Suomalaisen aivotutkijan kommentti masennuslääkkeistä

Molempia tarvitaan.

Ehkä joissain paikoissa terapiaan on vaikeampi päästä ( esim. jonot ovat pitkiä)?

Mutta tuossahan puhutaan vain PELKOTILOISTA. Ei kaikkiin masennuksiin sellaisia erityisemmin liity. 

Oma kokemus on, että terapia oli hyödytöntä lässytystä, lääke auttoi lievittävästi niin kauan kuin sitä söi, mutta minulta onneksi itse masennus meni ihan itsekseen ohi hoidosta huolimatta (tai no, kun se meni ohi, olin jo lopettanut lääkkeet yli vuosi sitten).

Vierailija kirjoitti:

Mutta tuossahan puhutaan vain PELKOTILOISTA. Ei kaikkiin masennuksiin sellaisia erityisemmin liity. 

Oma kokemus on, että terapia oli hyödytöntä lässytystä, lääke auttoi lievittävästi niin kauan kuin sitä söi, mutta minulta onneksi itse masennus meni ihan itsekseen ohi hoidosta huolimatta (tai no, kun se meni ohi, olin jo lopettanut lääkkeet yli vuosi sitten).

Masennus paranee yleensä spontaanisti, mutta kyllä minun mielestäni masennuksen tai ahdistuksen taustalla on usein pelkotilat, kuten lapsuuden traumat jne.

Vierailija kirjoitti:

Molempia tarvitaan.

Ehkä joissain paikoissa terapiaan on vaikeampi päästä ( esim. jonot ovat pitkiä)?

Eikö silloin pidä jättää ne lääkkeetkin ottamatta siksi aikaa kunnes psykoterapian aloitus on varmistettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta tuossahan puhutaan vain PELKOTILOISTA. Ei kaikkiin masennuksiin sellaisia erityisemmin liity. 

Oma kokemus on, että terapia oli hyödytöntä lässytystä, lääke auttoi lievittävästi niin kauan kuin sitä söi, mutta minulta onneksi itse masennus meni ihan itsekseen ohi hoidosta huolimatta (tai no, kun se meni ohi, olin jo lopettanut lääkkeet yli vuosi sitten).

Masennus paranee yleensä spontaanisti, mutta kyllä minun mielestäni masennuksen tai ahdistuksen taustalla on usein pelkotilat, kuten lapsuuden traumat jne.

Onkohan tästä muuten tutkimusta että kuinka usein taustalta löytyy esim. terapiassa jotain tämäntyyppisiä selkeitä syitä? 

Itselläni oli ennen masennusjaksoa juuri tuollainen kuva, että masennus iskee joko menneiden traumojen takia, tai koska nykyelämäntilanteessa on jotain mikä vaan menee yli psyykkisen jaksamiskyvyn. Mutta sitten itselleni iski masennus, ilman mitään selvää syytä. Kaikki oli elämässä hyvin, ja olin ennen ollut ihan perus tasapainoinen ihminen. Yhtäkkiä sitten iskee lamauttava masennus ja ahdistus. 

Minulle sitten lääkäri kyllä sanoi että ei näihin läheskään aina mitään syitä ole, että "iso osa" masennuksista on ihan biologisia aivokemian häiriöitä. Mutta olisi mielenkiintoista tietää miten iso osa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molempia tarvitaan.

Ehkä joissain paikoissa terapiaan on vaikeampi päästä ( esim. jonot ovat pitkiä)?

Eikö silloin pidä jättää ne lääkkeetkin ottamatta siksi aikaa kunnes psykoterapian aloitus on varmistettu?

Ainakin jos yhteiskunnan tukea hoitoihinsa tarvii, niin yleensä terapiaan ei pääse ollenkaan jos ei jo syö lääkettä.

Tuon takia on vaarallista syödä masennuslääkkeitä ilman terapiaa, tai jos terapia on pelkkiin ongelmiin keskittyvää. Silloin aivoissa vaan vahvistuu ne kielteiset yhteydet.

Myönteisiä yhteyksiä toki voi luoda muutenkin kuin terapialla. Mutta masentuneella ei usein ole voimavaroja niihin metodeihin vaan tarvitaan ulkopuolista apua.

Kun olette jakaneet viisautenne tästä aiheesta, voitte siirtyä keskustelemaan siitä miten maapallo ei ole pallo vaan litteä kiekko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta tuossahan puhutaan vain PELKOTILOISTA. Ei kaikkiin masennuksiin sellaisia erityisemmin liity. 

Oma kokemus on, että terapia oli hyödytöntä lässytystä, lääke auttoi lievittävästi niin kauan kuin sitä söi, mutta minulta onneksi itse masennus meni ihan itsekseen ohi hoidosta huolimatta (tai no, kun se meni ohi, olin jo lopettanut lääkkeet yli vuosi sitten).

Masennus paranee yleensä spontaanisti, mutta kyllä minun mielestäni masennuksen tai ahdistuksen taustalla on usein pelkotilat, kuten lapsuuden traumat jne.

Onkohan tästä muuten tutkimusta että kuinka usein taustalta löytyy esim. terapiassa jotain tämäntyyppisiä selkeitä syitä? 

Itselläni oli ennen masennusjaksoa juuri tuollainen kuva, että masennus iskee joko menneiden traumojen takia, tai koska nykyelämäntilanteessa on jotain mikä vaan menee yli psyykkisen jaksamiskyvyn. Mutta sitten itselleni iski masennus, ilman mitään selvää syytä. Kaikki oli elämässä hyvin, ja olin ennen ollut ihan perus tasapainoinen ihminen. Yhtäkkiä sitten iskee lamauttava masennus ja ahdistus. 

Minulle sitten lääkäri kyllä sanoi että ei näihin läheskään aina mitään syitä ole, että "iso osa" masennuksista on ihan biologisia aivokemian häiriöitä. Mutta olisi mielenkiintoista tietää miten iso osa.

Biomedikaalista tiedettä, eli psykiatriaa kannattavat puhuvat mielellään aivokemian häiriöistä, mutta niille ei löydy tieteellistä perustaa vaikka kovasti on tutkittu. Edelleenkään ei tiedetä onko esimerkiksi serotoniinivajeen osalta kyse seurauksesta vai syystä.

Masennuslääkkeiden teho on noin 45%, lumeen (plasebon) noin 35%. Tämä tarkoittaa sitä, että kun masennuslääkkeillä hoidetaan seitsemää potilasta (number needed to treat, NNT), saadaan yksi hoitovaste enemmän kuin lumeella.

Psykologian osalta on paljonkin tutkimuksia, sillä psykoterapia perustuu tutkimuksiin. Varsin tehokastakin se on. Psykoterapiassa efektikoko on 0,80 eli suuri jos verrataan psykoterapiaa saaneiden ja saamattomien välillä. Terapiamuotojen välillä efektikoko on vain 0,2 eli vähäinen.  Vaikuttavuudesta kertova luku on monikertainen verrattuna esim. nykyaikaisiin kolesterolilääkkeisiin ja suuri myös masennuslääkkeisiin verrattuna. Psykoterapiatutkimuksen painopistealueita ovat tuloksellisuus, vaikuttavuus, terapeuttinen tapahtuma ja terapian auttavat elementit. Eli kyse on EBM:stä (Evidence Based Medicine) siinäkin.

Toivottavasti jatkossa psykedeeleillä tehdyt tutkimukset etenevät siihen pisteeseen, että psykedeelejä voidaan käyttää masennuksen ja muiden mielenterveyden häiriöiden hoidossa yleisesti. Ne nimittäin näyttävät saattavan aivot tuon kaltaiseen muovautuvaan tilaan jo yhden käyttökerran aikana ja paljon nykyisiä masennuslääkkeitä myrkyttömämmin.

http://www.nature.com/news/brain-scans-reveal-how-lsd-affects-conscious…

http://www.businessinsider.com/when-psychedelics-approved-for-mental-il…

Eij voi olla nöin! Minä syön niitä koska ne tekee minusta supernaisen!

T: Pillerinpyörittäjä mamma

Lääkefirmat hyötyvät, kun kansalaisille määrätään kaikenmailman huuhaa-nappeja popsittavaksi. Tyhmät kansalaiset vetää masennuslääkkeitä kaksin käsin naamaan ja voivottelee, kun vieläkin on paha mieli ja pukkaa vituttaan ihan joka ikinen päivä.

Vierailija kirjoitti:

Lääkefirmat hyötyvät, kun kansalaisille määrätään kaikenmailman huuhaa-nappeja popsittavaksi. Tyhmät kansalaiset vetää masennuslääkkeitä kaksin käsin naamaan ja voivottelee, kun vieläkin on paha mieli ja pukkaa vituttaan ihan joka ikinen päivä.

Arkipuheesta voi päätellä näin tapahtuneen: jos joku ihminen käyttäytyy oudosti, hänen ajatellaan olevan lääkettä vailla (on tainnut jäädä lääkkeet ottamatta jne). Todellisuudessa kyseinen ihminen kaipaisi lämpöä, huomiota ja empaattista suhtautumista.

Masennus on seurausta välittäjäaineiden epätasapainosta. Sen voi hoitaa lääkkeillä. Se on geneettinen ominaisuus että ihminen reagoi vaikeisiin tilanteisiin masennuksella sillä kaikkien elämään tulee paskaa, huonoja kokemuksia ja menetyksiä ja silti tietyt ihmistyypit selviää yleensä kaatamalla kokemukset muiden niskaan ja toiset reagoi itseensä kääntymällä eli masennuksella.

Ja terapiassa opetellaan kaatamaan vaikeudet toisen eli terapeutin niskaan eikä kantamaan itse. Joiltakin se tulee luonnostaan jo valmiiksi. Ed.

Kiinnostaisi yhteys skolioosin ja masennuksen välillä. Kun näet aloin harrastamaan skolioosin suoristumispainottteisesti liikuntaa myös masennus helpottunut. Onkohan tätä tutkittu?

Vierailija kirjoitti:

Masennus on seurausta välittäjäaineiden epätasapainosta. Sen voi hoitaa lääkkeillä. Se on geneettinen ominaisuus että ihminen reagoi vaikeisiin tilanteisiin masennuksella sillä kaikkien elämään tulee paskaa, huonoja kokemuksia ja menetyksiä ja silti tietyt ihmistyypit selviää yleensä kaatamalla kokemukset muiden niskaan ja toiset reagoi itseensä kääntymällä eli masennuksella.

Lääkehän ei opeta reagoimaan toisella tavalla. Lääke vain hoitaa sitä välittäjäaineiden tasapainoa (sitten joskus kun on kokeilujen kautta löydetty sopiva lääke). Lääkkeistä itsestään voi tulla sivuvaikutuksia, jotka ehkä virheellisesti tulkitaan masennuksen tai muun mielenterveyden häiriön oireeksi, ja sitten niitä sivuoireitakin lääkitään toisilla lääkkeillä.

Väh 90 % masentuneista parantuisi, jos he muuttaisivat johonkin aurinkoiseen maahan. Näin se vaan valitettavasti on. Mielestäni Suomen kaltaista arktista vyöhykettä ei olisi pitänyt asuttaa näin suuressa määrin.

Onko sen pakko olla terapiaa millä muokkaa takaisin kuntoon? Eikö riitä että vain lähtee töihin ja sen jälkeen ihmisten ilmoille sohvajumin sijaan?

Vierailija kirjoitti:

Masennus on seurausta välittäjäaineiden epätasapainosta. Sen voi hoitaa lääkkeillä. Se on geneettinen ominaisuus että ihminen reagoi vaikeisiin tilanteisiin masennuksella sillä kaikkien elämään tulee paskaa, huonoja kokemuksia ja menetyksiä ja silti tietyt ihmistyypit selviää yleensä kaatamalla kokemukset muiden niskaan ja toiset reagoi itseensä kääntymällä eli masennuksella.

Tätä hypoteesia ei ole voitu osoittaa todeksi. Masennuksen hoito lääkkeillä on yhtä tehokasta kuin plasebolla. Tämä pitäisi jo kertoa siitä, ettei kyse ole lääkeaineen puutteesta, vaan jostain muusta.