Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko ollut katkera vanhemmillesi, koska synnyit?
09.11.2017 |
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vihaisemmaksi tulen vanhemmilleni siitä, että synnyin. En ymmärrä, mikä tämän elämän tarkoitus on. Herätä aamulla väsyneenä, mennä työhön, väsyä töissä, tulla väsyneenä kotiin, yrittää saada unta ja herätä taas väsyneenä.
Mistä elämän merkitys syntyy, kun tuntuu, että suurin osa siitä on vain tuskaista puurtamista tai selviämistä ilman perusonnea. En itse asiassa edes muista, milloin olisin ollut perusonnellinen, sellainen, että on tuntunut turvalliselta, merkitykselliseltä ja toiveikkaalta.
Joka ilta toivon, että kuolisin pois, koska mitäpä sitä elämääkään. Ei ole mitään odotettavaa. Miksi te jatkatte päivästä toiseen? Kertokaa.
Kommentit (5)
Olen. Vanhempani ovat/olivat alkoholisteja, ja minä synnyin vaurioituneena ja kännissä. Jos sillä lehmällä joka minut synnytti olisi ollut hitunenkin järkeä, olisi abortoinut minut. Karua mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan velvollisuudesta. Työt on tehtävä ja lupaukset pidettävä. Välillä käy pää pinnan yläpuolella sen hengenvedon ajan, että en ihan vielä kuole.
Itse olen katkera vanhemmilleni heidän teoistaan, jotka ovat vaikuttaneet elämääni. Riidat ja alkoholisteja. Mutta katkera olen vain noista asioista. Olen kuitenkin joka päivä iloinen että synnyin, koska elämässä on niin paljon hyvää. Itse voi kyllä siihen elämänlaatuun vaikuttaa.
Kieltämättä samaa, useimmiten tämä touhu tuntuu vain siltä että odottelen milloin tämä oikein loppuu. Sitten alkaa ahdistamaan, kun ajattelen, että joudun vielä kokemaan vanhempieni kuoleman ja muuta saissea ja lopulta jään tänne aivan yksin.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa.
Olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan, minkä lisäksi minua kaltoinkohdeltiin pikkulapsena.
13-vuotiaana sain hermoromahduksen ja sairastuin psykoosiin. Toivuin siitä nopeasti, mutta koskaan en ole mikään vahva ja terve ihminen. Pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle hieman alle kolmikymppisenä yritettyäni sitä ennen pärjätä kymmenissa työ- ja opiskelupaikoissa.
Olen erittäin katkera vanhemmilleni, miksi he eivät abortoineet minua, kun olisi ollut mahdollisuus!