Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nielläkö ala-asteen opettajan kommentti oppilaalle vai ei?
Neuvoton
12.11.2017 |
Jokainen omaansa puolustaa, minäkin.
Lapsella taustalla vakava koulukiusaaminen, psyykkistä ja fyysistä. Aikoinaan avoin, iloinen ja elämänmyönteinen lapsi muuttui vetäytyväksi ja hiljaiseksi.
Muuton myötä asia parani, uudessa koulussa ei oppilaat kiusanneet, lapsi alkoi saamaan iloisuuttaan takasiin.
Jouduimme vielä muuttamaan (asuimme hometalossa) ja tässäkin koulussa lapseni on suhteellisen hyväksytty. Ehkä pientä närkkimistä, mutta lapsi on sanonut ettei niistä välitä, ei ole lähellekään samaa luokkaa kuin ensimmäisen koulun tilanne.
Itsetunto ei kuitenkaan ole koskaan palannut entiselleen. Kovasti tehdään töitä sen eteen.
Jokaisessa koulussa tullut pelkkää positiivista sanomista, lapsi ei myöhästele, ei ikinä häiriköi, ottaa muut huomioon, auttaa ja on kohtelias. Sai yhtenä keväänä stipendinkin muiden tsemppaamisesta, hyvästä käytöksestä ja yleisen hyvän ilmapiirin luomisesta.
Viime viikolla luokalla oli jälleen sama sijainen, joka on ollut ennenkin. Lapsi ei mielellään lähde kouluun sijaisen ollessa töissä.
Yleensä lapsi pukeutuu kuten itse haluaa. Pääsääntöisesti hän viihtyy lökäreissä (kuten muutkin luokkalaisensa). Hän tykkää olla löysissä huppareissa (ei kuitenkaan koskaan huppu päässä) tai collegepaidoissa. Olemme antaneet hänen pukeutua niin. Meillä on ehdotonta, että vaatteet on puhtaat ja ehjät. Huppareissa ei ole mitään kantaa ottavia painatuksia tai muutakaan. Korkeintaan vaatteen valmistajan logo.
Viime viikolla lapsi oli laittanut merkki neulepaidan ja vaaleat fakun tyyppiset housut. Opettaja oli tullut sanomaan "KIVA nähdä sutkin oikeen kokosissa vaatteissa!!" Eikä tämä ollut ollut ystävällisellä äänensävyllä sanottu. Muutenkin koko päivän lapseni oli ollut sijaisen hampaissa.
Lapsi ei tätä meinannut edes kertoa, vaan se tuli ikäänkuin vahingossa julki.
En haluaisi ehdoin tahdoin yhtään enempää lapselle etenkään opettajan, aikuisen ihmisen osalta, ulkonäköön liittyvää arvostelua. tuohan on aivan selvä viesti "pukeudut muulloin epäsovinnaisesti"
Itse sain etisä oman tyylini, toki kysyin jossain vaiheessa aina tyylikkäälsät äidiltä neuvoja, mutta ei vaatetustani arvosteltu ja itsetuntooni kajottu.
Kommentit (37)
Elämäsi on ollut raskasta ja olet taistelumoodissa. Taistelunsa kannattaa kuitenkin valita huolellisesti. Nyt olet ylireagoimassa. Mitä hyvää koituu kenellekään siitä, että alat tuosta riehua? Jos tuo on pahinta, mitä sijainen on tehnyt niin eipä ole sulla paljon jutun juurta. Sitä paitsi et voi tietää äänensävystä mitään. Myös lapsesi on yliherkkä kokemustensa myötä. Koko jutun voisi kuitata sillä, että koskas ne vanhukset ovat nuorisomuodista tykänneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo samoilla linjoilla edellisten kanssa siltä osi et jos luki alotustekstin tarkkaan, niin eikö muille tullu sellanen fiilis että lapsi ei nimenomaan kerro "kiusaamisesta" jos sellasta tapahtuu?
Voi olla et luin ja ymmärsin lukemani väärin.
Alkuperäseen kysymykseen. Ehkä lapsella on helpompaa koulussa jos annat asian olla.
Ei kyllä kuulu opettajalle kommentoida lapsen vaatetusta. Saattaisin olla niin veemäinen, että laittaisin kouluun jotain viestiä. En tekisi asiasta suurta numeroa, mutta saattaisin kommentoida. Sillä tuo ei ole asiallisen opettajan käytöstä. Varsinkaan lasta kohtaan, jolla on ollut vaikeaa.
No opettajan sijainenhan selvästi kehui lapsesi vaatteita. Miksi kaikki kehutkin aina pitää kääntää vittuiluksi. Jotenkin nyt vaan tätä ylihilseenreagointia taas asioista. No ehdottomasti kannattaa tehdä vähintään rikosilmoitus.
Tietääkö tämä opettaja että lastasi on kiusattu edellisessä koulussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä minkä ikäinen "lapsi" on. Jos vitosluokkalainen, niin kommentti oli ehkä vähän tarpeeton (mutta ei niin asiaton että siitä kannattaisi suoranaisesti nokkiinsa ottaa). Jos taas poika on jo ysillä niin siinä iässä olisi ehkä vähän jo aihettakin katsoa vaatetusta, tuon ikäisellä (jos ei mene lukioon) alkaa olla jo aika lähellä työharjoittelupaikat sun muut joissa tulee kuitenkin pukeutua asiallisesti muuhun kuin lökäpöksyihin.
Mistä sinä tiedät, vaikka lapsesi ympärillä olisi ollut joukko kusipäitä, jotka olisivat irvineet lapsesi tavanomaista asua sen päiväisen hienon asun kustannuksella, ja opettaja olisi tullut avuksi ja painottanut, että lapsella on tänään kivat vaatteet. Opettajan kommentti voi olla täysin asiayhteydestä ja tilanteesta irrotettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä lapsesi oli aiemmin nokka pystyssä sanonut opettajalle, ettei ole voinut ottaa kouluun ohjeistuksen mukaisesti saappaita / lämmintä takkia / pyörilykypärää / uikkareita, koska ne ovat jääneet pieneksi.
Aika omituisia kommentteja. Jos lapselle tosiaan sanottiin noin ja noilla sanoilla, niin todella törkeää käytöstä opettajalta. Toki sekin on totta, että kiusatut yleensä näkevät pahaa tarkoittamattomatkin kommentit loukkauksena, mutta siitä ei välttämättä ole kyse. Esimerkiksi muistan, kun oma opettajani puhui jostain asiasta ja käytti minua ja toista luokkalaistani esimerkkinä tyyliin: "hyvä olla sosiaalinen, kuten y, eikä hiljainen, kuten x." En muista tarkkaan mikä oli tilanne, mutta muistan kuinka koko luokka nauroi minulle ja tuossa iässä koin sen erittäin nolaavana. Vaikka se ei välttämättä ollut tarkoituksellista, niin opettajalta erittäin heikkoa harkintakykyä. Hän tuntui muutenkin toisinaan nälvivän minua. Vastaavaa ongelmaa ei ole koskaan ollut kenenkään muun opettajan kanssa, eikä minua ole edes koskaan kiusattu.
Tämä sama opettaja pyysi minua kerran jäämään koulupäivän jälkeen puheilleen. Olin ilmoittanut, että en halua lähteä luokkaretkelle, jolloin hän sanoi, että voin kyllä lähteä, vaikka virtsaan alleni ja että sitä vaivaa voidaan hoitaa. En ymmärtänyt yhtään mistä puhutaan, enkä ujona, oikein osannut ottaa tilannetta haltuun. Sanoin vain, että ei minulla ole sellaista vaivaa ja lähdin häkeltyneenä pois. En ymmärrä vieläkään mistä ihmeestä hän oli saanut tuollaisen käsityksen. Koin tuon tilanteen erittäin loukkaavana ja ahdistavana. Jälkikäteen olen miettinyt mistä olisi voinut saada tuollaista tietoa, koska en todellakaan ollut virtsannut alleni, kuin viimeksi ihan pienenä lapsena. Äitini ei siten ole voinut tällaista hänelle sanoa. Ainoa syy, jonka keksin oli se, että urheilin paljon välituntisin, joten saatoin ehkä haista hikiseltä ja saattoi kai housunikin olla märkänä hikoilun takia joskus, kun tulin välitunnilta. Toinen vaihtoehto on, että hän sekotti minut johonkin toiseen oppilaaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohja itsetunnolle kehittyy kotioloissa. Vahvalla itsetunnolla varustettu lapsi ei joudu kiusaamisen kohteeksi tai jos joutuu niin ei suuremmin siitä kärsi, ainakaan mistään pikkujutuista.
Älä tee kärpäsestä härkästä. Ystäväni lasta kiusattiin ja kun kiusaaminen loppui niin ystävän lapsi kertoi jatkuvasti koulussa hänelle sanotun sitä ja tätä ja ilkeästi. Kun asioita selviteltiin niin selvisi kerta toisensa jälkeen että mitään pahaa tai ikävää ei oltu sanottu. Ystävän lapsella oli koko ajan, johtuen aiemmasta kiusaamisesta, tuntosarvet koholla ja haki sivumerkityksiä sanomisista. Nyt tilanne parantunut kun meni yläkouluun.
Ystävä tuskaili monesti ottaako yhteyttä kouluun vai ei kun jo nolotti mutta toisaalta on tärkeä pitää lapsen puolta.
Onko teillä kotona kaikki asiat kunnossa? Joskus lapset yrittää kiinnittää huomiota itseensä jotta perheen muut ongelmat unohtuisi. Kun vamhemmat keskittyy lapsen puolustamiseen niin eivät ehdi riidellä keskenään tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ap. Kirjoitan ilmeisesti epäselvästi.
"Ehkäpä lapsesi oli aiemmin nokka pystyssä sanonut opettajalle....." Nythän ei ollut lähellekään kyse mistään tällaisesta. Opettajana oli sijainen, joka on ollut aiemminkin. En kai osannut kirjoittaa riittävän selvästi: "Jokaisessa koulussa tullut pelkkää positiivista sanomista, lapsi ei myöhästele....."
Opettajilta on tullut 99.8% positiivista palautetta lapsesta, koska lapsi on tunnollinen eikä koskaan kyseenalaista auktoriteettia ja muistaa aina tervehtiä aamulla ja lähteissään koulusta jne. 0,2% muuta palautetta on tullut esim. siitä, että lapsi välilä on niin ajatuksissaan kun vaikkapa tehdään tehtäviä tunnilla, hän ei kuule mitään muuta.
sinä joka kirjoitit: "Onko teillä kotona kaikki asiat kunnossa? Joskus lapset... " En vaivaudu edes vastaamaan näin typerään kommentiin. Ko. tekstin kirjoittajahan ei ole sisälukutaitoinen, jospa hän lukisi alkuperäisen kirjoitukseni ja sitten vasta kommentoisi. Oikeastaan en ole miettinyt, entäpä jos lapseni tilanne johtuukin talvisodasta, jossa lapsen isoisoisä oli.
Ei, en ole tehnyt asialle mitään, halusin hetken ensin miettiä rauhassa.
Onko normaalia, että täällä puhutaan riehumisesta, jos vasta mietin ja kyselen antaako asian olla vai ei? En harrasta kiroile en hauku enkä menetä malttiani palavereissa tai neuvotteluissa ja se on ollut valttini elämän läpi.
En lähtisi *sijaisen* sanomisista triggeröitymään. Moukka, joo, mutta tätä taistelua en sinuna valitsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi *sijaisen* sanomisista triggeröitymään. Moukka, joo, mutta tätä taistelua en sinuna valitsisi.
Kiitoksia. Näin teen. Mietin asiaa sitten uudelleen, jos tämä veilä toistuu.
AP
Vierailija kirjoitti:
Älä tee kärpäsestä härkästä. Ystäväni lasta kiusattiin ja kun kiusaaminen loppui niin ystävän lapsi kertoi jatkuvasti koulussa hänelle sanotun sitä ja tätä ja ilkeästi. Kun asioita selviteltiin niin selvisi kerta toisensa jälkeen että mitään pahaa tai ikävää ei oltu sanottu. Ystävän lapsella oli koko ajan, johtuen aiemmasta kiusaamisesta, tuntosarvet koholla ja haki sivumerkityksiä sanomisista. Nyt tilanne parantunut kun meni yläkouluun.
Ystävä tuskaili monesti ottaako yhteyttä kouluun vai ei kun jo nolotti mutta toisaalta on tärkeä pitää lapsen puolta.Onko teillä kotona kaikki asiat kunnossa? Joskus lapset yrittää kiinnittää huomiota itseensä jotta perheen muut ongelmat unohtuisi. Kun vamhemmat keskittyy lapsen puolustamiseen niin eivät ehdi riidellä keskenään tms.
Tässä nähdään wannabe psykologi intopiukassa. Ehkä ton kirjottajan kantsis käydä jossain puhumassa ja purkamassa itseään. Voi helpottaa.
Kumpihan tässä nyt on enemmän mimoosa, äiti vai lapsi? Ei kaikesta tarvitse vetää hernettä nenäänsä. Hankalaksi käy, jos lapselle ei saa sanoa mitään, kun mamma hermostuu.
Vanhana opena tunnustan, että olen minäkin monesti kommentoinut oppilaiden vaatteita, tosin positiivisessa hengessä, esim. jos jollakin on vaikka kaunis käsin tehty kirjoneule, niin en malta kyllä pitää suutani kiinni, käsityöihminen kun olen. Negatiivisia kommentteja olen päästänyt suustani, kun urheilu- tai retkeilypäivänä pikkuneidit ovat tulleet kouluun täysin sopimattomissa vaatteissa ja jalkineissa ja sitten ruikuttavat, kun balleriinat kastuvat ja muutenkin palelee. Mutta statuksen menettämisen pelossa eivät voi pukeutua asiallisesta!
Vierailija kirjoitti:
Tässä ap. Kirjoitan ilmeisesti epäselvästi.
"Ehkäpä lapsesi oli aiemmin nokka pystyssä sanonut opettajalle....." Nythän ei ollut lähellekään kyse mistään tällaisesta. Opettajana oli sijainen, joka on ollut aiemminkin. En kai osannut kirjoittaa riittävän selvästi: "Jokaisessa koulussa tullut pelkkää positiivista sanomista, lapsi ei myöhästele....."Opettajilta on tullut 99.8% positiivista palautetta lapsesta, koska lapsi on tunnollinen eikä koskaan kyseenalaista auktoriteettia ja muistaa aina tervehtiä aamulla ja lähteissään koulusta jne. 0,2% muuta palautetta on tullut esim. siitä, että lapsi välilä on niin ajatuksissaan kun vaikkapa tehdään tehtäviä tunnilla, hän ei kuule mitään muuta.
sinä joka kirjoitit: "Onko teillä kotona kaikki asiat kunnossa? Joskus lapset... " En vaivaudu edes vastaamaan näin typerään kommentiin. Ko. tekstin kirjoittajahan ei ole sisälukutaitoinen, jospa hän lukisi alkuperäisen kirjoitukseni ja sitten vasta kommentoisi. Oikeastaan en ole miettinyt, entäpä jos lapseni tilanne johtuukin talvisodasta, jossa lapsen isoisoisä oli.
Ei, en ole tehnyt asialle mitään, halusin hetken ensin miettiä rauhassa.
Onko normaalia, että täällä puhutaan riehumisesta, jos vasta mietin ja kyselen antaako asian olla vai ei? En harrasta kiroile en hauku enkä menetä malttiani palavereissa tai neuvotteluissa ja se on ollut valttini elämän läpi.
Vau. Eiköhän nyt ole kyseessä ylireagointi, sinulla tämän vastauksen perusteella tuntuisi olevan taipumista sellaiseen... Otapa ihan rauhallisesti äläkä tulkitse kommentteja täällä (tai opettajan kommentteja) heti pahimman kautta.
Vaikka kai tästäkin revit taas verkkarisi.
Vierailija kirjoitti:
Kumpihan tässä nyt on enemmän mimoosa, äiti vai lapsi? Ei kaikesta tarvitse vetää hernettä nenäänsä. Hankalaksi käy, jos lapselle ei saa sanoa mitään, kun mamma hermostuu.
Vanhana opena tunnustan, että olen minäkin monesti kommentoinut oppilaiden vaatteita, tosin positiivisessa hengessä, esim. jos jollakin on vaikka kaunis käsin tehty kirjoneule, niin en malta kyllä pitää suutani kiinni, käsityöihminen kun olen. Negatiivisia kommentteja olen päästänyt suustani, kun urheilu- tai retkeilypäivänä pikkuneidit ovat tulleet kouluun täysin sopimattomissa vaatteissa ja jalkineissa ja sitten ruikuttavat, kun balleriinat kastuvat ja muutenkin palelee. Mutta statuksen menettämisen pelossa eivät voi pukeutua asiallisesta!
Miten mä en huomannut että tällaisesta laotustekstissä olis ollut kyse?Luetaan tekstiä eritavalla. Tässä tapauksessa vaatteita ei kehuttu eikä kaikti aluanalkaenkaan mitkään vaatteet ollu epäsopivia johonki tiettyyn tarkotukseen?
Voi meitä opeparkoja. Tulkaa itse joskus kokeilemaan. Työ on hektistä ja koko ajan olet oppilaiden kanssa reagoimassa tähän tai tuohon. Minultakin on monta kertaa lipsahtanut vaikka mitä. Joskus huonona hetkenä sanoin jotain, mitä olisin voinut jättää sanomatta. Pahoittelin sitä seuraavan tunnin alussa. Poika tuijotti hetken hölmistyneenä, taputti sitten hellästi olkapäätäni ja sanoi, että hei unohda. Sitten on näitä mimosankukkasia, jotka kertovat kotona aivan ihmeellisiä juttuja, miten heitä on kaltoin kohdeltu. Kerran itse erehdyin kai hymyilemään väärässä kohdassa. Kotiin oli mennyt "tieto", että olin ivallisesti nauranut oppilaalle, mikä ei todellakaan pitänyt paikkaansa.
Alue: Aihe vapaa
Olet siis lapsesi kanssa koulussa vai miten voit tietää, mitä sanottiin?
Ns. sarjakiusattu lapsi on valitettavan usein sellainen, että hän kokee kiusaamiseksi suunnilleen kaiken. On olemassa oikeasti kiusattuja lapsia, joita pitää auttaa, mutta sitten on näitä lapsia, joille melkein mikä tahansa sanominen on kiusaamista.
Oman lapseni luokalla on lapsesi kaltainen tapaus, jota ei todellakaan enää kutsuta lapseni synttäreille. Viime vuonna hän sai vihreän pillin, kun vieruskaveri sai sinisen. Illalla äitinsä otti yhteyttä, että lasta oli kiusattu antamalla vääränvärinen pilli. Eriarvoistin hänen lapsensa!