Onko oikein, että tyttäreni on minulle vihainen vieläkin aikuisena eikä muista edes isän päivänä!??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hienoa jos juttelisit lapsesi kanssa. Pyytäisit anteeksi, että hän on joutunut sellaista näkemään, etkä ole osannut olla turvallinen aikuinen vaikeissa tilanteissa, etkä ole osannut ottaa vastuuta, etkä ole osannut pyytää perhekriisiin apua, etkä ole osannut muuttua. Keskustelkaa tilanteista ja siitä mikä edelleen hiertää. Sen jälkeen teillä on toivoa päästä eteen päin ellei hän tyrmää sinua. Sinun on kuitenkin hyväksyttävä sekin mahdollisuus. Jos on paska vanhempi eikä osaa pyytää sitä anteeksi niin on edelleen paska vanhempi. Jos pyydät paskuuttasi anteeksi olet ainakin katkaissut paskuutesi kierteen.

Paska vanhempi on paska vanhempi vaikka kuinka pyytelisi anteeksi. Jos aikuinen ei osaa käyttäytyä kunnolla lapsensa lapsuuden aikana, ei tämän kannata anella anteeksiantoa myöhemminkään. Ihminen ei muutu.

Se riippuu tasan nista kahdesta henkilöstä. He ovat edelleen vanhempi ja lapsi ja molemmat ovat elossa. Niin kauuan kun molemmat ovat elossa niin kumpikin voi vanhempi-lapsi-suhdetta yrittää muuttaa paremmaksi omalta osaltaan. Mahdollisuus vaatii sen, että toinen ottaa yhteyttä. Tulos riippuu siitä miten toinen suhtautuu. Kukaan ei voi tietää miten ko.henkilö suhtautuu jos isä pyytää anteeksi. Ekä lyö luurin korvaan, ehkä alkaa itkemään, ehkä kiittää, että isä vihdoin pyytää anteeksi. Ehkä kieltäytyy pitämästä yhteyttä, ehkä ehdottaa kahvilla käymistä. Isänä satsaisin aika paljon tuohon tapaan miten ottaa yhteyttä ja laittaa kaikki siihen odottamatta kuitenkaan mitään vastakaikua. Lapsi sitten vastaa jos vastaa kun on käsitellyt asiaa mielessään. Isä kuitenkin on teollaan katkaissut paskuuden kierteen. Isä ei tällöin jatka paskana olemista ja paskojen tekojen tekemistä. Isä voi siis onnitella itseään siitä, että on tehnyt kaikkensa muuttaaakseen molempien loppuelämän paremmaksi. Jos lapsi ei halua niin isä tietää mistä se johtuu. Osa ihmisistä kykenee ja haluaa antaa anteeksi ja osa ei. Lapsi voi haluta sopia välit isän kanssa tai sitten ei. Päättäkööt kukin lapsi itse.

Mutta tehtyjä asioita ei saa tekemättömiksi. En itse halua olla missään tekemisissä toisen vanhempani kanssa lapsuuteni tapahtumien johdosta. Anteeksipyyntö ei vaikuttaisi asiaan mitenkään. Se, että perseilee jatkuvasti melkein 20 vuotta vaikuttaa pakollakin siihen, miten läheiset kokevat tuon henkilön. Jos tekojaan ei osaa tarkastella niiden tapahtuessa, ei niistä kannata jälkiviisastella myöhemmin. En halua olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka on kyennyt tekemään niin järkyttävän vittumaisia tekoja missään elämänsä vaiheessa. Kuten jo sanoin, ihmiset eivät muutu. Anteeksipyynnöt on vaan sanahelinää.

Kyllä sua se vaivaa, ettet ihmisenä kykene antamaan anteeksi. Moni muu pystyy.

Ohis, mutta onko porukka tässä ketjussa oikeasti sitä mieltä että kaikki pitää antaa anteeksi, vai onko tuo täällä riehuva vaan joku yksinäinen hullu?

Ketjuss yksi hullu narsku jankka. sama ylimielinen kusipää jankkaa tuoss isänpäivä on pakkopullaa -ketjussa. Sielläkin haukkuu kaikki ja mitätöi toisten kamalat kokemukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hienoa jos juttelisit lapsesi kanssa. Pyytäisit anteeksi, että hän on joutunut sellaista näkemään, etkä ole osannut olla turvallinen aikuinen vaikeissa tilanteissa, etkä ole osannut ottaa vastuuta, etkä ole osannut pyytää perhekriisiin apua, etkä ole osannut muuttua. Keskustelkaa tilanteista ja siitä mikä edelleen hiertää. Sen jälkeen teillä on toivoa päästä eteen päin ellei hän tyrmää sinua. Sinun on kuitenkin hyväksyttävä sekin mahdollisuus. Jos on paska vanhempi eikä osaa pyytää sitä anteeksi niin on edelleen paska vanhempi. Jos pyydät paskuuttasi anteeksi olet ainakin katkaissut paskuutesi kierteen.

Paska vanhempi on paska vanhempi vaikka kuinka pyytelisi anteeksi. Jos aikuinen ei osaa käyttäytyä kunnolla lapsensa lapsuuden aikana, ei tämän kannata anella anteeksiantoa myöhemminkään. Ihminen ei muutu.

Se riippuu tasan nista kahdesta henkilöstä. He ovat edelleen vanhempi ja lapsi ja molemmat ovat elossa. Niin kauuan kun molemmat ovat elossa niin kumpikin voi vanhempi-lapsi-suhdetta yrittää muuttaa paremmaksi omalta osaltaan. Mahdollisuus vaatii sen, että toinen ottaa yhteyttä. Tulos riippuu siitä miten toinen suhtautuu. Kukaan ei voi tietää miten ko.henkilö suhtautuu jos isä pyytää anteeksi. Ekä lyö luurin korvaan, ehkä alkaa itkemään, ehkä kiittää, että isä vihdoin pyytää anteeksi. Ehkä kieltäytyy pitämästä yhteyttä, ehkä ehdottaa kahvilla käymistä. Isänä satsaisin aika paljon tuohon tapaan miten ottaa yhteyttä ja laittaa kaikki siihen odottamatta kuitenkaan mitään vastakaikua. Lapsi sitten vastaa jos vastaa kun on käsitellyt asiaa mielessään. Isä kuitenkin on teollaan katkaissut paskuuden kierteen. Isä ei tällöin jatka paskana olemista ja paskojen tekojen tekemistä. Isä voi siis onnitella itseään siitä, että on tehnyt kaikkensa muuttaaakseen molempien loppuelämän paremmaksi. Jos lapsi ei halua niin isä tietää mistä se johtuu. Osa ihmisistä kykenee ja haluaa antaa anteeksi ja osa ei. Lapsi voi haluta sopia välit isän kanssa tai sitten ei. Päättäkööt kukin lapsi itse.

Mutta tehtyjä asioita ei saa tekemättömiksi. En itse halua olla missään tekemisissä toisen vanhempani kanssa lapsuuteni tapahtumien johdosta. Anteeksipyyntö ei vaikuttaisi asiaan mitenkään. Se, että perseilee jatkuvasti melkein 20 vuotta vaikuttaa pakollakin siihen, miten läheiset kokevat tuon henkilön. Jos tekojaan ei osaa tarkastella niiden tapahtuessa, ei niistä kannata jälkiviisastella myöhemmin. En halua olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka on kyennyt tekemään niin järkyttävän vittumaisia tekoja missään elämänsä vaiheessa. Kuten jo sanoin, ihmiset eivät muutu. Anteeksipyynnöt on vaan sanahelinää.

Hahhah, sultä onkin puuttunut isä/äidinrakkaus! Mikä surkea luuseri ja rääpäle susta sen takia tulikaan! Empatiakyvytön, rakastamiskyvytön (ellei toinen ansaitse sitä) itsekeskeinen idiootti!

Ap:lla taisi mennä tunteisiin. Sori, vaikka en koekaan itseäni mitenkään yltiöempaattiseksi olen seurallinen, pidetty ihminen jolla on paljon hyviä ystäviä, hyvä parisuhde ja todella hyvät välit toiseen vanhempaan. Ja joka ymmärsi jo nuorena, ettei omaa energiaansa kannata tuhlata aidosti paskoihin ihmisiin. :)

Sä et ole mitään. Mutta on varmaan helppoa olla tyytyväinen, kun ei ole oikeita haasteita joita tavoittelis ollakseen jotain.

No, ainakaan en ole aikuinen joka ruinaa AV-palstalla sunnuntai-iltana siitä, miten kaikkia tekojaan ei saakaan anteeksi. Jos haluat kaikki perseilyt aina anteeksi pienen nyyhkinnän jälkeen niin liity vaikka katoliseen kirkkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hienoa jos juttelisit lapsesi kanssa. Pyytäisit anteeksi, että hän on joutunut sellaista näkemään, etkä ole osannut olla turvallinen aikuinen vaikeissa tilanteissa, etkä ole osannut ottaa vastuuta, etkä ole osannut pyytää perhekriisiin apua, etkä ole osannut muuttua. Keskustelkaa tilanteista ja siitä mikä edelleen hiertää. Sen jälkeen teillä on toivoa päästä eteen päin ellei hän tyrmää sinua. Sinun on kuitenkin hyväksyttävä sekin mahdollisuus. Jos on paska vanhempi eikä osaa pyytää sitä anteeksi niin on edelleen paska vanhempi. Jos pyydät paskuuttasi anteeksi olet ainakin katkaissut paskuutesi kierteen.

Paska vanhempi on paska vanhempi vaikka kuinka pyytelisi anteeksi. Jos aikuinen ei osaa käyttäytyä kunnolla lapsensa lapsuuden aikana, ei tämän kannata anella anteeksiantoa myöhemminkään. Ihminen ei muutu.

Se riippuu tasan nista kahdesta henkilöstä. He ovat edelleen vanhempi ja lapsi ja molemmat ovat elossa. Niin kauuan kun molemmat ovat elossa niin kumpikin voi vanhempi-lapsi-suhdetta yrittää muuttaa paremmaksi omalta osaltaan. Mahdollisuus vaatii sen, että toinen ottaa yhteyttä. Tulos riippuu siitä miten toinen suhtautuu. Kukaan ei voi tietää miten ko.henkilö suhtautuu jos isä pyytää anteeksi. Ekä lyö luurin korvaan, ehkä alkaa itkemään, ehkä kiittää, että isä vihdoin pyytää anteeksi. Ehkä kieltäytyy pitämästä yhteyttä, ehkä ehdottaa kahvilla käymistä. Isänä satsaisin aika paljon tuohon tapaan miten ottaa yhteyttä ja laittaa kaikki siihen odottamatta kuitenkaan mitään vastakaikua. Lapsi sitten vastaa jos vastaa kun on käsitellyt asiaa mielessään. Isä kuitenkin on teollaan katkaissut paskuuden kierteen. Isä ei tällöin jatka paskana olemista ja paskojen tekojen tekemistä. Isä voi siis onnitella itseään siitä, että on tehnyt kaikkensa muuttaaakseen molempien loppuelämän paremmaksi. Jos lapsi ei halua niin isä tietää mistä se johtuu. Osa ihmisistä kykenee ja haluaa antaa anteeksi ja osa ei. Lapsi voi haluta sopia välit isän kanssa tai sitten ei. Päättäkööt kukin lapsi itse.

Mutta tehtyjä asioita ei saa tekemättömiksi. En itse halua olla missään tekemisissä toisen vanhempani kanssa lapsuuteni tapahtumien johdosta. Anteeksipyyntö ei vaikuttaisi asiaan mitenkään. Se, että perseilee jatkuvasti melkein 20 vuotta vaikuttaa pakollakin siihen, miten läheiset kokevat tuon henkilön. Jos tekojaan ei osaa tarkastella niiden tapahtuessa, ei niistä kannata jälkiviisastella myöhemmin. En halua olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka on kyennyt tekemään niin järkyttävän vittumaisia tekoja missään elämänsä vaiheessa. Kuten jo sanoin, ihmiset eivät muutu. Anteeksipyynnöt on vaan sanahelinää.

Hahhah, sultä onkin puuttunut isä/äidinrakkaus! Mikä surkea luuseri ja rääpäle susta sen takia tulikaan! Empatiakyvytön, rakastamiskyvytön (ellei toinen ansaitse sitä) itsekeskeinen idiootti!

Ap:lla taisi mennä tunteisiin. Sori, vaikka en koekaan itseäni mitenkään yltiöempaattiseksi olen seurallinen, pidetty ihminen jolla on paljon hyviä ystäviä, hyvä parisuhde ja todella hyvät välit toiseen vanhempaan. Ja joka ymmärsi jo nuorena, ettei omaa energiaansa kannata tuhlata aidosti paskoihin ihmisiin. :)

Sä et ole mitään. Mutta on varmaan helppoa olla tyytyväinen, kun ei ole oikeita haasteita joita tavoittelis ollakseen jotain.

No, ainakaan en ole aikuinen joka ruinaa AV-palstalla sunnuntai-iltana siitä, miten kaikkia tekojaan ei saakaan anteeksi. Jos haluat kaikki perseilyt aina anteeksi pienen nyyhkinnän jälkeen niin liity vaikka katoliseen kirkkoon.

Jos ei se sun vanhempi kaivannut sua kun olit lapsi niin miksi se sinua kaipaisi nykyisinkään? Sulla on vain liian isot luulot tärkeydestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hienoa jos juttelisit lapsesi kanssa. Pyytäisit anteeksi, että hän on joutunut sellaista näkemään, etkä ole osannut olla turvallinen aikuinen vaikeissa tilanteissa, etkä ole osannut ottaa vastuuta, etkä ole osannut pyytää perhekriisiin apua, etkä ole osannut muuttua. Keskustelkaa tilanteista ja siitä mikä edelleen hiertää. Sen jälkeen teillä on toivoa päästä eteen päin ellei hän tyrmää sinua. Sinun on kuitenkin hyväksyttävä sekin mahdollisuus. Jos on paska vanhempi eikä osaa pyytää sitä anteeksi niin on edelleen paska vanhempi. Jos pyydät paskuuttasi anteeksi olet ainakin katkaissut paskuutesi kierteen.

Paska vanhempi on paska vanhempi vaikka kuinka pyytelisi anteeksi. Jos aikuinen ei osaa käyttäytyä kunnolla lapsensa lapsuuden aikana, ei tämän kannata anella anteeksiantoa myöhemminkään. Ihminen ei muutu.

Se riippuu tasan nista kahdesta henkilöstä. He ovat edelleen vanhempi ja lapsi ja molemmat ovat elossa. Niin kauuan kun molemmat ovat elossa niin kumpikin voi vanhempi-lapsi-suhdetta yrittää muuttaa paremmaksi omalta osaltaan. Mahdollisuus vaatii sen, että toinen ottaa yhteyttä. Tulos riippuu siitä miten toinen suhtautuu. Kukaan ei voi tietää miten ko.henkilö suhtautuu jos isä pyytää anteeksi. Ekä lyö luurin korvaan, ehkä alkaa itkemään, ehkä kiittää, että isä vihdoin pyytää anteeksi. Ehkä kieltäytyy pitämästä yhteyttä, ehkä ehdottaa kahvilla käymistä. Isänä satsaisin aika paljon tuohon tapaan miten ottaa yhteyttä ja laittaa kaikki siihen odottamatta kuitenkaan mitään vastakaikua. Lapsi sitten vastaa jos vastaa kun on käsitellyt asiaa mielessään. Isä kuitenkin on teollaan katkaissut paskuuden kierteen. Isä ei tällöin jatka paskana olemista ja paskojen tekojen tekemistä. Isä voi siis onnitella itseään siitä, että on tehnyt kaikkensa muuttaaakseen molempien loppuelämän paremmaksi. Jos lapsi ei halua niin isä tietää mistä se johtuu. Osa ihmisistä kykenee ja haluaa antaa anteeksi ja osa ei. Lapsi voi haluta sopia välit isän kanssa tai sitten ei. Päättäkööt kukin lapsi itse.

Mutta tehtyjä asioita ei saa tekemättömiksi. En itse halua olla missään tekemisissä toisen vanhempani kanssa lapsuuteni tapahtumien johdosta. Anteeksipyyntö ei vaikuttaisi asiaan mitenkään. Se, että perseilee jatkuvasti melkein 20 vuotta vaikuttaa pakollakin siihen, miten läheiset kokevat tuon henkilön. Jos tekojaan ei osaa tarkastella niiden tapahtuessa, ei niistä kannata jälkiviisastella myöhemmin. En halua olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka on kyennyt tekemään niin järkyttävän vittumaisia tekoja missään elämänsä vaiheessa. Kuten jo sanoin, ihmiset eivät muutu. Anteeksipyynnöt on vaan sanahelinää.

Hahhah, sultä onkin puuttunut isä/äidinrakkaus! Mikä surkea luuseri ja rääpäle susta sen takia tulikaan! Empatiakyvytön, rakastamiskyvytön (ellei toinen ansaitse sitä) itsekeskeinen idiootti!

Ap:lla taisi mennä tunteisiin. Sori, vaikka en koekaan itseäni mitenkään yltiöempaattiseksi olen seurallinen, pidetty ihminen jolla on paljon hyviä ystäviä, hyvä parisuhde ja todella hyvät välit toiseen vanhempaan. Ja joka ymmärsi jo nuorena, ettei omaa energiaansa kannata tuhlata aidosti paskoihin ihmisiin. :)

Sä et ole mitään. Mutta on varmaan helppoa olla tyytyväinen, kun ei ole oikeita haasteita joita tavoittelis ollakseen jotain.

No, ainakaan en ole aikuinen joka ruinaa AV-palstalla sunnuntai-iltana siitä, miten kaikkia tekojaan ei saakaan anteeksi. Jos haluat kaikki perseilyt aina anteeksi pienen nyyhkinnän jälkeen niin liity vaikka katoliseen kirkkoon.

Jos ei se sun vanhempi kaivannut sua kun olit lapsi niin miksi se sinua kaipaisi nykyisinkään? Sulla on vain liian isot luulot tärkeydestäsi.

Täh? Nyt meni ohi. Etkö ymmärrä lukemaasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hienoa jos juttelisit lapsesi kanssa. Pyytäisit anteeksi, että hän on joutunut sellaista näkemään, etkä ole osannut olla turvallinen aikuinen vaikeissa tilanteissa, etkä ole osannut ottaa vastuuta, etkä ole osannut pyytää perhekriisiin apua, etkä ole osannut muuttua. Keskustelkaa tilanteista ja siitä mikä edelleen hiertää. Sen jälkeen teillä on toivoa päästä eteen päin ellei hän tyrmää sinua. Sinun on kuitenkin hyväksyttävä sekin mahdollisuus. Jos on paska vanhempi eikä osaa pyytää sitä anteeksi niin on edelleen paska vanhempi. Jos pyydät paskuuttasi anteeksi olet ainakin katkaissut paskuutesi kierteen.

Paska vanhempi on paska vanhempi vaikka kuinka pyytelisi anteeksi. Jos aikuinen ei osaa käyttäytyä kunnolla lapsensa lapsuuden aikana, ei tämän kannata anella anteeksiantoa myöhemminkään. Ihminen ei muutu.

Se riippuu tasan nista kahdesta henkilöstä. He ovat edelleen vanhempi ja lapsi ja molemmat ovat elossa. Niin kauuan kun molemmat ovat elossa niin kumpikin voi vanhempi-lapsi-suhdetta yrittää muuttaa paremmaksi omalta osaltaan. Mahdollisuus vaatii sen, että toinen ottaa yhteyttä. Tulos riippuu siitä miten toinen suhtautuu. Kukaan ei voi tietää miten ko.henkilö suhtautuu jos isä pyytää anteeksi. Ekä lyö luurin korvaan, ehkä alkaa itkemään, ehkä kiittää, että isä vihdoin pyytää anteeksi. Ehkä kieltäytyy pitämästä yhteyttä, ehkä ehdottaa kahvilla käymistä. Isänä satsaisin aika paljon tuohon tapaan miten ottaa yhteyttä ja laittaa kaikki siihen odottamatta kuitenkaan mitään vastakaikua. Lapsi sitten vastaa jos vastaa kun on käsitellyt asiaa mielessään. Isä kuitenkin on teollaan katkaissut paskuuden kierteen. Isä ei tällöin jatka paskana olemista ja paskojen tekojen tekemistä. Isä voi siis onnitella itseään siitä, että on tehnyt kaikkensa muuttaaakseen molempien loppuelämän paremmaksi. Jos lapsi ei halua niin isä tietää mistä se johtuu. Osa ihmisistä kykenee ja haluaa antaa anteeksi ja osa ei. Lapsi voi haluta sopia välit isän kanssa tai sitten ei. Päättäkööt kukin lapsi itse.

Mutta tehtyjä asioita ei saa tekemättömiksi. En itse halua olla missään tekemisissä toisen vanhempani kanssa lapsuuteni tapahtumien johdosta. Anteeksipyyntö ei vaikuttaisi asiaan mitenkään. Se, että perseilee jatkuvasti melkein 20 vuotta vaikuttaa pakollakin siihen, miten läheiset kokevat tuon henkilön. Jos tekojaan ei osaa tarkastella niiden tapahtuessa, ei niistä kannata jälkiviisastella myöhemmin. En halua olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka on kyennyt tekemään niin järkyttävän vittumaisia tekoja missään elämänsä vaiheessa. Kuten jo sanoin, ihmiset eivät muutu. Anteeksipyynnöt on vaan sanahelinää.

Minulla oli paska ja epäturvallinen vanhempi ja olen eri mieltä.