Lue keskustelun säännöt.
Pettynyt miehen kosintaan
Donna
09.11.2017 |
Olen jo pitkään ehdotellut miehelle, että olisiko aika mennä kihloihin nyt jo useamman vuoden yhdessä olon jälkeen. Mies ei ole ollut ajatuksesta oikein innostunut ja on sitä mieltä ettei aio koskaan naimisiin. Minä taas olen aina haaveillut pienistä häistä, kosinnasta, kihloista...noh, tiedättehän naiset mitä tarkoitan ;)?
Noh, jos mies ei ehdottomastikaan tahdo häitä, niin ajattelin että kihlautuminenkin voisi minulle riittää.
Mutta...yksi päivä se sitten tapahtui...mies kosi! Tietysti suostuin, mutta kamalinta asiasta tekee se, ettei kosinta ollut mitenkään erityinen puhumattakaan mistään kihlajaisjuhlista...niitä ei nimittäin ollut ollenkaan. Tuntuu ettei mies nähnyt juuri ollenkaan vaivaa asian eteen tai antanut tilaisuutta suunnitella kihlajaispäivää vaikka yhdessä tai muuta sellaista. Harmittaa vain todella paljon, vieläpä kun tiedossa ei ole enää edes häitäkään.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies kosi antamalla ostamansa sormuksen lepytelläkseen mua riidasta :D
Oli aika hämmentävä kokemus, mutta suloinen sellainen. Häitä odotellessa (:
Onnea! Nyt sitten vaan häitä järjestämään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Donna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette järjestä kihlajaisjuhlia jälkikäteen? Jos haluat juhlat, niin pane toimeksi.
On jo mennyt sen verran aikaa tuosta kosinnasta ettei enää oikein voi ja jotenkin olin silloin ymmärtävinäni ettei mies oikeastaan edes halunnut mitään juhlia :/
Minä ymmärtäisin, että mies ei halua mennä naimisiin eikä kihloihin (syystä että kihlaus on lupaus avioliitosta), mutta kihlasi sinut ihan vaan sinun mieliksesi. Eikö sinua vaivaa yhtään se ajatus, että kihloihin meno ei teillä ole naimisiin menoon valmistautumista, mutta muut ihmiset luultavasti olettavat niin? Jos te järjestäisitte kihlajaisjuhlat, varsinkin vanhemmat kihlajaisvieraat kyselisivät hääpäivästä ja hääsuunnitelmista ja varsinkin miesystäväsi joutuisi silloin tosi tukalaan tilanteeseen. Toivottavasti sinä et tahallasi ole ajamassa miesystävääsi pakkoraon eteen naimisiin menon suhteen. Siitä voi nimittäin seurata joskus erokin...
Sinä olet tässä saanut miehen toimimaan sinun mieliksesi, mutta omaa tahtoaan vastaan ja antaisin hänen nyt olla rauhassa, ettei häntä ala kaduttamaan. Olisihan se hienoa, jos kihlaus olisi romanttinen tapahtuma, mutta jos se ei ollut, niin sitten täytyy vaan elää sen asian kanssa, että se tilaisuus meni jo. Minua mieheni kosi täysin yllättäen kotisohvalla ja se oli kyllä tosi romanttinen ja merkittävä tapahtuma, vaikka siihen ei sisältynyt mitään muuta kuin kysymys: "Haluasitko mennä naimisiin kanssani?". Me olimme yhden kerran keskustelleet naimisiin menosta. Minä sanoin hänelle, että se olisi minulle tärkeää ja hän kertoi, että oli päättänyt olla menemättä koskaan naimisiin (vanhempiensa huonon liiton ja omien huonojen suhteidensa takia). Olin todella otettu, kun hän olikin itsekseen päätynyt siihen, että halusi naimisiin minun kanssani. Kysyin että tekeekö hän sen vain minun mielikseni, mutta se kuulemma vaan tuntui oikealta☺
Donna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs järkeä tuossa nyt oli? Kosinnan ideahan on mennä naimisiin? Kihloissa oleminen lopun elämääkö nyt on sitten unelmien täyttymys?
Tarkennan, että mies ei siis halua häitä ja molemmat ollaan ns. ateisteja.
Kihlaushan tosiaan on sopimus avioliiton solmimisesta, mutta mitään velvoitetta naimisiin menemisestä ei ole...tai mitään aikarajaa, joten en nyt ymmärrä miksi kihlaus olisi vähemmän "oikeampi" kuin avioliitto.
Tehdänhän naimisiin mentäessäkin lupaus olla ikuisesti yhdessä mutta silti, kuinka monet eroavatkaan?
Ei sekään siis ole mikään peruuttamaton juttu. Miksi siis ei voisi yhtä hyvin ellei paremminkin olla kihloissa vaikkapa lopun elämäänsä jos kyse kuitenkin on kahden ihmisen lupauksesta toisilleen, ei siihen silloin tarvita kenenkään muun tahon hyväksyntää.
Lihavoinnit:
1) Mitä tuo liittyy naimisiin menoon?
2) Ootko vähän tyhmä? Käsitätkö ollenkaan, mikä avioliitto on? Juhlat valkoisessa mekossa vai?
Itse jaarittelin, kiertelin ja kaartelin sellaiset puoli tuntia ennen kuin pääsin itse asiaan. Kihlajaisia juhlittiin ihan kahdestaan pienellä pullolla kuohuviiniä, hääjuhliakaan ei ollut.
Jos haluat sitoutua ja naimisiinmeno on sulle tärkeää syystä tai toisesta, älä jää miehen kanssa joka tahtoo vaan kihloihin. Se on kulissi jolla sut saa pidettyä ettei asiasta tarvii enää keskustella.
Ette ole edes kihloissa jos ette ole menossa naimisiin. Kihlat tarkoittavat lupausta mennä naimisiin ja ovat myös ennen vanhaan olleet tapa näyttää muulle yhteisölle että "kohta nämä juhlivat, ovat jo päätöksen tehneet ja varattuja, pois markkinoilta".
Minä luulin että eksäni kihlaus tarkoitti jotakin mutta niinpä vaan hän lykkäsi häiden miettimistä ja minä hölmö uskoin - ja samanlainen asennehan hänestä paljastui muunkin elämän suhteen. Yli viisi vuotta siinä meni ilman että elämä eteni mihinkään; ei tulevaisuudensuunnitelmia, ei mitään suuntaa elämällä, ei mitään suunnitelmia muutenkaan koska kaikki tärkeiden asioiden suunnittelu "ahdisti" niin etten voinut edes yrittää. Älkääpä muut tehkö samaa! Ihminen joka vetkuttaa ja vempuloi ja tekee kaikesta niin hankalaa ja dramaattista ei siitä miksikään muutu.
Ette ole menossa naimisiin ikinä. Henkilö on todennäköisesti suunnittelu- ja/tai sitoutumiskammoinen ja vain huijaa teitä pysymään näillä "ehkä sitten joskus ei mietitä sitä nyt se on vielä kaukana, senkin hassu"-pääntaputuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Donna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs järkeä tuossa nyt oli? Kosinnan ideahan on mennä naimisiin? Kihloissa oleminen lopun elämääkö nyt on sitten unelmien täyttymys?
Tarkennan, että mies ei siis halua häitä ja molemmat ollaan ns. ateisteja.
Kihlaushan tosiaan on sopimus avioliiton solmimisesta, mutta mitään velvoitetta naimisiin menemisestä ei ole...tai mitään aikarajaa, joten en nyt ymmärrä miksi kihlaus olisi vähemmän "oikeampi" kuin avioliitto.
Tehdänhän naimisiin mentäessäkin lupaus olla ikuisesti yhdessä mutta silti, kuinka monet eroavatkaan?
Ei sekään siis ole mikään peruuttamaton juttu. Miksi siis ei voisi yhtä hyvin ellei paremminkin olla kihloissa vaikkapa lopun elämäänsä jos kyse kuitenkin on kahden ihmisen lupauksesta toisilleen, ei siihen silloin tarvita kenenkään muun tahon hyväksyntää.
Lihavoinnit:
1) Mitä tuo liittyy naimisiin menoon?
2) Ootko vähän tyhmä? Käsitätkö ollenkaan, mikä avioliitto on? Juhlat valkoisessa mekossa vai?
1) Liittyy siten, että mun mielikuvissa häät ei just tarkoita mitään kirkkohäitä, valkoista prinsessamekkoa, enkä avioitumista ajattele lupauksena jumalan kautta vannoa rakkautta kuolemaan asti.
Joten silloin avioituminen on lähinnä laillinen sopimus ja kihlaus taas pelkästään kahden ihmisen välinen sopimus ilman lakia.
2) Saatan ollakin ;) En varmaan, kun en ole koskaan ollut avioliitossa. Juhlat valkoisessa mekossa? ai niinkuin kastajaisetko?
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärtäisin, että mies ei halua mennä naimisiin eikä kihloihin (syystä että kihlaus on lupaus avioliitosta), mutta kihlasi sinut ihan vaan sinun mieliksesi. Eikö sinua vaivaa yhtään se ajatus, että kihloihin meno ei teillä ole naimisiin menoon valmistautumista, mutta muut ihmiset luultavasti olettavat niin? Jos te järjestäisitte kihlajaisjuhlat, varsinkin vanhemmat kihlajaisvieraat kyselisivät hääpäivästä ja hääsuunnitelmista ja varsinkin miesystäväsi joutuisi silloin tosi tukalaan tilanteeseen. Toivottavasti sinä et tahallasi ole ajamassa miesystävääsi pakkoraon eteen naimisiin menon suhteen. Siitä voi nimittäin seurata joskus erokin...
Sinä olet tässä saanut miehen toimimaan sinun mieliksesi, mutta omaa tahtoaan vastaan ja antaisin hänen nyt olla rauhassa, ettei häntä ala kaduttamaan. Olisihan se hienoa, jos kihlaus olisi romanttinen tapahtuma, mutta jos se ei ollut, niin sitten täytyy vaan elää sen asian kanssa, että se tilaisuus meni jo.
Ei sinällään haittaa, kun en koe että asia kenellekään toiselle kuuluu. Eikä kukaan ole kysellyt häistä. Päivää olisin halunnut juhlistaa ihan kahdenkesken eikä mistään häistä ole miehen kanssaan sovittu, tai asiasta jankutettu, joten tuskin se asia häntä niin kovin ahdistaisi.
Minä toivoin että meidän kihlajaispäivä olisi ollut minulle ikäänkuin niiden hääjuhlien vastine. Päivä merkitsi itselleni enemmän...vaikea selittää ja koska ei nyt oikein ymmärrystä ole täältä herunut, niin en taida edes yrittää :) Ja koska olen vielä elossa, niin kiitos neuvosta olen elellyt kosinnan jälkeenkin ihan normaalisti. On silti oikeus ajoittain asiaa ajatellessa tuntea olonsa pettyneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Donna kirjoitti:
..noh, tiedättehän naiset mitä tarkoitan ;)?
En tiedä. En ole niin irrallaan todellisuudesta, että turhat prinsessaleikit kokisin tarpeelliseksi. Jäi lapsuuteen sellaiset.
Vierailija kirjoitti:
Donna kirjoitti:
..noh, tiedättehän naiset mitä tarkoitan ;)?
En tiedä. En ole niin irrallaan todellisuudesta, että turhat prinsessaleikit kokisin tarpeelliseksi. Jäi lapsuuteen sellaiset.
Hahah, no kyllähän säkin sitten lapsuudestas ne tiedät, mutta pakko yrittää vaan olla vähän "fiksumpi" ;D
Ne jotka tuntee mut, niin eivät varmaan pidä mua tosi elämässä minään prinsessahäistä haaveilevana, tai muutenkaan utopistisena, mutta kyllä on silti sellainen haave että saisi joskus laittautua vähän nätimmin ja juhlistaa yhtä hetkeä ihmisen kanssa jonka rinnalla haluaa jakaa koko elämäsä.
Aloitukseni harmituksen aiheen syy, lähiinä se kun tämä kumppani ei koe tarvetta tällaiseen hetkeen kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kertonut miehellesi kuinka tärkeä juhlat ovat sinulle? Mies tuskin on ajatustenlukijaa, eli sinun on pakko itse kertoa mitä haluat ja odotat.
Ja voithan itse järjestää ravintolaillallinen teille jos haluat juhlia kihlausta.
Olisit kosinut itse, niin olisit saanut sellaiset kihlajaiset kuin halusit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karkauspäivä kirjoitti:
Olisit kosinut itse, niin olisit saanut sellaiset kihlajaiset kuin halusit.
Asiasta keskusteltiin mm. karkauspäivän tienoilla, mutta mies oli ehdottomastikin sitä mieltä että kosiminen on hänen hommansa, joten enpä siis kosinut.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kertonut miehellesi kuinka tärkeä juhlat ovat sinulle? Mies tuskin on ajatustenlukijaa, eli sinun on pakko itse kertoa mitä haluat ja odotat.
Ja voithan itse järjestää ravintolaillallinen teille jos haluat juhlia kihlausta.
Kyllä olin kertonut useaan kertaan, että haluaisin edes kerran elämässäni saada ns. Omat/meidän juhlat, päivän jota voi muistella vielä vanhanakin.
Kihlauksesta on jo niin kauan, että ravintolaillallinen taitaa jäädä tuleville vuosille järjestettäväksi, eikä se korvaa sitä menetettyä kihlajaispäivää muutenkaan. Kihlapäivä kun on sellainen "kerran elämässä" tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt vaan yhdessä järkkäämään naimisiinmeno sellaiseksi kun yhdessä haluatte, ei niin että mitä sinä haluat. Eikö tärkeämpää ole se avioliitto eikä se yksi hääpäivä?
Ehkä tuo surkea kosinta nousee arvoon arvaamattomaan jos miehesi menehtyy. Luin juuri tätä allaolevaa ja sen jälkeen sun valitusta. Jotenkin en nyt pysty symppaamaan tätä tragediaa jota ap käyt läpi.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/11/08/leskeksi-jaanyt-timo-en-voi-ko…
JSS. Toinen on yhdessä koska haluaa naimisiin toinen koska haluaa vaginaa
Vierailija kirjoitti:
JSS. Toinen on yhdessä koska haluaa naimisiin toinen koska haluaa vaginaa
Luuletko että olisin sittenkin lesbo? vai tarkoitatko että mieheni haluaisi olla nainen? :O
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuo surkea kosinta nousee arvoon arvaamattomaan jos miehesi menehtyy. Luin juuri tätä allaolevaa ja sen jälkeen sun valitusta. Jotenkin en nyt pysty symppaamaan tätä tragediaa jota ap käyt läpi.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/11/08/leskeksi-jaanyt-timo-en-voi-ko…
Et tietenkään pysty. Johtuu mm. siitä että et tiedä mun menneisyydestä tai millaista elämäni on ollut ja mitä vaikeuksia, surua tai menetyksiä olen kokenut ja ovatko ehkä juuri ne vaikeudet saaneet toivomaan jotain hyvää, jotain muistamisen arvoista yhtä "tärkeää" päivää itselleni, jonka voisin jakaa rakkaani kanssa. Elämässä on niin paljon juhlan aiheita...muitakin kuin häät ja hautajaiset
Vierailija kirjoitti:
No nyt vaan yhdessä järkkäämään naimisiinmeno sellaiseksi kun yhdessä haluatte, ei niin että mitä sinä haluat. Eikö tärkeämpää ole se avioliitto eikä se yksi hääpäivä?
Surullien olen juuri siksi kun tämän jälkeen ei ole suunnitteilla mitään häitä, jonka vuoksi olisin toivonut että kihlajaispäivänää oltaisi voitu juhlistaa hieman.
No joo, kuulostaa ihanalle pienet häät ulkomailla, Onnea!
Kyllä monesti kihlajaisia juhlitaan pienesti tai kihlapari keskenään...mä olisin halunnut mennä vaikka vähän hienommin syömään tai juoda lasit viiniä