Kuinka te selviytyisitte / luovisitte tässä tilanteessa, johon joudun tulevana viikonloppuna?
Hieman taustoja; menetin isäni sylivauvana, äiti meni pian uusiin naimisiin ja sain pikkuveljen. Isäpuoli koki minut vastenmieliseksi kai aika alkuajoista asti. Hänen äitinsä (eli mummopuoleni) piti huolta, että ymmärsin olevani eri suvusta, sanoi usein tästä tyyliin että kohtelen sinua ihan hyvin VAIKKA EMME olekaan oikeasti sukua, jne. Ikään kuin minun sietämiseni olisi ollut suuri palvelus, jota minun pitäisi ymmärtää arvostaa. Isäpuolen sisarukset inhosivat minua ja heidän puolisonsa käyttäytyivät todella epäasiallisesti minua (pientä lasta!) kohtaan. Olin isäpuolen suvun silmissä täysi hylkiö (häpeäpilkku).
Muistan edelleen, kuinka inhottavalta tuntui vatsanpohjassa mennä suvun erilaisiin tilaisuuksiin. Tiesin aina, että jotain ikävää tapahtuisi, joku kohtelisi huonosti, tölvisi, loukkaisi. Tajusin vasta paljon, paljon myöhemmin, että HE olivat moukkia ja syy ei ollut minussa (pienessä lapsessa).
No, tulevana viikonloppuna joudun taas kohtaamaan nämä ihmiset, vuosien jälkeen. Pelottaa, vanhat ikävät tunteet tulevat pintaan. Kuinka selviän.. pidän itseni kasassa, muistot kurissa? Olen melko varma, että jotain ikävää sieltä taas tulee ja mietin, miten sen kestän. En voi jättää menemättäkään.
Ideoita, mitä sinä tekisit/käyttäytyisit tilanteessani?
Kommentit (29)
Käyttäytyisin ihan normaalisti ja mikäli joku käyttäytyisi minua kohtaan huonosti, antaisin "ystävällisesti " takaisin. Tsemppiä! Pahinta on jos näytät muille sen että ovat onnistuneet satuttamaan sinua.
Mikäs pakko se on kohdata tuollaiset rotat? Itse en menisi, ei todellakaan ole mikään pakko.
Miksi et voi olla menemättä? Todella ikävää porukkaa, joten suojaisin itseäni noilta jos suinkaan mahdollista. Muutoin olisin kuin he olisivat ilmaa minulle vain, jos siis pakko mennä..
Voithan sinäkin ilmaista, että olet ollut heidän kanssaan tekemisissä vain pakosta, ettet sinäkään oikeasti välitä heistä vaan he ovat vain pakollinen paha. Vaikket sanoisi tätä ääneen, niin kyllä sen voi eleilläkin osoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyisin ihan normaalisti ja mikäli joku käyttäytyisi minua kohtaan huonosti, antaisin "ystävällisesti " takaisin. Tsemppiä! Pahinta on jos näytät muille sen että ovat onnistuneet satuttamaan sinua.
Mietin, että jos vastaisiin vittuiluun näin:
"On niin monia tapoja näyttää oma tyhmyytensä, sinä valitsit tällä kertaa tämän tavan."
Ja kääntäisin selkäni.
Kamalia ihmisiä. Itse jättäisin menemättä, miksi sun on pakko mennä?
Yrittäisin ottaa tuon mahdollisuutena käsitellä haudattuja tunteita, siis itse ja omassa päässäni. Mukavaahan se ei ole, mutta mua on auttanut tämäntyyppisissä tilanteissa se, että asetun tarkkailijan asemaan. Tarkkailen sekä muita että itseäni.
Palstapersu vuodattaa ja vastaa..,
Vierailija kirjoitti:
Kamalia ihmisiä. Itse jättäisin menemättä, miksi sun on pakko mennä?
Tilaisuus on sen luonteinen, että minun on pakko olla läsnä. Mielelläni en tietenkään mene ja toivonkin, että tämä on viimeinen kerta laatuaan, kun joudun tämän klaanin kohtaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyisin ihan normaalisti ja mikäli joku käyttäytyisi minua kohtaan huonosti, antaisin "ystävällisesti " takaisin. Tsemppiä! Pahinta on jos näytät muille sen että ovat onnistuneet satuttamaan sinua.
Mietin, että jos vastaisiin vittuiluun näin:
"On niin monia tapoja näyttää oma tyhmyytensä, sinä valitsit tällä kertaa tämän tavan."
Ja kääntäisin selkäni.
Ei toimi. Saat lisää lokaa niskaasi.
Onko sun äitisi hautajaiset vai miksi on pakko mennä? Muuta pakkomennä tilaisuutta en keksi. Mä olen kasvanut täysin samanlaisessa ilmapiirissä mutten ole yli kahteenkymmeneen vuoteen pitänyt mitään yhteyttä heihin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voi olla menemättä? Todella ikävää porukkaa, joten suojaisin itseäni noilta jos suinkaan mahdollista. Muutoin olisin kuin he olisivat ilmaa minulle vain, jos siis pakko mennä..
Tämä vastaus olisi voinut olla minun mummini <3 Kiitos siitä.
Pakko ei ole kuin kuolla. Säästä itsesi tuollaislta pa**alta ja jätä väliin.
Miten sinun äitisi salli tuon kohtelun?Itse en olisi missään tekemissä enään tuollaisten ihmisten kanssa, olisin katkaissut välit kokonaan aikusena.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinun äitisi salli tuon kohtelun?Itse en olisi missään tekemissä enään tuollaisten ihmisten kanssa, olisin katkaissut välit kokonaan aikusena.
Äitisi on kohtalosi, ja uusi aloitus terapeutista pystyyn😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Miten sinun äitisi salli tuon kohtelun?Itse en olisi missään tekemissä enään tuollaisten ihmisten kanssa, olisin katkaissut välit kokonaan aikusena.
Älä muuta sano. Tämä tulee säilymään ikuisena mysteerinä, ei varmasti häntään osaa antaa vastausta kysymykseesi. Itse olen pohtinut paljon juuri tätä. Äitini, näennäisen fiksu, korkeasti koulutettu ihminen, salli tällaisen tapahtua ja vielä pitkälle yli vuosikymmen ajan (koko lapsuuteni). Monenlaista ehti noiden vuosien aikana tapahtua, esimerkiksi yksissä juhlissa isäpuolen veljen vaimo LÖI minua. Olin tuolloin ehkä 7-vuotias ja rikkeeni oli liian pelottavalla lelulla leikkinen niin että hänen lapsensa saattaa pelästyä (lelu oli muovinen hyönteinen). Kukaan ei puuttunut lyömiseen, joten voit kuvitella ettei myöskään henkiseen väkivaltaan puuttunut kukaan.
Tilaisuuden jälkeen ilmoittaisin pahimmille, että tämän jälkeen emme toivottavasti enää ikinä tapaa ja lopettaisin kaiken yhteydenpidon. Voisin hieman vittuillen myös muistuttaa menneistä.
En ainakaan näyttäisi ulospäin, jos ketuttaa tms.