Ovatko 40-50-luvulla syntyneet ahneempia kuin nykyiset nuoremmat ikäpolvet?

Jaa-a. Minulla ei ole omistusasuntoa, mökkiä eikä rahaa tilillä. Eläkkeellä tulen toimeen, ylimääräistä ei jää. Koko ikäni tein töitä kunnes sairaudet ajoivat tk-eläkkeelle alle kuusikymppisenä. 

Olenko ahne?

Onhan se aika koomista, kun 60-vuotiaana 60% eläkkeelle jäänyt (ja eläke määräytyi pari viimeisen työssäolovuoden, eli huipputulojen ajalta, itse työuran pituus alle 30 vuotta) ökysetä paasaa kuinka on ansainnut oman valtavan eläkkeensä omalla kovalla työllään. Kyseessä valtion virkamies, joka ei todella tiedä kovasta työstä mitään, mutta niin on vaan omasta mielestään ansainnut eläkkeensä viimeistä senttiä omalla ahkeruudellaan. Vaikkei ole edes ylempää korkeakoulututkintoa saanut aikaiseksi.

Toisaalta surkeaa kun ihminen näkee oman arvonsa pankkitilin saldossa.

Aikanaan sukujen perinnönjaoissa ne -30 luvulla syntyneet.. ne oli ottamassa leijonanosan. Nuoremmat 1945-1960 luvulla syntyneet setäni, enoni ja tätini eivät olleet niin ahnaita vaatimaan. Näin ainakin meilläpäin. Toki se sota vaikutti varmasti tohon ikäpolveen, kun joutuvat osan lapsuuttaan viettään kurjissa oloissa. Mutta... kumpikaan suku ei joutunut lähtemään pakoon kotiseudulta, eikä talot menneet säpäleiksi 1939-44.

Vierailija kirjoitti:

Pahin ja ahnein pullamössösukupolvi ajoittuu johonkin 50-luvun puolivälin ja 70-alun paikkeille. Nämä auervaarat saivat aikuistua nousukauden Suomessa, töitä oli ja jokainen normaaliälykkyydellä varustettu niitä sai painaa. Nyt nämä samat sankarit ovat työelämässä kertomassa miten asioita pitäisi tehdä vanhan mallin mukaan, muutosvastaisuus on suuri ja nuoremmat sukupolvet nähdään laiskana.

Nuo tuota sukupolvea edeltävät mummot ja papat ovat oikeastaan ihan herttaisia pihiydessään verrattuna lapsiinsa.

Jätä se 70-luvun alku pois... me päästiin juuri lukiosta kun lama alkoi ja niitä hanttihommia joihin aiemmin käveltiin suoraan ei enää ollut. Yläasteella niitä vielä tein, mutta nuorena aikuisena niitä ei enää ollut.

40-luvulta kirjoitti:

Jaa-a. Minulla ei ole omistusasuntoa, mökkiä eikä rahaa tilillä. Eläkkeellä tulen toimeen, ylimääräistä ei jää. Koko ikäni tein töitä kunnes sairaudet ajoivat tk-eläkkeelle alle kuusikymppisenä. 

Olenko ahne?

Ahne-määritelmän mukaan et ole:

"[ˈɑɦne̞ˣ]

ravintoa, omaisuutta tms. kiihkeästi haluava, perso, ahnas

rahan-, voiton- tms. himoinen. esim. Maamyyrä on ahne eläin. Ahne kauppias. Rahanahne. Ahne kahville, rahalle, kunnialle. Ahne keräämään omaisuutta."

Määrittelisin 40-50-luvulla syntyneitä sukulaisiani ja vanhempiani ahneiksi, koska heillä oli kaikki tarvittava ja enemmänkin, silti kuluttivat elämänsä ahneesti omaisuutta keräten (katalin keino käyttäen suvun vanhuksia hyväksi). Ahneus kävi lapsien tulevaisuudesta välittämisen edelle. Nykyään ahneet ovat yksinäisiä ja valittavat siitä.

En miellä olleeni ahne, tietty raha kelpaa jokaiselle, tietoisesti en ajatellut paljonkaan rahaa ennen kuin ikäihmisenä.

Tarkempia he ovat, varsinkin joilla ei ollut itsestään selvää turvaverkkoa takanaan.  Jos nyt saisin ylimääräistä, en ensimmäiseksi pohtisi mitä ostaisin.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se aika koomista, kun 60-vuotiaana 60% eläkkeelle jäänyt (ja eläke määräytyi pari viimeisen työssäolovuoden, eli huipputulojen ajalta, itse työuran pituus alle 30 vuotta) ökysetä paasaa kuinka on ansainnut oman valtavan eläkkeensä omalla kovalla työllään. Kyseessä valtion virkamies, joka ei todella tiedä kovasta työstä mitään, mutta niin on vaan omasta mielestään ansainnut eläkkeensä viimeistä senttiä omalla ahkeruudellaan. Vaikkei ole edes ylempää korkeakoulututkintoa saanut aikaiseksi.

Toisaalta surkeaa kun ihminen näkee oman arvonsa pankkitilin saldossa.

Tuosta ikäluokasta suurin osa on ökysetiä?

Minun äitini esimerkiksi on käynyt töissä koko ikänsä, asui opiskeluaikana alivuokralaisena ilman omaa huonetta edes koska siihen aikaan ei saatu mitään tukia, kävi töissä seitsemänkymppiseksi ja sai nyt vihdoin maksettua asuntolainan pienestä huonokuntoisesta kalliolaisesta kaksiosta jota on maksanut koko ikänsä. Yksinhuoltajana on lapsestaan huolehtinut paljon paremmin kuin esimerkiksi kaverini kahden vanhemman hyvätuloinen perhe jossa oli tärkeämpää ostaa kaljaa kuin tyttärelle uusi talvitakki. Yhteiskunnan tuilla ei ole elänyt koskaan. Mielestäni hän on eläkkeensä ansainnut.