Ujot/sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivät. Millaisia kommentteja olette saaneet kuulla hiljaisuudestanne?
Onko ollut tilanteita joissa olette kuulleet typeriä kommentteja itsestänne? Itselläni on useampiakin kokemuksia lapsesta aikuisuuteen, mutta nöyryyttävin oli se, kun opettaja kauhisteli koko luokan edessä miten ujo olen ja miten kamalaa se on. Auttoikin ongelmaan todella paljon... päinvastoin!
Kommentit (31)
En mitään. Olenko ainoa sosiaalisten tilanteiden pelkoinen, joka ei ole hiljainen? Minulla pelko ilmenee hermostuneena höpöttämisenä, ja usein puhun niin tyhmiä, että saan hävetä viikkokaupalla.
Ex-poikaystäväni sanoi mm., että olen tylsää seuraa ellen juo alkoholia..
Humalassa olen siis vähän sosiaalisempi, mutta en sen takia viitsi ihan alkoholistiksi alkaa :D
Ja sitten tietysti on kysytty ne perus: "Mikset sä ikinä puhu mitään?" "Miksi olet noin hiljainen?"
Mua on kutsuttu kylmäksi (koska en puhu ja muka naama on jotenkin näyttänyt ylimieliseltä?) Itse olen kokenut olevani hyvin hermostunut tilanteissa joten en kykene aina kontrolloimaan vartaloa, kasvoja tai äänen sävyä. Onneksi on vuosien saatossa helpottanut...ehkä siksi että olen enemmän yksin haha mutta on mukavempaa.
Myös on sanottu että muka olen oppinut tulemaan kuoren alta jos rohkaistun puhumaan enemmän mutta en ole oppinut mitään vaan olen "lämmennyt" sosiaaliseen tilanteeseen kuten aina, olen ensin hiljainen ja tutkiskelen sivusta muita ja kun tunnen olevani turvassa puhun enemmän. Ihmisillä on mitä surkeimpia käsityksiä miksi joku ei puhu.
Tapasin kivan miehen, ei-suomalaisen (kauan sitten). Hän kutsui minut käymään kotimaassaan ja minähän menin, joskus olen jopa uhkarohkeakin. No, hän oli ihan sama kiva kaveri, mutta ajellessamme pitkin maata hän huomautti, että minulla on välillä ihan kuin ilmeetön naamio. No sehän alkoi tietenkin hermostuttaa, enkä osannut enää olla luonnollinen. Hän ehkä odotti spontaaniutta, juttelua enemmän kuin tuolloin uskalsin. Pelkäsin jo etukäteen, ettei hän loppujen lopuksi minusta pidä kuitenkaan, ja tuokin vahvisti sitä käsitystä. Sikäli outoa, että toisaalta hän ylisti minun "suomalaista rauhallisuuttani", mutta kuitenkin minun olisi pitänyt osata olla ehkä yhtä ulospäinsuuntautuva kuin siinä maassa on tapana. Tapasimme vielä kerran Suomessa; oli puhetta muutosta hänen kotimaahansa jopa. Mutta tiesin, ettei se tulisi toimimaan ikinä. Jos en kelpaa sellaisena kuin olen, antaa olla. Oli ihan viisas ratkaisu loppupeleissä.
Tuo on kyllä hyvin tuttua, että luullaan, että on tylsä kun ei rieku ja rällää jossain juhlissa. No, kun join jotain, minustakin tuli hyvinkin seurallinen! Onneksi en ole alkoholismiin taipuvainen:) Kun lähdin eräästä työpaikasta toiseen, eräs mies kirjoitti korttiin: Pidä hauskempaa uudessa paikassa! No, tuossa entisessä työpaikassani edellytettiin tietynlaista flirttiä työaikana sekä niin sattuessa myös muuta, työajan ulkopuolella. Kukaan niistä kavereista ei edes vaikuttanut kiinnostavalta, mutta kun se nyt oli siellä tapana. Kukaan ei onneksi uskaltanut koskeakaan minuun. Olinhan vakavikko ja tosikko!
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Olenko ainoa sosiaalisten tilanteiden pelkoinen, joka ei ole hiljainen? Minulla pelko ilmenee hermostuneena höpöttämisenä, ja usein puhun niin tyhmiä, että saan hävetä viikkokaupalla.
No minulla on nyt vanhana ollut vähän samaa. Esim. työpaikan kahvitteluissa on usein hiljainen hetki, kun odotellaan, että kaikki tulevat paikalle ja voidaan alkaa pitämään puheita yms. Ne aina hermostuttivat, joten toivoin, että viereeni tulee joku, jolle keksin jotain sanottavaa. Samoin kahvitauoilla joskus tuntui, että olin äänessä koko ajan ja illalla kirosin itseäni.
Kyllä me ollaan itsekriittisiä...
Itse kyllä huomaan muut hiljaiset ja ujommat jos on samassa porukassa koska olen ollut ja olen edelleen itsekin sellainen. Silloin koitan välttää käyttäytymästä kuin ne muut törpöt jotka aina törkeästi ovat huomauttaneet hiljaisuudesta tms kuin mussa olisi joku vika.
Eräs työkaveri veetuili aina mun vähäpuheisuudesta. Yritin selittää etten ole edes ujo vaan tällainen introvertti. Ei mennyt jakeluun. Aina jaksoi muistuttaa porukan edessä miten hienoa on että mäkin sanoin jotakin. Mutta sitten otti itseensä hirveänä loukkauksena jo joku kommentoi hänen kovaa ääntään ja jatkuvaa puhetulvaansa... Tosi raskaalta persoonalta tuntui mua kohtaan.
Osa ihmisistä ei voi sietää ujoja/pelokkaita ihmisiä. Mistä lie johtuu.
up