Lue keskustelun säännöt.
HS: Sinkkumies, näin löydät kumppanin
09.11.2017 |
Voisiko joku ystävällisesti referoida miten se kumppani HS:n mukaan löytyy. Juttu on maksullinen.
Kommentit (352)
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Ihan hyvä artikkeli oli, vaikka väistämättä jäikin pintaraapaisuksi. Hississä puheisiin ryhtyminen on aika kyseenalainen neuvo. Sen sijaan kirjoittaja oli erityisen oikeassa siinä, että sinkkuuden taustalla voi olla jääminen jumiin johonkin virheellisiin ajatuksiin. Olen itsessäni tunnistanut mm. seuraavia:
- vain sosiaalisti taitavien on lupa olla sosiaalisia ja aloitteellisia
- sosiaalisia taitoja ei saa opetella, koska lopputulos olisi epäaito
- seuran haluaminen on häpeällistä
- jos tulee torjutuksi, on tehnyt kohteelle jotain vääryyttä
- jos tekee aloitteen, pitää olla valmis viemään suhde loppuun asti
Näihin väärinkäsityksiin on tärvääntynyt vuosikymmeniä ja lukemattomia mahdollisuuksia. Nyt tunnen, että kaikki on jo myöhäistä. Vaikka vielä löytäisinkin kumppanin, tuntisin vain katkeruutta siitä että en löytänyt aiemmin. Tästä en ole vielä päässyt eroon, mutta olen taas hakeutunut psykoterapiaan.
Minä jostain syystä pidän sinusta. Osaat tunnustaa omat heikkoutesi ja ajatuksesi virheellisiksi ja yrität asiat korjata. Osaat paljon enemmän kuin moni muu ihminen.
Juuri eilen mietin omaa parisuhdettani jossa on ollut ongelmia, ne eivät pääse kasvamaan koska kumpikin osaa nähdä omat heikkoudet ja myöntää kun meni ajatuksissaan väärään suuntaan.
Ajattelisin että nuo sinun "heikkoudet" ovat näin tehneet sinusta lopulta valmiimman ihmisen olemaan hyvä kumppani parisuhteessa.
Kiitos! :-) Tämä kumppaniksi opettelu itsetutkiskelun kautta on kuin opettelisi uimaan kirjojen ja mielikuvaharjoitusten avulla. Paremmin oppisi suhteessa, jossa osapuolet hyväksyvät, että ainakaan aluksi kumpikaan ei ole taitava vaan tekee virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[
Ne "redpill sloganit" ovat oikeassa, ja totuus naisista löytyy paremmin sieltä kuin naisten sanoista, jotka eivät täsmää tekojen kanssa.
Kannattaa pysyä erossa naisista, nehän ovat selvästi epäluotettavia. Vaikka suhteessa seksiä saisikin niin ne haluavat että heitä arvostettaisiin ihmisinä, mutta miten epäluotettavaa voisi arvostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
:D :D
Miehenä voin vahvistaa tuon. Itse asiassa, monesti tekemällä juuri päinvastoin kuin joku feministi neuvoo voit saavuttaa hyviä tuloksia.
Kyseisen terapeutin kunniaksi on sanottava, että hänen vinkkinsä eivät vaikuta ainakaan erityisen tuhoisilta.
Kyl mä luulen, et todennäkösesti se kaverimainen lähestyminen on parempi tapa ottaa kontaktia naiseen kuin pillun kiilto silmissä flirttailu... Kohteliaisuus, kunnoittava käytös muita kohtaan ja yleinen ystävällisyys nyt vaan toimivat.
Jos yleisesti ihmistä pidetään hyvänä tyyppinä, pääsee paljon paremmin mukaan yhteisöön kuin se, jolla on kusipäinen maine.
Juuri tuo on paraatiesimerkki vinkeistä, jotka vain huonontavat miehen mahdollisuuksia. Toki esimerkiksi röyhkeyttä tai kudipäisyyttä on montaa sorttia mutta mikä tahansa niistä on parempi kuin olla kohtelias nössö.
Kuka haluaa kumppanikseen röyhkeän kpään?
Yllättävän moni (nainen)
No sehän on kiva sinulle. Mutta useimmat ihmiset eivät halua olla kusipäitä, tai käyttäytyä kuin kusipää, joten ihan hyvä, että on myös neuvoja miten löytää parisuhde jos on mukava ihminen.
Heidän kannattaisi. Lopulta kyse ei ole edes aidosta kusipäisyydestä kun kumppanikin siitä nauttii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Jos meneminen ulos missä on muita ja niille puhuminen on liian suuri elämäntaparemontti niin anna olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä neuvot tiivistyy aina kahteen neuvoon: "Ole komea, älä ole ruma".
Tässäpä se. Eipä tule tuttavapiiristä mieleen yhtään komeaa miestä, jolla olisi pariutumisongelmia
So? No onko kauniita naisia joilla on pariutumisongelmia? Myöskään varmaan George Soroksella ei ole pariutumisongelmia. Mutta mitä sitten? Niillä korteilla on pelattava jotka on saanut, muitten kortteihin vilkuilu ja niiden kadehtiminen ei johda mihinkään muuhun kuin tosi paskaan ja onnettomaan elämään.
Kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
:D :D
Miehenä voin vahvistaa tuon. Itse asiassa, monesti tekemällä juuri päinvastoin kuin joku feministi neuvoo voit saavuttaa hyviä tuloksia.
Kyseisen terapeutin kunniaksi on sanottava, että hänen vinkkinsä eivät vaikuta ainakaan erityisen tuhoisilta.
Kyl mä luulen, et todennäkösesti se kaverimainen lähestyminen on parempi tapa ottaa kontaktia naiseen kuin pillun kiilto silmissä flirttailu... Kohteliaisuus, kunnoittava käytös muita kohtaan ja yleinen ystävällisyys nyt vaan toimivat.
Jos yleisesti ihmistä pidetään hyvänä tyyppinä, pääsee paljon paremmin mukaan yhteisöön kuin se, jolla on kusipäinen maine.
Juuri tuo on paraatiesimerkki vinkeistä, jotka vain huonontavat miehen mahdollisuuksia. Toki esimerkiksi röyhkeyttä tai kudipäisyyttä on montaa sorttia mutta mikä tahansa niistä on parempi kuin olla kohtelias nössö.
Kuka haluaa kumppanikseen röyhkeän kpään?
Yllättävän moni (nainen)
No sehän on kiva sinulle. Mutta useimmat ihmiset eivät halua olla kusipäitä, tai käyttäytyä kuin kusipää, joten ihan hyvä, että on myös neuvoja miten löytää parisuhde jos on mukava ihminen.
Heidän kannattaisi. Lopulta kyse ei ole edes aidosta kusipäisyydestä kun kumppanikin siitä nauttii.
Aika vaarallista neuvoa yleisesti yhden kokemuksen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta. Ja lisäksi, jos sulla on se friendzonettava naiskaveri, niin onko small talk kaverin kanssa baarissa niin vaikea asia, ettei se millään onnistu? Luulin että kaverin ideana on nimenomaan se että on helppoa mennä puhumaan ja siitä jutut lähtee rönsyilemään. Kai tajuatte että myös parisuhteessa puhutaan ihmisen kanssa, itse asiassa se on parisuhteen ydin.
Mutta okei, ei täydellistä elämänmuutosta johon kuuluu kaverit ja näiden kanssa juttelu. Mikä sitten on mielestäsi ratkaisu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta.
Samaa sinnikkyyttä ei yleensä toivota mieheltä, joka lähestyy penseästi suhtautuvaa naista. Näissä on varmaan joku kaikille itsestään selvä eroavaisuus. Sitä tuntematta olen jättänyt tuppautumatta sekä ryhmiin että naisten seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Sellainen ihminen, joka luokittelee muut ihmiset materiaaleiksi käyttöominaisuuksien mukaan, ei ole eikä tule olemaan hyvä kumppani kenellekään. Sinä itsekin luokittelet itsesi johonkin lokeroon näköjään ihan automaattisesti. Mitäpä jos olisit mukava ihminen, joka mielellään tutustuu toisiin mukaviin ihmisiin, sukupuolesta ja parisuhdetilasta piittaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Ihan hyvä artikkeli oli, vaikka väistämättä jäikin pintaraapaisuksi. Hississä puheisiin ryhtyminen on aika kyseenalainen neuvo. Sen sijaan kirjoittaja oli erityisen oikeassa siinä, että sinkkuuden taustalla voi olla jääminen jumiin johonkin virheellisiin ajatuksiin. Olen itsessäni tunnistanut mm. seuraavia:
- vain sosiaalisti taitavien on lupa olla sosiaalisia ja aloitteellisia
- sosiaalisia taitoja ei saa opetella, koska lopputulos olisi epäaito
- seuran haluaminen on häpeällistä
- jos tulee torjutuksi, on tehnyt kohteelle jotain vääryyttä
- jos tekee aloitteen, pitää olla valmis viemään suhde loppuun asti
Näihin väärinkäsityksiin on tärvääntynyt vuosikymmeniä ja lukemattomia mahdollisuuksia. Nyt tunnen, että kaikki on jo myöhäistä. Vaikka vielä löytäisinkin kumppanin, tuntisin vain katkeruutta siitä että en löytänyt aiemmin. Tästä en ole vielä päässyt eroon, mutta olen taas hakeutunut psykoterapiaan.
Minä jostain syystä pidän sinusta. Osaat tunnustaa omat heikkoutesi ja ajatuksesi virheellisiksi ja yrität asiat korjata. Osaat paljon enemmän kuin moni muu ihminen.
Juuri eilen mietin omaa parisuhdettani jossa on ollut ongelmia, ne eivät pääse kasvamaan koska kumpikin osaa nähdä omat heikkoudet ja myöntää kun meni ajatuksissaan väärään suuntaan.
Ajattelisin että nuo sinun "heikkoudet" ovat näin tehneet sinusta lopulta valmiimman ihmisen olemaan hyvä kumppani parisuhteessa.Kiitos! :-) Tämä kumppaniksi opettelu itsetutkiskelun kautta on kuin opettelisi uimaan kirjojen ja mielikuvaharjoitusten avulla. Paremmin oppisi suhteessa, jossa osapuolet hyväksyvät, että ainakaan aluksi kumpikaan ei ole taitava vaan tekee virheitä.
Jokaisessa suhteessa pitää opetella jotain uudelleen koska kumppani ei koskaan ole sama kuin edellinen tai sama kuin omat ajatukset. Hyvät lähtökohdat on jo tuossa ettei odota toisen olevan täydellinen kuten ei ole itsekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta. Ja lisäksi, jos sulla on se friendzonettava naiskaveri, niin onko small talk kaverin kanssa baarissa niin vaikea asia, ettei se millään onnistu? Luulin että kaverin ideana on nimenomaan se että on helppoa mennä puhumaan ja siitä jutut lähtee rönsyilemään. Kai tajuatte että myös parisuhteessa puhutaan ihmisen kanssa, itse asiassa se on parisuhteen ydin.
Mutta okei, ei täydellistä elämänmuutosta johon kuuluu kaverit ja näiden kanssa juttelu. Mikä sitten on mielestäsi ratkaisu?
Se small talkin harjoittelu ja ulkona käymisen harjoitteleminen kannattaa kyllä aloittaa siinä omassa viiteryhmässä eli mieskaveriporukassa, työpaikan miesten kanssa jne. Siellä ei ole samanlaista itsetunnolle käyvää torjuntaa tai torjunnan pelkoa kuin naisten kanssa käytävissä keskusteluissa. Lisäksi mies nostaa tai varmistaa kuulumisensa sosiaaliseen laumaan, mikä on tunnetusti tärkeää naisille.
Yhteenvetona: Kaverinaisten kautta pariutuminen epätodennäköistä ja itsensä uhraaminen tällaisiin yleensä yksipuolisiin "suhteisiin" ei ole kannattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta.
Samaa sinnikkyyttä ei yleensä toivota mieheltä, joka lähestyy penseästi suhtautuvaa naista. Näissä on varmaan joku kaikille itsestään selvä eroavaisuus. Sitä tuntematta olen jättänyt tuppautumatta sekä ryhmiin että naisten seuraan.
No mutta suhtautuuko se sinin kaverinainen penseästi kun menet juttelemaan sille? Jos näin on niin olet ymmärtänyt kaveruuden idean ihan väärin. Sehän se just on pointti tuossa kaverinaisessa, että voit mennä baarissa juttelemaan hänelle ilman penseyttä, ja vaikka tämän kaverit eivät välittömästi suostuisikaan kosintaasi, sinusta tulisi vähitellen osa kalustoa ja sitten ehkä jotain muuta, jollekin heistä tai heidän kauttaan tutuksi tulleelle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
:D :D
Miehenä voin vahvistaa tuon. Itse asiassa, monesti tekemällä juuri päinvastoin kuin joku feministi neuvoo voit saavuttaa hyviä tuloksia.
Kyseisen terapeutin kunniaksi on sanottava, että hänen vinkkinsä eivät vaikuta ainakaan erityisen tuhoisilta.Kyl mä luulen, et todennäkösesti se kaverimainen lähestyminen on parempi tapa ottaa kontaktia naiseen kuin pillun kiilto silmissä flirttailu... Kohteliaisuus, kunnoittava käytös muita kohtaan ja yleinen ystävällisyys nyt vaan toimivat.
Jos yleisesti ihmistä pidetään hyvänä tyyppinä, pääsee paljon paremmin mukaan yhteisöön kuin se, jolla on kusipäinen maine.Juuri tuo on paraatiesimerkki vinkeistä, jotka vain huonontavat miehen mahdollisuuksia. Toki esimerkiksi röyhkeyttä tai kudipäisyyttä on montaa sorttia mutta mikä tahansa niistä on parempi kuin olla kohtelias nössö.
No mutta jos et kerran osaa olla röyhkeä tai kusipää, niin onko nyt sitten oikeasti parempi olla nössö joka istuu kotona peräpää tietsikkatuolin kanssa yhteen kasvaneena vai nössö joka hengailee jonkun naisen kaveripiirissä? Että kummalla tavalla niitä naisia on todennäköisempää saada?
Ei kummallakaan mutta pysymällä kotona säilytät ainakin itsekunnioituksen rippeet ja voit suunnitella seuraavaa siirtoa
Mitä ihmeen siirtoja tekee se kotona tietsikan edessä kyhjöttävä? Ja vauva-palstalle naisvihapuheen suoltaminen EI ole siirto joka lisää mahdollisuuksia naisen löytämiseen, vaikka osa niin selvästi luulee.
Sieltä tietsikalta voit esim lukea mitä itseäsi pidemmälle päässeet ovat kirjoittaneet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
:D :D
Miehenä voin vahvistaa tuon. Itse asiassa, monesti tekemällä juuri päinvastoin kuin joku feministi neuvoo voit saavuttaa hyviä tuloksia.
Kyseisen terapeutin kunniaksi on sanottava, että hänen vinkkinsä eivät vaikuta ainakaan erityisen tuhoisilta.Kyl mä luulen, et todennäkösesti se kaverimainen lähestyminen on parempi tapa ottaa kontaktia naiseen kuin pillun kiilto silmissä flirttailu... Kohteliaisuus, kunnoittava käytös muita kohtaan ja yleinen ystävällisyys nyt vaan toimivat.
Jos yleisesti ihmistä pidetään hyvänä tyyppinä, pääsee paljon paremmin mukaan yhteisöön kuin se, jolla on kusipäinen maine.Juuri tuo on paraatiesimerkki vinkeistä, jotka vain huonontavat miehen mahdollisuuksia. Toki esimerkiksi röyhkeyttä tai kudipäisyyttä on montaa sorttia mutta mikä tahansa niistä on parempi kuin olla kohtelias nössö.
No mutta jos et kerran osaa olla röyhkeä tai kusipää, niin onko nyt sitten oikeasti parempi olla nössö joka istuu kotona peräpää tietsikkatuolin kanssa yhteen kasvaneena vai nössö joka hengailee jonkun naisen kaveripiirissä? Että kummalla tavalla niitä naisia on todennäköisempää saada?
Ei kummallakaan mutta pysymällä kotona säilytät ainakin itsekunnioituksen rippeet ja voit suunnitella seuraavaa siirtoa
Mitä ihmeen siirtoja tekee se kotona tietsikan edessä kyhjöttävä? Ja vauva-palstalle naisvihapuheen suoltaminen EI ole siirto joka lisää mahdollisuuksia naisen löytämiseen, vaikka osa niin selvästi luulee.
Sieltä tietsikalta voit esim lukea mitä itseäsi pidemmälle päässeet ovat kirjoittaneet
Kenet luokittelee pidemmälle päässeeksi? Onko tuon artikkelin sisältö sitä? Onko tässä keskutelussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"TOINEN neuvo on tämä: toista ihmistä pitää lähestyä puhumalla, joten täytyy oppia avaamaan suunsa. Se on klisee, mutta suomalaiselle usein edelleen vaikea asia.
Sillä ei ole lähestulkoon mitään väliä, mitä small talkissa sanoo, Kinnunen lohduttaa.
”Miehet usein jännittävät sitä, antavatko he itsestään fiksun vaikutelman. Sitä on turha miettiä – pääasia on, ettei ole hiljaa.”
Tee siis näin: Aloita keskustelu vaikka hississä ja aloita se mistä tahansa aiheesta. "
Ei tämä varmaan huonoin neuvo ole jonka olen kuullut sanottavan sinkkumiehille mutta ei nyt kauhean häävikään.
Jos teet 50 avausta ja 49 päätyy suoraan torjuntaan ja se yksi vasta ensikahvien jälkeen niin olet itse asiassa huonommassa tilanteessa kuin jos et olisi tehnyt mitään. Itsetuntosi on aiempaakin enemmän rikki. Juuri siksi spontaani lähestyminen on harvinaista.
Ongelmana on liika päiväunelmoiminen ennen toiseen ihmiseen tutustumista? Kannattaa lähteä liikkeelle realistisemmalla asenteella niin todellisuuskaan ei lyö päin näköä kuin märkä rätti. Todellisuudessa kun ei ole olemassa yhtään täydellistä ihmistä olipa sitten kyse sinkuista tai varatuista.
Yksi todellisuuden hyväksymisen merkki on myös se, ettei sitä paljon puhuttua kemiaa vain ole kaikkien teoreettisesti toisilleen sopivienkaan välillä. Onhan tuo nähty telkkarin naittamisohjelmissa. Jos toinen ihminen muistuttaa jollain tavoin vaikka omaa veljeä tai serkkupoikaa niin harvemmin siinä syntyy mitään seksuaalisia jännitteitä. Toinen juttu on se, että pitäisi ymmärtää antaa toiselle henkistä tilaa sulatella juttua ja haluta. Ei voi haluta jos ei ehdi tulemaan nälkää. Se koskee myös seksiä. Suomalaiset ovat hitaasti lämpiävää kansaa eli harvemmin sitä mennään kuukauden päästä tutustumisesta ostamaan kihloja.
Sinkkujen ja muidenkin kannattaisi ihan harjoitusmielessä opetella kertomaan pieniä kohteliaisuuksia kanssaihmisille odottamatta mitään vastapalveluksia. Muutenkin kaikenlaiset ihmissuhteet kukoistavat paremmin kun on positiivinen henki päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
Mitä vikaa kaveruudessa? Entäs jos sillä naispuolisella kaverilla sattuukin olemaan naissinkku kaverina ja törmäätte toisiinne yhteisen kaverinne luona? Ainahan verkostoituneet tapaavat enemmän uusia ihmisiä kuin omissa oloissaan viihtyvät. Kannattaa pitää mieli ja silmät auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
:D :D
Miehenä voin vahvistaa tuon. Itse asiassa, monesti tekemällä juuri päinvastoin kuin joku feministi neuvoo voit saavuttaa hyviä tuloksia.
Kyseisen terapeutin kunniaksi on sanottava, että hänen vinkkinsä eivät vaikuta ainakaan erityisen tuhoisilta.
Kyl mä luulen, et todennäkösesti se kaverimainen lähestyminen on parempi tapa ottaa kontaktia naiseen kuin pillun kiilto silmissä flirttailu... Kohteliaisuus, kunnoittava käytös muita kohtaan ja yleinen ystävällisyys nyt vaan toimivat.
Jos yleisesti ihmistä pidetään hyvänä tyyppinä, pääsee paljon paremmin mukaan yhteisöön kuin se, jolla on kusipäinen maine.
Juuri tuo on paraatiesimerkki vinkeistä, jotka vain huonontavat miehen mahdollisuuksia. Toki esimerkiksi röyhkeyttä tai kudipäisyyttä on montaa sorttia mutta mikä tahansa niistä on parempi kuin olla kohtelias nössö.
Kuka haluaa kumppanikseen röyhkeän kpään?
Yllättävän moni (nainen)
No sehän on kiva sinulle. Mutta useimmat ihmiset eivät halua olla kusipäitä, tai käyttäytyä kuin kusipää, joten ihan hyvä, että on myös neuvoja miten löytää parisuhde jos on mukava ihminen.
Heidän kannattaisi. Lopulta kyse ei ole edes aidosta kusipäisyydestä kun kumppanikin siitä nauttii.
BDSM-suhteet ovat asia erikseen, ja koskevat niin pientä vähemmistöä, että niitä tuskin kannattaa tuoda keskusteluun parisuhteen löytämisestä yleensä.
Oli miten oli, sosiaalisia suhteita teidän miesten pitäisi lisätä jos aiotte parisuhteen vielä joskus saada, ei netissä kirjoittelua. Luultavasti teille on aika lailla mahdotonta saada itsellene mitään kaveripiiriä millään konstilla, ja naisten friendzonesta puhuminenkin on vain teorian tasolla. Silloin kannttaisi lähteä terapiaan niin kuin tuo yksi jo onkin, mikä on hieno juttu, ja jos se ei nappaa, sen tilalle tai rinnalle joku syrjäytyneille nuorille tai vähän vanhemmillekin miehille tarkoitettu kuntoutustyyppinen toiminta. Tai masennusryhmät jos on siitä kyse, alkoholisteille alkoholista vierottuminen ja siihen liittyvät ryhmät. Ihmisten joukkoon, tai muuten vaan kertas kaikkiaan tuutte jäämään yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
Mutta eikö kaverimiehen rooli ole parempi kuin yksin-kämpässä-surevan-miehen rooli? Kaveruuden kautta avautuu reitti naisen kavereihin ja näiden kavereidenkavereihin. Teidän pitäisi oppia ottamaan tilaisuudesta vaari os on mahdollisuus saada naispuolisia kavereita. Ymmärrä ettei se onnistu jos on tosi ihastunut toiseen, mutta yrittäkää löytää sellaisia naiskavereita joilla ei ole niin suurta merkitystä että olisi tukalaa olla kaveri. Ja pyytäkää niitä naisia stailaamaan itsenne. Naiset tykkää sellaisesta tai ainakin minä tykkäisin.
Monet miehet eivät tajua vieläkään sitä, että heidän huonon flaxinsa syy voi löytyä sellaisista seikoista, joista ei puhuta miesporukoissa. Esim. huono hiustenleikkaus kun käydään aina saman parturin luona tai vedetään itse tukka siiliksi kotiparturilla. Haiseva hengitys kun ei raskita käydä hammashygienistillä poistattamassa hammaskiveä tai miehen väreihin tyystin sopimaton vaatetus koska ollaan totuttu mustaan, harmaaseen ja siniseen jo pienestä pitäen. Toimelias mies tosin voi kokeilla ilman naispuolisia kavereitakin käydä hammashygienistillä, viimeisimmän muodin tuntevalla parturilla ja tavaratalon pukeutumisneuvojalla.
Esim. eihän kaikilla naisillakaan ole värisilmää tai kykyä nähdä mikä sopii toiselle jos ei ymmärretä sitäkään mikä sopisi itselle. Verkkokauppa Asos tarjoaa virtuaalisia pukeutumisneuvojan palveluita asiakkailleen eli edes asuinpaikka ei ole rajoitteena. Ja koska miehillä ei mene niin paljoa rahaa komeudenhoitoon niin silloinhan voi ihan hyvällä omallatunnolla panostaa kunnon parturiin parranmuotoiluineen päivineen ja välillä ottaa oikein amerikkalaisen parranajon.
Sitten tulee mieleen vielä kaksi juttua, joissa suomalaismiehet tyrivät helposti eli sopimattomat silmälasit kun ei ymmärretä kuinka paljon nykyaikaiset pokat vaikuttavat ulkonäköön sekä hajusteet. Se, että suihkii vimmatusti Axea ei edesauta hajusteallergisten maassa parin löytymistä. Kannattaa siirtyä hajusteettomiin tuotteisiin kun kerran LV48 löytyy joka marketin hyllyltä alle neljällä eurolla ja se on tehokkaampi tuote kuin moni apteekin antiperspirantti. Jos huolehtii päivittäin hygieniastaan niin niitä hajusteita ei tarvita koska ne lähinnä huonontavat seuransaantimahdollisuuksia.
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.