Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Joulu ahdistaa ja ketuttaa jo nyt, vaikka rakastan joulua :(
Masentunut jouluihminen
06.11.2017 |
Olen siis 30 vuotias lapseton nainen ja tähän asti joulua on vietetty miehen kanssa minun vanhemmillani. Joka vuosi jokin tai jotkin jouluperinteet ovat tippuneet pois, koska siskojeni kanssa olemme jo aikuisia ja meidän joulu näyttää nykyään tältä:
Ei riisipuuroa, ei joulukirkkoa, ei hautakynttilöitä. Ruoka viimeistään klo 11, jonka jälkeen avataan heti lahjat. Ja joulu oli vähän niinkuin sitten siinä. Minä ja puolisoni siivotaan keittiö ja ruuat pois. Tällä välin koko muu porukka menee joko päiväunille tai näpläämään kännykäänsä. Klo 18 kaikki heräilee, kun mummot ja sukulaiset tulevat joulukahville ja joulukahvin aikana ohjelmanumerona on aina sen tuotosten haukkuminen kenen tehtävä oli tuoda jotakin kahvipöytään. Kun kahvit on juotu, klo on noin. 18:15, koska kellekkään ei maistu, koska juuri ollaan syöty. Tämän jälkeen mummot ja papat pelaavat korttia sen parisen tuntia, jonka jälkeen/aikana olemme yleensä lähteneet kotiin.. Tähän toki vielä mummojen syyllistykset perään "joko te lähdette, kun vastahan me tultiin".
Em. ketuttaa suunnattomasti, eikä tuossa ole mitään jouluisaa tai tunnelmallista! Ilmoitin, että tänä vuonna emme ole tulossa, koska em. ei kiinnosta. No kauhea haloo ja syyllistys tästä sitten tuli ja meille oltiin vihaisia :O. Koitin hoitaa tilanteen aikuismaisesti ja ehdottaa mitä voitasiin tehdä, jotta joulu olisi enemmän yhdessä oloa esim. käydä ulkoilemassa yhdessä tai laulaa joululauluja tai katsoa yhdessä jokin elokuva tai jotakin, mutta mikään ei käy ei ja ei..
Olen jouluihminen ja rakastan ihmisten kanssa keskustelua ja kiireetöntä yhdessäoloa ja ahdistaa tämä haluttomuus! Joulusta on tullut väsynyt velvollisuus. Lahjojakaan ei enää aikuisten kesken osteta, kun joulu on lasten juhlaa sanoi äitini ja sisareni. No arvaatte varmaan ketä on se ainut lapseton pariskunta, joten lahja-automaatteja pitäisi tässä olla.
Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa? Joulu on perhejuhla, joten masentavaa, kun oma perhe on haluton. Miehellä on yksi sisko, mutta ei viitsitä siihenkään suuntaan olla enää lahja-automaatteja. 10-vuotta tätä tehtiin ilman, että edes joulukorttia saatiin.
Kommentit (24)
Viettäisin joulun kahdestaan puolisoni kanssa juuri siihen tahtiin kuin molemmista tuntuu hyvältä, vaikka suku tulisi lankoja pitkin silmille. Jonkinlaisena kompromissina suostuisin ehkä käymään sukulaisten luona päivällä, jos siltä tuntuu. Mutta kyllä sen tunnelman löytää omankin perheen kesken, ts. teidän kahden kesken. Antakaa lahjoja toisillenne, syökää rauhassa, tunnelmoikaa, käykää ulkoilemassa, katsokaa se leffa, poiketkaa vaikka kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun täytyy valita, haluatko perheen vai tunnelman, jos et molempia voi saada.
Oon lapseton sinkku, vanhemmat kuolleet, vietän joulun kissojen kanssa tänäkin vuonna. Kysyttävää?
Teette miehesi kanssa sitten oman joulun ja omat jouluperinteet. :)
Mä olen aina haaveillut sellaisista kivoista perhejouluista, että isohko porukka sukulaisia kasaantuu viettämään mukavaa aikaa yhdessä. Valitettavasti ei ole siinä mielessä mahdollista, että oma sukuni nyt on mitä on enkä ole nuorena oikein pitänyt joulusta sen takia. Kuitenkin kun tuli aikuiseksi ja sai laittaa joulun omaan kotiin niin aloin nauttia siitä tosi paljon, siitä tunnelmasta, vaikka ei isoa joukkoa ihmisiä ympärillä ollutkaan. Aluksi ihan vaan kahdestaan miehen kanssa, ja nykyään miehen ja lasten kanssa. :)
Varataan aatonaatosta uudenvuodenpäivään lököilyaikaa, syödään jouluruokia ja muita naposteltavia, katotaan elokuvia tai luetaan kirjoja, saatetaan kuunnella joulumusaa. Muuten ollaan niin kuin arkenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietin elämäni parhaan joulun, kun jäin ensi kertaa yksin omaan kotiini ja tein kaikkea mitä itse haluan enkä mitään mitä en halua. Syyllistettiin totta kai mutta en piitannut. Ja kyllä kannatti. En usko että ikinä lähden kotoani minnekään jouluna. Paitsi ehkä ulkomaille.
Sääli, että kaikille tämä ei ole mahdollista kun muiden miellyttäminen on niin tärkeä asia. Sellaiset ihmiset menettävät paljon elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vietin elämäni parhaan joulun, kun jäin ensi kertaa yksin omaan kotiini ja tein kaikkea mitä itse haluan enkä mitään mitä en halua. Syyllistettiin totta kai mutta en piitannut. Ja kyllä kannatti. En usko että ikinä lähden kotoani minnekään jouluna. Paitsi ehkä ulkomaille.
Sääli, että kaikille tämä ei ole mahdollista kun muiden miellyttäminen on niin tärkeä asia. Sellaiset ihmiset menettävät paljon elämästä.
Niin, mutta missä menee raja miellyttämisessä ja perhesuhteiden ylläpitämisessä? Aina ei perheessä ja suvussa millään kaikki tykkää samoista asioista tai tule toimeen, mutta tarkoittaako se sitten ettei pidetä yhtä tai olla tekemisissä? Minusta asia ei ole niin yksinkertainen ja siksi kipuilenkin asian kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietin elämäni parhaan joulun, kun jäin ensi kertaa yksin omaan kotiini ja tein kaikkea mitä itse haluan enkä mitään mitä en halua. Syyllistettiin totta kai mutta en piitannut. Ja kyllä kannatti. En usko että ikinä lähden kotoani minnekään jouluna. Paitsi ehkä ulkomaille.
Sääli, että kaikille tämä ei ole mahdollista kun muiden miellyttäminen on niin tärkeä asia. Sellaiset ihmiset menettävät paljon elämästä.
Niin, mutta missä menee raja miellyttämisessä ja perhesuhteiden ylläpitämisessä? Aina ei perheessä ja suvussa millään kaikki tykkää samoista asioista tai tule toimeen, mutta tarkoittaako se sitten ettei pidetä yhtä tai olla tekemisissä? Minusta asia ei ole niin yksinkertainen ja siksi kipuilenkin asian kanssa.
Ap
Kannattaa miettiä asiaa myös siltä kannalta, että ovatko perheenjäsenesi valmiita miellyttämään sinua, tai tulemaan odotuksissa edes vähän vastaan, että sinullakin olisi hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietin elämäni parhaan joulun, kun jäin ensi kertaa yksin omaan kotiini ja tein kaikkea mitä itse haluan enkä mitään mitä en halua. Syyllistettiin totta kai mutta en piitannut. Ja kyllä kannatti. En usko että ikinä lähden kotoani minnekään jouluna. Paitsi ehkä ulkomaille.
Sääli, että kaikille tämä ei ole mahdollista kun muiden miellyttäminen on niin tärkeä asia. Sellaiset ihmiset menettävät paljon elämästä.
Niin, mutta missä menee raja miellyttämisessä ja perhesuhteiden ylläpitämisessä? Aina ei perheessä ja suvussa millään kaikki tykkää samoista asioista tai tule toimeen, mutta tarkoittaako se sitten ettei pidetä yhtä tai olla tekemisissä? Minusta asia ei ole niin yksinkertainen ja siksi kipuilenkin asian kanssa.
Ap
Ap olet aikuinen ihminen joka on rakentanut elämänsä oman aikuisen parisuhteen muotoon. Se tarkoittaa että sinä ja puolisosi päätätte miten vietätte omat juhlapyhänne ja millaiset perinteet itsellenne rakennatte. Voit viettää joulun oikein hyvällä omalla tunnolla ihan yksin tai miehesi kanssa, miten miehesi kanssa nyt haluattekin. Älä syyllisty jos joku yrittää sinua syyllistää. Tai sano että teille saa kyllä tulla syömään tai kahville. Veikkaampa, että kukaan ei tule koska he myös viettävät sellaisen joulun kuin haluavat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtekää miehen kanssa vaikka lappiin lomalle tai luokaa kotona omia perinteitä ja jättäkää muut ankeilemaan keskenään.
Reissuun vaan. Lappiin tai palmun alle. Molemmissa on enemmän fiilistä kun kortinpeluu joulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kompromissiratkaisu: suunnittelet joulun teidän luoksenne riisipuuroineen, joulukirkkoineen ja hautakynttilöineen. Sitten ilmoitat sukulaisillesi kellonajat ja toivotat heidät tervetulleiksi . Jos joku sukulaisistasi ei voi tai halua osallistua, hän ei kuitenkaan voi syyllistää sinua, koska hän itse päätti olla viettämättä joulua sinun kanssasi. Sinä tarjosit mahdollisuuden ja muut sitten käyttävät tämän mahdollisuuden tai eivät.
Joulut muuttuvat, kun lapset kasvavat aikuisiksi. Kun he saavat lapsia, joulun aikatauluissa mennään lasten ehdoilla. On hyvin mahdollista, että tuo ateria klo 11 on siksi, että se on siskojesi lasten päivärytmiin paras ajankohta. Mitä useamman perheen pitäisi voida sovittaa omat jouluaikataulunsa yhteen, sitä enemmän joudutaan tekemään kompromisseja niin tekemisten kuin aikataulujenkin suhteen. Kun tähän vielä lisätään puolisoiden joulunviettotavat (esim jotkut käyvät haudoilla jo aatonaattoiltana, kaikki eivät käy joulukirkossa lainkaan), niiden kaikkien yhteensovittaminen voi olla hankalaa.
Muistan omien lasteni lapsuudesta, että meillä oli joka joulu melkoinen veivaaminen, koska omat lapseni olivat päivärytmiltään paljon joustavampia kuin siskoni lapset. Niinpä mentiin aina siskoni lasten ehdoilla. Heidän perheessään oli vielä siskoni miehen suku ja heidän joulunviettotapansa, joten usein vielä aatonaattona oli epäselvää, moneltako syödään joulupäivällinen. Mun mieheni suku oli Jehovan todistajia, mikä helpotti meidän elämää jouluisin erittäin paljon, koska he eivät viettäneet lainkaan joulua. Jos olisi pitänyt vielä ehtiä heidänkin kanssaan tehdä jotain, joulut olisivat olleet melkoista sumplimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vaan joulu, 1-3 päivää vuodessa. Älä stressaa, vietä nuo päivät juuri niin kuin haluat. Sukulaisia voit tavata muutenkin.
Onko ap mahdollista järjestää joulu kotona ja pyytää vaikka ystäviä kylään?
Jouluhan on vain muutama päivä. Ne voit viettää miehesi kanssa oman ohjelmanne puitteissa, siitä ei
suhteet lapsuusperheeseen katkea. Etsi vaikka netistä paikkoja jotka järjestävät perinteisiä jouluja
täyshoitoineen, mene miehesi kanssa nauttimaan! Aivan turha mielensä pahoittaa ja stressata ankeasta
joulunvietosta kun voi valita toisinkin. Ihan kotonannekin voitte nauttia tunnelmallisesta joulusta
kahdestaan!
Kannustan sinua ap viettämään ainakin tämänkerran joulun kahdestaan miehesi kanssa. Voihan olla, että viehätyt tunnelmasta niin, ettet enää kaipaa sukulaisia mukaan. Välit perheeseen eivät katkea, vaikka olisittekin päivän tai kaksi erillään. Ja koska ilmeisesti asutte suht lähekkäin, voit myös kutsua sukulaiset kahville joulu- tai tapaninpäivänä ja laittaa pöydän koreaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kompromissiratkaisu: suunnittelet joulun teidän luoksenne riisipuuroineen, joulukirkkoineen ja hautakynttilöineen. Sitten ilmoitat sukulaisillesi kellonajat ja toivotat heidät tervetulleiksi . Jos joku sukulaisistasi ei voi tai halua osallistua, hän ei kuitenkaan voi syyllistää sinua, koska hän itse päätti olla viettämättä joulua sinun kanssasi. Sinä tarjosit mahdollisuuden ja muut sitten käyttävät tämän mahdollisuuden tai eivät.
Siinä olisikin ratkaisu jos voisin pyytää kaikki meille ja vietettäisiin joulua meidän tahtiin, mutta tiedän ettei ketään kiinnosta, koska "aina on vietetty joulu vanhemmilla". Ja muutenkaan en voisi sukua meille ottaa, koska meillä on pieni kaksio. Meillä syödään jo klo 10-11, koska äitini niin haluaa, ei siis lasten aikatauluista/rytmistä kiinni. Etelän lämpö tai Lapin kylpyläloma ei ole mahdollinen, koska meillä on lemmikkejä, joita ei voi jättää kotiin.
Lähinnä mietin sitä, että teenkö kompromissin ja menen vaikka joulukahville tai tuon vaan pelit ja viinit ja koitan innostaa porukkaa (tiedän nyt jo että turhaan) vai ajattelisinko nyt vaan itseäni ja jään pois siitä kurjuudesta? Olen tottakai aikuinen ja päätän tekimisistäni ym. mutta kyllä perhesuhteet on vähän kimurantteja, enkä jaksa kuunnella sitä syyllistämistä ja kettuilua, että olen hylännyt kaikki enkä arvosta ketään.
AP
Jouluna on vaikeaa miellyttää kaikkia :( Pitää ajatella myös itseänsä.
Täällä myös yksi ahdistuja.
Olen ollut jouluihminen, rakastanut hyasinttien tuoksua ja rakentanut joka vuosi piparkakkumökin.
Olen eronnut, yhden lapsen äiti ja tänä vuonna vietämme joulua vuorostamme vanhempieni luona.
Jouluihin on jostain syystä kasaantunut vuosien varrella vastoinkäymisiä läheisen menehtymisestä avioeroon ja nykyään pelkkä piparkakkujen tuoksu saa aikaan ahdistavan tunnereaktion.
Joulun tunnelma on täällä paperinohut ja yleensä se menee pilalle tavalla tai toisella isäni alkoholin käytöstä. Jouluna tulee aina naukkailtua liikaa ja se heijastuu käytökseen. Yleensä ilkeilynä, joka kohdistuu äitiini. Tätä en siedä ja olen kantani jouluna kippistelyyn tehnyt hyvin selväksi. Tämäkään ei tietty perhesopua paranna. Pitää vain purra hammasta ja yrittää selvitä. Ja toivoa, että lapselleni jää hyviä muistoja.
Tsemppiä ja rauhaisaa joulua kaikille, kaikesta huolimatta ❤
Alue: Aihe vapaa
Tehkää lapsia niin joulukin tuntuu joululta.