Kehu lapsiasi ja perhe-elämää tässä ketjussa!

Nolla vastausta. Perhe-elämä ei ole ihanaa. Perheettömänä on parempi.

Muista aloittaja pitää siitä muksusta huoli vielä vastaisuudessakin yhtä hyvin kuin tähänkin asti, vaikka jaksaminen olisi koetuksella. Siinä rakennetaan paljon lapsen tulevaisuuden kannalta. Jokaisen lapsen tulisi syntyä noin hyvään perheeseen niin tulevaisuus olisi taattu.

Lapsi on kaksi ja siirrettiin hänen uuteen juniorisänkyyn. Kertaakaan ei ole tullut sängystä pois keskellä yötä vaan tykkää niin nukkua siinä, että aamuisin joutuu käydä erikseen pyytämässä hänet aamiaiselle, pikku unikeko :)

pikkuinen oppii kokoajan myös uusia sanoja ja selostaa ympäristöään, lapsi näkee niin paljon enemmän kuin aikuinen 💓 sellasta meidän arkeen tällä viikolla :)

Vein teinit pitsalle, kun en jaksanut tehdä ruokaa (oli muuta kiinnostavampaa tekemistä itsellä) ja kiitos työnantajan tuputtamien lounassetelien oli helppo tehdä valinta.

Mutta niihin lapsiin. En käsitä, mistä ne ovat oppineet nämä käytöstavat:  puhelimet pysyivät taskuissa koko ruokailun ajan, keskustelu käsitteli koulussa opetettuja aiheita, kukaan ei potkinut ketään pöydän alla... kyllä näiden kanssa kehtaa liikkua julkisesti.

Ovat fiksua keskusteluseuraa, osaavat huomioida toisia ihmisiä, niiden kanssa on oikeasti hauskaa.

Lapseni ovat hirveän älykkäitä, menestyvät hyvin koulussa, heillä on kullakin erilainen mutta hyvä huumorintaju ja mielen laatu muutenkin ja he pitävät minusta valtavasti.

äiti

3/4 lapsista jo aikuisia, kouluttautuneita ja vakitöissä. Elämä mallillaan joten emme ole kovin pahasti epäonnistuneet kasvatuksessa. Lapsenlapsiakin löytyy ja lisää on tulossa.

Kotona enää teini joka on perinyt molempien vanhempiensa äkkinäisen tempperamentin. Ensin mennään 0-100 ja 5 minuutin kuluttua leivotaan yhdessä:D

Maailmaa nähneitä, kielitaitoisia, suvaitsevia ja sopeutuvaisia.

Olemme perhekeskeisiä, viestittelemme usein ja näemme 1-2 x kuukaudessa kaikki saman pöydän ääressä.

Miehen kanssa olemme parhaat ystävät ja toistemme kumppanit kaikessa. Perhe on tärkeintä maailmassa mutta odotamme jo aikaa kun pääsemme tekemään asioita kaksin eikä tarvitse enää miettiä koulujen loma-aikoja! Syksyn viinitila- ja sadonkorjuureissut odottaa!

17. syntymäpäivä ovella, pahin draama on jo ohi, luojan kiitos. Jälkikasvu on hyvin empaattinen, mistä olen yhtäaikaa sekä ylpeä että huolissani. Perhe-elämä on nykyään kiireetöntä ja mukavaa.

Pienet koululaiset ovat ihania. Jos olen kipeä tai itkettää (joskus harvoin), he tulevat halaamaan ja kysymään, voivatko jotenkin auttaa. Joka ilta lapset sanovat minulle, että olen maailman paras äiti. On ihanaa joskus tulla töistä hiljaiseen kotiin, kun keittiö on siivottu aamun sotkuista ja pyykit on viikattu ja viety jokaisen sängylle ja lapset itse kadonneet kavereilleen. Sekin on superhauskaa, kun mennään yhdessä pulkkamäkeen tai voin pelata niiden kanssa jalkapalloa. Perheen kanssa on kiva pitää omia "bileitä" eli laitetaan musiikkia soimaan, mehut hienoihin kuohuviinilaseihin, hyvää naposteltavaa, himmennetään valoja ja tanssitaan. 

Parasta on kuitenkin, kun lapset halaavat, kertovat rakastavansa ja sanovat minun olevan ihana ja kaunis. Tulee hyvä mieli. 

Olipas ihana iltapäivä ja ilta eilenkin lasten kanssa! Taapero on alkanut hyväksymään vauva-tulokasta mukaan leikkejään ihmettelemään, halailee ja antaa pusuja pienemmälle <3 Myös äiti saa kovasti hellyydenosoituksia. Tehtiin muovailuvahataidetta ja äitikin pääsi lapsen flow-tilaan. Vauvalla ovat masuvaivat helpottaneet. Joka päivä ihailen lapsiani ja kiittelen sitä, että olen heidät elämääni saanut. Parasta ja kauneinta!

Ihana ketju. Olen kolmen aivan ihanan lapsen yksinhuoltaja. Kaikki ovat jo koululaisia ja omaavat hyvän huumorintajun ja ovat myös empaattisia. Olen sitä mieltä että minulle on osunut ne aivan parhaat lapset :) Vielä kun tähän löytäisi joskus jonkun ihanan miehen jakamaan tätä elämää.

Kakkosluokkalainen sanoi pikkuveljelle, että ei huudeta, että äiti saa nukkua 💓 olen raskaana ja oli ihana kun sai 20 min torkkua. 3-vuotias pikkusisko on niin hellyttävä, halailee ja pussaillaan. Puhuu kauniisti veljistään. Lapset ovat keskenään erilaisia, mutta kaikki niin rakkaita!!

Miehen kanssa sujuu arki ja juhla, viihdytään perheen kesken ja kahdestaankin silloin kun siihen on tilaisuus. Olemme toistemme tuki ja turva ylä- ja alamäessä. Tulevaisuus tuntuu turvalliselta.

Minulla on kolmevuotias tyttönen. Nätti kuin mikä ja rauhallinen lussukka. Minusta on ihanaa jutella hänen kanssaan tai kuunnella kun hän laulelee. Kovin kyselee myös miten voisi kotihommissa autella ja innokkaasti autteleekin. Eilen pestiin kylppäri, hinkattiin yhdessä laatat puhtaiksi.

Minulla on myös mitä ihanin mies, joka osallistuu kotona ja hoitaa lasta ihan yhtä lailla. Monen vuoden suhde jo, mutta vielä iskee kipinääkin makuuhuoneessa kuin vastarakastuneilla. Minusta perhe-elämä on ihanaa. On mukavaa nähdä asiat pienen ihmisen silmin, kun ihmeteltävää riittää. On ihanaa näyttää hänelle maailmaa ja nähdä innostuneet katseet. Eikä kahden aikuisen pariskuntana tulisi kierreltyä Euroopan maaseutuja erilaisten huvipuistojen ja eläintarhojen varjolla. Ihania pikkukayupunkeja ja kyliä tullut noillakin reissuilla vastaan.

Mulla on esikoisen (9v) kanssa tosi samanlainen huumorintaju, ja ymmärretään toisiamme puolesta sanasta. Eilen naurettiin illalla varmaan tunti hepulissa toistemme jutuille.

Mulla on ylipäätään pääasiallisesti hauskaa lasteni kanssa (on myös miehen ja ystävieni kanssa, ja omissa harrastuksissani, mutta lasten kanssa oleminen on mulle yks hauskimmista asioista elämässä, eikä mikään vaiva kuten moni vaikuttaa ajattelevan. Aina on mukava tulla kotiin työpäivän jälkeen ja alkaa jutella ja leikkiä).