Ei ollut ensimmäinen kerta kun neuvolassa tolkutettiin ettei sisarukset voi olla toistensa parhaita ystäviä

Hops

En ymmärrä. Mulle on vielä aikuisenakin veljeni paras kaverini.

Herättääkö mitään ajatuksia? Jotain mitä en ole vain tajunnut?

Meillä on poika ja tyttö kahden vuoden ikäerolla, ja monesti kun olivat pienempiä kuulin ihmettelyjä siitä, että he eivät varsinaisesti tappele keskenään. Möksähdyksiä tuli ja tulee, ja sanallista syyttämistä että toi vei mun auton ja toi ei pelannut reilusti. Mutta koskaan eivät ole olleet fyysisesti toistensa kimpussa, ärsyttäneet toista tahallaan tai selvitelleet riitoja fyysisesti. Heillä on leikit sujuneet hyvin aina, ja ovat olleet myös auttavaisia toisia kohtaan. 

Neuvolassa terveydenhoitaja on kyllä todennut, että heidän välinsä on upeat ja mukavaa katsottavaa. Minulle hän on sanonut, että ole tyytyväinen tästä, kaikilla ei ole samoin. 

Nyt meillä nuorin on osoittautunut tytöksi, jolla käsi huitoo heti toista kohti kun jokin ei mene oman mielen mukaan. Mutta ei ole tuntunut kivalta kommentit, että onhan meillä sentään joku normaali ja että nyt minäkin saan tippua maan pinnalle että tällaisia ne sisarussuhteet OIKEASTI on. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Mulle on vielä aikuisenakin veljeni paras kaverini.

Joo, siis ja kun nimenomaan tuo että kyllä ne parhaat kaverit pitää löytyä muualta ja oikein painotetaan että eivät saa liikaa olla keskenään.. On se vähän outoa minusta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on poika ja tyttö kahden vuoden ikäerolla, ja monesti kun olivat pienempiä kuulin ihmettelyjä siitä, että he eivät varsinaisesti tappele keskenään. Möksähdyksiä tuli ja tulee, ja sanallista syyttämistä että toi vei mun auton ja toi ei pelannut reilusti. Mutta koskaan eivät ole olleet fyysisesti toistensa kimpussa, ärsyttäneet toista tahallaan tai selvitelleet riitoja fyysisesti. Heillä on leikit sujuneet hyvin aina, ja ovat olleet myös auttavaisia toisia kohtaan. 

Neuvolassa terveydenhoitaja on kyllä todennut, että heidän välinsä on upeat ja mukavaa katsottavaa. Minulle hän on sanonut, että ole tyytyväinen tästä, kaikilla ei ole samoin. 

Nyt meillä nuorin on osoittautunut tytöksi, jolla käsi huitoo heti toista kohti kun jokin ei mene oman mielen mukaan. Mutta ei ole tuntunut kivalta kommentit, että onhan meillä sentään joku normaali ja että nyt minäkin saan tippua maan pinnalle että tällaisia ne sisarussuhteet OIKEASTI on. 

Jep, ja kyllä meillä sitten riitelevätkin, joka kuulemma ei ole ollenkaan hyvä. Ei saisi muka mitään riitaa olla tai se on heti merkki siitä että joku kärsii nyt siitä, että ovat liikaa yhdessä.

Heti pitää puuttua ja kieltää jos riitaa meinaa tulla ja erottaa heidät..

Eihän aikuisten ihmissuhteetkaan niin toimi.

Tuntuu että nyt pitää kasvattaa lapsia kuin karjaeläimiä siihen saakka kunnes lentävät pesästä ja pitää heidät mahdollisimman etäisinä.. Outoa.

Meillä ei ole neuvolassa koskaan keskusteltu ystävistä millään tavalla. Neljä lasta meillä on. Kaksi tyttöä kohtuu pienellä ikäerolla, voisivat olla ylimmät ystävykset mutta ovat lähinnä pahimmat viholliset toisilleen.

Minulla on mennyt usko neuvolan "neuvoihin" tai ainakin niiden ammattimaisuuteen jo silloin kun esikoisen koliikki-itkuista sanoivat, että kaikki vauvat itkevät paljon. Ei sille mitään kannata tehdä. Myöhemmin huomasin, ettei tuo ollut ihan tavallista. Onneksi vaistoni sanoi jo sen vaikka neuvolassa vähättelivät. Oli se koliikkia.

En ymmärrä kyllä itsekään. Mulla on sisaruksia useampia ja kaikki niistä on mun parhaita ystäviä. Miksi näin ei voisi olla?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Mulle on vielä aikuisenakin veljeni paras kaverini.

Jos suhde tulee luonnostaa ei siinä hittojakaan,  mutta jos se toinen "pakotetaan" parhaan kaverin asemaan sen varjolla, että olette sisaruksia vaikka ei voi sietää toista.

Kyllähän yksi tärkeimmistä taidoista on taito tulla toimeen erilaisten ihmisen kanssa ja ehkä tuossa haetaan sitä, että sitä elinpiiriä olisi hyvä kasvattaa niiden kodin seinien ulkopuolellekin, että on erilaisia lapsia, perheitä ja tapoja. Eikä niitä sosiaalissuhteita ole aina ohjaamassa ja säätelemässä aikuinen siellä kotona.

Varmaan neuvolassa pohditaan, että on hyvä jos on muitakin läheisiä ystävyyssuhteita kuin perheen sisäisiä. Että lapsi ei olisi vain perheroolissaan kaiken aikaa ja löytäisi itsestään muitakin puolia.

Muuta syytä en nyt keksi.

Mulla on kaksi tytärtä pienellä ikäerolla ja ovat aina olleet läheisiä. Tavallaan myös toistensa parhaita ystäviä. Riitelevät toki välillä, mutta just 15-vuotias sanoi pikkkusiskostaan, että tämän seurassa hän voi olla täysin oma itsensä - tietenkin (oli tytölle itsestäänselvyys). Läheinen sisarussuhde on mielestäni suuri lahja. Kummallakin on omat kaverinsa, mutta aina on se oma sisko, jonka kanssa voi jutella ja tehdä juttuja ihan omana itsenään.

Itselläni on hyvin etäiset sisarussuhteet, joten ihanaa, kun lapsillani on toisin. Esikoinen oli kotihoidossa kuopuksen synnyttyä ja tämä on varmaan liimannut lapset tiiviisti yhteen.

Tiettyjä universaaleja lakeja löytyy. Esim. kolme tyttöä eivät pysty leikkimään keskenään, ilman riitaa. Tytöt toimivat parhaiten parillisissa ryhmissä. Sisarusten väleihin pätee myös samoja sääntöjä, mutta käyttäytymiseen vaikuttaa sukupuoli, luonne, ikä ja löytyykö kaveripiiristä samanikäisiä kavereita.

Kuka kuuntelee jotain neuvolan tätien höpinöitä. Jättäkää omaan arvoonsa.

On tietysti hyvä, että ystävyyssuhteita syntyy perheen ulkopuolelle, mutta miksi muka sisarukset eivät saisi olla parhaita kavereita keskenään. Riidoissako niiden pitäisi olla?

Sen sijaan kavahdan aina, kun luen tai kuulen, että äiti ja tytär kertovat olevansa toistensa parhaat ystävät. Siinä on minusta jotain sairasta. Äiti ei päästä otetta tyttärestään eikä tytär osaa tai uskalla katkaista napanuoraa äitiinsä. Äiti on äiti ja lapsi on lapsi, olivatpa minkä ikäisiä tahansa.

Samaa meille on intetty kaksosista. Eivät saisi olla liikaa toistensa kanssa. Mikä ihme on liikaa? Vielä 80-luvulla oli normaalia, että äiti oli lasten kanssa kotona ja silti ne veijarit löysi koulussa uusia kavereita. Nyt pitäisi toinen kaksosista viedä virikehoitoon, jotta toinen saisi olla 100% äidin kanssa ja oppisi olemaan ryhmässä. Jostain syystä kotiryhmä ei kelpaa. Onneksi asutaan alueella, jossa ei ole kouluvaihtoehtoja, vaikka neuvolassa ihan vakavissaan yritettiin, että toinen menisi lähikouluun, toinen 17km päähän kotoa.

Ihan normaaleja, tavallisia lapsia nämä ovat, molemmilla omat harrastukset jne. Mutta se kaksosuus tuntuu olevan kamala asia.

Miten neuvolassa edes päädytään puhumaan lasten ystävyyssuhteista? 

Kun lapsenne tulevat kouluikään tiedätte mitä tarkoitettiin. Pitää oppia olemaan erilaisten ihmisten kanssa. Murkku-ikää lähestyessä perheen sisäiset kaveruussuhteet vaikeutuvat ja varhaisteini putoaa tyhjän päälle, jos sosiaaliset taidot eivät ole kehittyneet kunnollisiksi. Sama kaksosilla. Olen nähnyt kaksosparin, joille oma erillinen mieli kehittyi vasta kun he lähtivät opiskelemaan eri paikkoihin. Siihen asti he eivät puhuneet kenellekään muulle ja olivat silmin nähden onnettomia.

Tyttäreni ovat nyt 14 ja 16 vuotiaat ja heillä on omia kavereita, mutta ei varsinaisesti ystäviä. Vapaa-aikana he viihtyvät todella hyvin keskenään ja tietenkin myös meidän muiden perheenjäsenten kanssa, eivätkä he edes kaipaa iltaisin/viikonloppuisin kavereiden seuraa. Päinvastoin molemmat ovat sanoneet, että näkevät kavereita ihan tarpeeksi koulussa. Viestejä he kyllä laittelevat kavereiden kanssa, mutta eivät edes halua muuta vaikka olemme miehen kanssa miljoona kertaa sanoneet, että meille voi tulla, kavereille voi mennä, voitte mennä leffaan tai minne haluatte jne. Ei, sisaret lähtevät kahdestaan leffaan, istuvat toistensa huoneissa juttelemassa ja keksivät kaikkea muuta tekemistä keskenään. Toki he välillä myös riitelevät, mutta ne ovat vain lähinnä sellaisia vartin tuiskahduksia ja sitten taas iloinen kalkatus kantautuu jommankumman kumman huoneesta.

Molempien luokanvalvojat ovat asiasta sanoneet niin tytöille, kuin myös vanhempainvarteissa meille vanhemmille. Tyttöjen olisi kuulema hyvä mennä ja tulla enemmän omien kavereiden kanssa, olla yökylässä ja muuta vastaavaa, mutta itse enää näe asiassa mitään ongelmaa. Olisi eri asia, jos kummallakaan ei olisi muita kavereita, mutta onhan heillä.

Itselläni oli aina ennen se yksi bestis ja vietin hänen kanssaan hyvin paljon aikaa. Isosiskoni oli minua kuusi vuotta vanhempi ja tulin hänen kanssaan hyvin toimeen, mutta ystävä oli lähempi silloin, nyt aikuisena taas sisko on lähempi.

Varautukaa siis siihen, että asiasta tulee nalkutusta vielä kauan. Antakaa sen mennä toisesta korvasta ulos samantien. Lapset tietävät kyllä mistä tykkäävät, ei heitä tarvitse siitä asiasta holhota.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsenne tulevat kouluikään tiedätte mitä tarkoitettiin. Pitää oppia olemaan erilaisten ihmisten kanssa. Murkku-ikää lähestyessä perheen sisäiset kaveruussuhteet vaikeutuvat ja varhaisteini putoaa tyhjän päälle, jos sosiaaliset taidot eivät ole kehittyneet kunnollisiksi. Sama kaksosilla. Olen nähnyt kaksosparin, joille oma erillinen mieli kehittyi vasta kun he lähtivät opiskelemaan eri paikkoihin. Siihen asti he eivät puhuneet kenellekään muulle ja olivat silmin nähden onnettomia.

Oho, olet nähnyt yhden kaksosparin ja siitä teet tämän lausunnon. Hienoa. :)

Parhaat kaverukset ovat ongelma joka paikassa. Sitten kun se paras kaveri on päiväkodissa ja koulussa, niin nämä parhaat kaverukset pitää väen vängällä erottaa. Laittaa eri ryhmiin, eri pöytiin jne. jotta eivät olisi koko ajan yhdessä! Siis mitä helv...! Lapsi olisi niin onnellinen kun saisi sen parhaan ystävän kanssa askarrella jonkun tehtävän, tai myöhemmin koulussa olla vaikkapa suunnistusparina, mutta ei, kun sen parhaan kaverin kanssa EI SAA OLLA! Suomi on outo maa.. 

Vierailija kirjoitti:

Tiettyjä universaaleja lakeja löytyy. Esim. kolme tyttöä eivät pysty leikkimään keskenään, ilman riitaa. Tytöt toimivat parhaiten parillisissa ryhmissä. Sisarusten väleihin pätee myös samoja sääntöjä, mutta käyttäytymiseen vaikuttaa sukupuoli, luonne, ikä ja löytyykö kaveripiiristä samanikäisiä kavereita.

Taitaa olla taas universaali työtön sovinisti siellä kirjoittelemassa..