Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä teen, kun apuni on täysin yksipuolista? Olen aivan poikki.
08.11.2017 |
Olen lapseton nelikymppinen, naimaton nainen. En ole koskaan halunnut lapsia, enkä parisuhdetta neljän traumaattisen suhteen jälkeen. Kaikki kuvittelevat, että minulla on pelkkää vapaa-aikaa ja halua auttaa kaikkia. Minä harrastan paljon, matkustelen paljon, olen aktiivinen ihminen, minulla on paljon luottamustehtäviä ja vapaa-aikaa varmasti ihan yhtä vähän kuin kenellä tahansa muulla.
Silti jotenkin olen aina se, jolta pyydetään apua, jolle itketään murheita ja jolta odotetaan ihmeitä. Minun murheitani ei kukaan jaksa kuunnella, kun eihän tällaisella voi mitään murheita olla (kun ei ole miestä eikä lapsia..).
Minä en jaksa enää. Olen niin stressaantunut työstäni, etten saa nukuttua. Kun yritän puhua tästä ystävilleni, he vetävät lapsikortit esiin. Minunhan pitäisi vain voida mennä nukkumaan ihan milloin huvittaa ja nukkua - mitä siis valitan. En jaksa kuunnella muiden murheita, jos en voi puhua omistani kenellekään. Kai minullakin on oikeus olla joskus väsynyt tai stressaantunut?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Jos on lapsesta saakka ollut vanhempien ja sisarusten väheksymä, rasittava toiveineen ja tarpeineen, ihminen kasvaa syvästi kieroon. On varma omasta arvottomuudestaan, se on yhtä selvää kuin että taivas on sininen.
Sitä ei ajattele, paitsi jos on onnistunut terapiassa tai muuten selvittämään asian tietoisuuteensa.
Tällainen ihminen on kiitollinen, kun hänet hyväksytään joukkoon. Hänelle ei juolahda mieleen, että joku voisi puolestaan tavoitella hänen seuraansa. Hän ei ole tippaakaan itserakas ja on hyvin mukautuva. Hänelle sopii yleensä kaikki. Hän vetää hyväksikäyttäjiä puoleensa kuin hunaja mehiläisiä. Jos hän jotenkin onnistuu nostamaan itsetuntoaan, ja rupeaa odottamaan, että myös häntä pitää kuunnella, tukea ja auttaa siinä missä muitakin, ympäristö ällistyy ja kaverit saattaa kaikota.
Sellainen, jota on lapsuudesta asti kunnioitettu, ei yleensä voi käsittää, miltä tuntuu olla vailla itsearvostusta.