Mieheni on juoppo.
Mieheni taitaa olla alkoholisti. Tänäkin viikonloppuna juonut kumpanakin iltana. Perjantaina oli kaverin kanssa ulkona, se on ihan ok.
Mutta sitten lauantaina homma jatkui saunakaljoista alkaen. Sammunut vaatteet päällä olohuoneeseen. Valot päällä jne.
Tätä on jatkunut jo jonkin aikaa. Olen kiltisti yrittänyt puhua, ettei ostaisi alkoholia. Sen verran teki, ettei arkisin ota. Koko viikonloppu kyllä sitten menee öisin humalassa ja päivisin krapulassa. Ei riehu tms humalassa, vaan on omissa oloissaan. Joskus yrittää jutella minulle niitä näitä, en kuitenkaan lähde keskusteluun humalaisen kanssa.
Mies on lihonut hurjasto, koska mässäilee yöllä humalassa. Lisäksi aiheuttaa sotkua ja jättää tyhjiä tölkkejä esim pihalle ja sohvan alle.
Viime viikonloppuna suutuin miehelle ja sanoin tämän olevan alkoholisti. Sanoin että otan eron juomisen vuoksi. Mies ei halunnut puhua asiasta, oli krapulassa. Tänä viikonloppuna alkoi taas juominen. Mitä teen? Onko muilla tällaista?
Ja ei, en tiennyt tällaisesta kun menimme yhteen. Mies käy töissä ja tuntui olevan kunnollinen. Sille neropatille joka kuitenkin tulee sanomaan että jotenkin valitsin vöärin ja tämä on ikäänkuin minun vikani.
Kommentit (44)
Sumi Eemeli Vaala kirjoitti:
Luultavasti juo koska ei kestä katsella sua selvinpäin.
No miksei se sitten eroa?
Oikeasti kannattaa miettiä omaa jaksamista. Jos mies ei halua muutosta hän jatkaa samalla tyylillä. Aika monet meistä alkoholistisesti juovista pystymme pitämään työn, juomista säännöstellään pakollisten kuvioiden suhteen mutta se viina on mielessä ja ohjaa muuta elämää (ei iltaisin autolla ajamista, ei muita menoja jotka haittaisi juomista). Juoja on itsekäs, ei kykene ajattelemaan miltä läheisistä tuntuu, tai ainakin sulkee sen pois ajatuksista. Ja vierestä on turha ruveta neuvomaan, alkoholistin pitää itse haluta muutosta. Monesti yritetään tehdä itselle ja läheisille diilejä, vähennän hiema, en ensi viikonloppuna, muutama vaan. Useimmilla ongelmajuojilla se totaaliraittius on ainut vaihtoehto, vähentämiset johtavat aina samaan liikajuomiseen. Ehkä voit yrittää puhua vakavasti miehesi kanssa juomisesta. Jos hän ei halua puhua, eikä halua lopettaa juomista niin tee omat johtopäätöksesi. Alkoholisti, nykyään raitis Juha Vuorinen kirjoitti, että hänen vaimonsa pelasti hänet kun jätti juomisen takia. Vuorinen raitistui ja he palasivat yhteen. Aina tarinat eivät ole yhtä onnellisia, mutta enpä tiedä juurikaan kuin onnettomia tarinoita niistä joissa kumppani on jäänyt katsomaan ja hoivaamaan viereen kun toinen juo itseään hautaan.
Mieheni oli oikeasti alkoholisti ja kuoli kirroosiin. Ei auttanut rakkaus eikä ymmärrys.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kannattaa miettiä omaa jaksamista. Jos mies ei halua muutosta hän jatkaa samalla tyylillä. Aika monet meistä alkoholistisesti juovista pystymme pitämään työn, juomista säännöstellään pakollisten kuvioiden suhteen mutta se viina on mielessä ja ohjaa muuta elämää (ei iltaisin autolla ajamista, ei muita menoja jotka haittaisi juomista). Juoja on itsekäs, ei kykene ajattelemaan miltä läheisistä tuntuu, tai ainakin sulkee sen pois ajatuksista. Ja vierestä on turha ruveta neuvomaan, alkoholistin pitää itse haluta muutosta. Monesti yritetään tehdä itselle ja läheisille diilejä, vähennän hiema, en ensi viikonloppuna, muutama vaan. Useimmilla ongelmajuojilla se totaaliraittius on ainut vaihtoehto, vähentämiset johtavat aina samaan liikajuomiseen. Ehkä voit yrittää puhua vakavasti miehesi kanssa juomisesta. Jos hän ei halua puhua, eikä halua lopettaa juomista niin tee omat johtopäätöksesi. Alkoholisti, nykyään raitis Juha Vuorinen kirjoitti, että hänen vaimonsa pelasti hänet kun jätti juomisen takia. Vuorinen raitistui ja he palasivat yhteen. Aina tarinat eivät ole yhtä onnellisia, mutta enpä tiedä juurikaan kuin onnettomia tarinoita niistä joissa kumppani on jäänyt katsomaan ja hoivaamaan viereen kun toinen juo itseään hautaan.
Kiitos kattavasta vastauksesta! Ja kiitos kaikille muillekin vastanneille, keskustelu on ollut yllättävän asiallista!
Tuntuu surulliselta, että mies kykenee hoitamaan nuo "pakolliset kuviot", joista lainaamani kirjoittaja puhui, mutta etten minä ilmeisesti näihin pakollisiin kuvioihin kuulu. Toisaalta alan kyllä olla jo sen verran väsynyt tilanteeseen, että en näe enää miestä sellaisena, jonka kanssa välttämättä haluaisin tai pystyisin viettämään laatuaikaa. Näen alati haisevan, turvonneen, väsyneen vajaa nelikymppisen. Eli katkeruus on alkanut tulla peliin...
Ja teille jotka sanotte minun olevan miehen mielestä kamala: saatatte hyvin olla oikeassa. Se ei mielestäni kuitenkaan ole syy ryypätä vaan erota. Mies tietää kyllä missä on ovi, ja uskoisin hänen osaavan sen myös avata, vaikka humalassa onkin. Meillä ei ole sellaista omaisuutta tai varallisuutta, jonka jakamisella miestä kiristäisin (en muutenkaan ole sellainen), ja mies tietää, etten ole tyyppi joka tekee asioista tarpeettomasti hankalia.
Sinulle jonka mies kuoli maksakirroosiin: olen pahoillani puolestasi! Tarkoitatko viestilläsi, että mitään ei ole tehtävissä?
Eli sinua ei hänen juomisessaan häiritse mikään muu kuin se tosiseikka, että hän juo. Ja jättää tölkkejä pihalle ja sohvan alle. Pääsisitteköhän se sellaiseen sopimukseen, että mies siivoaa ne tölkkinsä? Sitten ei olisi enää mitään muuta häiriötä kuin sinun tietosi siitä, että mies on humalassa. Mikä jostain tuntemattomasta syystä on sinulle ongelma.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kannattaa erota. Jos ei pysty sietämään toisen tekemisiä jotka eivät mitenkään vaikuta sinuun, niin ei ole mitään syytä olla sellaisen ihmisen kanssa. Tulee vaan molemmille paha mieli.
Eräällä ystävälläni on samankaltainen tilanne. Erotuksena tosin se, että mies juo joka ikinen päivä heti aamusta alkaen. Monesti sammuu useamman kerran päivän aikana, torkkuu parisen tuntia ja jatkaa taas. Pari vuotias lapsi on jo tottunut isin "väsymykseen". Aivan sairasta miten joku alentuu olemaan tuollaisen sian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Eli sinua ei hänen juomisessaan häiritse mikään muu kuin se tosiseikka, että hän juo. Ja jättää tölkkejä pihalle ja sohvan alle. Pääsisitteköhän se sellaiseen sopimukseen, että mies siivoaa ne tölkkinsä? Sitten ei olisi enää mitään muuta häiriötä kuin sinun tietosi siitä, että mies on humalassa. Mikä jostain tuntemattomasta syystä on sinulle ongelma.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kannattaa erota. Jos ei pysty sietämään toisen tekemisiä jotka eivät mitenkään vaikuta sinuun, niin ei ole mitään syytä olla sellaisen ihmisen kanssa. Tulee vaan molemmille paha mieli.
Olipas kiinnostava vastaus. Et taida ymmärtää mitä lieveilmiöitä tuollainen juominen tuo mukanaan? Haluat vain rakentaa minusta niuhon kuvan, että mies viattomasti vähän ottaa ja minä olen jostain tölkeistä nalkuttava ämmä, vaikkei asia vaikuta minuun mitenkään. Taidat olla itse alkoholisti, joka luulee ettei juomisensa ketään haittaa, tai sitten näitä palstan yleisiä naisvihaajia, joiden mielestä naisen tunteet eivät koskaan voi olla oikeutettuja, vaan ovat aina ylireagoivaa turhaa nalkutusta.
Minäpä kerron miten miehen juominen minuun vaikuttaa:
Kuten olen jo kertonut, minua häiritsee se, että mies on koko viikonlopun joko humalassa tai krapulassa. Krapulassa hän on väsynyt, haluaa nukkua koko päivän. Mikään ei kiinnosta krapulan vuoksi, paitsi pizzan tilaus. Emme siis voi tehdä mitään yhdessä (jos haluaisin, kuten aiemmin halusinkin).
Yölliset mässäilyt muuten aiheuttavat vaaratilanteita, kun mies alkaa kokkailemaan ja sammahtaakin sohvalle. Vielä ei ole käynyt ns. "nakit ja muusia" kuten palomiehet näitä hälytyksiä kutsuvat, mutta ei se kaukanakaan ole ollut. Mielestäni kyseessä on turvallisuusriski, varsinkin kun kokkailee näin yöaikaan toistuvasti.
Mitä jos päättääkin mennä joskus suihkuun ja sammuu sinne? Tästähän voi aiheutua kymppitonnien lasku. On kuitenkin alkanut jo sammuilemaan. Pihaltakin olen löytänyt, puhelin kädestä, kuuntelemasta musiikkia. Mitä jos näin käy, kun on pakkasta? Mies menee tupakalle ja sammuu sinne. Pitääkö minun valvoa koko yö häntä kaitsien?
Hän myös haisee kamalalta. En kestä vanhan alkoholin hajua, varsinkaan kun mieheni oikeasti haisee voimakkaasti. Hän myös kuorsaa niin kovaa juoneena, etten pysty samassa sängyssä nukkumaan. Se tietää sitä, ettei meillä ole seksiä tai läheisyyttä. En myöskään halua viedä viinalta haisevaa äijää tapaamaan läheisiäni.
Tölkeistä joita jättää ympäriinsä olen sanonut sata kertaa. Ihan nätisti. Ne jäävät aina minne sattuu. Samoin yölliset ruoat. Saattaa sammua sohvalle vaikka naama lautaselle. Sitten ne on aamulla pitkin poikin.
Miehellä on myös lapsi. Luuletko ettei juominen vaikuta häneen, vaikkei mies riehukaan humalassa? Onko lapsesta kivaa kun isi nukkuu naama ruoassa vaatteet päällä sohvalla?
Mutta eeeeeeeei, eihän mikään tästä todellisuudessa voi häiritä. Olen vain tuhasta nalkuttava ämmä, jolla on pakkomielle siihen, onko kerran sohvan alla ollut tölkki.
Voi ei, voimia sinulle... varmaan kannattaa eroa alkaa laittamaan eteenpäin, jollei mies aloita antabusta tyyliin heti. Varmaan viimeiset hetket lopettaa ennen kuin ongelmat kasaantuvat kunnolla. Kuulostaa aika raskaalta juomiselta näet. Onneksi mies ei sentään ole sinua kohtaan ollut väkivaltainen. Alkoholi on vain siitä jännä, että jossain juomisen vaiheessa se alkaa muuttaa persoonaa... miehelläsi ei ilmeisesti vielä, mutta se on kuitenkin todennäköistä. Aika harva täysi alkoholisti on mitenkään leppoisa tyyppi, paitsi ehkä nousuhumalassa.
Holistin tytär
Kiinnostaisi kuulla näitä juttuja, mitä kaikkea te alkoholistien puolisot on joutuneet todistamaan? Miten aloitte epäillä miehenne/naisenne olevan alkoholisti? Koska oikeasti tajusitte/myönsitte itsellenne että tuohan on ihan alkoholisti? Erositteko? Mitä puolisolle kuuluu nykyään?
Olen joskus omasta puolisosta tuota miettinyt.. mutta on pitkiä selviäkin kausia joten olen aina haudannut ajatuksen.
Kannattaa ottaa kovat aseet käyttöön, kun mies on joten kuten tolkuissaan ja sanoa, että seuraavasta kännistä on seurauksena ero. Juoppo ei noudata saamiaan kehotuksia tai neuvoja, koska viinanhimo ajaa kaiken yli. Vain ehdoton uhkavaatimus saattaa herättää ja jos näin ei käy, ero on ainoa ratkaisu, koska tilanne tulee ainoastaan pahenemaan.
T. Alkoholisti, joka lopulta tajusi menettävänsä kaiken ja kuolevansa, jos ei lopeta ja lopetti.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kuulla näitä juttuja, mitä kaikkea te alkoholistien puolisot on joutuneet todistamaan? Miten aloitte epäillä miehenne/naisenne olevan alkoholisti? Koska oikeasti tajusitte/myönsitte itsellenne että tuohan on ihan alkoholisti? Erositteko? Mitä puolisolle kuuluu nykyään?
Olen joskus omasta puolisosta tuota miettinyt.. mutta on pitkiä selviäkin kausia joten olen aina haudannut ajatuksen.
Olin miehen kanssa yli kymmenen vuotta. Nuorena juotiin yhdessä, se kuului nuoruuteen silloin. Minä kasvoin, mies ei. Tai kasvoi joksikin aikaa, kunnes alkoi enenevässä määrin käydä kavereiden kanssa ulkona. En aluksi kiinnittänyt huomiota asiaan, kiva että on seuraelämää. Sitten alkoi kotonakin juoda, saunaoluet, matsin kanssa, ruoan kanssa... kaiken kanssa, kunnes joka iltai joikin äkkiä 6 kaljaa. Ajattelin äijän olevan masentunut. Oli työstressiä yms.
Siivosin miehen oksennusta eteisen lattialta mihin mies oli sammunut, kun huomasin housuissa jotain. Mies oli ripuloinut alleen kännipäissään, siis oksentamisen lisäksi. Siinä paikassa tajusin että mies on deekiksellä. Kävi töissä vielä tässä vaiheessa, mutta ilmeisesti salaa joi jo aika paljon enemmän kuin mitä minä näin.
Erosta en jaksa kertoa. Oli paskaa aikaa. Hyvä ettei äijä vienyt minuakin mukanaan. Koska rakkautta oli vielä... siihen ihmiseen joka hän joskus oli.
Nyt äijä on varmaan jossain ojassa. Aika ratasen näköistä oli viimeksi kun törmäsin. En oikeastaan vieläkään ole toipunut siitä pettymyksestä jonka suhde aiheutti. Jotenkin meni luottamus parisuhteisiin. En ole osannut olla suhteessa enää. Kaikenlaista tuli silloin koettua miehen taholta, mitä en halua enää muistella.
Alkoholismia liian läheltä seuranneena, vain yksi neuvo: ota ero, heti. Asumusero välittömästi ja paperit vetämään jos olette naimisissa. Voit harkita ukon ottamista takaisin, jos hän on ensin vähintään puoli vuotta absolutistina.
Liian moni nainen valitsee juopon, vaikka tarjolla olisi kunnollisiakin. Liian moni nainen valitsee väkivaltaisen juopon, vaikka tarjolla olisi kunnollisia. Ja aivan liian moni nainen jää roikkumaan juoppoonsa kiinni pilaten oman ja lastensa elämän. Niitä lapsia säälin, naisia en jaksa. Minulta juopon nainen saa sääliä ja kannustusta osakseen vasta kun ymmärtää ottaa eron.
Vaadit miestä menemään hoitoon tai muuten tulee ero. Alkoholistin kanssa eläminen tuottaa jatkuvia pettymyksiä, ei mitään positiivista. Itsetunto laskee kun sinua kohdellaan kuin kynnysmattoa. Alkoholistin persoonallisuus muuttuu juomisen myötä, hänestä tulee itsekäs ja ennenpitkää riidanhaluinen juodessaan.
Viharakkaus suhde - selvään ja ei selvään puolisoon! Tekee omasta elämästä epävarmaa ja tukahduttaa. Tunteet menee vuoristorataa, kun hän selvänä kaikki hyvin, kun hän juo, kaikki toivo romahtaa, masentaa ja itkettää. Olisikin helppo ratkaisu olemassa... Kertokaa lisää omia kokemuksia? Pahinta on häpeä, enenevässä määrin, en enää ilkeä kutsua meille vieraita kun puoliso haisee ja juo :(
Vierailija kirjoitti:
Viharakkaus suhde - selvään ja ei selvään puolisoon! Tekee omasta elämästä epävarmaa ja tukahduttaa. Tunteet menee vuoristorataa, kun hän selvänä kaikki hyvin, kun hän juo, kaikki toivo romahtaa, masentaa ja itkettää. Olisikin helppo ratkaisu olemassa... Kertokaa lisää omia kokemuksia? Pahinta on häpeä, enenevässä määrin, en enää ilkeä kutsua meille vieraita kun puoliso haisee ja juo :(
Sama täällä... se haju varsinkin... ei vissiin itse tajua miltä haisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinua ei hänen juomisessaan häiritse mikään muu kuin se tosiseikka, että hän juo. Ja jättää tölkkejä pihalle ja sohvan alle. Pääsisitteköhän se sellaiseen sopimukseen, että mies siivoaa ne tölkkinsä? Sitten ei olisi enää mitään muuta häiriötä kuin sinun tietosi siitä, että mies on humalassa. Mikä jostain tuntemattomasta syystä on sinulle ongelma.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kannattaa erota. Jos ei pysty sietämään toisen tekemisiä jotka eivät mitenkään vaikuta sinuun, niin ei ole mitään syytä olla sellaisen ihmisen kanssa. Tulee vaan molemmille paha mieli.
Olipas kiinnostava vastaus. Et taida ymmärtää mitä lieveilmiöitä tuollainen juominen tuo mukanaan? Haluat vain rakentaa minusta niuhon kuvan, että mies viattomasti vähän ottaa ja minä olen jostain tölkeistä nalkuttava ämmä, vaikkei asia vaikuta minuun mitenkään. Taidat olla itse alkoholisti, joka luulee ettei juomisensa ketään haittaa, tai sitten näitä palstan yleisiä naisvihaajia, joiden mielestä naisen tunteet eivät koskaan voi olla oikeutettuja, vaan ovat aina ylireagoivaa turhaa nalkutusta.
Minäpä kerron miten miehen juominen minuun vaikuttaa:
Kuten olen jo kertonut, minua häiritsee se, että mies on koko viikonlopun joko humalassa tai krapulassa. Krapulassa hän on väsynyt, haluaa nukkua koko päivän. Mikään ei kiinnosta krapulan vuoksi, paitsi pizzan tilaus. Emme siis voi tehdä mitään yhdessä (jos haluaisin, kuten aiemmin halusinkin).
Yölliset mässäilyt muuten aiheuttavat vaaratilanteita, kun mies alkaa kokkailemaan ja sammahtaakin sohvalle. Vielä ei ole käynyt ns. "nakit ja muusia" kuten palomiehet näitä hälytyksiä kutsuvat, mutta ei se kaukanakaan ole ollut. Mielestäni kyseessä on turvallisuusriski, varsinkin kun kokkailee näin yöaikaan toistuvasti.
Mitä jos päättääkin mennä joskus suihkuun ja sammuu sinne? Tästähän voi aiheutua kymppitonnien lasku. On kuitenkin alkanut jo sammuilemaan. Pihaltakin olen löytänyt, puhelin kädestä, kuuntelemasta musiikkia. Mitä jos näin käy, kun on pakkasta? Mies menee tupakalle ja sammuu sinne. Pitääkö minun valvoa koko yö häntä kaitsien?
Hän myös haisee kamalalta. En kestä vanhan alkoholin hajua, varsinkaan kun mieheni oikeasti haisee voimakkaasti. Hän myös kuorsaa niin kovaa juoneena, etten pysty samassa sängyssä nukkumaan. Se tietää sitä, ettei meillä ole seksiä tai läheisyyttä. En myöskään halua viedä viinalta haisevaa äijää tapaamaan läheisiäni.
Tölkeistä joita jättää ympäriinsä olen sanonut sata kertaa. Ihan nätisti. Ne jäävät aina minne sattuu. Samoin yölliset ruoat. Saattaa sammua sohvalle vaikka naama lautaselle. Sitten ne on aamulla pitkin poikin.
Miehellä on myös lapsi. Luuletko ettei juominen vaikuta häneen, vaikkei mies riehukaan humalassa? Onko lapsesta kivaa kun isi nukkuu naama ruoassa vaatteet päällä sohvalla?
Mutta eeeeeeeei, eihän mikään tästä todellisuudessa voi häiritä. Olen vain tuhasta nalkuttava ämmä, jolla on pakkomielle siihen, onko kerran sohvan alla ollut tölkki.
Toi on kuin mun kynästä...haiseminen, lihominen, sotkeminen, menemisien suunnittelun mahdottomuus ja lopulta yhteisen tekemisen loppuminen, myös seksi, turvallisuusriskit..( sammui suihkuun, pakastimen ovi jäi auki, ulko-ovi jäi auki, hajotti kännissä läppärin jne) Mieti nyt haluatko että tuo on ikuisesti tuollaista? Todennäköisesti mies ei muutu tuosta, ja sitä odotellessa voit ainakin olla eri osoitteessa. Haluaako niin elää, että "kyllä se tuosta varmaan muuttuu" tai "ei tuo nyt vielä niin paha ole" ?
Erosin, vaikka kuinka sydäntä raastoi, ja yllätyin kuinka helppo on hengittää nyt. Kun aina oli sellainen painostava olo niistä sotkuista ja kuulosteli aamuyöllä että hosuuko toinen keittiössä, sammuuko musiikit päällä, vai sammuuko suihkuun. Parisuhteesta oli jo tullut tavallaan hoitosuhde, minä siivosin ruokasotkut ja kaatuneet kaljat ja tölkit, mieshän siis suuttui jos niistä huomautti.
Mysteeri tuossa oli se, että duuninsa hoiti, mutta muu ei kiinnostanut. Mutta se viinanhimo on sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Ja mulla on tiukkapipoinen absolutisti joka ei anna edes vaimon ottaa tippaakaan alkoholia.
Ja sinä tottelet koska hän niin "määrää"? No huh huh, onnea sullekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinua ei hänen juomisessaan häiritse mikään muu kuin se tosiseikka, että hän juo. Ja jättää tölkkejä pihalle ja sohvan alle. Pääsisitteköhän se sellaiseen sopimukseen, että mies siivoaa ne tölkkinsä? Sitten ei olisi enää mitään muuta häiriötä kuin sinun tietosi siitä, että mies on humalassa. Mikä jostain tuntemattomasta syystä on sinulle ongelma.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kannattaa erota. Jos ei pysty sietämään toisen tekemisiä jotka eivät mitenkään vaikuta sinuun, niin ei ole mitään syytä olla sellaisen ihmisen kanssa. Tulee vaan molemmille paha mieli.
Olipas kiinnostava vastaus. Et taida ymmärtää mitä lieveilmiöitä tuollainen juominen tuo mukanaan? Haluat vain rakentaa minusta niuhon kuvan, että mies viattomasti vähän ottaa ja minä olen jostain tölkeistä nalkuttava ämmä, vaikkei asia vaikuta minuun mitenkään. Taidat olla itse alkoholisti, joka luulee ettei juomisensa ketään haittaa, tai sitten näitä palstan yleisiä naisvihaajia, joiden mielestä naisen tunteet eivät koskaan voi olla oikeutettuja, vaan ovat aina ylireagoivaa turhaa nalkutusta.
Minäpä kerron miten miehen juominen minuun vaikuttaa:
Kuten olen jo kertonut, minua häiritsee se, että mies on koko viikonlopun joko humalassa tai krapulassa. Krapulassa hän on väsynyt, haluaa nukkua koko päivän. Mikään ei kiinnosta krapulan vuoksi, paitsi pizzan tilaus. Emme siis voi tehdä mitään yhdessä (jos haluaisin, kuten aiemmin halusinkin).
Yölliset mässäilyt muuten aiheuttavat vaaratilanteita, kun mies alkaa kokkailemaan ja sammahtaakin sohvalle. Vielä ei ole käynyt ns. "nakit ja muusia" kuten palomiehet näitä hälytyksiä kutsuvat, mutta ei se kaukanakaan ole ollut. Mielestäni kyseessä on turvallisuusriski, varsinkin kun kokkailee näin yöaikaan toistuvasti.
Mitä jos päättääkin mennä joskus suihkuun ja sammuu sinne? Tästähän voi aiheutua kymppitonnien lasku. On kuitenkin alkanut jo sammuilemaan. Pihaltakin olen löytänyt, puhelin kädestä, kuuntelemasta musiikkia. Mitä jos näin käy, kun on pakkasta? Mies menee tupakalle ja sammuu sinne. Pitääkö minun valvoa koko yö häntä kaitsien?
Hän myös haisee kamalalta. En kestä vanhan alkoholin hajua, varsinkaan kun mieheni oikeasti haisee voimakkaasti. Hän myös kuorsaa niin kovaa juoneena, etten pysty samassa sängyssä nukkumaan. Se tietää sitä, ettei meillä ole seksiä tai läheisyyttä. En myöskään halua viedä viinalta haisevaa äijää tapaamaan läheisiäni.
Tölkeistä joita jättää ympäriinsä olen sanonut sata kertaa. Ihan nätisti. Ne jäävät aina minne sattuu. Samoin yölliset ruoat. Saattaa sammua sohvalle vaikka naama lautaselle. Sitten ne on aamulla pitkin poikin.
Miehellä on myös lapsi. Luuletko ettei juominen vaikuta häneen, vaikkei mies riehukaan humalassa? Onko lapsesta kivaa kun isi nukkuu naama ruoassa vaatteet päällä sohvalla?
Mutta eeeeeeeei, eihän mikään tästä todellisuudessa voi häiritä. Olen vain tuhasta nalkuttava ämmä, jolla on pakkomielle siihen, onko kerran sohvan alla ollut tölkki.
Toi on kuin mun kynästä...haiseminen, lihominen, sotkeminen, menemisien suunnittelun mahdottomuus ja lopulta yhteisen tekemisen loppuminen, myös seksi, turvallisuusriskit..( sammui suihkuun, pakastimen ovi jäi auki, ulko-ovi jäi auki, hajotti kännissä läppärin jne) Mieti nyt haluatko että tuo on ikuisesti tuollaista? Todennäköisesti mies ei muutu tuosta, ja sitä odotellessa voit ainakin olla eri osoitteessa. Haluaako niin elää, että "kyllä se tuosta varmaan muuttuu" tai "ei tuo nyt vielä niin paha ole" ?
Erosin, vaikka kuinka sydäntä raastoi, ja yllätyin kuinka helppo on hengittää nyt. Kun aina oli sellainen painostava olo niistä sotkuista ja kuulosteli aamuyöllä että hosuuko toinen keittiössä, sammuuko musiikit päällä, vai sammuuko suihkuun. Parisuhteesta oli jo tullut tavallaan hoitosuhde, minä siivosin ruokasotkut ja kaatuneet kaljat ja tölkit, mieshän siis suuttui jos niistä huomautti.
Mysteeri tuossa oli se, että duuninsa hoiti, mutta muu ei kiinnostanut. Mutta se viinanhimo on sellaista.
Olin vähän tuommoinen mies joskus. Nykyään on ainoastaan krapula la-su, vaikka ei juokaan. Juominen oli varmaan sitten tekosyy sille, että en halua tosiaankaan tehdä viikonloppuisin mitään tuottavaa.
Kunnon alkoholistin puhetta. Suhteen aikana: Oot niin kauhea eukko että on pakko juoda!! Suhteen jälkeen: Eukko lähti ja vei lapset, pakko juoda!!
Kyllä se juoppo aina löytää syyn ryypätä! Ja se syy ei koskaan ole itsessä.
T. Alkoholistin ex