin.
Samoin elopaino. Jos on parikymmentä kiloa sinua (normaalipainousta?) painavampi, niin ei ehkä tule mieleen ensmmäisenä, että on hirmuisen aktiivinen salilla kävijä ja elämäntapa urheilija, mutta mikä teitä saattaisi molempia kiinnostaa? Mieti. Ja lue miesten profiileita, kai ne siellä kertovat mistä ovat. - Kaiken ei tietenkään pidä olla yks-yhteen. Mutta en ainakaan itse usko, että itselle täydellinen vastakohta -ulkoisesti tai "sisäisesti" olisi se optimaalisin kumppani.
- Toki "sisäisyys" aukeaa parhaiten vasta kohtaamalla ja saman kyllä myös ulkoinen olemus. Mutta lähtökohdista minä puhuinkin; siitä, että yrittäsit seuraavan kerran lähestyä enempi sinun "näköisiä" kumppaniehdokkaita.
Toiseksi älä tai varo olemasta "liian innokas." En usko, että olen ainoa, joka hieman säikähtäisi, jos toinen "heti" takertuisi kuin takiainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse kieltäytyy menemästä paikkoihin, joissa voisi sen mahdollisen puolison luontevasti tavata (harrastukset, baarit, treffipalstat, jne.) niin ehkä olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä, pitäisikö sitä omaa asennetta muuttaa.
Näinpä. Silloin kun minä olin sinkku, mentiin tyttöporukalla jatkuvasti johonkin päin. Ei kukaan kotoa tule hakemaan, pitää olla näytillä! Menkää kotibileisiin tai järkätkää niitä itse, lähtekää risteilylle, ravintoloihin tanssimaan, erilaisiin tapahtumiin ja ihan vaikka terassille istumaan (ei siellä tarvitse kännejä vetää ja parempi ettei vedäkään, koska ei kukaan kiinnostu känniääliöistä).
Pääasia, että on hauskaa! Uskalla jutella, ihmisiä kaikki vaan on. Eikä todellakaan kannata pohtia mitään avausrepliikkejä, se menee helpoimmin tilanteen mukaan. Jossakin ruuhkassa on helppo vaikka sanoa ohimennen jollekin kivannäköiselle tyypille, että "onpas sulla hieno X" tai ihan mitä tahansa. Pääasia, että avaa juttelun.
Ja hymyile, ole avoin.Toimii vain jos on poikkeuksellisen kaunis ja nuori nainen. Itse en saa edes vastausta jos jotain yritän jutella/lähestyä. Viimeksi tänään kehuin iloisesti lihavan 60v miehen pikkukoiraa, tuijotti todella äkäisesti eikä vastannut mitään. Yritinkö minäkin liian korkeatasoista miestä?
-ikisinkku 30v
Tässä täytyy olla kyseessä joku kognitiivinen dissonanssi.
Laitat Tinderissä viestiä monelle matchille, että "Vaikutat tosi kivalta. Mennäänkö kahville joku päivä?".
Eikä muka KUKAAN lähde?
En ole tinderissä. Reaalielämässä (kuten tällä palstalla aina kehotetaan) olen yrittänyt lähestyä miehiä, ja lisäksi nettideiteissä. Netissä en ikinä, ikinä saa vastausta. Reaalielämässä pakenevat paikalta. Olen 10v ajan koko ajan laskenut rimaa ja nyt tosiaan yritän jo itseäni 2x vanhempia ja 2x painavampia miehiä, tuloksetta.
Olen hoikka ja urheilen useamman tunnin viikossa, naama on ihan normaali. Että se siitä "naiset löytää aina seuraa"-hokemasta.
[En alapeukuttanut] Kuullostaa ja vaikuttaa sille, kuin olisit mennyt toisesta äärimmäisyydestä toiseen. Omaa kokemusta (miehnä) minulla ei ole nettitreffeistä, mutta jotenkin tuntuu, että sielläkin pätee vanha sääntö, jonka ainakin tolkun miehet -joka ei katso ikää eikä elopainoa- saattavat tajuta; sääntö kuuluu: varuillaan kannattaa hieman olla, jos toinen vaikuttaa sille kuin olisi "liian hyvä" - ollakseen totta.
Jos ja kun siis lähestyt itseäsi parikymmentä vuotta vanhempaa ja itseäsi kaksikertaa vanhempaa miestä, niin mitä ajattelet teitä yhdistävän? - Mies (tai nainen) voi luultavimmin hakea itse vastakkaisesssa tilanteessa, ehkä seksiä tai muuta hetken hupia. Ja vastaavasti jos sinä haet tulee tai saattaa tulla vähän sama mielikuva: oletko myymässä jotain vai muuten vain miehen rahan perässä? Vai miksi?
Neuvoni onkin, että yritä löytää kumppani, joka on lähempänä sinua. Ikä on toki vain viitearvo siitä, millaisista asioista ihminen on, ehkä kiinnostunut ja mitä hän muistaa ja mitä juttuja hän pitänee tärkeänä. Mutta kuitenkin.
Samoin elopaino. Jos on parikymmentä kiloa sinua (normaalipainousta?) painavampi, niin ei ehkä tule mieleen ensmmäisenä, että on hirmuisen aktiivinen salilla kävijä ja elämäntapa urheilija, mutta mikä teitä saattaisi molempia kiinnostaa? Mieti. Ja lue miesten profiileita, kai ne siellä kertovat mistä ovat. - Kaiken ei tietenkään pidä olla yks-yhteen. Mutta en ainakaan itse usko, että itselle täydellinen vastakohta -ulkoisesti tai "sisäisesti" olisi se optimaalisin kumppani.
- Toki "sisäisyys" aukeaa parhaiten vasta kohtaamalla ja saman kyllä myös ulkoinen olemus. Mutta lähtökohdista minä puhuinkin; siitä, että yrittäsit seuraavan kerran lähestyä enempi sinun "näköisiä" kumppaniehdokkaita.
Toiseksi älä tai varo olemasta "liian innokas." En usko, että olen ainoa, joka hieman säikähtäisi, jos toinen "heti" takertuisi kuin takiainen.
Olen lähestynyt itseäni 30v vanhempia miehiä, ja yli satakiloisia (painan 50kg). Itseäni 20-30kg painavampi mies olisi jo todella ihanteellisissa mitoissa.
Olen saanut kymmeniä pakkeja kun olen lähestynyt ikäisiäni ja samat mielenkiinnot jakavia miehiä, sellaisia hiljaisia ja nörtähtäviä jotka itseäni miellyttävän eniten. Kun kysyn ulkopuolisilta apua saan aina saman vastauksen - tavoittelen liian korkeatasoisia miehiä. Siksi olen madaltanut tavoitteitani vuodesta toiseen mutta sekään ei auta.
En mielestäni ole liian innokas, yritän avata keskustelua mutta avausyritykseen jää kun heti käännetään selkä. En tiedä enää mitä voin tehdä, en jaksa enää olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytkö treffeillä? Lähdetkö ulos jonkun kanssa, jos hän pyytää? Jos olet baarissa ja joku tulee juttelemaan, miten reagoit? Nimittäin mulla on yksi ikisinkuksi itseään tituleeraava kaveri, joka ei mitään muuta kyselekään multa, että mistä löytäisi miehen, ja tätä ongelmaa sit vatvotaan aina jos nähdään. Ongelma vaan on, että kukaan ei kelpaa hänelle. Hän on käynyt about kaikkien sinkkujen miespuolisten tuttujeni kanssa treffeillä, mieheni on järjestänyt treffejä työkavereittensa kanssa, oon auttanut häntä tekemään ilmoituksen aikoinaan Deitti.nettiin, nyt tsemppasin häntä menemään Tinderiin ja on käynyt monilla Tinder-treffeillä mut kun ei kukaan natsaa. Tässä syitä eri miehissä, miksei he natsanneet: rumat kengät, epämuodikas kello, keltaiset hampaat, murre, muuten vaan juntti, liian vasemmistolainen, puhui liikaa koirastaan, on liian akateemisessa ammatissa, asuu liian kaukana (tiesi tämänkin ennen treffejä, sit se olikin yhtäkkiä kynnyskysymys, et toinen asuu Hyvinkäältä kun ite Hgis) ja näin poispäin.
Omasta mielestään ystäväni ei ole yhtään liian kranttu. Eli kannattaa vielä kerran miettiä, onko oma taso liian korkealla. Siinä yleisin syy naisten sinkkuuteen tai sit puhdas sitoutumiskammo. Muussa tapauksesssa nainen kuin nainen saa miehen, jopa ylilihava tai epämiellyttävän näköinen tai lyhytkasvuinen - tiedän tämän oman lähipiirini perusteella.
En käy baareissa ja kukaan mies ei pyydä treffeille enkä minäkään voi pyytää ketään, kun lähipiirissä ei ole vapaita miehiä.
Mitäs tämä viimeinen nyt tarkoitti? - Kuullostaa sille, että tarvitset vähän tavallista enemmän rohkaisua lähestyä miestä. - Tarkoitan, että en ymmärrä, että miksi miehen pitäisi olla sinulle ennestään tuttu. - Toki vanhasta kaveruudesta tai ystävyydestä voi myöhemmin muodostua parisuhde, jos molemmat sitä haluaa. - Mutta toisaalta itse ainakin en miehenä koe tai ole kokenut naispuolisia (saati miespuolisia) ystväviäni potenttiaalisina kumppaneina, niin hyviä ja erinomaisen rakkaita kuin kukin heistä on. Rohkaisenkin sinua vaikka ottamaan miehiin rohkeasti "tuntumaa" , missä sitten ikinä kohtaatkin heitä. Toki "tilanne taju" kannattaa pitää mielessä. Tavanomaisempia paikkoja joissa voit yrittää lähestyä miehiä ovat baarit ja yökerhot. Mutta vaikka sitten minut voi, ainakin teoriassa iskeä paljon paremmin lenkkipolulta, mutta myös kirjastosta, kahvilasta tai vaikka lähikaupasta... Ja tokihan voit -vaikka omaa kokemuksen pohjaavaa neuvoa en osaa antaa tarkemmin- kokeilla myös Tinderiä (, joka omassa mielikuvissani on enempi paikka josta haetaan hetkellistä leikkikaveria) tai sitten vaikka Suomi24:n treffiporttaalia. (Pidemmän parisuhteen toivossa) - Mutta mitä olen kuullut voi käydä myös toisinpäin; eli Tinderistää kohtaatkin enempi vähepi potenttiaalisia pidemmän suhteen haluavia miehiä ja suomi24 ne hetken hupia hakevat miehet.
Tarkoitin, että olen käynyt läpi lähipiirin, mutta vapaita miehiä siellä ei ole. Olen aktiivinen enkä todellakaan istu kotona odottamassa kumppania. Tinderissä viestittelyt jäävät lyhyeksi ja miehet korkeintaan tervehtivät ja kehuvat minun olevan kaunis enkä kelpaa heille, koska eivät uskalla lähestyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääasia, ettet hanki lapsia. Mies kannattaa kyllä hankkia.
Miksei saa hankkia lapsia?
Siksi, kun kersat ovat perseestä ja pilaavat hyvät ja lupaavatkin naiset bio-jätteeksi. Siksi, äläkä enään koskaan kysele yhtä tyhmiä ja päivänselviä asioita, keneltäkään.
Äitisi on siis komposti, josta sinä olet pilaantuneena noussut maan päälle, menisit takaisin mädäntymään, kompostiin.
Tämä viimeinen kyllä luo mielikuvan, että asut jossain hovissa, jossa hovin säännöt keitävät sinua jyrkästi "treffaamasta" ketään muita kuin toisia kuninkaallisia. Harmi, että et päätynyt Ruotsin hoviin siellä laten annettiin -tosin ilmeisesti pitkin hampain- lopulta valita kumppaninsa "tavisten" joukosta. On kuitenkin kiva, että sinulla on ilmeisesti muita ystäviä ja kavereita, koska ainakin moni ikisinkku mies mielletään joko sellaiseksi luuseriksi, jota kohtaan kukaan ei juurikaan osoita kiinnostusta. (Hän on "Se" työtön, vähänkouluja käynyt, joka ei pidä huolta hygieniastaan saati mistään muustakaan).. Tai sitten hän on se sliipattu juppi, jolle naiset ovat vain leikkikaluja, eikä kykene tai halua heistä mitään vakavampaa.