Onko teillä muilla kokemusta että sisällänne majailee lapsi joka olette te itse lapsena?

Ei. Sen sijaan siellä majailevat mm. maksa, munuaiset, sydän, perna ja suolisto. Haimaa unohtamatta.

Kyllä se oli ihan eri mimmi kun nykyinen minä. Ja hyvä niin.

En sanoisi, että se lapsi, joka olin majailisi sisälläni, vaan minä olen edelleen se lapsi. Nyt olen vaan kasvanut ja oppinut asioita ja sitä kautta muuttunut jonkin verran, mutta kyllä mä edelleen tunnistan "itseni" eli ei se menneisyyden minä ole eri kuin nykyisyyden. Kyllähän sitä ihan aikuisuudenkin aikana muuttuu ja silti minä pysyn "minänä".

Nostan vielä, jos vaikka joku löytyisi.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Nostan vielä, jos vaikka joku löytyisi.

ap.

Mä olen kuin lapsi aikuisen kropassa. Mulla oli huono lapsuus mielenterveysongelmaisten vanhempien kanssa ja se on jättänyt jälkensä. Koko ajan on turvaton olo yms.

Olen tietoinen.Edelleen kannan sielssani lapsuuden traumoja ja kokemaani vääryyttä. Luultavasti hamaan hautaan saakka.

Miksi te joilla on "kärsinyt lapsi" sisällänne, ette karista sitä itsestänne? Elämä on lyhyt, ja se lapsuus oli ja meni, sellainen kuin oli, ja siitä pitää päästä yli tai tuhlaa loppuelämän. Lapsuus on kuitenkin vain yksi osa elämää, enemmän olisin huolissani niistä viimeisistä vuosista kuin ensimmäisistä. Ei menneisyyteen auta jäädä vellomaan ja antaa sen vaikuttaa tulevaisuuteen, asioita voi aina muuttaa itsessään ajattelemalla eri tavalla asioista.

Minä olen 43v. ja muistan todella hyvin lapsuuttani, jopa alle 2-vuotiaasta. Mutta silti, elämässäni on ollut monia erilaisia vaiheita, se vaihe mitä elin esikoisen ollessa pieni 20 vuotta sitten, oli ihan erilaista kuin nyt, muistan sen ajan ja itseni, mutta se on jo kuin unta, "eläväntuntuista" mutta silti, niin paljon on elämä mennyt eteenpäin ja tullut uusia kokemuksia, että ne vanhat jää väkisinkin taka-alalle ja haalistuu, jotkut asiat on jo sellaisia kuin olisi jonkun kuullut kertovan asiasta, ei ole enää niin voimakasta muistikuvaa.