Lue keskustelun säännöt.
Teinipojan huolestuttava käytös
huolestunut
13.11.2017 |
Siis mä en tiiä mitä tehdä...
Meidän 13v poika oli ennen kiltti. Hän ja hänen kaksoisveli oli kuin paita ja peppu, aina yhdessä.
Pojat olivat meidän esikoiset.
Vuonna 2013 syntyi meidän perheeseen tyttö, josta tuli heti poikien silmäterä. 2015 syntyi poika, ja vielä sen tämä poika otti hyvin.
Mutta kun meille syntyi viides lapsi tämän vuoden syyskuussa, toisesta pojasta on tullut ihan mahdoton.
Poika alkoi aluksi äksyillä sisaruksilleen, siis kaksoisveljelleen, pikkusiskolleen, sekä 2015 syntyneelle veljelle, ei sentään vauvalle, mutta vanhemmilleen hän oli kuin enkeli.
Pian tämä äksyili muuttui pahemmaksi. Poika potkii välillä sisaruksiaan, hajottaa heidän leikkinsä, mutta lopulta tajuaa ja lähtee huoneeseensa, raivoaa siellä, ja kun tulee takaisin on taas ihan normaali, eikä meinaa ymmärtää tästä totta kai tulevaa rangaistusta.
Olen kuullut Välillä iltaisin hänen itkevän huoneessaan, ja kun tulee katsomaan että mikä on, menee vain peiton alle eikä puhu mitään.
Tietääkö kukaan mistä tämä voisi johtua?
Olen huolissani sekä pojan väkivaltaisesta käytöksestä sisaruksia kohtaan, sekä näistä iltaisista itkukohtauksista.
Mikä neuvoksi? :(
Kommentit (16)
Ihan ilmiselvä asia. Teillä ei riitä aikaa enää hänelle tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murrosiän kuohut on alkanut. Keskustelua, tunnetaitoja, konkreettisia keinoja kiukun hallintaan.
Rakkautta ja kuuntelua, läsnäoloa, kahdenkeskistä hetkiä pojan kanssa. Jospa hän sitten avautuisi ja puhuisi. Jostain hänellä on tosi paha olla. Voimia koko perheelle.
Varmaan toivoisi kahdenkeskistä aikaa ja huomiota vanhemman kanssa. Varmaan menee teillä aika paljon pienten kanssa puuhatessa. Ihan selkeästi tuollainen käytös on huomion hakua ja murkku vielä pukkaa päälle niin ei ole ihme jos kiukuttaa.
Veikkaan että netin Rasmus-palstoilta omittua käyttäytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa myös koittaa selvittää, onko koulussa joutunut kiusatuksi, tai esim. kaverisuhteissa jotain muutoksia. Nämä yhdessä muuttuneen perhetilanteen ja murrosiän muutosten kanssa voivat olla syy.
Tuo kahdenkeskinen aika voisi olla hyvä idea. Täytyykin katsoa kalenterista joku päivä, milloin voisi olla vaikka koko päivän pojan kanssa.
Poika on välillä tosi masentuneen näkönen, ja kun kysyy että mikä on, niin vaan sanoo että ei mikään ja että kaikki on ok vaikka selvästi huomaa että joku mättää. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi se on vielä tuonkin ikäinen ap. Joka päivä hänellekin tulisi olla vähän aikaa jutteluun ja kuulumisten vaihtoon jne. Ei se riitä että kalenterista varaa ajan kerran kuussa.
Luulette 13-vuotiaan olevan jo iso poika, ettekä anna hänelle tarpeeksi aikaa. Pienet saavat huomionne. Onko pakko tehdä noin paljon lapsia, kun ei niille kaikille ole näemmä aikaa. Nyt äkkiä reagoitte ennen kuin on myöhäistä. Ton ikäisen iltaitkut tarkoittaa todella todella huonoa. Voimia pojalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai että ihan kalenterista pitää lapsiraukan varata aika, että äidiltä liikenee aikaa. Hei herätys nyt jumalauta.
Laita vielä kellonajatkin kalenteriin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laita vielä kellonajatkin kalenteriin
Juu ja vilkuile sitten tarpeeksi usein kelloa, kun olet lapsen kanssa. Ja sitten ilmoitat, että aika loppui, menenpä taas tuhanneksi tunniksi noiden meidän pienten kanssa.
Meillä vähän sama ja kun isä otti poikaa kiinni olkapäästä niin poika heitti isän vapaaottelun liikkeellä lämpöpatteriin. Poika käyttäytyy nykyään kuin olisi perheen pomo, eikä mieskään enää uskalla yrittää taltuttaa poikaa kun poika on jo niin voimakas.
Lastensuojelusta ei ole saatu apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivaltaisen käyttäytymisen taustat ja muu vastaava häiriökäyttäytyminen on se, mikä ensinnä pitää saada aisoihin. Veikkaan, että masennus ainoana syynä oireilisi pojalla ennemminkin satunnaisina äyskähtelyinä, kuin toisten satuttamisena.
Murrosiän alettua ei välttämättä ennen sävyisästä lapsesta meinaa saada kaivettua asioiden taustoja sitten millään. Kannattaa holhoava, lässyttävä ja muu auktoriteettiasema haudata ensialkuun. Kokeile huumoria ja kerro omista ei-niin-mukavista kokemuksista nuorena keittiönpöydän ääressä tai jostain "esimerkki" henkilöstä vastaavasti, jos oma tiesi nuorena on ollut siloinen. Hoida muut perheenjäsenet ihan pois paikalta siksi aikaa. Nuorta voi ärsyttää entisestään jos pitäisi uskoutua asioista kaikkien kuullen tai joku muu henkilö tai asia vie huomiota samaan aikaan sinulta vanhempana. Jos on tullut koulussa kiusatuksi, nöyryytetyksi, ei niistä ole helppo kertoa. Vielä hankalampaa jos tyttöjä on mukana tässä.
Samalla kannattaisi miettiä onko kotona ristiriitoja, taloudellisia, ajankäyttöön liittyviä, lasten epätasapuolista kohtelua, vanhempien omaan hyvinvointiin liittyvää, etteivät ne ole taustalla aiheuttamassa nuoren käytösongelmia. Juttelisin lapselle ennemmin kaverilliseen tyyliin, toki pitäen mielessä, että olet kuitenkin lapsen vanhempi, joka viime kädessä neuvoo, muttei kahlitse, ohjaa muttei tuomitse.
Kehu ja kannustin on aina parempi kuin rankaisumenetelmien käyttö. Jatkossa kannattaa myös muistaa, ettei se herranterttu aina kasvaessaan välty kaikilta karikoilta, saattaa ajautua ikävästi sanoen epämääräiseen seuraan, hakea kokemuksia päihteistä ja muusta. Osoita olevasi myös luottamuksen arvoinen.
Lasten masennus voi oireilla noin. Juurikin pari viikkoa sitten lastenpsykiatri sanoi oman samanikäiseni oireista...
Pikaisesti lääkäriin ja vaadit pojalle hoitoa. Meillä lääkitys on auttanut todella hyvin
Perheneuvolaan keskustelemaan asioista..