Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaunein tai puhuttelevin tuntemasi runo?
11.11.2017 |
Runouden ystäviä? Jaetaan haikeita, romanttisia tai vaikka surullisia runoja tai aforismeja! Netistäkin bongailu tervetullutta, mikäli ei kirjoja löydy kirjahyllystä. :)
Kommentit (66)
"Siitä on jo kauan kun näin metsässä metsätähden - ja yhä vielä se sydämessäni kukkii."
En muista kenen runo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hannele Huovin runo
Kunpa keksittäisiin taika,
ettei koskaan loppuisi aika,
eikä meidän tarvitsisi koskaan
toistemme luota lähteä.
Voi olla että ei ihan sanatarkka lainaus, ajatus oli kuitenkin tuo eroahdistus!
Tiu tau tiu tau tili tali tittan
sirkat soittaa salolla
pikkuiset peikot ne piilossa pysyy
kirkkaalla päivän valolla
(tekijä tuntematon)
AV-mammat tykkää Tabermannin tuotannosta :D
Hannele Huovi:
Kunpa keksittäisiin taika,
ettei koskaan loppuisi aika,
eikä meidän tarvitsisi koskaan
toistemme luota lähteä.
(Voi olla ettei ihan sanatarkka lainaus, idea oli kuitenkin eron tuska)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana ketju 😍
Kuva silmissä; sillä tavalla olette täällä. Ketä
kukaan ei katso, katoaa. Aurinko, tähti, joku
valoon nukkunut päivä, ei tämä olisi tässä, ilman sitä.
Mirkka Rekola, Tuulen viime vuosi, 1974
En tiedä seuraavan alkuperää, mutta olen pitänyt tätä runoa mottonani:
"Vanha viisas pöllö kuulee kaikenlaista
Se kuunnelleessaan vaikenee ja vaietessaan kuuntelee
ja siksi yhä viisastuu
Voi miksei tule meistäkin tuon viisaan pöllön laista"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntematon lintu hakkasi nokan
rinnastani sisään
ja hiljeni juomaan
minäkin olin hiljaa
melkein ilman tuskaa
kun nokka imeytyi vereeni
ja yhä syvemmälle
enkä tiennyt
vuosinko tyhjiin vai tulinko linnuksi.
Solveig von Schoutz
Nuorempana tykkäsin Edith Södergranin runosta "Ei mitään", ja se on vieläkin puhutteleva. https://fi.wikisource.org/wiki/Ei_mit%C3%A4%C3%A4n
Nykyään lempirunoni on Saima Harmajan "On maa": https://fi.wikisource.org/wiki/On_maa
Eino Leinon runoista puhuttelevin on "Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks": http://www.internetix.fi/aspit/runot/haeruno.asp?rtunnus=240
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivein sydämin, puhtain silmin
ylistän kauneuttasi
ohjastan veren seuraamaan
linjaa, sinun ääriviivaasi,
jotta voit levätä runollani
kuin metsäisellä maalla
tai vaahdolla
kuin tuoksuvalla savimaalla
tai meren musiikilla
Pablo Neruda
Vierailija kirjoitti:
Tiu tau tiu tau tili tali tittan
sirkat soittaa salolla
pikkuiset peikot ne piilossa pysyy
kirkkaalla päivän valolla
(tekijä tuntematon)
Tuo on Mörrimöykky-laulusta, varmaan löytyy tekijäkin.
On kivat sanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiu tau tiu tau tili tali tittan
sirkat soittaa salolla
pikkuiset peikot ne piilossa pysyy
kirkkaalla päivän valolla
(tekijä tuntematon)
Tuo on Mörrimöykky-laulusta, varmaan löytyy tekijäkin.
On kivat sanat.
Marjatta Pokela.
Ei ole mitään tärkeää asiaa,
sen sanon heti
en pelasta
en auta
en lohduta
en tuo viisautta
tulin vain kysymään:
Pantaisiinko teevesi kiehumaan?
Markku Lahtela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit valita tuhansista teistä
voit valita
ja voit erehtyä.
Kunhan vain valitset oikein
mihin kohtaan,kenen syliin painat lopulta pääsi.
Tommy Taberman
Sirkka Turkan "Jään alla savinen ranta..." on koskettava. Törmäsin siihen aikoinaan ihan sattumalta, ja jostain syystä se painui heti mieleen. Olin ihan varma, etten löytäisi sitä googlaamalla, mutta löytyihän se. Runon typografian muuten kuuluu olla tuollainen pötkylämäinen.
"Jään alla savinen ranta lepää kaisla pistettynä sydämeen ja lumen läpi on hankalaa silittää muurahaista. Minne lähti kokonaan harmaa mummo naapuritalosta, kädet sylissä, väsyneenä, sanomatta edes kissalle hyvästiä. Siitä on aikaa, kun hän vajosi aivoverenvuodon ja keuhkokuumeen punertaviin metsiköihin. Ja nyt hän on matkalla, kaukana kissasta, muurahaisesta. Puut huokaavat, kaarnaa sataa, ruskeaa kaarnaa ja harmaita oravia ja lintuparvet palaavat. Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää. Hän on matkalla lapsuutensa metsiin, sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan. Siellä laulavat toisenlaiset linnut."
Tämä Kaarlo Sarkian runo
Älä elämää pelkää
Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.
Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen rauniolla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.
Älä koskaan sano:
"Tämä on iäti minun."
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin.
Ja tämä P. Mustapään runo
Elämän kauneus
Tämäkin, kuten äskeinen laulu,
on laulu Lindbladin.
Hän menee järvelle kerran,
käy kokemassa merran,
saa hauen ja kaksikin,
ja kävellen niittuista rantaa
hän haukia vitsassa kantaa -
oi aamua sunnuntain!
Oi aamua! Lindblad kulkee.
Miten kaislikko tuoksuukaan!
Hän astuu kiven ääreen
ja uppoo puolisääreen
ja jatkaa vaellustaan,
ja saapas litkuu ja lotkuu
ja Lindbladin lanne notkuu -
oi aamua sunnuntain!
Oi aamua! Pellon luona
on pehko tuomien -
oi haju huumaavainen,
oi kauneus kaikki mainen
on yllä pehkon sen!
Nyt Lindblad tertun taittaa,
koreaksi rintansa laittaa -
oi aamua sunnuntain!
Oi aamua! Lindbladin terttu
on aivan suloinen.
Ei kertoa voi kieli,
miten hyvä on Lindbladin mieli:
hän kulkee laulaen
yli pehmeän ruohomaton,
Oi onni kuvaamaton!
Oi aamua sunnuntain!
Aila Meriluodon Polkuni päässä on kaunis, käytetty kuolinilmoituksissa paljon mutta minusta se kertoo kyllä erosta, ei kuolemasta.
Sana kirjoitti:
Sirkka Turkan "Jään alla savinen ranta..." on koskettava. Törmäsin siihen aikoinaan ihan sattumalta, ja jostain syystä se painui heti mieleen. Olin ihan varma, etten löytäisi sitä googlaamalla, mutta löytyihän se. Runon typografian muuten kuuluu olla tuollainen pötkylämäinen.
"Jään alla savinen ranta lepää kaisla pistettynä sydämeen ja lumen läpi on hankalaa silittää muurahaista. Minne lähti kokonaan harmaa mummo naapuritalosta, kädet sylissä, väsyneenä, sanomatta edes kissalle hyvästiä. Siitä on aikaa, kun hän vajosi aivoverenvuodon ja keuhkokuumeen punertaviin metsiköihin. Ja nyt hän on matkalla, kaukana kissasta, muurahaisesta. Puut huokaavat, kaarnaa sataa, ruskeaa kaarnaa ja harmaita oravia ja lintuparvet palaavat. Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää. Hän on matkalla lapsuutensa metsiin, sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan. Siellä laulavat toisenlaiset linnut."
Oi, tämä oli koskettava. Hoidan työkseni vanhuksia ja näin se monen kohdalla menee.
Alue: Aihe vapaa
Karta silkkiä, nuppusormi. Paina poskesi rosoista kaarnaa vasten. Sen sisar olet.
Eila Kivikk`aho