Työpaikkakiusaamisen vuosikustannkset Suomessa ovat noin 40 miljoonaa euroa!

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Oiskohan mitään korrelaation tapaista nykyisin hurjasti yleistyneen "erityisherkkyyden" ja työpaikkakiusaamisen välillä? Kun jo se, jos aamulla joutuu tervehtimään kollegaa, saati juttelemaan kahvitauolla, koetaan ahdistavaksi. Muistaakseni täällä joku koki kiusaamiseksi sen, kun kollega kysyi, että mitä sulla on tänään eväänä?

Onpa tässä tullut kaikennäköisiä käärmeenpesiä katsastettua, "paras" oli kyllä kuuden naisen viestintätoimisto, mutta eipä tullut pieneen mieleenkään ruveta sairastelemaan, kun joku vähän tiuski tai katteli hitaasti.

Kasvattakaa nyt sitä selkärankaa. Työ on työtä ja siitä saa rahaa. "Kiusaajatkin" on kohtuu-helppoa saada kuriin. Ruvetkaa vaikka kantamaan pientä diginauhuria taskussanne, ja aina kun teiltä tullaan kysymään, että no mitä sä Ritva teit viikonloppuna, voitta laittaa sen äänittämään. On myös ääniaktivoituvia laitteita.

Ei kestä kiittää.

Älä esitä tyhmää. Et taida tietää, millaista työpaikkakiusaaminen on. Tunteettomat psykopaatit/narsistit pärjäävät parhaiten töissä.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Oiskohan mitään korrelaation tapaista nykyisin hurjasti yleistyneen "erityisherkkyyden" ja työpaikkakiusaamisen välillä? Kun jo se, jos aamulla joutuu tervehtimään kollegaa, saati juttelemaan kahvitauolla, koetaan ahdistavaksi. Muistaakseni täällä joku koki kiusaamiseksi sen, kun kollega kysyi, että mitä sulla on tänään eväänä?

Onpa tässä tullut kaikennäköisiä käärmeenpesiä katsastettua, "paras" oli kyllä kuuden naisen viestintätoimisto, mutta eipä tullut pieneen mieleenkään ruveta sairastelemaan, kun joku vähän tiuski tai katteli hitaasti.

Kasvattakaa nyt sitä selkärankaa. Työ on työtä ja siitä saa rahaa. "Kiusaajatkin" on kohtuu-helppoa saada kuriin. Ruvetkaa vaikka kantamaan pientä diginauhuria taskussanne, ja aina kun teiltä tullaan kysymään, että no mitä sä Ritva teit viikonloppuna, voitta laittaa sen äänittämään. On myös ääniaktivoituvia laitteita.

Ei kestä kiittää.

Kiusaajan puolustuspuheenvuoro. "Omatuntoni on puhdas, koska en ole sitä koskaan käyttänyt enkä edes tiedä mitä se on".

Kiusatkaa te kovasydämiset ihmiset toinen toisianne ja jättäkää herkät ja empaattiset rauhaan. Vai olisiko vastus liian kova. Raukkamaista.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Oiskohan mitään korrelaation tapaista nykyisin hurjasti yleistyneen "erityisherkkyyden" ja työpaikkakiusaamisen välillä? Kun jo se, jos aamulla joutuu tervehtimään kollegaa, saati juttelemaan kahvitauolla, koetaan ahdistavaksi. Muistaakseni täällä joku koki kiusaamiseksi sen, kun kollega kysyi, että mitä sulla on tänään eväänä?

Onpa tässä tullut kaikennäköisiä käärmeenpesiä katsastettua, "paras" oli kyllä kuuden naisen viestintätoimisto, mutta eipä tullut pieneen mieleenkään ruveta sairastelemaan, kun joku vähän tiuski tai katteli hitaasti.

Kasvattakaa nyt sitä selkärankaa. Työ on työtä ja siitä saa rahaa. "Kiusaajatkin" on kohtuu-helppoa saada kuriin. Ruvetkaa vaikka kantamaan pientä diginauhuria taskussanne, ja aina kun teiltä tullaan kysymään, että no mitä sä Ritva teit viikonloppuna, voitta laittaa sen äänittämään. On myös ääniaktivoituvia laitteita.

Ei kestä kiittää.

Näin veronmaksajana taas en missään nimessä halua että sitä kiusaamista työpaikalla vaan siedetään vuosikausia, sitten on lopulta nuppi niin sekaisin että on sairaslomalla vuosikausia. Ei hyvä ollenkaan.

Itse panostaisin johtamiskoulutukseen. Meillä on edelleen aivan liikaa pomoja esimiesasemassa, jotka eivät ole saaneet joko yhtään mitään johtamiskoulutusta tai sitten muutama pikakurssi pohjatietona.

Nämä sitten vastaavat kymmenien, ellei satojen ihmisten hyvinvoinnista työpaikalla. Itselläni on toistaiseksi ollut 5 esimiestä, joilla yhdelläkään ei ole ollut mitään koulutusta johtamisesta! Paitsi se käytännön kokemus töistä. Nämä sitten ratkovat niitä haastavia konfliktitilanteita työnpaikalla. :D

Mitä vähemmän suomalaisten kanssa tekemisissä niin sen parempi,pyrin tuntemaan mahdollisimman vähän suomalaisia,useimmat ovat täysin itsekkäitä jotka eivät kykene minkäänlaiseen empatiaan

Työpaikoille pitäisi saada vakituinen psykologi tai kuraattori kuten kouluissa jo on.

Luen itse huonosti sosiaalisia tilanteita. Minua pidetään töissä koppavana ja omahyväisenä. Olen yrittänyt muuttua, mutta jossain vaiheessa unohdan seurustelun ja alan keskittyä töihini, jolloin kuulen taas, että olen käyttäytynyt itsekkäästi ja koppavasti kollegoja kohtaan.

Ilmeisesti kyse on jonkinlaisesta kultyuurierosta.

Toisaalta minua on moitittu siitäkin, kun kerran kahvitauolla kerroin omasta lapsestani. Luulin, että keskustelimme lapsistamme, mutta ilmeisesti en olisi saanut kertoa omastani.

Työkaveri on sanonut ohi mennessään, että haluaisi vetää minua lättyyn. Suhtauduin asiaan vähän huonosti, koska en ole tottunut ihan tuollaiseen käytökseen. Kulttuurieroja, joiden sovitteluun mielestäni tarvittaisiin oikeasti apua.

Kerrankin joku asia, mistä ei syytellä ylipainoisia. Vai onko joku joutunut lihavan kiusaamaksi? Ja tämäkin voitaisiin lopettaa heti alkuunsa, mutta ei rahaa palaa. Ja näiden lapset jatkavat koulussa vanhempiensa perintöä.

Itseänikin kiusasi yksi tyyppi ja menin heti pomon juttusille, kun tiesin että puuttuu asiaan. Sain tukea, ja jopa pomo sanoi, että on alusta asti inhonnut kyseistä tyyppiä. Nimitti persläveksi   :D   (mikä ei nyt kuitenkaan mitenkään fiksua ollut häneltäkään). Kyseinen hlö näki, että meillä on jotain tekeillä ja lopetti siihen paikkaan. Rupesi käyttäytymään oikein asiallisesti.

Niin paljon painetaan villaisella, että halvalla pääsevät. Tosin suomityönantaja mieluummin maksaa kuin luopuu Kotoisista Tyypeistä (löytyy joka kylästäkin ja on kavereinakin), jotka maadoittavat tarvittaessa kaikki työpaikan jännitteet ja rakenneongelmat uuden ukkosenjohdattimen kautta. Tässä on varmasti jokin psyko-looginen tunneriippuvaisuusjuttu, kun suositaan narskuja, vai tarvitseeko työnantajankin pelätä heidän kostoaan, mene tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoille pitäisi saada vakituinen psykologi tai kuraattori kuten kouluissa jo on.

Luen itse huonosti sosiaalisia tilanteita. Minua pidetään töissä koppavana ja omahyväisenä. Olen yrittänyt muuttua, mutta jossain vaiheessa unohdan seurustelun ja alan keskittyä töihini, jolloin kuulen taas, että olen käyttäytynyt itsekkäästi ja koppavasti kollegoja kohtaan.

Ilmeisesti kyse on jonkinlaisesta kultyuurierosta.

Toisaalta minua on moitittu siitäkin, kun kerran kahvitauolla kerroin omasta lapsestani. Luulin, että keskustelimme lapsistamme, mutta ilmeisesti en olisi saanut kertoa omastani.

Työkaveri on sanonut ohi mennessään, että haluaisi vetää minua lättyyn. Suhtauduin asiaan vähän huonosti, koska en ole tottunut ihan tuollaiseen käytökseen. Kulttuurieroja, joiden sovitteluun mielestäni tarvittaisiin oikeasti apua.

Tuttua huttua. Teit miten tahansa, niin se on aina väärin. Suosittelen vaihtamaan työpaikkaa vielä kun olet henkisesti kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Aina löytyy uusi uhri kun edellinen on saaru kiusattua ulos. Sairas työyhteisö ei tervehdy niin kauan kun kiusaajat saavat mellestää johdon siunauksella.

Tervepäiset hyvät työntekijät hakeutuvat muualle ja idiootit kiusaajat jäävät pitämään firmaa "pystyssä"..

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoille pitäisi saada vakituinen psykologi tai kuraattori kuten kouluissa jo on.

Luen itse huonosti sosiaalisia tilanteita. Minua pidetään töissä koppavana ja omahyväisenä. Olen yrittänyt muuttua, mutta jossain vaiheessa unohdan seurustelun ja alan keskittyä töihini, jolloin kuulen taas, että olen käyttäytynyt itsekkäästi ja koppavasti kollegoja kohtaan.

Ilmeisesti kyse on jonkinlaisesta kultyuurierosta.

Toisaalta minua on moitittu siitäkin, kun kerran kahvitauolla kerroin omasta lapsestani. Luulin, että keskustelimme lapsistamme, mutta ilmeisesti en olisi saanut kertoa omastani.

Työkaveri on sanonut ohi mennessään, että haluaisi vetää minua lättyyn. Suhtauduin asiaan vähän huonosti, koska en ole tottunut ihan tuollaiseen käytökseen. Kulttuurieroja, joiden sovitteluun mielestäni tarvittaisiin oikeasti apua.

Kulttuurieroja todellakin.

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin joku asia, mistä ei syytellä ylipainoisia. Vai onko joku joutunut lihavan kiusaamaksi? Ja tämäkin voitaisiin lopettaa heti alkuunsa, mutta ei rahaa palaa. Ja näiden lapset jatkavat koulussa vanhempiensa perintöä.

Itseänikin kiusasi yksi tyyppi ja menin heti pomon juttusille, kun tiesin että puuttuu asiaan. Sain tukea, ja jopa pomo sanoi, että on alusta asti inhonnut kyseistä tyyppiä. Nimitti persläveksi   :D   (mikä ei nyt kuitenkaan mitenkään fiksua ollut häneltäkään). Kyseinen hlö näki, että meillä on jotain tekeillä ja lopetti siihen paikkaan. Rupesi käyttäytymään oikein asiallisesti.

Minä olen joutunut lihavan kiusaamaksi. Ei se asema työyhteisössä kiloja katso, saatika sitä, että lihava ihminen olisi herttainen luonteeltaan. Pahinta hänen käytöksessään oli se, että mitä paremmin minä voin, sitä hurjemmaksi kävi hänen touhunsa.

Suomalaisilla narskuperheiden kasvateilla riittää tunne-elämän ongelmia, joita ongelmoidaan surutta myös työpaikoilla, hyväksyntää keinolla millä hyvällä. Löytyykö kiusaajista mitenkin monta henkisesti täysi-ikäistä vai muistuttaako moni vauvaa ja uhmaikäistä, toiset taas yläastelaisia?

Ja jotkut tosissaan sanovat että työttömällä ei voi olla parempi itsetunto kuin sellaisella joka käy töissä, työttömyys masentaa ja alentaa ihmisarvoa..

Itse pahasti työpaikkakiusattuna olen täysin eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Ja jotkut tosissaan sanovat että työttömällä ei voi olla parempi itsetunto kuin sellaisella joka käy töissä, työttömyys masentaa ja alentaa ihmisarvoa..

Itse pahasti työpaikkakiusattuna olen täysin eri mieltä.

Työttömyyskin on parempi vaihtoehto kuin menettää mielenterveytensä työpaikan takia.

Opetelkaa tekin vähän lähdekritiikkiä! Kukaan, ei kukaan, pysty tuollaista lukua laskemaan! Ellei sitten esitä miljoonan kohdan listaa siitå, mitä laskelmassa ei ole otettu huomioon.

Naisvaltaisilla aloilla sitä työpaikkakiusaamista esiintyy ylivoimaisesti eniten.

Mitä tämä kertoo suomalaisista naisista?

Vierailija kirjoitti:

Opetelkaa tekin vähän lähdekritiikkiä! Kukaan, ei kukaan, pysty tuollaista lukua laskemaan! Ellei sitten esitä miljoonan kohdan listaa siitå, mitä laskelmassa ei ole otettu huomioon.

Ja lähdekritiikki liittyi itse teemaan miten? Ei luvut ole tämän jutun tärkein sisältö. Työpaikkakiusaaminen on aina traumatisoivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin joku asia, mistä ei syytellä ylipainoisia. Vai onko joku joutunut lihavan kiusaamaksi? Ja tämäkin voitaisiin lopettaa heti alkuunsa, mutta ei rahaa palaa. Ja näiden lapset jatkavat koulussa vanhempiensa perintöä.

Itseänikin kiusasi yksi tyyppi ja menin heti pomon juttusille, kun tiesin että puuttuu asiaan. Sain tukea, ja jopa pomo sanoi, että on alusta asti inhonnut kyseistä tyyppiä. Nimitti persläveksi   :D   (mikä ei nyt kuitenkaan mitenkään fiksua ollut häneltäkään). Kyseinen hlö näki, että meillä on jotain tekeillä ja lopetti siihen paikkaan. Rupesi käyttäytymään oikein asiallisesti.

Minä olen joutunut lihavan kiusaamaksi. Ei se asema työyhteisössä kiloja katso, saatika sitä, että lihava ihminen olisi herttainen luonteeltaan. Pahinta hänen käytöksessään oli se, että mitä paremmin minä voin, sitä hurjemmaksi kävi hänen touhunsa.

Kappas. Ei hyvä. Olettaisin, että lihavat on pistetty heti aluksi ruotuun. Ainakin mun työpaikoissa (hoitoalalla :/) ovat ylipainoiset olleet uhreja. Itsekin olin aikoinaan ylipainoinen ja en saanut edes kukkia kastella, kun "se on Irjan tehtävä" (vaikka viimeisiään raakut vetelivät :D  )

Jospa sun mainitsema lihava oli "kostoretkellä"? Vai oliko luonteeltaan kiusaaja? Kateus ainakin vaivana. Epämiellyttävää, hui.

Lähinnä ihmettelen, että tämä yhteiskunta toimii edes näin hyvin kun jokapaikassa käydään loputonta draamaa hölmöläistyyliin.