Lue keskustelun säännöt.
Te joilla ensimmäinen synnytys oli huono kokemus
10.11.2017 |
esim. repeämien, pitkän keston, imukupin käytön, hätäsektion tms. vuoksi, uskalsitteko hankkia lisää lapsia?
Itsellä esikoisen synnytys oli kaikin puolin huono pitkän keston ja ennen kaikkea pahojen repeämien vuoksi. Nyt lapsi on reilu kaksi ja puoli vuotta ja olen alkanut haaveilla toisesta lapsesta, vaikka alkuun ajatus oli aika mahdoton.
Synnytyspelko on vaan jotenkin kova ja pelkään, että se pahenisi raskausaikana. Sektiotakaan ei välttämättä saisi eikä sekään ole mikään riskitön ja kivuton vaihtoehto.
Kommentit (8)
Yhden synntyin 16 vuotta sitte ja se oli sit siinä. Kamalin kokemus ikinä eikä vieläkään aika kullannut muistoa. Käynnistettiin ja kesti todella pitkään kivut ja pelkkä ponnistusvaihe vei 4 tuntia. Voimat ihan loppu. Paha repeäminen ja voimakas verenvuoto. Jäi kova kammo, mut onneksi lapsella kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen oli yliaikainen ja käynnistettiin viikolla 42. Käynnisteltiin 3 vrk, valvoin koko ajan osastolla. Sitten räjähti ja aukesi 10 cm / 1h. Helvetilliset tuskat, ei kivunlievitystä ehditty antaa. Lapsi jäi jumiin, imukupilla revittiin ulos. Todella pahat repeämät. Lapsella riski happivajeesta.
Neljän vuoden kuluttua toinen lapsi, kävin Naistenklinikan pelkopolilla, koska pelkäsin että sama toistuu. Yhtä tyhjän kanssa ne keskustelut. Sama toistui, paitsi että lapsella napanuora kaulan ympärillä. Viisi ihmistä piti minua paikoillaan ja lapsi revittiin ulos. Kamalat repeämät, en istunut kuukauteen taaskaan. Lapsella iso riski happivajeesta, joutui tarkkailuun. Luojalle kiitos että lapset hengissä Naistenklinikan ammattitaidottomasta toiminnasta huolimatta.
Kummassakaan synnytyksessä en pystynyt puhumaan mitään, en edes huutamaan, koska sattui niin kamalasti. Olisin halunnut kolmannen, mutta ei voinut, aivan kamalat synnytyskokemukset.
Toinen lapsi syntyi n 1,5v ikäerolla suunnitellulla sektiolla. Hyvin meni. Myös kohtelu sairaalan puolelta oli hyvää koko prosessin ajan, pelkoja ei vähätelty ja toive sektiosta ymmärrettiin.
Sektion sai mielestäni varsin helposti synnytyspelko-diagnoosilla kun itse oli asiasta varma (eli ei harkitsekaan alatiesynnytystä), toki niitäkin kokemuksia olen kuullut että asiasta on saanut vääntää, mutta lähtökohtaisesti synnytyspelko on riittävä syy sektiolle. Kunhan on tosiaan itse asiasta varma, jos menee sanomaan että harkitsee alatiesynnytyksen ja sektion välillä niin joutunee enemmän perustelemaan jos lopulta sektion haluaakin.
Tuskin tulee toista ikinä. Ensimmäinen meni niin pieleen repeämisineen. Lääkärin tuomio oli paikkauksien jälkeen, että toista en alakautta enää voi synnyttää. Sektiota en halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli se eka synnytys ihan hirveä, mutta niin vain mulla on la ensi kuussa tästä toisesta ja esikoinen vasta 1v3kk. Elän vain toivossa ettei olisi niin hirveää, mutta mistäpä sitä tietää.
Varmasti saat sektion jos haluat. Ei sinun tarvitse lähteä vammauttamaan itseäsi lisää alatiesynnytykseen.
Esikoisen synnytys pitkittyi todella pitkäksi ja päättyi hätäsektioon. Läheltä piti ettei lapsi kuollut siinä. Kyllä siitä pelkoa jäi mutta se halu saada toinen lapsi oli kovempi, halusin esikoiselleni sisaruksen. Kahden vuoden ikäero tuli, toinen synnytys sujui todella hyvin.
Tsemppiä vaan! Juttele avoimesti tuosta pelostasi hoitohenkilöstölle, se on normaali tunne.