Kun saavuit pienenä mummolaan niin mitä teit yleensä ensimmäisten joukossa?
Kommentit (21)
Ensimmäisenä juoksin halaamaan mummoa ja pappaa. Oli aina mukavaa päästä kylään. :)
Tarkoitan tuolla ensimmäisten joukossa sitä että mitä on tehnyt sinne saapuessaan. ap
Takka päälle ja makaamaan tiikeritaljan päälle takan edessä, ehkä joku paksu kirja kirjastohuoneesta kolmoskerroksessa ensin ja sitä sitten lukemaan taljalla isossa hallissa ensimmäisessä kerroksessa. Ja tilasin keittiöstä lämmintä kaakaota, Minnakokki teki.
Sitten seuraavana käymään läpi kaikki salalokerot huonekaluissa jotka olin löytäny, vaari piilotti välillä niihin jotain.
Tietysti aina sitten nukkumaan torniin lasikuvun alle että sai katsella tähtiä.
Kävin salaa mummon kipulääkerasialla.
Luin vanhoja VIIKKO -lehtiä 60-luvulta. Olivat oman aikansa amerikkalaisuutta Suomessa. Hyvät sarjakuvat sen ajan standardeilla. Ja Suomessa uutta human interest -kirjoitustyyliä. Vieläkin luen niitä mielelläni ja mietin miten jutussa esiintyneille kävi vuosien mittaan.
Juoksin katsomaan onko karjalanpiirakoita.
Ei meitä joukoksi asti ollut, muutama vain. Joskus menin mummilaan yksinkin.
Minä kävin tuvassa, mansikkamaalla ja kanalassa. Sitten ehkä saunassa ja rannassa tai aitassa.
Halasin mummua, laitoin villasukat jalkaan, menin kammariin kaivamaan lelukopan sohvan alta, myöhemmin ruuan jälkeen käytiin navetassa lehmiä katsomassa. Kesällä jäin pihaan pähkinöitä särkemään papan pikkuvasaralla, jos mummu oli ehtinyt päiväseltään käydä pähkinälehdossa poimimassa minulle pussillisen.
Menin yläkertaan vaarin työhuoneeseen, otin hyllyn takaa piilosta ratto-lehden, runkkasin ja pyyhin munani verhoihin. Sitten menin mummin kanssa juomaan kaakaota ja syömään korvapuusteja. Ihania muistoja, pullan tuoksu saa vieläkin minut kivikovaksi.
Vaari haki vintiltä aarrelaatikkoni ja mummin kanssa kurkattiin leivinliinan alle, että onko leipomukset jäähtyneet syötäviksi.
Menin makaamaan sohvalle ja odottamaan, että pahoinvointi meni ohi. Kärsin lapsena matkapahoinvoinnista ja vajaan tunnin mittainen automatka mummolaan oli joskus melkoista kärsimystä.
Jätin tavarat ja kengät kuistille, halasin mummoa js menin kättelemään ukkia, sitten syömään ruokaa keittiön, autoon niiden laittamisessa pois, olohuoneeseen lukemaan sanomalehteä, kattomaan uutisia ja juttelemaan mummon ja ukin kanssa. Sitten ehkä saunomaan ja laittamaan lakanat aittaan sänkyyyn :)
Riippuu kumpaan mummulaan mentiin.
Eka tietty juoksin halaamaan,kummassakin paikassa.
Minä olen unohtanut suurimman osan siitä ajasta. Muistikuvissa on tiettyjä asioita, kuten valkovuokkojen meri tai tikkakisat jokin kaunis kesä, mutta en kyllä muista tarkkaan yhtäkään kertaa kun mummolaan saavuttiin. Suvussamme on tapana olla liikkeellä todella myöhään, joten veikkaan että ensimmäisenä on aina menty nukkumaan.
Pitäisikö tästä huolestua, vai onko ihan normaalia? Muilla tuntuu kuitenkin olevan jokseenkin selkeitä muistikuvia.
Ensin halasin isovanhempia, sitten istuttiin kahvipöytään. Sen jälkeen istuttiin sohvalla rupattelemassa. Sitten syötiinkin yleensä jo uudestaan. Sitten taas paluu sohvalle, jutustelua, tv-uutiset taustalla, ehkä sanomalehtien selailua. Sen jälkeen taas ruokailua, iltatoimet ja nukkumaan. Aamulla ensimmäiseksi aamupala, sen jälkeen päivä jatkui sohvalla jutellessa, ruokailua, sohvajutustelu, ruoka jne. jne, kunnes koitti aika lähteä kotiin.
Istuin sohvalle ja toivoin, että mummo juttelisi kanssani. Hän oli kuin äitini ekat vuoteni, kunnes jouduin muuttamaan vanhempieni luo. En ymmärtänyt miksi hän piti minuun niin suurta etäsisyyttä sen jälkeen, kun oli lakannut olemasta ensisijainen huolehtijani.
Mansikkamaalle heti. Piti varoa sähköaitoja.
Ihana kysymys! Ihan ensimmäiseksi söin perunoita ja kastiketta. Ja paljon!!
Ei meitä ollut siellä joukoittain, joten en voinut tehdä mitään ensimmäisten joukossa. Kumma kysymys.