Äiti joutunut kärhämään seurakunnassa

Ei kai uskokaan saa ihmisiä sietämään mielestään huonoa käytöstä.

Onko äidilläsi joku persoonallisuushäiriö?

Vierailija kirjoitti:

Ei kai uskokaan saa ihmisiä sietämään mielestään huonoa käytöstä.

Tiedän enkä ajattelekaan, että pitäisi kestää mitä sattuu käytöstä. Kuitenkin äitini on hyväsydäminen ja hyväntahtoinen ihminen, ei mikään ilkeilijä. Ongelmat alkavat huonosta itsetunnosta ja herkästä provosoitumisesta, joista sitten seuraa tuota loukkaantumista sun muuta. 

Minullakin on joskus tehnyt tiukkaa äitini kanssa, mutta loppujen lopuksi pidän hänestä ja olen pahoillani hänen puolestaan, kun näen miten hän menettää yhden tärkeimmistä asioistaan. Mietin olisiko tilanteeseen jokin ratkaisu olemassa.

ap

Jos on piällysmies ja kirkkoherran läheinen tuttava olevinaan, leipoo vielä parhaat rieskat, humppaamassaa tykkää käydä ja seuroissa mahtavimmat juorut....

No jos on loukannut toisia, niin kannattaa pyytää anteeksi. Näin me lapsillemme opetetaan, miksei myös vanhemmillemme?

Vierailija kirjoitti:

Äitini on jonkin aikaa ollut mukana seurakunnan toiminnassa. Siis käytännössä kaikenlaista pienten tilaisuuksien, tapahtumien, retkien, iltojen järjestelyä sun muuta vastaavaa. Kyseessä on tavallinen evankelisluterilainen seurakunta. Äitini on mukana vapaaehtoisena vapaa-ajallaan. (Itse en ole uskossa tai kuulu kirkkoon, mikäli tällä on väliä, muita seurakuntalaisia olen tavannut nopeasti käydessäni pari kertaa tilaisuuksissa äitini mieliksi.)

Suurin osa muista tuolla ovat naisia ja pari miestä. Sukupuolesta riippumatta suurin osa heistä on sellaisia hiljaisia, lempeitä, ymmärtäväisiä ja rauhallisia ihmisiä. Voisi kutsua jopa hissukoiksi (en tarkoita haukkua, yritän vain selventää asiaa enkä keksinyt muutakaan sanaa).

Äitini on toista maata. Hän on sellainen "ronskimpi persoona". Nauraa niin että kaikuu, on paljon mielipiteitä ja on ylpeä omasta "tulisuudestaan". Hän on myös hieman lapsellinen rehellisesti myönnettynä; hermostuu helposti, loukkaantuu helposti ja on pitkävihainen, heittäytyy marttyyriksi. Äitini on sydämessään hyvä eikä tarkoita mitään pahaa, mutta hänen luonteensa nyt vaan on sellainen että hän on aina ajautunut herkästi kahnauksiin ja draamaan.

Äitini on uskossa, kristilliset perinteet ovat hänelle tärkeitä jne, mutta sitten toisaalta hänellä on esimerkiksi todella kaksimielinen huumorintaju ja hän heittää häpeilemättä sellaisia juttuja ilmaan, että menee väärään kurkkuun itse kullakin kuuntelijalla.

Nyt on käynyt niin, että äitiäni on alettu jättämään ulkopuolelle seurakunnassa. Häntä ei enää pyydetä mukaan, asioista ei kerrota ellei äiti suoraan kysy ja muuta tällaista. Suoraan kukaan ei ole sanonut mitään (tietenkään), mutta sanaton käytös on selkeää. Äidilläni on hirveän paha mieli ja suree, kun ei kelpaa muille. Erityistä pahaa mieltä aiheuttaa se, että kyseessä on hänen tärkeä uskonsa.

Mietin, mitä tässä nyt olisi tehtävissä? Äitini itsekin tiedostaa olevansa "hankala luonne" (tottakai se on selvinnyt hänelle elämänsä aikana), mutta hän ei osaa muuttaa/hillitä itseään, ja toisaalta onhan se jo ajatuksena kurja että pitäisi esittää muuta kuin on. Ymmärrän muiden seurakuntalaisten tunteet, koska minulla on kokemusta äitini seurasta ja onhan se raskasta sille päälle sattuessaan. Toisaalta olen pettynyt siihen, että uskovaiset ihmiset savustavat yhtä pois joukostaan.

No, jos jutut ovat kaksimielisiä, niin se ei välttämättä istu yhteen uskovaisten arvojen kanssa eikä niiden jauhamista pidetä yleensä muutenkaan hyvien tapojen mukaisena. Marttyyrit ja helposti hermostuvat ovat vaikeaa seuraa kenelle tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Onko äidilläsi joku persoonallisuushäiriö?

Ei ainakaan tietääkseni tai uskoakseni. Ihmisiä on erilaisia, ilman että asiaan liittyy sairautta. 

ap

Meidän äidille on käynyt samoin, tosin useammassa eri seurakunnassa. 

Jospa se äiti hakeutuisi näihin hurmoksellisiin seurakuntiin, mitä niitä nyt on, vapaaseurakunta ym. jospa sopisi persoonansa kanssa paremmin johonkin niistä...

Pysyköön pois

Hyväsydäminen ja hyväntahtoinen ihminen ei ajaudu herkästi kahnauksiin. Vai mitä hyväntahtoista tuollaisessa on olevinaan?

Eikös uskovaisten pitäisi olla suvaitsevaisia? Myös muita kuin mamuja kohtaan?

Ei taida äitisi enää oppia käyttäytymään. Ei sitten voi mitään. Syrjään joutuu.

Jospa hän voisi yrittää selventää heille omaa käytöstään ja sen syitä. Kertoa että saattaa olla joskus hankala mutta ei tarkoita mitään pahaa tsm, ja yrittäisi itsekin opetella hillitsemään itseään. Voisi tuoda ymmärrystä ja selkeyttä asiaan puolin ja toisin. Inhimillisiä ihmisiä uskovaisetkin ovat.

Äitisi voi muuttua, oli minkä ikäinen tahansa. Opettelee käyttäytymään. Aloittaa vaikka kutsumalla kaikki nämä tyypit kylään, tarjoaa kahvit ja pyytää anteeksi ja sanoo, että jos hän yrittää käyttäytyä paremmin ja auttaisivatko muut häntä siinä.

Jos eivät tule kahville, lähettää kaikille pienen karkkipussin ja kortilla saman anteeksipyynnön.

Rehellistä ja avointa yritystä moni arvostaa. Eli tätä ei kannata tehdä jos hän on sitä mieltä, että ei voi muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Jospa se äiti hakeutuisi näihin hurmoksellisiin seurakuntiin, mitä niitä nyt on, vapaaseurakunta ym. jospa sopisi persoonansa kanssa paremmin johonkin niistä...

Ei uskossa oleva ihminen noin vaan vaihda uskontoa. Hän uskoo siihen tiettyyn asiaan, ei muihin. 

Ajatteletko sinä että uskovaisille on tärkeintä uskoa johonkin, mihin tahansa, kunhan vain uskoo? 

Vierailija kirjoitti:

Jospa se äiti hakeutuisi näihin hurmoksellisiin seurakuntiin, mitä niitä nyt on, vapaaseurakunta ym. jospa sopisi persoonansa kanssa paremmin johonkin niistä...

Ei uskossa oleva ihminen noin vaan vaihda uskontoa. Hän uskoo siihen tiettyyn asiaan, ei muihin. 

Ajatteletko sinä että uskovaisille on tärkeintä uskoa johonkin, mihin tahansa, kunhan vain uskoo? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa se äiti hakeutuisi näihin hurmoksellisiin seurakuntiin, mitä niitä nyt on, vapaaseurakunta ym. jospa sopisi persoonansa kanssa paremmin johonkin niistä...

Ei uskossa oleva ihminen noin vaan vaihda uskontoa. Hän uskoo siihen tiettyyn asiaan, ei muihin. 

Ajatteletko sinä että uskovaisille on tärkeintä uskoa johonkin, mihin tahansa, kunhan vain uskoo? 

Samaa uskontoa ovat helluntalaiset, vapaakirkkolaiset ym.

Olen paljonkin mukana paikallisen seurakunnan toiminnassa eikä tulisi IKINÄ mieleenkään laukoa siellä mitään kaksimielistä. Nyt vähän tilannetajua äidillesi.

Jos olet erilainen, usein löytyy joku, joka sitä ei hyväksy ja aloittaa mustamaalauksen. Äitisi voisi ystävällisesti kysyä joltakin, miksi häntä on alettu syrjiä. Jos hän saa ympäripyöreän vastauksen, on vastaaja todennäköisesti itsekin osallistunut vahvasti mustamaalaukseen. Toivottavasti joku kertoisi, miksi yhtä syrjitään. Silloin voisi asian selvittää.