Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äidistäni on tullut negatiivinen ja yhteydenpito hänen kanssaan on vaikeaa. Analyyseja tilanteestani?
08.11.2017 |
Taustatietoa: olen 22-vuotias yliopisto-opiskelija, asun poikaystäväni kanssa yhdessä. Muutin omilleni 3 v sitten.
Ongelmani on vaivannut minua jo pitkään. Olen analysoinut sitä päässäni todella paljon yksikseni, ja nyt haluaisin teidän näkökulmaanne asiaan, kun ajattelin, että mammoilla voisi olla kokemusta. En osaa sanoa, milloin tämä alkoi, mutta viimeisten vuosien aikana on tuntunut pahentuneen. Sanotaan nyt, että äitini on ollut aina omalaatuinen ihminen ja vaatinut minulta paljon, ja on aina ilmaissut tyytymättömyyttään minuun. Kuitenkin joskus hän vielä kehui jos onnistuin jossakin tms. ja tuntui helpommalta seuralta.
Äidistäni on tullut hirveän negatiivinen. Kaikki, mitä hän kommentoi, on jotakin ikävää. Luulisi, että minuun voisi olla ihan tyytyväinen, sillä olen päässyt opiskelemaan korkeakouluun suoraan lukiosta ja pärjännyt siellä hyvin. Valmistun tavoiteajassa. Osaan huolehtia itsestäni ja kodistamme, minulla on ystäviä, olen aktiivisesti mukana yliopiston jutuissa jne. Harrastan liikuntaa, syön normaalisti, kaikki on hyvin. Tuntuu, että minulla ei ole mitään ongelmaa, mutta hän kehittää niitä. Miettii, mikä kaikki voi mennä pieleen. Pelottelee, etten tule koskaan samaan töitä tai että minut ''potkitaan yliopistosta''. Antaa kuvan, että olen epäonnistunut ihmisenä, eikä minusta tule koskaan mitään (ilmeisesti, koska ammatinvalintani ei ollut se, jota hän oli suunnitellut siitä saakka kun olin lapsi).
Tämä on niin laaja asia että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Annan esimerkin. Hiljattain oli yhdet akateemiset juhlat, joihin laittauduttiin ystävien kanssa kunnolla. Otimme meistä kuvan ja lähetin sen äidilleni. Ajattelin, että häntä kiinnostaisi nähdä se. Sain kommentiksi vain ''miksi kaikilla on mustat mekot?''. Aivan kuin se olisi ollut olennaisinta koko asiassa. Oma mekkoni ei edes ollut musta... Tämä oli ehkä vähän huono esimerkki. Tarkoitus on havainnollistaa sitä, kuinka hän jatkuvasti kommentoi minua alentavasti. Hänen viestinsä oli siis se, että meidän asujemme väri ei ollut hänen mieleen.
Aina kun käyn vanhempien luona, meinaan tulla hulluksi. Se ilmapiiri on niin raskas, etten kestä sitä muutamaa tuntia pidempään. Surettaa ja tulee epätoivoinen olo, kun en voi tehdä mitään. Varmaankin jotain mielenterveysongelmia on taustalla, ei tämä normaalia voi olla. Hän on ikään kuin katkeroitunut koko maailmalle ja purkaa pahaa oloaan minuun. Ei hänellä oikeastaan ole ystäviäkään. Niistäkin, jotka ovat halunneet pitää häneen yhteyttä ja pyytäneet ulos neljän seinän sisältä, hän on löytänyt vikoja ja ei pidä heitä tarpeeksi hyvänä seurana itselleen. Sekin on mielenkiintoista, että toiseen, vielä kotona asuvaan sisarukseeni hän ei suhtaudu todellakaan näin negatiivisesti kuin minuun. En tiedä mitä tehdä. Rakastan kuitenkin häntä ja tiedän, että hän on uhrannut paljon sen eteen, että olen voinut lapsena harrastaa jne. Osa hänen negatiivisuudestaan on huolta. Näen mielessä ne onnelliset hetket lapsuudesta... Kuinka ihminen voi muuttua noin?
Kommentit (41)
Heei, olisi mukava saada kommenttia kun kirjoitin niin pitkän sepustuksenkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkööni kohdistuvaa kommenttia tulee myös. Kuinka olen ruma, minulla on liian pienet rinnat, pitäisi olla ainakin 10 cm pidempi jne. Sekin on aika raskasta. Ap
Sano, että sinuakin harmittaa, ettet tullut enemmän isääsi. Pummaa rahaa tekotisseihin. Sano suoraan, ettet jaksa kuunnella hänen narinaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkööni kohdistuvaa kommenttia tulee myös. Kuinka olen ruma, minulla on liian pienet rinnat, pitäisi olla ainakin 10 cm pidempi jne. Sekin on aika raskasta. Ap
Sano, että sinuakin harmittaa, ettet tullut enemmän isääsi. Pummaa rahaa tekotisseihin. Sano suoraan, ettet jaksa kuunnella hänen narinaansa.
Ei minua itseäni ne tissit vaivaa. Sanottu suoraan jo miljoona kertaa, ei ota palautetta vastaan vaan jatkaa minun haukkumista. Ap
Äitisi kuulostaa hankalalta ja ikävältä ihmiseltä. Oma äitinikin on ajoittain lähes mahdoton mutta sentään ei aina yritä mollata minua ja talloa maanrakoon, kuluttaa vain muilla tavoin.
Sinun tapauksessasi viilentäisin välejä ja yrittäisin ymmärtää että äitini on rajallinen eikä "pysty" parempaan.
Onko hän aina ollut mökkiintynyt? Onko hänellä kodin ulkopuolella harrastuksia? Neljän seinän sisälle jämähtäminen takuulla masentaa ja kapeuttaa ajatuksia ja tällöin ihminen muuttuu negatiiviseksi kun mitään uutta ei tule ulkopuolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitisi kuulostaa hankalalta ja ikävältä ihmiseltä. Oma äitinikin on ajoittain lähes mahdoton mutta sentään ei aina yritä mollata minua ja talloa maanrakoon, kuluttaa vain muilla tavoin.
Sinun tapauksessasi viilentäisin välejä ja yrittäisin ymmärtää että äitini on rajallinen eikä "pysty" parempaan.
Joo. Tulee todella huono omatunto ja paha olo jos en vastaa hänen yhteydenottoihinsa. Ei hänellä ole muuta sisältöä elämässään.
Näytä äidillesi Guessin korkkarit netistä, joissa on 10 sentin korko ja toivo ne joululahjaksi. Korolliset saapikkaat myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko hän aina ollut mökkiintynyt? Onko hänellä kodin ulkopuolella harrastuksia? Neljän seinän sisälle jämähtäminen takuulla masentaa ja kapeuttaa ajatuksia ja tällöin ihminen muuttuu negatiiviseksi kun mitään uutta ei tule ulkopuolelta.
Aikalailla joo. Työttömänä ollut yli 20 v. Ei muita harrastuksia kuin tietokoneella istuminen. Tästäkin olen ollut huolissani ja ehdottanut vaikka lenkkeilyä, muttei häntä kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Näytä äidillesi Guessin korkkarit netistä, joissa on 10 sentin korko ja toivo ne joululahjaksi. Korolliset saapikkaat myös.
Höhöh :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiäsi ahdistaa se että muutit kotoa ja pärjäät. Mun ehdotus on, että lakkaat pyytämästä hänen hyväksyntäänsä. Jos hän arvostelee ulkonäköäsi sano ettet halua kuunnella tuollaista puhetta ja lähde pois. Älä kerro enää asioitasi, vaan kysele mitä heille kuuluu. Pidä vierailut lyhyinä.
Kadun etten itse aikanaan toiminut noin. Esikoisella on aina vaikeeta kun pitää aurata tie umpihankeen.
Vierailija kirjoitti:
Äitiäsi ahdistaa se että muutit kotoa ja pärjäät. Mun ehdotus on, että lakkaat pyytämästä hänen hyväksyntäänsä. Jos hän arvostelee ulkonäköäsi sano ettet halua kuunnella tuollaista puhetta ja lähde pois. Älä kerro enää asioitasi, vaan kysele mitä heille kuuluu. Pidä vierailut lyhyinä.
Kadun etten itse aikanaan toiminut noin. Esikoisella on aina vaikeeta kun pitää aurata tie umpihankeen.
Mutta miksi pärjääminen ahdistaa? Luulisi, että vanhemmat toivoisivat lastensa pärjäävän. Näissä arvostelutilanteissa olen kysynyt esimerkiksi että miksi sanot noin ja mitä minä voin asialle. Löytyy aina selitykset, että olisi kuulemma pitänyt lapsena syödä enemmän niin olisin pidempi ja niin edelleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ehkä ihan hyvä vinkki, ettei pidä kertoa kuulumisiaan kauheasti. Sitten ei ole niin paljoa sellaista, mihin voi tarttua ja mistä haukkua. Kuitenkaan mikään ei riitä :D Esimerkki: saa tentistä nelonen ja kerro tästä, reaktio ''no olisit voinut saada vitosen''. Huoh. Ap (ääh unohdin käyttää tuota Ap:ta viime viesteissä)
Ompa kamala tilanne. Jotain vaihdevuosien tapaista perusnega-luonteen päälle. Tässä nähdäkseni vaihtoehtosi:
1. Vastaat samalla mitalla. Esim. Ompa sulle tullu ryppyjä!
2. Kuittailet huumorilla. Voi kun en syöny puuroa tarpeeksi kun jäi niin pienet tissit.
3. Et vastaa ollenkaan, eli pieni välimatka. Lopetat keskustelut/ lähdet pois vedoten kiireeseen tms.
4. Räjähdät ja lähdet ovet paukkuen ja sanot, että palataan asiaan kunhan pyytää anteeksi.
Millainen on isääsi kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on kurja äiti ja kaiken lisäksi se on kateellinen sun nuoruudesta ja elämästä. Tiedän vastaavia tapauksia. Ota vähän etäisyyttä ja nauti elämästäsi. Tsemppiä.
Kutsu hänet luoksesi syömään Äitylinn maksamakkarakeittoa. Hyvä maksamakkarakeitto on aukonut monia ihmissuhteiden solmuja. Äityliinin keiton ääressä asiat selviävät.
https://www.vauva.fi/keskustelu/2977384/helppoja-ja-nopeita-lounaitaval…
Onko äitisi ollut erityisen huolehtiva vanhempi sinulle, kun vielä asuit kotona, jolloin se, että muutit omillesi ja pärjäät itsenäisesti, aiheuttaisi hänelle tarpeettomuuden kokemusta tms.?
Ongelmien näkeminen kaikessahan voisi viitata siihen, että äitisi tavallaan perustelee sinulle, ettet sittenkään pärjää ja että tarvitset häntä vielä (enemmän kuin luulet).
Tai ehkä hän on vähän pettynyt itseensä, ja sinä edustat hänelle asioita, jotka tuovat pettymyksen tunteita ja ajatuksia pintaan?
Seuraava on ihan tuulesta temmattu ajatus... Onko äitisi itse esim. korkeasti koulutettu? Jos ei, niin olisiko hän halunnut kouluttautua? Voisiko hän ajatella, että koulutetut ovat "parempaa väkeä" ja kokea huonommuutta? Ja sitten sinä akateemisena tuot tätä alemmuudentunnetta pintaan?
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi pärjääminen ahdistaa? Luulisi, että vanhemmat toivoisivat lastensa pärjäävän. Näissä arvostelutilanteissa olen kysynyt esimerkiksi että miksi sanot noin ja mitä minä voin asialle. Löytyy aina selitykset, että olisi kuulemma pitänyt lapsena syödä enemmän niin olisin pidempi ja niin edelleen...
Pärjääminen voi ahdistaa jos äitisi vertaa omaa elämäänsä sinun elämääsi ja jää "kilpailussa" tappiolle. Tuo ilkeily viittaa minusta siihen. Jotkut äidit ovat kilpailevia tyttäriensä suhteen.
Toinen syy voi olla, että et enää tarvitse häntä kuten ennen ja äitisi tuntee itsensä tarpeettomaksi. Etenkin jos elämä on muutenkin tyhjää.
Muta nämä ovat hänen ongelmiaan. Elä elämääsi äläkä turhaan tivaa syitä, niin pääset vähemmällä pahalla mielellä. Itsellä on tuollaista taustaa, mutta olen jo vanhempi.
Kolmen teinin äiti kirjoitti:
Kutsu hänet luoksesi syömään Äitylinn maksamakkarakeittoa. Hyvä maksamakkarakeitto on aukonut monia ihmissuhteiden solmuja. Äityliinin keiton ääressä asiat selviävät.
https://www.vauva.fi/keskustelu/2977384/helppoja-ja-nopeita-lounaitaval…
Tämä on hyvä neuvo. Kokeiltu on.
Äitisi on tyytymätön omaan tilanteeseensa elämässään ja on kateellinen sinulle, kun nuoruuttasi kukoistat ja sinulle on kaikki ovet auki.
Alue: Aihe vapaa
Ulkonäkööni kohdistuvaa kommenttia tulee myös. Kuinka olen ruma, minulla on liian pienet rinnat, pitäisi olla ainakin 10 cm pidempi jne. Sekin on aika raskasta. Ap