Miksi ekstrovertit ihmiset on niin epäluotettavia?

Samanlaisia kokemuksia. Vauhdikkuus ja liiallinen puheliaisuus kulkevat käsikädessä epäluotettavuuden kanssa.

Hohhoijaa. Samaa tasoa kuin miksi introvertit ovat hidasälyisiä vässyköitä....

Mulla jotenkin inhottaa ihmistyyppi joka puhuu liikaa. Kellään ei tapahdu omassa elämässä niin paljon joten suurin osa puhetta on toisten ihmisten kummastelua ja heidän elämän raportointia.

Jos ei niistä riitä puhetta niin on jos jotain oiretta ja sairautta itsellä tai lapsella. Jatkuvaa huomion kerjäämistä.

Ja tuokin on niin totta että ylisosiaaliset ylilupailee. Väsyttävä ihmisrotu.

Ekstrovertit on luotettavia, koska yleensä sanovat mitä ajattelevat. Introvertit on niitä jotka salailee asioita ja siksi epäluotettavampia.

Tunnen tyypin kyllä, mutta ei kaikki ekstrovertit onneksi tuollaisia ole. Mutta joo, on noitakin, höseltäjiä jotka puhuu kaikenlaista "lämpimikseen" unohtaakseen sen seuraavassa hetkessä. Se on vaan ikävää sille, joka on ottanut esim. kahvittelu- tai ostosreissukutsun vakavissaan, eikä tajua että toinen vaan siinä muuten puhui pitääkseen yllä suhdetta, tarkoittamatta että ihan oikeasti ollaan mihinkään menossa.

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit on luotettavia, koska yleensä sanovat mitä ajattelevat. Introvertit on niitä jotka salailee asioita ja siksi epäluotettavampia.

Kortilla on myös kääntöpuolensa. Älä edes yritä kertoa mitään henkilökohtaista ekstrovertille, tai pian koko kylä tietää siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit on luotettavia, koska yleensä sanovat mitä ajattelevat. Introvertit on niitä jotka salailee asioita ja siksi epäluotettavampia.

Ekstrovertit sanovat toistenkin asioista mitä ajattelevat vaikka ei olisi lupa niitä levitellä.

Introvertit kyllä sanoo mitä ajattelee - jos saa jossakin välissä suunvuoron.

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit on luotettavia, koska yleensä sanovat mitä ajattelevat. Introvertit on niitä jotka salailee asioita ja siksi epäluotettavampia.

Sehän on juuri päinvastoin. Introvertit puhuvat suoraan, koska he eivät välitä, mitä heistä ajatellaan. He kun eivät ole niin kiinnostuneita muista ihmisistä. Ektrovertille taas toisten hyväksyntä on paljon tärkeämpää.

Itselläni on yksi samantyylinen kaveri. Tuollainen käytös vituttaa suunnattomasti kun olen introvertti ja toipumassa juuri pitkästä masennuksesta ja masennuksen takia myös melko yksinäinen. Nykyään menee kyseisen tyypin sanomiset toisesta korvasta sisään ja toisesta suoraan ulos, vastailen vaan että joo, tietenkin nähdään sit jne. Vähän niinkuin USAssa, pelkkää sanahelinää.

Pidänkin nykyään etäisyyttä sen verran että nähdään samoissa kaveriporukoissa mutta en yritä ystävystyä tai sopia mitään erikseen tämän tyypin kanssa. Enkä kerro mitään mitä en kertoisi muille, sen verran olen kuullut muiden melko henkilökohtaisia asioita tältä tyypiltä.

Voiko joku ekstro avata miksi toimii näin yliolkaisesti? Pistääkö yhtään perua taas kerran kun ei yhtä äkkiä kiinnostakkaan?

Mun tekee mieli laittaa suupallo ekstroverteille ja vetää hanuriin. Loppuu se pölpötys ja valehtelu.

Tuli tästä vastakkainasettelusta mieleen kysymys: Näkevätkö introvertit maailman mustavalkoisena vai tahallaanko kärjistät?

Täyttä potaskaa tällainen rintamalinjojen väkisin vääntäminen, mutta jatkakaa toki, jos mielenne tästä ylenee.

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku ekstro avata miksi toimii näin yliolkaisesti? Pistääkö yhtään perua taas kerran kun ei yhtä äkkiä kiinnostakkaan?

Voin yrittää omalta kohdaltani, en tiedä miten muihin pätee... Mutta minä ihan aidosti innostun siitä ihmisen kohtaamisesta niin kovasti, että sillä hetkellä oikeasti ajattelen että olisi kiva tavata sen ja sen asian merkeissä. Ja jotenkin tuntuu niin hyvältä yleensä pitää yllä sellaista innokasta, hyvää fiilistä. Siinä sitten unohdan sen mikä on aikatauluuni tai jaksamiseeni nähden realistista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit on luotettavia, koska yleensä sanovat mitä ajattelevat. Introvertit on niitä jotka salailee asioita ja siksi epäluotettavampia.

Sehän on juuri päinvastoin. Introvertit puhuvat suoraan, koska he eivät välitä, mitä heistä ajatellaan. He kun eivät ole niin kiinnostuneita muista ihmisistä. Ektrovertille taas toisten hyväksyntä on paljon tärkeämpää.

Introvertit voivat olla kiinnostuneita ja välittää muista ihmisistä. He eivät kuitenkaan ole huomionkipeitä samoin kuin ekstrovertit, joissa voi olla narsistisiakin piirteitä. Siis onhan se surkeaa, kun pitää ajatella ääneen ja elää toisten kautta. Tarvita toisia niin paljon. Introvertin sisäinen maailma on rikkaampi, veikkaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku ekstro avata miksi toimii näin yliolkaisesti? Pistääkö yhtään perua taas kerran kun ei yhtä äkkiä kiinnostakkaan?

Voin yrittää omalta kohdaltani, en tiedä miten muihin pätee... Mutta minä ihan aidosti innostun siitä ihmisen kohtaamisesta niin kovasti, että sillä hetkellä oikeasti ajattelen että olisi kiva tavata sen ja sen asian merkeissä. Ja jotenkin tuntuu niin hyvältä yleensä pitää yllä sellaista innokasta, hyvää fiilistä. Siinä sitten unohdan sen mikä on aikatauluuni tai jaksamiseeni nähden realistista. 

Sama vika!!! Onneksi iän myötä olen oppinut, että mulla on jo ihan riittävästi ystäviä ja kavereita, joten en enää innostu uusista tuttavuuksista. 

Noissa teidän selityksissä korostuu minä-minä. Ettekö ymmärrä että suhteissa otetaan huomioon myös toinen ihminen. Jos jotain luvataan ni se pidetään vaikka ei niin enää innostaisikkaan. Miksi olette niin itsekeskeisiä?

Vierailija kirjoitti:

Kärjistys, vähän. Mutta tunnen monia ääri ulospäinsuuntautuneita ihmisiä joille yhdistävät piirre on se että lupaillaan kaikenlaista. "Hei mä pidän ensi viikolla puutarhakemut ja kutsun sutkin.""Lähdetään vkl shoppailemaan", "käydäänpä kahvilassa torstaina" jne.jne.jne. Enää ei kuulukkaan mitään vaan asia unohtuu heti kohta. Ja jos itse kutsut tai suunnittelet yhteistä ohjelmaa niin toinen ohittaa viime hetkellä. Mihinkään sovittuun ei voi luottaa vaan tyypit menee just oman kulloisenkin fiiliksen mukaan, viis toisesta ja sen odotuksista. Suu suoltaa tekstiä ja lupauksia mutta todellista sitoutumista sovittuun ei ole. Samat lörppäsuut hölöttää omat asiat mutta siinä sivussa myös toisten salaisuudet.

Olen niin v*ttuuntunut tähän ihmistyyppiin. Tunnetteko sen?

Tunnistan itseni tästä kuvauksesta. En ehkä ota näitä suunnitelmia niin vakavasti, heittelen ajatuksia ja ideoita ilmaan ja sitten otaksun, että toinen lähtee samalla innolla messiin, jos oikeasti haluaa homman toteuttaa. Noita perumisiakin tulee, mutta se johtuu ihan siitä, että sairauteni vie välillä voimat ja joskus harvoin joku juttu voi yksinkertaisesti unohtua.

Kun on monta rautaa tulessa niin joitain asioita aina välistä pakko jättää väliin, jotta ehtii vähän rentoutuakin. Ja pakko kehitellä useampia suunnitelmia, että edes jotkut jutut oikeasti toteutuisivat.

Neuvoisin sinua, että selviät näiden ihmisten kanssa niin, että koitat itsekin suhtautua heidän ideoihinsa vähempi vakavasti ja otat siltä kantilta, että toteutuu jos on toteutuakseen. Plus jos esim. jäät odottamaan luvattua kutsua niin itse voit ottaa aktiivisemman roolin ja kysäistä, onko tullut muutoksia suunnitelmiin tms. Onhan tyyppi voinut unohtaakin laittaa sinulle virallisen kutsun tai sitten vain olettaa kutsuneensa siinä, kun sanoo, että kutsuu sinut, eikä hoksaa laittaa tarkempaa informaatiota esim. alkamisajankohdasta ja muusta enää myöhemmin.

Kyllä minuakin vähän riepoo olla itse se aktiivinen, joka aina järjestää kaikki jutut, jos muut vaan passiivisesti odottelevat aloitteita näihin minun taholtani ja sitten ovat näreissään, ellen ihan jokaista, jolle olen asiasta puhunut ja joiden reaktio on ollut tasoa "joo ihan kiva, pitää kattoo", muista erikseen muistutella, että nyt olisi tämä juttu, tuletko. Yritän kyllä, mutta kun se yksi introvertti tyyppi ei todellakaan ole se ainoa kaveri niin välistä voi käydä niin, että joku vaan unohtuu. Tai sitten tapaaminen tai pirskeet tulevat täyteen tai sinne tulee vaikka joku keskenään yhteensopiva porukka, joista jonkun kanssa joku kutsuttu ei välttämättä tulisi toimeen tai kokisi vain itsensä ulkopuoliseksi porukassa.

Mutta koitetaan selvitä näistä. Pääasia, että näitä juttuja on ja tulee nähtyä. Toki ärsyttävimmiltä tuntuvat ihmiset saa ihan vapaasti karsia pois omasta tuttapiiristään, ei kaikkien kanssa ole pakko viettää aikaansa. Jos jatkuva unohtelu ja perumiset ärsyttävät niin kannattaa etsiä sellaisia ystäviä, jotka eivät sellaista tee.

Vierailija kirjoitti:

Noissa teidän selityksissä korostuu minä-minä. Ettekö ymmärrä että suhteissa otetaan huomioon myös toinen ihminen. Jos jotain luvataan ni se pidetään vaikka ei niin enää innostaisikkaan. Miksi olette niin itsekeskeisiä?

Eiköhän jokaisella ole oikeus valita seuransa ja kuunnella myös itseään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla jotenkin inhottaa ihmistyyppi joka puhuu liikaa. Kellään ei tapahdu omassa elämässä niin paljon joten suurin osa puhetta on toisten ihmisten kummastelua ja heidän elämän raportointia.

Jos ei niistä riitä puhetta niin on jos jotain oiretta ja sairautta itsellä tai lapsella. Jatkuvaa huomion kerjäämistä.

Ja tuokin on niin totta että ylisosiaaliset ylilupailee. Väsyttävä ihmisrotu.

Mua vituttaa ihmiset, jotka seurassa pönöttää epäsosiaalisesti hiljaa.

Olen ekstrovertti, puhun paljon, mutta teen sen minkä lupaan. Samoin pidän turpani kiinni asioista, joista on minulle uskouduttu.

Voisiko joku introvertti valaista, että miksi hakeudutte ylipäätään ihmisten seuraan, jos niin pahasti ottaa nuppiin?