Lue keskustelun säännöt.
Jos seuranhakupalvelussa tulee vastaan nainen, joka ilmoittaa että lapset eivät asu hänen kanssaan, niin mitkä on ne todennäköisimmät syyt siinä taustalla?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurin lapset asuu isällään. Äiti tekee kolmivuorotyötä, isä virka-aikaa. Lapset on eka-ja tokaluokkalaiset. Äidin luona asuessa lapset joutuisivat olemaan iltoja ja öitä keskenään kun äiti on töissä. Isä on illat ja yöt kotona pystyy myös kuljettamaan lapsia harrastuksiin
Meillä sama, mutta koska on ihan maalaisjärkeä ja molemmilla halu olla lasten elämässä, niin on yhteishuoltajuus ja lasten läsnäolo järjestetään työvuorojen mukaan.
Nämä asiat on ihan sovittavissa, ei tarvitse automaattisesti esim vuoroviikko systeemiä.
Eihän etä-äitys tai etäisyys kerro mitään huoltajuudesta. Naurettavaa ja naiivia oli kommentti että mielummin luopuisi työpaikastaan kuin lapsista. Voi hyvä luoja sentään. Ei ero ja ja yhteishuoltajuus tarkoita lapsista luopumista, mutta sitä täällä ei tunnuta millään tajuamaan.
Mitä se huoltajuus merkitsee lapselle, joka näkee äitiään max. kaks kertaa kuussa? Onko se joku sun selitys itsellesi? En jaksa lapsiani koko aikaa, mutta olenhan sentään papereissa huoltaja. Hyvä luoja sentään itsellesi!
Mulle riittää itselleni tietoisuus siitä että olen hyvä äiti ja todennäköisesti myös enemmän läsnä lasteni elämässä kuin isänsä. Ei se, että asuu saman katon alla kerro suhteesta juurikaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa etä-äitejä dissaavista on parisuhteissaan ja pikkulapsiarjessaan uupuneita kireitä suorittajia, jotka haaveilisivat siitä etä-vanhemman vapaudesta, mutta eivät uskalla erota, saati sitten sanoa ääneen että eivät ole onnellisia. Alapeukut kertovat selkeää kieltä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurin lapset asuu isällään. Äiti tekee kolmivuorotyötä, isä virka-aikaa. Lapset on eka-ja tokaluokkalaiset. Äidin luona asuessa lapset joutuisivat olemaan iltoja ja öitä keskenään kun äiti on töissä. Isä on illat ja yöt kotona pystyy myös kuljettamaan lapsia harrastuksiin
Meillä sama, mutta koska on ihan maalaisjärkeä ja molemmilla halu olla lasten elämässä, niin on yhteishuoltajuus ja lasten läsnäolo järjestetään työvuorojen mukaan.
Nämä asiat on ihan sovittavissa, ei tarvitse automaattisesti esim vuoroviikko systeemiä.
Eihän etä-äitys tai etäisyys kerro mitään huoltajuudesta. Naurettavaa ja naiivia oli kommentti että mielummin luopuisi työpaikastaan kuin lapsista. Voi hyvä luoja sentään. Ei ero ja ja yhteishuoltajuus tarkoita lapsista luopumista, mutta sitä täällä ei tunnuta millään tajuamaan.
Mitä se huoltajuus merkitsee lapselle, joka näkee äitiään max. kaks kertaa kuussa? Onko se joku sun selitys itsellesi? En jaksa lapsiani koko aikaa, mutta olenhan sentään papereissa huoltaja. Hyvä luoja sentään itsellesi!
Mulle riittää itselleni tietoisuus siitä että olen hyvä äiti ja todennäköisesti myös enemmän läsnä lasteni elämässä kuin isänsä. Ei se, että asuu saman katon alla kerro suhteesta juurikaan. :)
No siis kuka niiden lastesi kanssa oikein on?? Jos itse olet etä mutta mies kuitenkin vielä vähemmän heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa etä-äitejä dissaavista on parisuhteissaan ja pikkulapsiarjessaan uupuneita kireitä suorittajia, jotka haaveilisivat siitä etä-vanhemman vapaudesta, mutta eivät uskalla erota, saati sitten sanoa ääneen että eivät ole onnellisia. Alapeukut kertovat selkeää kieltä :)
Ei, vaan meille ero lapsesta ei ole mitään vapautta. Vaan juuri päinvastoin.
Mutta kuten aiemmin todettu, näin me normaalijärkiset ajattelemme... teidän varmasti vaikea ymmärtää 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurin lapset asuu isällään. Äiti tekee kolmivuorotyötä, isä virka-aikaa. Lapset on eka-ja tokaluokkalaiset. Äidin luona asuessa lapset joutuisivat olemaan iltoja ja öitä keskenään kun äiti on töissä. Isä on illat ja yöt kotona pystyy myös kuljettamaan lapsia harrastuksiin
Meillä sama, mutta koska on ihan maalaisjärkeä ja molemmilla halu olla lasten elämässä, niin on yhteishuoltajuus ja lasten läsnäolo järjestetään työvuorojen mukaan.
Nämä asiat on ihan sovittavissa, ei tarvitse automaattisesti esim vuoroviikko systeemiä.
Eihän etä-äitys tai etäisyys kerro mitään huoltajuudesta. Naurettavaa ja naiivia oli kommentti että mielummin luopuisi työpaikastaan kuin lapsista. Voi hyvä luoja sentään. Ei ero ja ja yhteishuoltajuus tarkoita lapsista luopumista, mutta sitä täällä ei tunnuta millään tajuamaan.
Mitä se huoltajuus merkitsee lapselle, joka näkee äitiään max. kaks kertaa kuussa? Onko se joku sun selitys itsellesi? En jaksa lapsiani koko aikaa, mutta olenhan sentään papereissa huoltaja. Hyvä luoja sentään itsellesi!
Mulle riittää itselleni tietoisuus siitä että olen hyvä äiti ja todennäköisesti myös enemmän läsnä lasteni elämässä kuin isänsä. Ei se, että asuu saman katon alla kerro suhteesta juurikaan. :)
No siis kuka niiden lastesi kanssa oikein on?? Jos itse olet etä mutta mies kuitenkin vielä vähemmän heidän kanssaan.
Tarkoitin henkistä läsnäoloa lasten elämässä. Isä on kyllä fyysisesti läsnä, mutta uudet lapset vievät huomion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun naapuri on etä-äiti. Tytär on esiteini ja käy äidin luona hyvin harvoin. En ole tietenkään kirjaa pitänyt, mutta sanoisin, että ei edes joka toinen viikonloppu.
Silloin kun tyttö on äidillä, naapurit saa kuunella, miten hän kiukkuaa ja raivoaa äidilleen. Oikein huutamalla huutaa, kuulostaa ihan uhmaikäisen kohtaukselta.
Äiti ei ikinä huuda takaisin. On muutenkin oikein mukava ystävällinen nainen. Ei millään tavalla ongelmallinen, ei vaan pärjää tyttönsä kanssa.
Oletan, että isä pärjää tytön kanssa paremmin, ja siitä seuraa tämä ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi se, että lapset haluavat jäädä isälleen. Tai isä on jäänyt perheen kotiin asumaan, jolloin lapsetkin ovat halunneet jäädä siihen kotiin jossa ovat aiemminkin kasvaneet. Lapset ovat jääneet isälle koska siellä on päiväkoti, koulut yms. Lapsen äitihän on voinut myös esimerkiksi työn perässä muuttaa muualle, vaikka olisi alunperin asunut lähellä.
Miksi se on niin kummallista jos nainen ei ole se lähivanhempi?
No just tää. Itse olen etä-äiti ylläolevasta syystä. Isä pystyi jäämään siihen taloon, mä en olisi pystynyt. En kokenut että olisi ollut oikein raahata lapset vuokrakerrostalokaksioon vain koska olen ÄITI ja koska kaikki isät on varmaan ihan paskoja vanhempia. No mä olin valinnut lasten isäksi ihan normaalin ja tasapuolisen ihmisen joka kykenee varsin hyvin toimimaan lasten lähivanhempana.
Tiedän että musta varmaan ajatellaan että olen juoppo, hullu ja sopimaton lähivanhemmaksi, koska olen etä-äiti. Tämä ketju vain vahvistaa asiaa, mutta onneksi olen jo tottunut :). Jännä että etäisistä ei ajatella samoin.
Oksettava iljetys olet.
Ja ihan vaan tiedoksi, että näissä parjatuissa vuokrakerrostalokaksioissa asuu täysin normaaleja ja onnellisia perheitä!
No neljä ihmistä vuokrakakaksiossa (ei mulla olis ollut varaa isompaan) ei olisi ollut mielestäni ihmisen arvoista elämää jos isällä on varaa asua omakotitalossa jossa lapset ovat koko ikänsä asuneet. Jos se tekee musta oksettavan iljetyksen niin olkoon niin. Kaikki osapuolet meidän perheissä ovat tyytyväisiä
4 ihmistä kaksiossa ja automaattisesti ei ole ihmisen arvoista elämää?
Luojan kiitos annoit ne lapset pois, ei tuollaisille voi jättäkään vastuuta lapsista.
4 henkeä kaksiossa on kyllä liikaa.
Miksi?
Mistä lähtien?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurin lapset asuu isällään. Äiti tekee kolmivuorotyötä, isä virka-aikaa. Lapset on eka-ja tokaluokkalaiset. Äidin luona asuessa lapset joutuisivat olemaan iltoja ja öitä keskenään kun äiti on töissä. Isä on illat ja yöt kotona pystyy myös kuljettamaan lapsia harrastuksiin
Meillä sama, mutta koska on ihan maalaisjärkeä ja molemmilla halu olla lasten elämässä, niin on yhteishuoltajuus ja lasten läsnäolo järjestetään työvuorojen mukaan.
Nämä asiat on ihan sovittavissa, ei tarvitse automaattisesti esim vuoroviikko systeemiä.
Eihän etä-äitys tai etäisyys kerro mitään huoltajuudesta. Naurettavaa ja naiivia oli kommentti että mielummin luopuisi työpaikastaan kuin lapsista. Voi hyvä luoja sentään. Ei ero ja ja yhteishuoltajuus tarkoita lapsista luopumista, mutta sitä täällä ei tunnuta millään tajuamaan.
Mitä se huoltajuus merkitsee lapselle, joka näkee äitiään max. kaks kertaa kuussa? Onko se joku sun selitys itsellesi? En jaksa lapsiani koko aikaa, mutta olenhan sentään papereissa huoltaja. Hyvä luoja sentään itsellesi!
Mulle riittää itselleni tietoisuus siitä että olen hyvä äiti ja todennäköisesti myös enemmän läsnä lasteni elämässä kuin isänsä. Ei se, että asuu saman katon alla kerro suhteesta juurikaan. :)
No siis kuka niiden lastesi kanssa oikein on?? Jos itse olet etä mutta mies kuitenkin vielä vähemmän heidän kanssaan.
Tarkoitin henkistä läsnäoloa lasten elämässä. Isä on kyllä fyysisesti läsnä, mutta uudet lapset vievät huomion.
Ja sinä jätät heidät elämään tollaista elämää, koska...?
Aivan. Sulla on "Oma Elämä"...
Todellakin olet kuvottava!!
No onko sitten niin että isä ei pidä vanhemmuudesta jos lapset jäävät äidille.Koska saadaan tasa-arvo tähän asiaan.Kertokaa nyt mulle tyhmälle miksi isän pitää luopua lapsistaan mutta äidin ei.Jos nyt sitten luopumiseksi katsotaan se että lapset eivät asu samassa osoitteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurin lapset asuu isällään. Äiti tekee kolmivuorotyötä, isä virka-aikaa. Lapset on eka-ja tokaluokkalaiset. Äidin luona asuessa lapset joutuisivat olemaan iltoja ja öitä keskenään kun äiti on töissä. Isä on illat ja yöt kotona pystyy myös kuljettamaan lapsia harrastuksiin
Meillä sama, mutta koska on ihan maalaisjärkeä ja molemmilla halu olla lasten elämässä, niin on yhteishuoltajuus ja lasten läsnäolo järjestetään työvuorojen mukaan.
Nämä asiat on ihan sovittavissa, ei tarvitse automaattisesti esim vuoroviikko systeemiä.
Eihän etä-äitys tai etäisyys kerro mitään huoltajuudesta. Naurettavaa ja naiivia oli kommentti että mielummin luopuisi työpaikastaan kuin lapsista. Voi hyvä luoja sentään. Ei ero ja ja yhteishuoltajuus tarkoita lapsista luopumista, mutta sitä täällä ei tunnuta millään tajuamaan.
Mitä se huoltajuus merkitsee lapselle, joka näkee äitiään max. kaks kertaa kuussa? Onko se joku sun selitys itsellesi? En jaksa lapsiani koko aikaa, mutta olenhan sentään papereissa huoltaja. Hyvä luoja sentään itsellesi!
Mulle riittää itselleni tietoisuus siitä että olen hyvä äiti ja todennäköisesti myös enemmän läsnä lasteni elämässä kuin isänsä. Ei se, että asuu saman katon alla kerro suhteesta juurikaan. :)
No siis kuka niiden lastesi kanssa oikein on?? Jos itse olet etä mutta mies kuitenkin vielä vähemmän heidän kanssaan.
Tarkoitin henkistä läsnäoloa lasten elämässä. Isä on kyllä fyysisesti läsnä, mutta uudet lapset vievät huomion.
Ja sinä jätät heidät elämään tollaista elämää, koska...?
Aivan. Sulla on "Oma Elämä"...
Todellakin olet kuvottava!!
Meidän erosta on jo lähemmäs kymmenen vuotta, eli lapset ovat jo melkein aikuisia. Jos olisin tiennyt että exä alkaa tekemään lisää lapsia niin asiat olisivat todennäköisesti menneet toisin. Olisi vähintäänkin koomista repiä nuoret mun luokseni asumaan, koska taloon on tullut pikkusisaruksia. Mun mielipiteet asiasta pidän ominani, lapset eivät tietääkseni kärsi millään tavalla tilanteesta ja tietävät että saavat koska tahansa muuttaa luokseni. Ei tuon ikäisille enää sanota "no niin, nytpäs me muutetaankin paikkakuntaa, pakatkaapas laukkunne". On poikaystävät, koulut ja kaverit. Mulla EI ole oikeastaan omaa elämää. Töissä käyn, miestä ei ole saman katon alla ollut eron jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
No onko sitten niin että isä ei pidä vanhemmuudesta jos lapset jäävät äidille.Koska saadaan tasa-arvo tähän asiaan.Kertokaa nyt mulle tyhmälle miksi isän pitää luopua lapsistaan mutta äidin ei.Jos nyt sitten luopumiseksi katsotaan se että lapset eivät asu samassa osoitteessa.
Kyllä. Normaalit ihmiset jakavat huoltajuuden ja huolehtivat lapsista 50/50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurin lapset asuu isällään. Äiti tekee kolmivuorotyötä, isä virka-aikaa. Lapset on eka-ja tokaluokkalaiset. Äidin luona asuessa lapset joutuisivat olemaan iltoja ja öitä keskenään kun äiti on töissä. Isä on illat ja yöt kotona pystyy myös kuljettamaan lapsia harrastuksiin
Meillä sama, mutta koska on ihan maalaisjärkeä ja molemmilla halu olla lasten elämässä, niin on yhteishuoltajuus ja lasten läsnäolo järjestetään työvuorojen mukaan.
Nämä asiat on ihan sovittavissa, ei tarvitse automaattisesti esim vuoroviikko systeemiä.
Eihän etä-äitys tai etäisyys kerro mitään huoltajuudesta. Naurettavaa ja naiivia oli kommentti että mielummin luopuisi työpaikastaan kuin lapsista. Voi hyvä luoja sentään. Ei ero ja ja yhteishuoltajuus tarkoita lapsista luopumista, mutta sitä täällä ei tunnuta millään tajuamaan.
Mitä se huoltajuus merkitsee lapselle, joka näkee äitiään max. kaks kertaa kuussa? Onko se joku sun selitys itsellesi? En jaksa lapsiani koko aikaa, mutta olenhan sentään papereissa huoltaja. Hyvä luoja sentään itsellesi!
Mulle riittää itselleni tietoisuus siitä että olen hyvä äiti ja todennäköisesti myös enemmän läsnä lasteni elämässä kuin isänsä. Ei se, että asuu saman katon alla kerro suhteesta juurikaan. :)
No siis kuka niiden lastesi kanssa oikein on?? Jos itse olet etä mutta mies kuitenkin vielä vähemmän heidän kanssaan.
Tarkoitin henkistä läsnäoloa lasten elämässä. Isä on kyllä fyysisesti läsnä, mutta uudet lapset vievät huomion.
Ja sinä jätät heidät elämään tollaista elämää, koska...?
Aivan. Sulla on "Oma Elämä"...
Todellakin olet kuvottava!!
Meidän erosta on jo lähemmäs kymmenen vuotta, eli lapset ovat jo melkein aikuisia. Jos olisin tiennyt että exä alkaa tekemään lisää lapsia niin asiat olisivat todennäköisesti menneet toisin. Olisi vähintäänkin koomista repiä nuoret mun luokseni asumaan, koska taloon on tullut pikkusisaruksia. Mun mielipiteet asiasta pidän ominani, lapset eivät tietääkseni kärsi millään tavalla tilanteesta ja tietävät että saavat koska tahansa muuttaa luokseni. Ei tuon ikäisille enää sanota "no niin, nytpäs me muutetaankin paikkakuntaa, pakatkaapas laukkunne". On poikaystävät, koulut ja kaverit. Mulla EI ole oikeastaan omaa elämää. Töissä käyn, miestä ei ole saman katon alla ollut eron jälkeen.
Selityksiä, selityksiä ..taisi kolahtaa..
Ihmisten on hirveän vaikea ymmärtää, että maailma on täynnä erilaisia perheitä. Toisissa perheissä vastuu lapsista jakautuu tasan, toisissa toiselle vanhemmalle enemmän. Erotessa tämä vastuun jakautuminen varmasti painaa lapsen asuinpaikkaa valitessa.
Viikko ja viikko-systeemikin on hyvin yleinen, onhan sekin etävanhemmuutta ja silti ihan oikeaa vanhemmuutta.
Itse olen kohta neljän lapsen äiti, joka hoitaa lapset lähes yksin. Ei tätäkään koskaan katsota hyvällä, isän pitäisi olla enemmän lasten kanssa ja toisaalta elättää perheensä. Silti olemme ihan oikeita vanhempia molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurin lapset asuu isällään. Äiti tekee kolmivuorotyötä, isä virka-aikaa. Lapset on eka-ja tokaluokkalaiset. Äidin luona asuessa lapset joutuisivat olemaan iltoja ja öitä keskenään kun äiti on töissä. Isä on illat ja yöt kotona pystyy myös kuljettamaan lapsia harrastuksiin
Meillä sama, mutta koska on ihan maalaisjärkeä ja molemmilla halu olla lasten elämässä, niin on yhteishuoltajuus ja lasten läsnäolo järjestetään työvuorojen mukaan.
Nämä asiat on ihan sovittavissa, ei tarvitse automaattisesti esim vuoroviikko systeemiä.
Eihän etä-äitys tai etäisyys kerro mitään huoltajuudesta. Naurettavaa ja naiivia oli kommentti että mielummin luopuisi työpaikastaan kuin lapsista. Voi hyvä luoja sentään. Ei ero ja ja yhteishuoltajuus tarkoita lapsista luopumista, mutta sitä täällä ei tunnuta millään tajuamaan.
Mitä se huoltajuus merkitsee lapselle, joka näkee äitiään max. kaks kertaa kuussa? Onko se joku sun selitys itsellesi? En jaksa lapsiani koko aikaa, mutta olenhan sentään papereissa huoltaja. Hyvä luoja sentään itsellesi!
Mulle riittää itselleni tietoisuus siitä että olen hyvä äiti ja todennäköisesti myös enemmän läsnä lasteni elämässä kuin isänsä. Ei se, että asuu saman katon alla kerro suhteesta juurikaan. :)
No siis kuka niiden lastesi kanssa oikein on?? Jos itse olet etä mutta mies kuitenkin vielä vähemmän heidän kanssaan.
Tarkoitin henkistä läsnäoloa lasten elämässä. Isä on kyllä fyysisesti läsnä, mutta uudet lapset vievät huomion.
Ja sinä jätät heidät elämään tollaista elämää, koska...?
Aivan. Sulla on "Oma Elämä"...
Todellakin olet kuvottava!!
Meidän erosta on jo lähemmäs kymmenen vuotta, eli lapset ovat jo melkein aikuisia. Jos olisin tiennyt että exä alkaa tekemään lisää lapsia niin asiat olisivat todennäköisesti menneet toisin. Olisi vähintäänkin koomista repiä nuoret mun luokseni asumaan, koska taloon on tullut pikkusisaruksia. Mun mielipiteet asiasta pidän ominani, lapset eivät tietääkseni kärsi millään tavalla tilanteesta ja tietävät että saavat koska tahansa muuttaa luokseni. Ei tuon ikäisille enää sanota "no niin, nytpäs me muutetaankin paikkakuntaa, pakatkaapas laukkunne". On poikaystävät, koulut ja kaverit. Mulla EI ole oikeastaan omaa elämää. Töissä käyn, miestä ei ole saman katon alla ollut eron jälkeen.
Selityksiä, selityksiä ..taisi kolahtaa..
Minkä ikäisiä lapsia sulla on ja minkä ikäinen olet itse? Olin itsekin noin mustavalkoinen alle kolmekymppisenä :)
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa etä-äitejä dissaavista on parisuhteissaan ja pikkulapsiarjessaan uupuneita kireitä suorittajia, jotka haaveilisivat siitä etä-vanhemman vapaudesta, mutta eivät uskalla erota, saati sitten sanoa ääneen että eivät ole onnellisia. Alapeukut kertovat selkeää kieltä :)
Tämä nyt on jo jostakin omasta vapaudentarpeesta heijastuva tulkinta. Kuka nyt haaveilisi etä-äitiydestä? Ennemmin luopuisin kaikesta muusta. Ihan kaikesta. En ymmärrä sitä, että joku haluaa olla erossa lapsistaan. Tänä päivänä vanhemmuuteen sitoutuminen tulee esille ja näkyy juuri etä-vanhemmuutena, sijoituksina, runsaissa harrastuksissa, isovanhempien kuormittamisena. Aina on äitejä ollut, joille se ei sovi. Koskaan ei sellaista kuitenkaan, joka sen suoraan myöntäisi. Ja se on se, mikä tässä keskustelussa närkästyttää. Miksi ette suoraan sano, miten asia on? On tietenkin äitejä, joilla asiat ovat todella huonosti niin, että lapset eivät voisi siellä hyvin. Se on asia erikseen, mutta senkin voi mielestäni tuoda esille. Se on parempi kuin sanoa, että koulun tai omakotitalon takia isällä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurin lapset asuu isällään. Äiti tekee kolmivuorotyötä, isä virka-aikaa. Lapset on eka-ja tokaluokkalaiset. Äidin luona asuessa lapset joutuisivat olemaan iltoja ja öitä keskenään kun äiti on töissä. Isä on illat ja yöt kotona pystyy myös kuljettamaan lapsia harrastuksiin
Meillä sama, mutta koska on ihan maalaisjärkeä ja molemmilla halu olla lasten elämässä, niin on yhteishuoltajuus ja lasten läsnäolo järjestetään työvuorojen mukaan.
Nämä asiat on ihan sovittavissa, ei tarvitse automaattisesti esim vuoroviikko systeemiä.
Eihän etä-äitys tai etäisyys kerro mitään huoltajuudesta. Naurettavaa ja naiivia oli kommentti että mielummin luopuisi työpaikastaan kuin lapsista. Voi hyvä luoja sentään. Ei ero ja ja yhteishuoltajuus tarkoita lapsista luopumista, mutta sitä täällä ei tunnuta millään tajuamaan.
Mitä se huoltajuus merkitsee lapselle, joka näkee äitiään max. kaks kertaa kuussa? Onko se joku sun selitys itsellesi? En jaksa lapsiani koko aikaa, mutta olenhan sentään papereissa huoltaja. Hyvä luoja sentään itsellesi!
Mulle riittää itselleni tietoisuus siitä että olen hyvä äiti ja todennäköisesti myös enemmän läsnä lasteni elämässä kuin isänsä. Ei se, että asuu saman katon alla kerro suhteesta juurikaan. :)
No siis kuka niiden lastesi kanssa oikein on?? Jos itse olet etä mutta mies kuitenkin vielä vähemmän heidän kanssaan.
Tarkoitin henkistä läsnäoloa lasten elämässä. Isä on kyllä fyysisesti läsnä, mutta uudet lapset vievät huomion.
Ja sinä jätät heidät elämään tollaista elämää, koska...?
Aivan. Sulla on "Oma Elämä"...
Todellakin olet kuvottava!!
Meidän erosta on jo lähemmäs kymmenen vuotta, eli lapset ovat jo melkein aikuisia. Jos olisin tiennyt että exä alkaa tekemään lisää lapsia niin asiat olisivat todennäköisesti menneet toisin. Olisi vähintäänkin koomista repiä nuoret mun luokseni asumaan, koska taloon on tullut pikkusisaruksia. Mun mielipiteet asiasta pidän ominani, lapset eivät tietääkseni kärsi millään tavalla tilanteesta ja tietävät että saavat koska tahansa muuttaa luokseni. Ei tuon ikäisille enää sanota "no niin, nytpäs me muutetaankin paikkakuntaa, pakatkaapas laukkunne". On poikaystävät, koulut ja kaverit. Mulla EI ole oikeastaan omaa elämää. Töissä käyn, miestä ei ole saman katon alla ollut eron jälkeen.
Selityksiä, selityksiä ..taisi kolahtaa..
Minkä ikäisiä lapsia sulla on ja minkä ikäinen olet itse? Olin itsekin noin mustavalkoinen alle kolmekymppisenä :)
42v.
Lapset 17v ja 12v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko sitten niin että isä ei pidä vanhemmuudesta jos lapset jäävät äidille.Koska saadaan tasa-arvo tähän asiaan.Kertokaa nyt mulle tyhmälle miksi isän pitää luopua lapsistaan mutta äidin ei.Jos nyt sitten luopumiseksi katsotaan se että lapset eivät asu samassa osoitteessa.
Kyllä. Normaalit ihmiset jakavat huoltajuuden ja huolehtivat lapsista 50/50.
Ei helvetissä, normaalit ihmiset eivät edes eroa!
4 henkeä kaksiossa on kyllä liikaa.