Onko muita, jotka jatkuvasti kokevat yliluonnollisia asioita?

Vierailija kirjoitti:

Lääketieteessä uskoa ei pidetä mitenkään psykoosin merkkinä tai mielisairauden .Psykoosi on realiteettien katoamista kuten vaikka ei ymmärrä peseytyä tai puhe on katkonaista sekavaa vailla logiikkaa jne. Usko kuuluu normaaliin elämään. Ihminen aina uskoo johonkin.

Millä perustelet väitteesi, että ihminen aina uskoo johonkin? Esimerkiksi minä en usko yhtään mihinkään. Otan elämän vastaan sellaisena kuin se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, sekopäät tulivat antamaan neuvojaan...

Kyllä ne yliluonnolliset asiat ovat niitä harhoja, jotka johtuvat sairaudesta.

Ahaa ja siksikö meidän yhteiskunnassa opetetaan uskontoa pakollisena koko kansalle? Jos se olisi jotenkin mielisairauden merkki? Yritäppä uudeelleen ..

Ei se tee asiaa yhtään erilaiseksi, että yhteiskunnassa opetetaan uskontoa. Ehkä koko yhteiskunta on mielisairas? Argumentoinnissasi on vielä kehittämisen varaa.

Mä en koe mitään demonijuttuja, enkä kuule ääniä, mutta näen henkiä ja valoja. Joskus tuntuu vaan jonkun läsnäolo, vaikken mitään näkisi. En mä hullu ole, lapset ja mies näkee ihan samoja juttuja. En ajattele sitä sen enempää, sanon vaan että mene pois, jos kotona on joku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, sekopäät tulivat antamaan neuvojaan...

Kyllä ne yliluonnolliset asiat ovat niitä harhoja, jotka johtuvat sairaudesta.

Ahaa ja siksikö meidän yhteiskunnassa opetetaan uskontoa pakollisena koko kansalle? Jos se olisi jotenkin mielisairauden merkki? Yritäppä uudeelleen ..

Ei se tee asiaa yhtään erilaiseksi, että yhteiskunnassa opetetaan uskontoa. Ehkä koko yhteiskunta on mielisairas? Argumentoinnissasi on vielä kehittämisen varaa.

Onpas sinulla katkeruutta uskontoa kohtaan. Mutta katsos uskonto on vähän niin kun viina, kohtuudella käytettynä ihan hyvä juttu. Tuon kommentissa en löydä parantamisen varaa, oma puheeni on välillä hyvinkin epäselvää solkotusta, mutta eipä se mua häiritse, eikä muitakaan. Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Lääketieteessä uskoa ei pidetä mitenkään psykoosin merkkinä tai mielisairauden .Psykoosi on realiteettien katoamista kuten vaikka ei ymmärrä peseytyä tai puhe on katkonaista sekavaa vailla logiikkaa jne. Usko kuuluu normaaliin elämään. Ihminen aina uskoo johonkin.

Itselläni tuota realiteettien katoamista ei ole koskaan tapahtunut. Niillä rajoilla olen ollut, kun joskus aivan nuorena pakenin kotoani ilman takkia ja kenkiä terassin/pikkupihan kautta, kun uskoin jonkin hyökkäävän kimppuuni. Näin jälkikäteen ajateltuna, oli tämä mitä oli, kotoaan ei pidä paeta. Psyykkisestikään tee ei tee hyvää, vaikka olin jo valmiiksi heikossa hapessa. Ilmiö vain voimistuu. Oma mieli saa siitä lisää pökköä pesään, ja jos se on joku ylimääräinen otus, niin sekin innostuu.

Mulla on ollut mukana joku ekstratodellisuus tämän maailman rinnalla.

Pahimmillani olin, kun joskus aloin lukea jotain New Age -juttuja. En sinänsä kokenut näitä asioita sen enempää, mutta tulkitsin kaiken niin hörhömäisellä tavalla, että on hyvä, kun olin niin yksinäinen.

AP

Mitä tekemistä on uskonnolla ja harhoilla. Ei mitään. Ihmiset on aina uskoneet johonkin, ihan aina. Tutkippa historiaa. Tunnen ihmisiä jotka uskoo enkeleihin, osa jopa tonttuihin yms ja ihan tervejärkisiä ihmisiä on.

Tapasin kerran mukavan mummelin, joka puhui juuri noista valoista jotka poistuvat kuolleista. Muuten juttusi kuulostaa vähän samoilta kuin ex-miehelläni. Hän näki noita hahmoja aina silloin tällöin. Hän ei ainakaan meidän yhteisen elon aikana saanut mitään diagnoosia. Minä olin se joka piti demonit poissa. Eli ne ei ilmestyneet kun olin läsnä eikä oikeastaan koskaan meidän yhteiselon aikana. Entisen tyttöystävän aikana niitä oli paljon.

Eli etsi joku ihminen rinnallesi. Mikä se mekanismi siinä onkaan. Joko niin, että tietynlainen ihminen karkottaa demoneita tai toinen pitää itsellä jalat maassa ja mielikuvituksen aisoissa.

Tärkeintä on oppia elämään sen kanssa-mitä se sitten onkin. Ja hienoa että nniin olet pystynyt tekemään.

Näen itse enteitä. Mutta aika harvoin. Ne tulee selkeinä ja sellainen joka niitä itse näkee tietää mistä puhun. En mistään epämääräisestä tunteesta tai unista.

"ja hän vei marjoja kannolle lahjaksi Marjatalle, metsän jumalan puolisolle".. "haavan päälle hän laittoi multaa pyhästä maasta".. Että jos vertaa esim omaa tapakristittyyttäni savupirttien-ajan sekoiluun, niin.. Edelleenkään en ymmärrä miten harhat ja uskonto liittyy toisiinsa. Voihan skitsofreenikko tarttua pulloonkin ja juoda tolkuttomasti tai sitten juopua uskonnosta. Liika on aina liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en koe mitään demonijuttuja, enkä kuule ääniä, mutta näen henkiä ja valoja. Joskus tuntuu vaan jonkun läsnäolo, vaikken mitään näkisi. En mä hullu ole, lapset ja mies näkee ihan samoja juttuja. En ajattele sitä sen enempää, sanon vaan että mene pois, jos kotona on joku.

Usein nuo tuppaavat lähtemään, kun niille sanoo, että menisitkö. Lukuun ottamatta me mustaakin mustemmat. Mä olen huomannut, ja muutkin on huomanneet, että koirat ja kissat usein näkevät jotain kun mäkin näen. Hiljattain kun olin kaverin ja meidän koirien kanssa ulkona kaverin kerrostalon rapusta vain käveli normaalisti roskakatoksille päin sellainen tumma hahmo. Koiratkin katsoi sen perään ikäänkuin joku olisi vain viemässä roskia. Kaveri ei nähnyt mitään, mutta se kysyi, mitä siellä oli, kun me kaikki sinne katsottiin samanaikaisesti. Mä sanoin että harakka. Kaveria pelottaa nämä jutut.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, sekopäät tulivat antamaan neuvojaan...

Kyllä ne yliluonnolliset asiat ovat niitä harhoja, jotka johtuvat sairaudesta.

Ahaa ja siksikö meidän yhteiskunnassa opetetaan uskontoa pakollisena koko kansalle? Jos se olisi jotenkin mielisairauden merkki? Yritäppä uudeelleen ..

Ei se tee asiaa yhtään erilaiseksi, että yhteiskunnassa opetetaan uskontoa. Ehkä koko yhteiskunta on mielisairas? Argumentoinnissasi on vielä kehittämisen varaa.

Onpas sinulla katkeruutta uskontoa kohtaan. Mutta katsos uskonto on vähän niin kun viina, kohtuudella käytettynä ihan hyvä juttu. Tuon kommentissa en löydä parantamisen varaa, oma puheeni on välillä hyvinkin epäselvää solkotusta, mutta eipä se mua häiritse, eikä muitakaan. Sivusta.

Anteeksi mitä? Mistä nyt tuon katkeruuden tuohon sait? Onko tämä jokin uskovien ominaisuus tehdä toisesta ihmisestä tulkintoja ilman perusteluja tai syytä?

Minulla ei ole minkäänlaista katkeruutta uskontoja kohtaan. Lähinnä penään ihmisiltä vähän maalaisjärkeä. Lisäksi suosittelen jokaiselle tieteelliseen metodiin tutustumista.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekemistä on uskonnolla ja harhoilla. Ei mitään. Ihmiset on aina uskoneet johonkin, ihan aina. Tutkippa historiaa. Tunnen ihmisiä jotka uskoo enkeleihin, osa jopa tonttuihin yms ja ihan tervejärkisiä ihmisiä on.

Tervejärkisiä... paitsi, että he uskovat enkeleihin ja/tai tonttuihin. Minun mielestäni satuolentoihin uskomisella ei ole mitään tekemistä tervejärkisyyden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli asut kahdestaan koirasi kanssa. Minkälaisia nämä sun harhat on?

Aikaisemmin kuvailin tuossa niitä pahoja harhoja tai näkyjä. Sen lisäksi mulla oli ajanjakso, jolloin kuulin ääniä. Uskon, että ne ovat ihan vain harhoja. Ne olivat kuin junanvaunullinen ihmisiä, jotka vain valittivat mulle samantekevistä asioista aina, kun aivoni sai vähän levätä. Kun olin lenkillä tai kun en aktiivisesti ajatellut jotain. Sekin oli todella ahdistavaa. Ne ruotivat mun ulkonäköni ja kaiken pinnallisen, jota en yleensä viitsi edes miettiä.

Nykyisin saatan välillä kuulla, että joku kävelee kämpässäni tai esim. yskii ihan vieressäni. Tätä tapahtuu ajoittain. Samoihin aikoihin näen semmoisia valoisia tai tummia hahmoja. Jos ilmiö jatkuu, koitan puhua sille siitä, miten sen ei ole hyvä olla siinä välitilassa. Ihan siltä varalta, etten ole hullu, ja se on vaikka joku kuollut ihminen. Saan siitä vain jotain rauhaa, ja yleensä se loppuukin siihen.

Olen myös nähnyt jonkun valon poistuvan kuolevasta eläimestä. Ja sama valo oli kerran käymässä luonani kun sama eläin vuosia aikaisemmin oli lähes kuollut.

Edelleen, voisin kertoa juttuja monta päivää putkeen.

AP

Kerro lissää :)!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketieteessä uskoa ei pidetä mitenkään psykoosin merkkinä tai mielisairauden .Psykoosi on realiteettien katoamista kuten vaikka ei ymmärrä peseytyä tai puhe on katkonaista sekavaa vailla logiikkaa jne. Usko kuuluu normaaliin elämään. Ihminen aina uskoo johonkin.

Itselläni tuota realiteettien katoamista ei ole koskaan tapahtunut. Niillä rajoilla olen ollut, kun joskus aivan nuorena pakenin kotoani ilman takkia ja kenkiä terassin/pikkupihan kautta, kun uskoin jonkin hyökkäävän kimppuuni. Näin jälkikäteen ajateltuna, oli tämä mitä oli, kotoaan ei pidä paeta. Psyykkisestikään tee ei tee hyvää, vaikka olin jo valmiiksi heikossa hapessa. Ilmiö vain voimistuu. Oma mieli saa siitä lisää pökköä pesään, ja jos se on joku ylimääräinen otus, niin sekin innostuu.

Mulla on ollut mukana joku ekstratodellisuus tämän maailman rinnalla.

Pahimmillani olin, kun joskus aloin lukea jotain New Age -juttuja. En sinänsä kokenut näitä asioita sen enempää, mutta tulkitsin kaiken niin hörhömäisellä tavalla, että on hyvä, kun olin niin yksinäinen.

AP

Puhut näyistäsi kuin yksi meedio vuosia sitten junassa. Halusi tulla sanomaan, että rakas ja läheinen mummo kertoi terveiset, että kaikki hyvin ja avain on punaisessa rasiassa. Punaista rasiaa en löytänyt vuosiin ja kerran törmäsin hänen vanhalla ystävällään sellaiseen. Kysyin avaimesta ja ystävä kertoi, ettei tiennyt mihin se käy, mutta oli säilyttänyt sen jostain syystä. Avain kävi lopulta vanhaan pöytälaatikkoon, jossa oli vanhoja valokuvia ja kirjeitä sodan ajalta. Meedio myös kertoi, että pelkäsi vuosia jutella kuolleiden kanssa ja luuli olleensa hullu. Kyseinen meedio lienee jo kuollut, mutta voisitko jutella näistä jonkun muun meedion kanssa?

Ja aatella, että minä meedio-ennustaja-skeptikko puhun positiivisesti näistä. Uskon enemmän sattumaan kuin näkyihin.

Uskontoa voisi verrata meditointiin tai muihin rituaaleihin, joita esim urheilijat tai näyttelijät suorittaa ennen aktionia. Osalla rituaaleihin heilläkin liittyy toki uskonto, mutta on muitakin rituaaleja. On myös normaalia etsiä lohtua yliluonnollisesta, jos vaikka läheinen on kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekemistä on uskonnolla ja harhoilla. Ei mitään. Ihmiset on aina uskoneet johonkin, ihan aina. Tutkippa historiaa. Tunnen ihmisiä jotka uskoo enkeleihin, osa jopa tonttuihin yms ja ihan tervejärkisiä ihmisiä on.

Tervejärkisiä... paitsi, että he uskovat enkeleihin ja/tai tonttuihin. Minun mielestäni satuolentoihin uskomisella ei ole mitään tekemistä tervejärkisyyden kanssa.

Se on vaan sun mielipide..

Vierailija kirjoitti:

Tapasin kerran mukavan mummelin, joka puhui juuri noista valoista jotka poistuvat kuolleista. Muuten juttusi kuulostaa vähän samoilta kuin ex-miehelläni. Hän näki noita hahmoja aina silloin tällöin. Hän ei ainakaan meidän yhteisen elon aikana saanut mitään diagnoosia. Minä olin se joka piti demonit poissa. Eli ne ei ilmestyneet kun olin läsnä eikä oikeastaan koskaan meidän yhteiselon aikana. Entisen tyttöystävän aikana niitä oli paljon.

Eli etsi joku ihminen rinnallesi. Mikä se mekanismi siinä onkaan. Joko niin, että tietynlainen ihminen karkottaa demoneita tai toinen pitää itsellä jalat maassa ja mielikuvituksen aisoissa.

Tärkeintä on oppia elämään sen kanssa-mitä se sitten onkin. Ja hienoa että nniin olet pystynyt tekemään.

Näen itse enteitä. Mutta aika harvoin. Ne tulee selkeinä ja sellainen joka niitä itse näkee tietää mistä puhun. En mistään epämääräisestä tunteesta tai unista.

Joissain ihmisissä on jotain, mikä pitää nuo demonit poissa. Samoin joskus tuntuu, että jotain outoa pimeyttä kertyy kuin pölyä kun asiat menevät huonosti, mutta mistäs minä tiedän.

Olen nähnyt enkelien kaltaisia olentoja joskus, ja ne ovat hienoja kokemuksia. Olen aina saanut jonkun tärkeän viestin.

Moni puhuu kuolleista poistuvasta valosta. Olen tavallaan kiitollinen kun olen nähnyt sen, vaikka itse kuolema oli surullinen tapaus.

Vielä en ole kumppania löytänyt, mutta uskon sen tapahtuvan kun ja jos niin on tarkoitus/niin tapahtuu.

Itseäni jotenkin surettaa ajatus siitä, miten moni nuori ja aikuisempikin on asian kanssa yksin, kun itsekin olen kriisissä vielä nyt.

AP

Joskus vaikka tonttuihin uskova voi olla niin paljon tervejärkisempi kun joku joka vaivaa päätään toisten uskomisilla. Vaikka en mäkään usko että ne nyt ihan aidosti ja oikeasti niihin uskoo.. Vaikka samapa se mulle on, kun eivät niistä juurikaan puhu.

Älä ikinä mene minkään meedion luokse vaan opettele itse hallitsemaan mielikuviasi.

Tapasin kerran ihmisen jolla oli samanlaisia kokemuksia kuin sulla ja kun olin läsnä ne katosivat.

Voi olla läsnä sinulle niin aina ettei yksikään kokemus tule enää luoksesi. Lainaan voimaani .

Ei oikein vaikuta skitsofreenikon tekstiltä. Harhanäkyjä ja kuulohäiriöitä voi esiintyä muissakin psykiatrisissa sairauksissa, esim. Skitsoaffektiivinen persoonallisuushäiriö.

Ei liity uskontoon mitenkään nuo kokemuksesi. Kristittykin voi olla skitsofreenikko, mutta kaikki kristityt ei ole skitsofreenikkoja.