Lue keskustelun säännöt.
Miksi ekstrovertit ihmiset on niin epäluotettavia?
07.11.2017 |
Kärjistys, vähän. Mutta tunnen monia ääri ulospäinsuuntautuneita ihmisiä joille yhdistävät piirre on se että lupaillaan kaikenlaista. "Hei mä pidän ensi viikolla puutarhakemut ja kutsun sutkin.""Lähdetään vkl shoppailemaan", "käydäänpä kahvilassa torstaina" jne.jne.jne. Enää ei kuulukkaan mitään vaan asia unohtuu heti kohta. Ja jos itse kutsut tai suunnittelet yhteistä ohjelmaa niin toinen ohittaa viime hetkellä. Mihinkään sovittuun ei voi luottaa vaan tyypit menee just oman kulloisenkin fiiliksen mukaan, viis toisesta ja sen odotuksista. Suu suoltaa tekstiä ja lupauksia mutta todellista sitoutumista sovittuun ei ole. Samat lörppäsuut hölöttää omat asiat mutta siinä sivussa myös toisten salaisuudet.
Olen niin v*ttuuntunut tähän ihmistyyppiin. Tunnetteko sen?
Kommentit (57)
Tunnen ekstroverttejä ja introverttejä, ite olen ambi. Tässä ketjussa suurin osa kommenteista on mun mielestä yllättävän aggressiivista, onko tämä piiloaggressiivisten introjen kokoontuminen? Jos on, niin hyvä, että pääsee höyryjä päästelemään, mutta onhan tää aika huvittavaa vastakkainasettelua; introt luotettavia, ekstrot epäluotettavia paskanpuhujia ja mölisijöitä... Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noissa teidän selityksissä korostuu minä-minä. Ettekö ymmärrä että suhteissa otetaan huomioon myös toinen ihminen. Jos jotain luvataan ni se pidetään vaikka ei niin enää innostaisikkaan. Miksi olette niin itsekeskeisiä?
Olen samaa mieltä lupausten pitämisessä, mutta olen myös huomannut joidenkin ihmisten tulkitsevan "olisi kiva lähteä...." lauseen merkitykseltään samaksi kuin "minä lupaan lähteä...". Joskus siis on kyse siitä, että toinen tulkitsee lupaukseksi sellaisen, mitä toinen taas ei ole tarkoittanut lupaukseksi vaan mikä on lähinnä vasta pohdintaa. Tästä syystä olen oppinut olemaan tarkkana, mitä sanon ja hyvin usein lisään "en nyt lupaa mitään, mutta katsotaan myöhemmin". Näin ei ainakaan jää toiselle asia epäselväksi.
Mulla rasittaa heissä se huomionhakuisuus. Aina on joku ongelma johon tarvii toisilta tukea ja lässytystä. Jos ei muuten niin se keksimällä keksitään.
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku ekstro avata miksi toimii näin yliolkaisesti? Pistääkö yhtään perua taas kerran kun ei yhtä äkkiä kiinnostakkaan?
No mäpä vastaan:
On totaalisen idioottimaista yleistää asioita sillä tavalla kun ap tekee. Että epäluotettavuus ja ulospäinsuuntautuneisuus menisivät yksi yhteen?
En edes jaksa lähteä mukaan näin yksinkertaisiin aivopieruihin mukaan. Odotan jotain rakentavampaa keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa teidän selityksissä korostuu minä-minä. Ettekö ymmärrä että suhteissa otetaan huomioon myös toinen ihminen. Jos jotain luvataan ni se pidetään vaikka ei niin enää innostaisikkaan. Miksi olette niin itsekeskeisiä?
Olen samaa mieltä lupausten pitämisessä, mutta olen myös huomannut joidenkin ihmisten tulkitsevan "olisi kiva lähteä...." lauseen merkitykseltään samaksi kuin "minä lupaan lähteä...". Joskus siis on kyse siitä, että toinen tulkitsee lupaukseksi sellaisen, mitä toinen taas ei ole tarkoittanut lupaukseksi vaan mikä on lähinnä vasta pohdintaa. Tästä syystä olen oppinut olemaan tarkkana, mitä sanon ja hyvin usein lisään "en nyt lupaa mitään, mutta katsotaan myöhemmin". Näin ei ainakaan jää toiselle asia epäselväksi.
Nimenomaan näin! Jos on perhettä ja muuta ni ei sitä voi siinä hetkessä luvata varmuudella, että tietty hetki onnistuu. "Olis kiva" on tosiaan eri asia kuin lupaus tulevasta.
Tulkintaeroja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää aikuisten ihmisten kinaaminen on todella lapsellista. Ihmiset ei ole samanlaisia, onko se niin vaikea ymmärtää. Kasvattakaa sietokykyä.
Säälin muutenkin syvästi ihmisiä, jotka määrittelevät itseään pääosin sen mukaan kuinka ulospäinsuuntautunut on. (Yleensä tähän kuuluu juuri voimakas me-te -jako) Ei mikään ihme, että kinaa syntyy...
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia näin hiljaisempana ihmisenä. Mutta ei se sitä tarkoita, ettenkö arvostaisi muiden luonteenpiirteitä, enkä usko että sinäkään ap niin teet.
Tuntuu että joillain ekstroverteilla on taipumus tehdä hyvä ensivaikultelma. He puhuvat paljon ja ovat kiinnostuneita uudesta kohtaamastaan ihmisestä. Sitten he ehdottavat "mennään ihmeessä sinne ensi viikolla kun kumpikin ollaan aiheesta kiinnostuneita". Kun asiasta laittaa viestiä, he eivät ehkä edes vastaa, eivätkä seuraavan kerran tavatessa edes muista koko asiaa.
Voin kuvitella, että itsessäni jotakuta ärsyttää se minkä he kokevat varautuneisuudeksi tai hiljaisuudeksi, vaikka en itse koe olevani sellainen. Lienee tärkeä tietää millaisissa merkeissä haluaa olla tekemisissä jonkun ihmisen kanssa. Mielelläni kutsun ekstrovertin juhliini, koska hän osaa tuoda energiaa ja elämää tilaisuuteen, mutta en ehkä ottaisi ekstroverttia liikekumppaniksi, koska eroaisimme liikaa toisistamme pidemmän tähtäimen suunnitelmissa. Tämäkin toki kärjistys!
Kerro miten sinä ja ekstrovertti eroasitte "pidemmän tähtäimen suunnitelmissa"?
En todellakaan tiennytkään, että ainoastaan yksittäinen persoonallisuuden piirre voi olla noinkin ratkaiseva asia, jolla joku määrittelee toisen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa teidän selityksissä korostuu minä-minä. Ettekö ymmärrä että suhteissa otetaan huomioon myös toinen ihminen. Jos jotain luvataan ni se pidetään vaikka ei niin enää innostaisikkaan. Miksi olette niin itsekeskeisiä?
Olen samaa mieltä lupausten pitämisessä, mutta olen myös huomannut joidenkin ihmisten tulkitsevan "olisi kiva lähteä...." lauseen merkitykseltään samaksi kuin "minä lupaan lähteä...". Joskus siis on kyse siitä, että toinen tulkitsee lupaukseksi sellaisen, mitä toinen taas ei ole tarkoittanut lupaukseksi vaan mikä on lähinnä vasta pohdintaa. Tästä syystä olen oppinut olemaan tarkkana, mitä sanon ja hyvin usein lisään "en nyt lupaa mitään, mutta katsotaan myöhemmin". Näin ei ainakaan jää toiselle asia epäselväksi.
Nimenomaan näin! Jos on perhettä ja muuta ni ei sitä voi siinä hetkessä luvata varmuudella, että tietty hetki onnistuu. "Olis kiva" on tosiaan eri asia kuin lupaus tulevasta.
Tulkintaeroja!
Vasta sitten, kun on sovittu päivä, kellonaika ja paikka, missä silloin nähdään, on kyse lupauksesta. Kaikki muu sitä ennen on alustavaa suunnittelua, joka voi muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku ekstro avata miksi toimii näin yliolkaisesti? Pistääkö yhtään perua taas kerran kun ei yhtä äkkiä kiinnostakkaan?
No mäpä vastaan:
On totaalisen idioottimaista yleistää asioita sillä tavalla kun ap tekee. Että epäluotettavuus ja ulospäinsuuntautuneisuus menisivät yksi yhteen?
En edes jaksa lähteä mukaan näin yksinkertaisiin aivopieruihin mukaan. Odotan jotain rakentavampaa keskustelua.
Ja läksit kuitenkin. Kuvitteletko olevasi keskustelun yläpuolella "rakentavalla kommentillasi". Tyypillistä ekstorvertin ittensä nostamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku ekstro avata miksi toimii näin yliolkaisesti? Pistääkö yhtään perua taas kerran kun ei yhtä äkkiä kiinnostakkaan?
Voin yrittää omalta kohdaltani, en tiedä miten muihin pätee... Mutta minä ihan aidosti innostun siitä ihmisen kohtaamisesta niin kovasti, että sillä hetkellä oikeasti ajattelen että olisi kiva tavata sen ja sen asian merkeissä. Ja jotenkin tuntuu niin hyvältä yleensä pitää yllä sellaista innokasta, hyvää fiilistä. Siinä sitten unohdan sen mikä on aikatauluuni tai jaksamiseeni nähden realistista.
Eli siis valehtelet!
Tyypillistä ekstroventtia. Eniten vituttaa se, että työpaikan kahvitauot menee kuunnellessä yhden ihmisen kovaäänistä, kimeää selostusta omasta elämästään ja omista mielipiteistään. Jokainen huokaisee kun hän lähtee tai kun huomataan aamulla, että hän ei ole töissä, silloin kahvitauolla käydään mielenkiintoisia keskusteluja joihin jokainen osallistuu, myös ne introventit.
Itseään enemmän tarkkailevat eli sisäänpäin kääntyneet luonnollisesti kiinnittävät enemmän huomiota käytöksessään myös lupauksiin. "Nyt lupailin tällaista. Pitääpä pitää huolta tämän toteutumisesta", ajattelee itsensä tarkkailija. Vaikka fiilis myöhemmin vaihtuisikin, hän muistaa mitä on toiselle sanonut.
Tietysti ekstrovertitkin osaa käytökseensä huomiota kiinnittää, mutta he ehkä enemmän luottavat fiilikseen siinä hetkessä. Voi siis olla hyvinkin rehellinen mutta oman käytöksen tietoinen tarkkailu (jota lupausten pitäminen vaatii) ja analysoiminen on vähäisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut meistä ekstroverteistä sanovat ääneen ajatuksiaan. Tiedän, että ei pitäisi. Varsinkaan sellaisen henkilön seurassa, joka ottaa ne lupauksina, vaikka tarkemmin ei olekaan sovittu vielä yhtään mitään. Usein meillä kuitenkin on ystävinä samanlaisia ihmisiä kuin itsekin olemme eikä heidän maailmansa kaadu, vaikka jokin alustava suunnitelma ei toteutuisikaan, koska he itsekin elävät fiiliksen pohjalta. Hyvä ystäväni on samanlainen kuin minäkin ja joskus jopa edellisenä iltana tai ihan saman päivän aamunakin saatamme viestittää toiselle, että ei oikein jaksaisikaan lähteä. Tämä sopii molemmille ihan hyvin, koska emme halua, että kumpikaan kokisi lähtemisen olevan mikään velvollisuus. Pidämme yhteyttä lähes päivittäin ja myös näemme usein, joten ei ole mitään ongelmaa, vaikka jokainen yhteiseksi sovittu asia ei toteutuisikaan. Toisenlaisen ihmisen kanssa tällainen ystävyys ei toimisi.
Mistä tämä jatkuva ekstroverttien pieni halveksiminen ja vastaavasti introverttien ihailu johtuu? Systemaattisesti kaikissa ketjuissa suurin osa tunnustautuu introverteiksi ja heidän ominaisuuksiaan jatkuvasti ihaillaan. Aivan kuin olisi jotenkin hienompaa olla introvertti ja ajatuksiinsa sulkeutunut kuin ekstrovertti ja ilmaista ajatuksiaan ulospäin.
Ja mitä tulee tuohon toisille lupailuun, niin tunnen ekstrovertteja ja introvertteja, jotka pettävät lupauksiaan. Ekstrovertit saattavat lupailla ehkä vähän hövelisti, mutta introvertista ei saa mitään irti. Tunnen introvertteja, jotka jahkailevat ja jahkailevat sen päätöksen tekemisen kanssa, eivätkä lähtöaamunakaan osaa sanoa, ovatko lähdössä mukaan vai eivät. Kaikki pitää kiskoa esiin eikä mitään kerrota vapaaehtoisesti.
Oma mies on introvertti, itse olen jotain introvertin ja ekstrovertin väliltä, en missään tapauksessa aidosti kumpaakaan. Tästä perspektiivistä katsottuna, en jaksa sitä ylenmääräistä ihailua, mitä heitä kohtaan täällä av:llakin osoitetaan. Pidän siitä, että ihmiset ovat erilaisia, kunhan on moraali ja arvot kohdallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Samaa tasoa kuin miksi introvertit ovat hidasälyisiä vässyköitä....
Eiköhän ne älykkäimmät ihmiset löydy juuri sieltä introverttien puolelta....
Kaikenlaisia tarvitaan mutta kyllä mullakin häiritsee joidenkin tarve olla koko ajan esillä ja pakottaa muut kuuntelemaan ja ottaan kantaa milloin mihinkin ongelmaan. Useinmiten ne on juuri ekstrovertteja jotka tarvii toisia ihmisiä että kokee olevansa olemassa. Aina on joku väänö josta pitää jauhaa muille.
Ei ekstroverttiydessä ja sosiaalisuudessa ole mitään vikaa, päin vastoin, mutta juuri tuo joidenkin tyyppien tapa imeä kaikki fyysinen ja henkinen tila, on kaukana sosiaalisuudesta. Surullista on, että kyseiset eivät edes huomaa, että heistä ei ehkä tosiasiassa pidetäkään niin paljon kuin he kuvittelevat, koska eivät oikeasti ole ollenkaan kiinnostuneita muista ihmisistä, vaan ovat oman shownsa lumoissa.