Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät - kuinka teihin tulisi suhtautua, kun saatte "kohtauksen"?

Lähde tilanteesta pois ja opi ymmärtämään, ennen kaikkea hyväksymään, että syyllinen on aina joku muu kuin itse raivoaja, aina.

Vierailija kirjoitti:

Lähde tilanteesta pois ja opi ymmärtämään, ennen kaikkea hyväksymään, että syyllinen on aina joku muu kuin itse raivoaja, aina.

Mutta kun minusta tuntuu että tuokaan ei oikein auta. Siis ei ainakaan tuo että lähden tilanteesta pois, sitten saan kuulla että "miksi et halua sopia ja lähdet pois" tai "joo lähde sinä vaan pois oikein aikuismaista käytöstä", tai sitten raivoaminen jatkuu kun palaan takaisin. Sekään ei oikein tunnu auttavan, jos (tietäen siis että epävakaalla on raivokohtaus menossa ja hän on rakentanut riidan ja raivonsa yksin) sanon että ok minun syyni ja olen syyllinen ja paha, niin sekään ei kelpaa. En kuulemma ole tarpeeksi pahoillani tms.

Haluaisin siis ihan oikeasti kuulla, että miten toivotta teitä noina hetkinä kohdeltavan, että tuo raivo, kiukku ja kohtaus menisi mahdollisimman vähin vahingoin ohi.

t.ap

En ole epävakaa, mutta yleensä ihmiseen kuin ihmiseen voi kokeilla seuraavaa:

- Puhu asiasta kun raivari ei ole päällä. Selitä: "minusta tuntuu pahalta kun raivoat, minä en halua kuunnella raivoamistasi, voin kuunnella sinun asiasi ja välitän sinusta, mutta minun on suojeltava itseäni". Siihen voi lisätä, että tästä lähtien et kuuntele raivoamista, mutta asiasta voidaan keskustella. Jos raivoaja ei tule ollenkaan vastaan asiassa, kykene reflektoimaan tekojensa vaikutusta ja olemaan (koskaaan) pahoillaan, mieti haluatko olla hänen kanssaan tekemisissä ollenkaan. Kyseessä ei varsinaisesti ole syyllisen etsintä ja joskus raivari voi myös alkaa sellaisesta asiasta, mistä moni muukin suuttuisi (mutta reagoisi toisella tavalla)

- Kun raivari iskee, muistuta siitä, mitä olet sanonut. Jos raivari jatkuu, poistu paikalta ja sano, että voitte keskustella myöhemmin.

- Älä ole tekemisissä, jos asiaan ei tule muutosta. 

Sano, että keskustellaan sitten, kun olet rauhoittunut. Vaikka on kuinka dignoosi, ei se oikeuta käyttäytymään törkeästi muita kohtaan. Ja jos tiedossa on tämä dg, niin aikuinen pystyy oppimaan hillitsemään raivoaan, jos tahtoo. Olettaen, ettei ole kehitysvammaisesta kyse, jolloin oppiminen on tietenkin vaikeampaa, muttei välttämättä täysin mahdotonta. Oppiminen tapahtuu, jos epävakaa itse niin haluaa, mutta jos ei halua, niin mieti haluatko olla tekemisissä ja pelkkänä sylkykuppina.

Pointti onkin siinä, ettei ole keinoa mikä "auttaisi" epävakaata hahmottamaan muiden tunteet, saati nyt ottamaan niitä huomioon. Toki epävakaita on kaikenlaisia, mutta itse olen todennut ainoaksi toimivaksi keinoksi suojautua/suojella itseäni, että en enää altista itseäni raivokohtauksen kohteeksi ts. en ole ko henkilön kanssa tekemisissä. Elämä helpottuu kummasti kun ei tarvitse enää ihmetellä, että miksi sanoi noin, miksei välitä miltä minusta tuntuu, miksi on kohta niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Pointti onkin siinä, ettei ole keinoa mikä "auttaisi" epävakaata hahmottamaan muiden tunteet, saati nyt ottamaan niitä huomioon. Toki epävakaita on kaikenlaisia, mutta itse olen todennut ainoaksi toimivaksi keinoksi suojautua/suojella itseäni, että en enää altista itseäni raivokohtauksen kohteeksi ts. en ole ko henkilön kanssa tekemisissä. Elämä helpottuu kummasti kun ei tarvitse enää ihmetellä, että miksi sanoi noin, miksei välitä miltä minusta tuntuu, miksi on kohta niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan jne.

Samoin. Tämä osoittautui lopulta ainoaksi toimivaksi tavaksi isoveljen kanssa. Kaikki muut keinot yritin: puhumista, selittämistä, paikalta poistumista, omaksi syyksi ottamista, anteeksipyytämistä, ties mitä. Ei auta, kun on sairaasta ihmisestä kyse. Lopulta minimoin kanssakäymisen. Surullista koska ainoa veli ja etenkin lapsia haluaisin nähdä enemmän, mutta en enää halua ottaa turhaa paskaa niskaani vain siksi, että toisella on korvien välissä vikaa.

Käyttäydy itse omana itsenäsi. Eli lähde pois, vänkää vastaan... Ihan sama, koska se epävakaan käytös ei ole säädettävissä enää kohtauksen ollessa päällä. Mutta älä nyt ala ottamaan virhettä itsellesi, jollei se sinun ole!

Vierailija kirjoitti:

Käyttäydy itse omana itsenäsi. Eli lähde pois, vänkää vastaan... Ihan sama, koska se epävakaan käytös ei ole säädettävissä enää kohtauksen ollessa päällä. Mutta älä nyt ala ottamaan virhettä itsellesi, jollei se sinun ole!

Onko se jotenkin estettävissä, siis tuollainen kohtaus? Minusta tuntuu että ei ole, kun se voi joskus tulla kirjaimellisesti täysin puskista. Tähän asti olen kokenut parhaaksi tavaksi yrittää olla mahdollisimman rauhallinen, ei yhtään mitään väittelyä tai hermostumista, eikä varsinkaan huutamista tai hermojen menetystä. Joskus se on helpompaa, toisinaan kovin vaikeaa.

t.ap

Omien terveiden rajojen ylläpito tarjoaa terveen mallin epävakaasti käyttäytyvälle.

Pidä siis itsestäsi huolta.

Kaikenlaista voi yrittää: jos menee huutamiseksi voi yrittää siirtää keskustelua vaikka sähköpostiin.

Toinen neuvo oli että vaihtaa paikkaa, vaikka keittiön pöydän alle: vaihdos ja kumma tilanne saattavat tasata tunnelmaa.

Ei voi tietää mikä kuhunkin tepsii, takuuvarmoja keinoja ei ole.

Ei ole estettävissä, eikä useimmiten edes selitettävissä. Syy näihin kohtauksiin voi olla joku sellainen asia, mitä "normaali" eivät ole edes huomanneet. Raivokohtauksen voimakkuus ei myöskään ole missään suhteessa syyhyn ja voi mennä hetkessä ohi, niin että ihan kuin epävakaa unohtaisi kokonaan raivonneensa ja jatkaa ihan kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Muut ihmiset ovat vielä järkyttyneitä siitä paskasta mitä heille on sanottu ja jos otat tämän epävakaan kanssa puheeksi, niin vähättelee, tai jopa sivuuttaa oman osuutensa täysin.

Minulla on epävakaapersoonallisuus ja kun kohtaus tulee minuun auttaa parhaiten, etät toinen ottaa lujaa kiinni ja halaa. Tämä on tietysti väärin toista kohtaan, että joutuu aina tulemaan vastaan mutta täytyy myös muistaa että persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei aina vain mahda itselleen mitään. Häiriöstä pois pääsy vie aikaa ja harjoitusta. Kannattaakin jutella silloin kun kohtaus ei ole päällä ja kertoa miten pahalta nuo raivarit tuntuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäydy itse omana itsenäsi. Eli lähde pois, vänkää vastaan... Ihan sama, koska se epävakaan käytös ei ole säädettävissä enää kohtauksen ollessa päällä. Mutta älä nyt ala ottamaan virhettä itsellesi, jollei se sinun ole!

Onko se jotenkin estettävissä, siis tuollainen kohtaus? Minusta tuntuu että ei ole, kun se voi joskus tulla kirjaimellisesti täysin puskista. Tähän asti olen kokenut parhaaksi tavaksi yrittää olla mahdollisimman rauhallinen, ei yhtään mitään väittelyä tai hermostumista, eikä varsinkaan huutamista tai hermojen menetystä. Joskus se on helpompaa, toisinaan kovin vaikeaa.

t.ap

Sinä et voi toisen ihmisen tunteisiin ja tulkintoihin vaikuttaa, mutta se ihminen itse voi kyllä, ja vahvasti: terapia auttaa, mietiskely, etenkin kehotuntemusten tunnustelu auttaa.

Raivari yllättää raivaroijan itsensäkin koska sitä enteilevät kehotuntemukset eivät saa ansaitsemaansa huomiota. Niitä päivittäin tunnustelemalla voi tulla paremmaksi itsensä havainnoijaksi, ja sitä kautta hallita reaktioitaan paremmin.

Sellaista ei voi hallita mitä ei itse edes havaitse.

Mielisairas kirjoitti:

Minulla on epävakaapersoonallisuus ja kun kohtaus tulee minuun auttaa parhaiten, etät toinen ottaa lujaa kiinni ja halaa. Tämä on tietysti väärin toista kohtaan, että joutuu aina tulemaan vastaan mutta täytyy myös muistaa että persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei aina vain mahda itselleen mitään. Häiriöstä pois pääsy vie aikaa ja harjoitusta. Kannattaakin jutella silloin kun kohtaus ei ole päällä ja kertoa miten pahalta nuo raivarit tuntuvat.

Ei kyllä tähän tapaukseen taida toimia tuo halaaminen tai fyysinen kosketus. Olen joskus yrittänyt, silittää tai mennä viereen, mutta silloin hän sanoo esim. "painu vi**uun" siitä.

Näissä "kohtauksissa" hän muuttuu lähes täysin eri ihmiseksi, ja huomaan silmistäkin että ne ovat aivan eri näkäöiset, samoin kun kasvojen lihakset ovat jotenkin todella kireänä. On hyvin loukkaava, hyökkäävä ja huutaa paljon kun saa "kohtauksen".  Aistin hänestä jotenkin, että samalla kun tuntuu olevan aidosti vihainen ja vihaavansa minua, tuntee häpeää tai syyllisyyttä, ja yrittää sitä kaikin, siis kaikin mahdollisin keinon vyöryttää minun niskaani, niin että minä tuntisin oloni pahaksi ja häpeäisin.

t.ap

t.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäydy itse omana itsenäsi. Eli lähde pois, vänkää vastaan... Ihan sama, koska se epävakaan käytös ei ole säädettävissä enää kohtauksen ollessa päällä. Mutta älä nyt ala ottamaan virhettä itsellesi, jollei se sinun ole!

Onko se jotenkin estettävissä, siis tuollainen kohtaus? Minusta tuntuu että ei ole, kun se voi joskus tulla kirjaimellisesti täysin puskista. Tähän asti olen kokenut parhaaksi tavaksi yrittää olla mahdollisimman rauhallinen, ei yhtään mitään väittelyä tai hermostumista, eikä varsinkaan huutamista tai hermojen menetystä. Joskus se on helpompaa, toisinaan kovin vaikeaa.

t.ap

Sinä et voi toisen ihmisen tunteisiin ja tulkintoihin vaikuttaa, mutta se ihminen itse voi kyllä, ja vahvasti: terapia auttaa, mietiskely, etenkin kehotuntemusten tunnustelu auttaa.

Raivari yllättää raivaroijan itsensäkin koska sitä enteilevät kehotuntemukset eivät saa ansaitsemaansa huomiota. Niitä päivittäin tunnustelemalla voi tulla paremmaksi itsensä havainnoijaksi, ja sitä kautta hallita reaktioitaan paremmin.

Sellaista ei voi hallita mitä ei itse edes havaitse.

Niin, niin kai se on. Eli ainut mitä minä voin tehdä, on yrittää ymmärtää ja kestää nämä kohtaukset, vaikka ne ovatkin välillä tosi uuvuttavia.

t.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäydy itse omana itsenäsi. Eli lähde pois, vänkää vastaan... Ihan sama, koska se epävakaan käytös ei ole säädettävissä enää kohtauksen ollessa päällä. Mutta älä nyt ala ottamaan virhettä itsellesi, jollei se sinun ole!

Onko se jotenkin estettävissä, siis tuollainen kohtaus? Minusta tuntuu että ei ole, kun se voi joskus tulla kirjaimellisesti täysin puskista. Tähän asti olen kokenut parhaaksi tavaksi yrittää olla mahdollisimman rauhallinen, ei yhtään mitään väittelyä tai hermostumista, eikä varsinkaan huutamista tai hermojen menetystä. Joskus se on helpompaa, toisinaan kovin vaikeaa.

t.ap

Sinä et voi toisen ihmisen tunteisiin ja tulkintoihin vaikuttaa, mutta se ihminen itse voi kyllä, ja vahvasti: terapia auttaa, mietiskely, etenkin kehotuntemusten tunnustelu auttaa.

Raivari yllättää raivaroijan itsensäkin koska sitä enteilevät kehotuntemukset eivät saa ansaitsemaansa huomiota. Niitä päivittäin tunnustelemalla voi tulla paremmaksi itsensä havainnoijaksi, ja sitä kautta hallita reaktioitaan paremmin.

Sellaista ei voi hallita mitä ei itse edes havaitse.

Niin, niin kai se on. Eli ainut mitä minä voin tehdä, on yrittää ymmärtää ja kestää nämä kohtaukset, vaikka ne ovatkin välillä tosi uuvuttavia.

t.ap

No mä kyllä sanoin tuolla ylhäällä että pidä myös itsestäsi huolta. Huutomyrskyssä ymmärtäminen ja kestäminen ei ole kovin kummoista huolenpitoa.

Jos joudut menemään pois, niin sano koska oletat palaavasi: en tiedä onko hylkäämiaen pelko sinun epävakaasi ongelma, mutta minut se sai enstistä suurempaan vihan vimmaan.

Älä missään nimessä halaa jos puoliso ei ole itse niin neuvonut! Mun kohdalla olisi voinut joskus toimia, mutta toisena kertana olis voinut mennä tappeluksi = parempi halata silloin kun kaikki haluavat yhtä aikaa halata.

Mä aloin nauhottamaan kaiken. Sitten litteroin nauhat. Rauhallisina hetkinä hieroin sen naamaan niitä ja kysyin, että olisko ok, että mä sanoisin näin? Näillä ihmisillä on erityislaatuinen kyky "unohtaa" ne solvaukset. En vaan antanut siihen enää mahdollisuutta. Ja olin koko ajan rauhallinen, enkä syytellyt. Annoin vaan aina muistutusta.

Haki lopulta apua.