Lue keskustelun säännöt.
Nuori meni lääkäriin, joka tunnin keskustelun diagnosoi masennuksen sekä määräsi lääkkeen!
06.11.2017 |
Yhden tunnin keskustelun perusteella nuori sai diagnoosin. Ja määrättiin cipralex 10mg, Koska 18, ei minulla tai miehellä mitään osaa eikä arpaa nuoren asioihin. Nuori asuu kotona. Olen ihmeissäni lääkärin toiminnasta. Olisin mieluusti osallistunut minäkin asiaan, mutta näköjään maaginen 18 on (veteen piirretty) viiva, jonka jälkeen äiti ja isä eivät saa olla osallisia enää. Miten voi yhden keskustelun aikana tehdä diagnoosin?
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No noin se yleensä menee. Ihmeen kauan keskusteli. Itselle diagnosoitu masennus ja ahdistushäiriö lyhyemmän keskustelun jälkeen.
Mutta miksi nuorelleni ei tehty lähetettä julkisen puolen terapiaan?
Nyt vain ensimmäisenä tehtiin e-resepti, ja kehoitus hankkiutua yksityiseen terapiaan. Meillä ei ole varaa jälkimmäiseen. Olen työtön, ja perheellä erittäin tiukkaa taloudellisesti. Eikö terapia olisi ensijainen, erittäin tärkeä hoitomuoto, ja sen rinnalla lääkitys?
Olen aivan järkyttynyt. Lääkkeellä hoidetaan, ja sen jälkeen nuori on omillaan. Ja me perheenä emme saa auttaa tai olla osallisia millään tavoin. Etenkin, kun lääkäri oli suositellut muuttamista pois kotoa.
Minä - äiti - olen suurin syypää.
Terkkarilääkäri varmaan. Normisettiä, kun ei voi lähettää terapiaan. Terapiaa voitte ostaa yksityisesti jos sitä tarkoitat. Jos taas mieliala johtuu jostain sairaudesta, vie yksityiselle. Jos esim kilpirauhasesta, en tiedä mille lääkärille pitäisi mennä koska sitä osaamista ei juuri ole.
Minulle ne lääkkeet tuupattiin alle puolessa tunnissa. Vähän ihmetytti, koska en mennyt lääkärille valittamaan mitään henkisiä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se terapia aina auttaa? Ei se ole mikään taikakeino.
Teillä on taloudellinen tilanne heikko, oletko miettinyt että se vaikuttaa nuoreen? Ehkä lääkäri siksi ehdotti omilleen muuttamista, nuori saisi itsenäistyä ja vähän etäisyyttä perheen ongelmiin. Aloittaisi oman elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa niitä lääkkeitä pitää siltikin käyttää, oli terapiaa tai ei.
Meillä oli sama tilanne. Onneksi nuori oli järkevä ja kahden päivän lääkekokeilun jälkeen heitti ne helvettiin. Ongelmiin löytyi ihan muu syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkiselta ei saa mitään terapiaa. Saa keskustelukäyntejä, joita yleensä tekee psyk.sh., jolla saattaa olla tai olematta terapeutin pätevyys. Yleensä näihin keskusteluihin ei tarvita lähetettä mutta olisi lääkäri toki voinut niistä nuorellesi kertoa.
Itse olen käynyt useamman tunnin keskustelemassa, jonka jälkeen minulla todettiin keskivaikea masennus ja vaikea ahdistushäiriö. Minulta kysyttiin mitä mieltä olisin lääkityksestä (10v sitten ollut serotoniini), sanoin että ei kiitos, että ei ne taustalla olevat ongelmat lääkkeillä katoa.
Lääkkeet lähinnä saa unohtamaan kaiken mikä mättää, vähän turhia mömmöjä. Kyllähän niillä sängystä pääsee, mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin nuorille, edelleen kehittyville aivoille ssri- tai muidenkaan psyykenlääkkeiden määrääminen on omasta mielestäni arveluttavaa. Niitä ei ole tutkittu tarpeeksi nuorilla, eikä siksi yleisesti edes määrätä alle täysi-ikäisille. Voivat myös aiheuttaa haittaa enemmän kuin hyötyjä, tutkimustuloksethan ovat ristiriitaisia yleisesti tehosta.
Lisäksj on osoitettu, että esim. kognitiivinen psykoterapia on vaikuttavuudeltaan yhtä tehokas hoitokeino lieviin ja keskivaikeisiin masennustiloihin, kuin ssri-lääkkeet (Holmberg & Kähkönen 63, teoksessa Huttunen & Kalska (toim.) 2012: Psykoterapiat). Toivottavasti lääkärikontakti jatkuu, jotta nuori saisi b-lausunnon Kelan tukemaan psykoterapiaan, mikäli tarvetta on.
Yleensä keskusteluapuun/terapiaan on sen verran tunkua, että paikka ei heti aukea (riippuen paikkakunnasta). Lisäksi on helpompi vaan määrätä lääkkeet. Toi cipralex ei tosin ole kovin vahva lääke kai? Ei vaikuttanut muhun mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi nuorelleni ei tehty lähetettä julkisen puolen terapiaan?
Nyt vain ensimmäisenä tehtiin e-resepti, ja kehoitus hankkiutua yksityiseen terapiaan. Meillä ei ole varaa jälkimmäiseen. Olen työtön, ja perheellä erittäin tiukkaa taloudellisesti. Eikö terapia olisi ensijainen, erittäin tärkeä hoitomuoto, ja sen rinnalla lääkitys?
Olen aivan järkyttynyt. Lääkkeellä hoidetaan, ja sen jälkeen nuori on omillaan. Ja me perheenä emme saa auttaa tai olla osallisia millään tavoin. Etenkin, kun lääkäri oli suositellut muuttamista pois kotoa.
Minä - äiti - olen suurin syypää.
Ap, ymmärrän tunteesi hyvin. Lienee sekoitus järkytystä ja itsepuolustusta, et halua, että sinua syytetään nuoren huonosta olosta.
Se on aina ison itsetutkiskelun paikka vanhemmalla, mutta tuollainen marttyyriksi heittäytyminen, mitä sinä tuossa ap harrastat, ei auta asiaa yhtään. Oikeastikin kotiolot vaikuttavat ja se, miten olet lasta kasvattanut - mutta tietenkin lapsella voi olla vaikka mitä MUITA tekijöitä masennuksen takana ja usein ei mitään yksittäisiä syitä edes löydy. Itsekritiikkiä kannattaa harrastaa, mutta ei langeta itse liikoihin itsesyytöksiin, vaan korjata toimintatapojaan!
Minulla teini sairastui masennukseen ja ahdistushäiriöön 14-vuotiaana, koulukiusaamisen ja isänsä syöpädiagnoosin jälkeen. Varmasti myös meissä vanhemmissa oli vikaa, paljon olemme keskustelleen lapsen kanssa. Hän söi Seronilia vuoden ja kävi kerran viikossa terapiahoitajalla, parani sitten ainakin sen verran, että hoitoja ei enää tarvittu. Toki tuo voi uusia, ja sen varalta olemme tarkkana.
Mutta koeta päästä tuon marttyyrimeiningin ylitse nyt. On ihan mahdollista, että sinulla ja nuoren isällä ON vaikutusta hänen olonsa huonouteen.
Sitä pitää kumminkin selvittää, ei se pelkällä lääkityksellä hoidu.
Ja yleensä lääkityksen alkua ainakin nuorempien kohdalla seurataan joka tapauksessa terapiahoitajan tapaamisilla, koska lääkityksellä voi olla ikäviä sivuvaikutuksia, jopa itsemurha-alttiuden kasvu.
Ja tällä EN yritä lietsoa lääkevastaisuutta, kyllä lääkitys useimmilla toimii. Mutta sen aloitusta on syytä seurata ja joka tapauksessa parhain tulos saavutetaan terapian ja lääkityksen yhdistelmällä.
Lääkäri yrittää siis kannustaa nuorta hakeutumaan Kelan korvaamaan yksityiseen terapiaan. Se hoitopolku etenee näin:
http://www.psykoterapia.com/psykoterapian%20rahoitus.html
http://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia
http://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia-nain-haet
Omaa rahaa siihen kuitenkin tarvitaan ainakin jonkin verran. Onko nuoresi opiskelemassa, pääsisikö hän alkuun oppilaitoksen kautta?
Olisit enemmän äitinä huolissasi myös itsestäsi, miten olet vaikuttanut lapsen masennuksen aiheuttajana, kuin että sinä et saanut olla mukana lääkärikäynnillä.
Vierailija kirjoitti:
Noin nuorille, edelleen kehittyville aivoille ssri- tai muidenkaan psyykenlääkkeiden määrääminen on omasta mielestäni arveluttavaa. Niitä ei ole tutkittu tarpeeksi nuorilla, eikä siksi yleisesti edes määrätä alle täysi-ikäisille. Voivat myös aiheuttaa haittaa enemmän kuin hyötyjä, tutkimustuloksethan ovat ristiriitaisia yleisesti tehosta.
Lisäksj on osoitettu, että esim. kognitiivinen psykoterapia on vaikuttavuudeltaan yhtä tehokas hoitokeino lieviin ja keskivaikeisiin masennustiloihin, kuin ssri-lääkkeet (Holmberg & Kähkönen 63, teoksessa Huttunen & Kalska (toim.) 2012: Psykoterapiat). Toivottavasti lääkärikontakti jatkuu, jotta nuori saisi b-lausunnon Kelan tukemaan psykoterapiaan, mikäli tarvetta on.
Huokaus.
EI PIDÄ PAIKKANSA TUO.
Nuorille ei määrätä lääkkeitä, joita ei ole tutkittu. SSRI-lääkkeistä fluoksetiiniä on käytetty lasten ja nuorten hoidossa jo kolmisenkymmentä vuotta ja niitä määrätään aivan yleisesti alaikäisillekin. Tunnetuin fluoksetiini on Prozac, joka tuli markkinoille jo 1986.
Kaikille fluoksetiini ei tehoa tietenkään, melkein mikään lääke ei tehoa.
Vaikutusta aivojen kehitykseen ei ole todettu, mutta lääkkeen sivuvaikutusten takia lääkkeen aloitusta on syytä aina seurata. Lääkityksen alkuvaiheessa ne voivat lisätä ahdistusta ja itsemurha-alttiutta. Kaikille tietenkään lääkkeillä ei ole haitallisia sivuvaikutuksia, mutta pienelle osalle on, ja siksi seuranta.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00…
"Selektiivisistä serotoniinin takaisinoton estäjistä eli SSRI-lääkkeistä fluoksetiini on ainoa, jonka tehosta lasten ja nuorten masennusten hoidossa on kontrolloitua näyttöä. Todennäköisesti kuitenkin myös muut SSRI-lääkkeet (fluvoksamiini, sertraliini, sitalopraami ja essitalopraami) voivat lievittää lasten ja nuorten masennusoireita. Kaikkia käytössä olevia SSRI-lääkkeitä onkin käytetty lasten ja nuorten masennuksen hoidossa.
SSRI-lääkkeet voivat kuitenkin lisätä lääkehoidon ensipäivien ja viikkojen aikana ahdistuneisuutta ja siihen liittyviä itsemurha-ajatuksia. Näiden korostuminen voi ilmetä myös uudelleen lääkehoidon aikana, jos nuori käyttää lääkettä epäsäännöllisesti. Fluoksetiini on pitkän puoliintumisaikansa vuoksi tässä suhteessa edullisin lääke.
Lääkehoidon alussa joskus ilmenevää ahdistuneisuutta ja jopa itsemurha-ajatusten korostumista ei kuitenkaan pidetä esteenä SSRI-lääkkeiden kokeilulle vakavien masennustilojen hoidossa, koska osa lapsista ja nuorista hyötyy selvästi näiden lääkkeiden käytöstä. Nuorelle ja vanhemmilleen on aina kuitenkin tärkeää kertoa siitä mahdollisuudesta, että lääkkeet voivat ohimenevästi lisätä ahdistuneisuutta ja itsemurha-ajatuksia. "
Cipralex on essitalopramiini, mutta sekin on ollut markkinoilla ja yleisessä käytössä jo 15 vuotta. Ap:n lapsi on jo aikuinen, ei lapsi.
Äh, otsikko olisi oikeastaan näin: "nuori meni lääkäriin, joka tunnin keskustelun perusteella diagnosoi ja määräsi lääkkeen".