Ohjeita narsistin tms. luonnehäiriöisen kanssa selviämiseksi

Ei tuo kuvauksesia narsistiajatusta herättänyt.

Ikävä ihminen toki, mutta kenties masentunut ja katkeroitunutkin?

Oletteko puhuneet työyhteisössä/esimiehen kanssa kuinka ko henkilö vaikuttaa muiden jaksamiseen/viihtymiseen/ilmapiiriin ja että hän itse saattaisi tarvita apua/tukea?

Olet varmaan aika nuori ja ehdoton? Sitä kuvastaisi diagnoosien käyttäminen arkikielessä. Todellisuudessa hän tuskin on esimerkiksi narsisti, sillä heitä on noin 1% kansasta. 

Kirjoituksestasi näkee sen, että sinä kaipaat muiden kehuja ja sinua ottaa päähän jos joku ei niitä anna. Miksi joku ei kehu sinua voi johtua monestakin eri syystä, kateudesta, pahasta olosta, asemasta, kiusaamisesta tms. Esimerkiksi kiusaaja saa tulta toimintaansa ryhmästä, eli kiusaaja kiusaa koska hän haluaa parantaa statustaan. Kahdenkesken kiusaamista tapahtuu harvoin.

Mikäli olisit fiksu, ottaisit kyseisen ihmisen kahdenkeskiseen tapaamiseen ja keskustelisit asiasta. Esittämäsi strategia vie asian vain pahempaan suuntaan. Kohtaa ihminen: se vaatii pelkojen (pään sisäisten demonien) voittamista.

Toivottavasti muut työkaverit ovat myös tunnistaneet luonnevikaisen eivätkä usko hänen puheitaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut nyt viitisen vuotta nykyisessä työssäni ja läheisin työkaverini on vähintään narsisti, ehkä myös sosio- tai psykopatiaan taipuvainen. Hän ei tunne iloa, empatiaa eikä muita myönteisiä tunteita. Kaikki asiat ovat paskoja ja kukaan ei ole mitään. Esimerkiksi sain hiljattain harrastuksestani merkittävän tunnustuksen, josta muut työkaverini onnittelivat. Hän ei, vaan hyökkäsi vastaani haukkumalla harrastukseni ja tunnustuksen maan rakoon. Hänen toimintansa on ollut tätä samaa koko työsuhteen kestoajan.

Kun ymmärsin, että hän on sekaisin päästään, olen ollut hänelle immuuni. Toimin seuraavasti:

1) En välitä tippaakaan hänen sanomisistaan. Teen kaikki asiat juuri kuten itse haluan ja annan hänen pilkkansa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

2) Kun hän kiukuttelee, argumentoin järjellä hänen kiukutteluaan vastaan. Lopulta hän ymmärtää, ettei hänen näkökulmansa ole ainoa oikea.

3) En ota mitään palveluksia yms. vastaan. Hän yrittää pelata niiden kautta vain valtapelejään.

Näillä ohjeilla olen säilynyt selväjärkisenä ja itse asiassa nykyisen hänen oireilunsa lähinnä huvittaa minua, kun olen oppinut lukemaan sitä ja jättämään sen huomiotta. Valta-asemanhan nuo vain haluavat, joten sitä ei heille pidä antaa.

Kohta kaksi on sinulla väärin ajateltu. Jos kyseessä on oikea narsu, hän ei tule ikipäivänä ymmärtämään että hänen näkökulma ei ole ainoa oikea. Jos tämän ymmärtää työkaverisi EI ole narsu.

Jos ei ole vaaraa että narsu on väkivaltainen sinua kohtaan, hyvä keino pyyhkiä narsulla lattiaa on että anna hänen ymmärtää että sinulla on jotain salaista tietoa hänestä. Voi voi, minä tiedä sinusta niin paljon, ihmiset puhuvat sinusta paljon, paljon pahempia juttuja kuin sinä nyt minusta, ja niin monet muutkin tietävät, ja salaperäinen hymy perään. Tämän kaltaisella toiminnalla kasaat tulisia hiiliä narsun päälle. Saatat huomata että narsu ei kohta haluakaan kiusata sinua enempää. Kauheinta narsulle on se että hän ei olekaan ainutlaatuinen, vallankahvassa, ja että hän on ulkona jostakin asiasta. Tätä kannattaa ehdottomasti käyttää narsua itseään vastaan, sillä tavalla todella sydänjuuria myöten kidutat omaa narsuasi. Mutta vain siinä tapauksessa, jos EI ole pelkoa että narsu ryhtyy väkivaltaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti muut työkaverit ovat myös tunnistaneet luonnevikaisen eivätkä usko hänen puheitaan.

Kumpaa tarkoitat? Ap:ta vai työkaveriansa?

Paras keino on vältellä.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut nyt viitisen vuotta nykyisessä työssäni ja läheisin työkaverini on vähintään narsisti, ehkä myös sosio- tai psykopatiaan taipuvainen. Hän ei tunne iloa, empatiaa eikä muita myönteisiä tunteita. Kaikki asiat ovat paskoja ja kukaan ei ole mitään. Esimerkiksi sain hiljattain harrastuksestani merkittävän tunnustuksen, josta muut työkaverini onnittelivat. Hän ei, vaan hyökkäsi vastaani haukkumalla harrastukseni ja tunnustuksen maan rakoon. Hänen toimintansa on ollut tätä samaa koko työsuhteen kestoajan.

Kun ymmärsin, että hän on sekaisin päästään, olen ollut hänelle immuuni. Toimin seuraavasti:

1) En välitä tippaakaan hänen sanomisistaan. Teen kaikki asiat juuri kuten itse haluan ja annan hänen pilkkansa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

2) Kun hän kiukuttelee, argumentoin järjellä hänen kiukutteluaan vastaan. Lopulta hän ymmärtää, ettei hänen näkökulmansa ole ainoa oikea.

3) En ota mitään palveluksia yms. vastaan. Hän yrittää pelata niiden kautta vain valtapelejään.

Näillä ohjeilla olen säilynyt selväjärkisenä ja itse asiassa nykyisen hänen oireilunsa lähinnä huvittaa minua, kun olen oppinut lukemaan sitä ja jättämään sen huomiotta. Valta-asemanhan nuo vain haluavat, joten sitä ei heille pidä antaa.

Kohta kaksi on sinulla väärin ajateltu. Jos kyseessä on oikea narsu, hän ei tule ikipäivänä ymmärtämään että hänen näkökulma ei ole ainoa oikea. Jos tämän ymmärtää työkaverisi EI ole narsu.

Jos ei ole vaaraa että narsu on väkivaltainen sinua kohtaan, hyvä keino pyyhkiä narsulla lattiaa on että anna hänen ymmärtää että sinulla on jotain salaista tietoa hänestä. Voi voi, minä tiedä sinusta niin paljon, ihmiset puhuvat sinusta paljon, paljon pahempia juttuja kuin sinä nyt minusta, ja niin monet muutkin tietävät, ja salaperäinen hymy perään. Tämän kaltaisella toiminnalla kasaat tulisia hiiliä narsun päälle. Saatat huomata että narsu ei kohta haluakaan kiusata sinua enempää. Kauheinta narsulle on se että hän ei olekaan ainutlaatuinen, vallankahvassa, ja että hän on ulkona jostakin asiasta. Tätä kannattaa ehdottomasti käyttää narsua itseään vastaan, sillä tavalla todella sydänjuuria myöten kidutat omaa narsuasi. Mutta vain siinä tapauksessa, jos EI ole pelkoa että narsu ryhtyy väkivaltaiseksi.

Fiksu narsu maksaa narkkarille muutaman kympin, että hakkaa pesäpallomailalla tällaisten kusipäiden polvet paskaksi. Eli eihän kukaan voi etukäteen tietää kuka on väkivaltainen ja kuka ei.

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut nyt viitisen vuotta nykyisessä työssäni ja läheisin työkaverini on vähintään narsisti, ehkä myös sosio- tai psykopatiaan taipuvainen. Hän ei tunne iloa, empatiaa eikä muita myönteisiä tunteita. Kaikki asiat ovat paskoja ja kukaan ei ole mitään. Esimerkiksi sain hiljattain harrastuksestani merkittävän tunnustuksen, josta muut työkaverini onnittelivat. Hän ei, vaan hyökkäsi vastaani haukkumalla harrastukseni ja tunnustuksen maan rakoon. Hänen toimintansa on ollut tätä samaa koko työsuhteen kestoajan.

Kun ymmärsin, että hän on sekaisin päästään, olen ollut hänelle immuuni. Toimin seuraavasti:

1) En välitä tippaakaan hänen sanomisistaan. Teen kaikki asiat juuri kuten itse haluan ja annan hänen pilkkansa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

2) Kun hän kiukuttelee, argumentoin järjellä hänen kiukutteluaan vastaan. Lopulta hän ymmärtää, ettei hänen näkökulmansa ole ainoa oikea.

3) En ota mitään palveluksia yms. vastaan. Hän yrittää pelata niiden kautta vain valtapelejään.

Näillä ohjeilla olen säilynyt selväjärkisenä ja itse asiassa nykyisen hänen oireilunsa lähinnä huvittaa minua, kun olen oppinut lukemaan sitä ja jättämään sen huomiotta. Valta-asemanhan nuo vain haluavat, joten sitä ei heille pidä antaa.

Kohta kaksi on sinulla väärin ajateltu. Jos kyseessä on oikea narsu, hän ei tule ikipäivänä ymmärtämään että hänen näkökulma ei ole ainoa oikea. Jos tämän ymmärtää työkaverisi EI ole narsu.

Jos ei ole vaaraa että narsu on väkivaltainen sinua kohtaan, hyvä keino pyyhkiä narsulla lattiaa on että anna hänen ymmärtää että sinulla on jotain salaista tietoa hänestä. Voi voi, minä tiedä sinusta niin paljon, ihmiset puhuvat sinusta paljon, paljon pahempia juttuja kuin sinä nyt minusta, ja niin monet muutkin tietävät, ja salaperäinen hymy perään. Tämän kaltaisella toiminnalla kasaat tulisia hiiliä narsun päälle. Saatat huomata että narsu ei kohta haluakaan kiusata sinua enempää. Kauheinta narsulle on se että hän ei olekaan ainutlaatuinen, vallankahvassa, ja että hän on ulkona jostakin asiasta. Tätä kannattaa ehdottomasti käyttää narsua itseään vastaan, sillä tavalla todella sydänjuuria myöten kidutat omaa narsuasi. Mutta vain siinä tapauksessa, jos EI ole pelkoa että narsu ryhtyy väkivaltaiseksi.

Fiksu narsu maksaa narkkarille muutaman kympin, että hakkaa pesäpallomailalla tällaisten kusipäiden polvet paskaksi. Eli eihän kukaan voi etukäteen tietää kuka on väkivaltainen ja kuka ei.

Ei välttämättä ollenkaan noin. Vain jos narsulla on väkivaltaisuuteen taipumusta, tai sellainen tausta, mutta kaikki narsut eivät tee väkivaltaa. Ulkoinen olemuskin on sellanen juttu, joka sanelee paljon, onko narsu vaarallinen vai ei. Edellä kuvattu asia on narsulle niin kamala juttu, että hän alkaa ennemminkin itse pelkäämään salatun tiedon omistajaa, ja narsu käyttäytyy ennemminkin kuset sukassa tyylillä tällaisessa tilanteessa.

Mulla on naapurina tollanen työtön, vainoava mikälie psykopaatti, ei täältä uskalla edes yksin lähteä ovesta ulos kun toi hullu saattaa lähtä seuraamaan. Koita nyt tollasen kanssa sit toimia, kun toinen on sekasin ku seinäkello.

En tiedä onko tuo ihan narsistin kriteerit täyttävää, vaikka toki narsistillakin vaikuttaa jossain määrin temperamentti, älykkyys jne. Jotkut myös puhuvat, että narsismiakin on eri asteita ja tyyppejä - toinen voi olla avoimen röyhkeä, itsekäs ja hyväksikäyttävä, kun taas toinen osaa paremmin naamioitua "ihanan ihmisen" kuoren alle, ja sitten manipuloi toisia omien tarkoitusperien (halu tulla ihailluksi, vallanhalu jne.) mukaan. Tiedä tuostakaan, psykologi en ole, vaikka olen sortunut kyllä itsekseni diagnosoimaan minäkin yhtä sukulaista narsistiksi. En ääneen, mutta anonyymisti nimeämättä ja omassa mielessäni.

Olennaisin piirre narsisteilla on käsittääkseni halu tulla ihailluksi hinnalla millä hyvänsä. Toimintavat sikäli voivat olla erilaisia, mutta narsisti haluaa "voittaa" toisen kilpailussa josta toinen ei ole edes tietoinen. Lukemani perusteella hän ei pysty kohtaamaan itsessään häpeää, vaan puolustautuu syytökseen kohdatessaan alkeellisin puolustusreaktioin. Eli jos selität narsistille missä hän on mielestäsi toiminut väärin, niin hän ei pysty vastaanottamaan tätä kuin aikuinen ihminen, vaan puolustautuu kuin lapsi. Joko teeskentelee ettei ymmärrä/kuule, pitää mykkäkoulua, avoimesti hyökkää syyttääjänsä vastaan. Hänen kanssaan ei onnistu sellainen aito keskustelu, missä toinen kertoo mielenpahoittamisesta ja hän sitten itse reflektoisi toimiaan, hän ei kykene aidosti miettimään siis monelta kannalta, että onko itse toiminut jossain väärin.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo kuvauksesia narsistiajatusta herättänyt.

Ikävä ihminen toki, mutta kenties masentunut ja katkeroitunutkin?

Oletteko puhuneet työyhteisössä/esimiehen kanssa kuinka ko henkilö vaikuttaa muiden jaksamiseen/viihtymiseen/ilmapiiriin ja että hän itse saattaisi tarvita apua/tukea?

On kietonut esimiehen pikkusormensa ympärille, koska tekee itsestään korvaamatonta työpaikalla ilmoittautumalla vapaaehtoiseksi kaikkiin paskanakkeihin. Itse hän myöntää joskus harvoina itsetutkiskelun hetkinään, että jotakin on vialla, mutta ei KOSKAAN tunnistaisi asiaa esimiehelleen ja esimies uskoo, mitä hän sanoo.

Aivan turhaa yrittää ottaa asiaa esille. Vaihdan duunia, jos saan tarpeekseni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olet varmaan aika nuori ja ehdoton? Sitä kuvastaisi diagnoosien käyttäminen arkikielessä. Todellisuudessa hän tuskin on esimerkiksi narsisti, sillä heitä on noin 1% kansasta. 

Kirjoituksestasi näkee sen, että sinä kaipaat muiden kehuja ja sinua ottaa päähän jos joku ei niitä anna. Miksi joku ei kehu sinua voi johtua monestakin eri syystä, kateudesta, pahasta olosta, asemasta, kiusaamisesta tms. Esimerkiksi kiusaaja saa tulta toimintaansa ryhmästä, eli kiusaaja kiusaa koska hän haluaa parantaa statustaan. Kahdenkesken kiusaamista tapahtuu harvoin.

Mikäli olisit fiksu, ottaisit kyseisen ihmisen kahdenkeskiseen tapaamiseen ja keskustelisit asiasta. Esittämäsi strategia vie asian vain pahempaan suuntaan. Kohtaa ihminen: se vaatii pelkojen (pään sisäisten demonien) voittamista.

Minulle on aivan saatanan sama, huomioiko kukaan työpaikalla harrastussaavutuksiani mitenkään. Mainitsin asiasta, koska muiden reaktio oli ns. normaali, kun joku tuttu saavuttaa jotain itselleen merkittävää. Ei ole normaalia alkaa haukkua toista tällaisessa tilanteessa.

Hänen alistuspyrkimyksiään on lukemattomia ja lukemattomia, tuo oli vain tuoreena esimerkkinä.

Menen salettiin, että jos hän menisi psykologin tai psykiatrin juttusille, sieltä tulisi sairausdiagnoosi. Ap

Ap, tuo on todella ärsyttävä tyyppi, mutta muista, ettet voi muuttaa häntä, et saada häntä hoitoon diagnoosia saamaan, et voi tehdä mitään häntä muuttaakseen. Ainoa, jota voit yrittää muuttaa on oma suhtautumisesi. Mieti, mitä voisit yrittää tehdä, ettei tuo tyyppi ota niin suurta osaa huomiostasi ja siten energiastasi. Energiasi on sinun, harkitse, keneen sitä käytät (ja jopa tuhlaat).

Voi olla narsu tai pelkkä ikävä ihminen. Narsut usein ulottavat lonkeronsa koko työyhteisöön, heillä on valtaa tai esimiesasemaa, ja siksi koko työpaikassa on vaikea olla, koska he pyrkivät hallitsemaan koko ryhmää ja saada muutkin valtansa alle ja sinua vastaan. Oli miten oli, ihan oikea toimintatapa sinulla. Ei vain toimi, jos koko muu yhteisö on jo narsun vallan alla.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tuo on todella ärsyttävä tyyppi, mutta muista, ettet voi muuttaa häntä, et saada häntä hoitoon diagnoosia saamaan, et voi tehdä mitään häntä muuttaakseen. Ainoa, jota voit yrittää muuttaa on oma suhtautumisesi. Mieti, mitä voisit yrittää tehdä, ettei tuo tyyppi ota niin suurta osaa huomiostasi ja siten energiastasi. Energiasi on sinun, harkitse, keneen sitä käytät (ja jopa tuhlaat).

Häntä vituttaa, kun en vietä lainkaan vapaa-aikaani hänen kanssaan, enkä esimerkiksi käy juomassa hänen seurassaan. Se johtuu tasan tarkkaan siitä, että en todellakaan jaksa tapella kontrollointiyrityksiä vastaan vapaa-ajallani ja humalassa hän voi olla arvaamaton ja väkivaltainen.

Kiitos hyvästä viestistäsi. Olen miettinyt silloin tällöin, olisiko syytä jo lähteä kävelemään, vaikka minusta tosiaan tuntuukin, että olen kontrollissa hänen suhteensa.

Kaksi narsistia tiedän. Molemmat vainoharhaisia, luulivat minun tietävän heidän asioitaan, esim. leikkaushoidosta. Olinko soittanut hänen aviomiehelleen tai lääkärille? Kamalan kiinnostuneita mun ihan tavallisesta elämästä. Kiukuttelivat kuin uhmaikäiset, jos oli eri mieltä tai todisti heidän olevan väärässä. Onneksi en ole missään tekemisissä heidän kanssaan enää.

Olis kyl kiva olla ite narsisti! Ei tajui olevansa idioott milloinkaan. Mä häpeen kyllä, jos on tullut loukattua toista ihmistä.