Mikä yksi asia on nyt eniten mielesi päällä? Iso tai pieni juttu?

että toiseen lapseen.

Joskus on jännä, kun sattuu samalle viikolle niin paljon asioita :D

mietittiin äsken miehen kanssa että pitäisikö meillä hommata sieltä kaupungista sitten hotellihuone jonne jäämme vai ajelisimmeko yöllä kotiin...



eli ei kovin suuri juttu, mutta tuli vain mieleen.

Saanko kesätöitä, saanko tarpeeksi opintoviikkoja, pitäisikö jättää nykyinen mies ja millä maksan kesän vuokran.

Miehen kanssa lyötiin lukkoon sopimus toisen lapsen hankinnasta.. Esikoinen on puolitoistavuotias ja mielestäni kannattais alkaa yrittämään sitä seuraavaa, sillä pelottaa ettei rakasta lasta ala kuuluumaan kun oikein halutaan...

Molemmilla lapsilla influenssa. Tästä nuoremmasta saan vielä haettua lomaa töistä ja niin päätin nyt tehdä kun ovat niin kipeitä kummatkin. Yli 39 kuumetta kummalakin.

Mielessä on myös tämän kuun lopulla mulle tehtävä silmien lasik-operaatiot ja toivon vaan, etten itse nyt sairastu ja saa yskää vielä jälkitaudiksi. Sitten tuskin tota lasikia voi tehdä jos oon kipeä yhtään kipeä. Ajan saamiseen meni nyt jo niin pitkä aika etten enää haluis odottaa yhtään!

seurusteltiin noin 5 vuotta joten nyt on aika surkeet tunnelmat ja töissä pitäs jaksaa hymyillä asiakkaille...että tällasta....

haluais mun siirtyvän työskentelemään keittiöön. En halua, sillä siellä ei näe ihmisiä ja vihaan rasvan käryä =(



Pelkään vain, et jos en suostu, niin sitten ei ole tuntejakaan. Yön olen jo asiaa valvonut.

Ja muutkin töihin menoon liittyvät jutut.. ahistaa oikein, on niin vaikea päästä mihkään..

kritisoivat toisten ulkonäköä. Näin tänään pitkästä aikaa erästä kaveriani, ja ensimmäinen asia, mitä tämä sanoi, liittyi ulkonäkööni. Se tosiaan oli ehkä enemmän ajattelematon heitto, kuin tarkoituksellinen loukkaus, mutta silti vieläkin harmittaa.

Hyvin edistyy täällä AV:lla!

vanhempia. Tuntuu että aina ollaan molemmat tosi kiukkuisia ja väsyneitä. Tosi usein tulee suusta lapselle EI joka juttuun ja ei varmaan kyetä antamaan hänelle tarpeeksi aikaa koska tuntuu että lapsikin koko ajan vaan kiukkuaa. Yritän miettiä mikä tähän kaikkeen toisi muutoksen.

Mielessä myllertää monta isohkoa asiaa, että niistä on muodostunut vähän sellainen ahdistava möykky. Niin se monen epäselvän ja mahdollisesti ikävän tapahtuman muodostama kokonaisuus pyörii mielessä, että mitäs jos tapahtuu A mutta ei B tai entäs jo tulee kaikki ABCD ja miten sen jälkeen me aikuiset kestämme ja jne.....

Toinen kokopäiväinen hyväpalkkainen juttu. Toinen tulevaisuuden kannalta ehkä tärkeä - mutta nyt vain sivutoiminen. Palkka siis huonompi, ei lomia eikä mitään etuja. Huomenna pitäisi päättää... Lisäksi sitten olisi tuon kokopäiväisen lisäksi sivutoiminenkin homma tarjolla, en tiedä, ottaisinko senkin vielä...

Vaikka siihen onkin aikaa luultavasti n. 3 viikkoa vielä. Näin viime yönä painajaisia siitä.

Ostettavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta rahaa ei ole.



-mistä lapsillemme kevätpuvut? (kolmelle lapselle)



-mistä esikoiselle pyörä? (koulukaverit jo nauraa liian pienelle pyörälle)



-mistä rahaa uusiin housuihin? (mulla on vaan yhdet farkut, nekin hajosi takapuolesta, onneksi mulla sentään on yhet verkkarit.. kuljen siis niissä. Muita ei ole.)



-mistä ensi viikoksi ruokaa pöytään (lainaan varmaan äidiltä rahaa..)



Että näin hyvin meillä.. Yllättävät tapahtumat elämässä ovat ajaneet meidät tähän tilanteeseen. Viimeisen vuoden aikana on kaikki mennyt päin peetä. Siis raha-asiat (työt.. tai siis niiden puute, yllättävät rahanmenot talosta löytyneiden ongelmien vuoksi..)

Onneksi sentään minulla on mieheni ja hänellä minut :) Onneksi rakkautta omaan puolisoon ja lapsiin ei mitata pankkitilin tavoin.. Tämä tilanne onneksi on vaan vahvistanut yhteenkuuluvuuttamme.

Ei siis jotain pahaa, ellei jotain hyvääkin.

...tuntea samoin kuin minä tavatessamme! Vaivaa kovasti...

mulla on vakityö, joka on tosi kurja paikka (jatkuva ylityö, onneton johto, työpaikkakiusaaminen, ym). en halua mennä hoitovapaalta takaisin, mutta pelkään etten saa muutakaan työtä.



haluamme myös toisen lapsen ja haluan/on pakko mennä töihin siinä välissä. uudesta paikasta olis ikävä jäädä pian äitiyslomalle mutta vanhassa ahdistun, jo ajatus sinne paluusta tuo tuskanhien pintaan. miten jaksan perhe-elämää, kun jo kaksin ollessani olin töissä käydessäni masentunut ja umpiväsynyt...



helpotti vähän kun sain sanottua.

Nyt mietityttää tuleva synnytys johon on piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkän aikaa (6kk ainakin). Olispa se jo!

Opiskelujen suhteen kiireisin hetki tälle lukukaudelle ja juuri nyt lapsi sitten sairastui. Useampikin deadline siis pukkaa päälle ja näin yöllä pitää sitten yritää esseitä ja muita tehtäviä kirjoitella. Ei vain meinaa jaksaa. Opiskelujutut nyt siis päällimmäisenä mielessä. Toki surettaa myös lapsen huono vointi.