Miehen mielestä 7veen pitää pystyä hoitamaan itsensä aamulla kouluun ja olemaan koulun jälkeen yksin, koska " hänelläkin oli niin"

Vierailija kirjoitti:

Poika voi mielestäni alkaa opetella yksin lähtöä sitten kolmannella, neljännellä. Nyt on vielä pieni ekaluokkalainen !

Ap

No kyllä voi opetella nyt jo, tai viimeistään keväällä.

Hyvähän se on, jos äiti on saanut työt järjestettyä. Miten se on mieheltä pois?

Ei ykinäisyys ketään jalosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuttui, kun kysyin katkotaanko samalla autoista turvavyöt, eihän meillä sellaisia lapsena ollut! Ja tuodaanko tuhkakuppi keittiöön, niin voin poltella kokatessa kuten kasariäidit.

Turvavöiden puuttuminen lisäsi kuolemia. Mitä haittaa siitä aikoinaan oli, että koululaiset liikkuivat ja olivat yksin hetken?

Ainakaan mulle ei ollut mitään haittaa. Seiskytluvun alussa ( aloitin kouluni -72 ) meitä avainkaulalapsia oli vaikka kuinka paljon. En ole omasta mielestäni sen takia kokenut mitään turvattomuutta tai avuttomuutta. Silloin leikittiin paljon ulkona eiköä  kännyköitä ollut.En muista koko lapsuus-enkä nuoruusajoiltani yhtäkään onnettomuuta tai muuta sellaista, joka olisi kyseisistä syistä tapahtunut.

Mä sain lähteä yksin jo eskariin  , nykyään se ei ei onnistuisi kun se leima systeemi.. Ala-asteella  itsensä kouluun hommaaminen  vasta oli  upeeta,  join kahvia  ja herätin vittumaisen naapurin mummon hakkaamalla sen oveen ennen  häipymistä. Mummo syytti häiriköinnistä naapurin teinipoikaa  .D

Koulun jälkeen kävin pelaamassa hedelmäpelejä , ostin äidin tilille röökiä ja ja menin lähimetsään majaani tai jollekin kaverille, äiti  ja isäpuoli oli kotona vasta kuuden jälkeen . 

Ihanaa aikaa! <3 Nykyään lapset ei saa tehdä jumalauta mitään.  Pitää olla saattajat ja  pyöräilykypärät eikä vittu ees pelikoneille saa mennä alaikäisinä! 

Vierailija kirjoitti:

Minä olin  "avainkaula-lapsi" ja se oli hirveää. Tyhjä koti pelotti ja ahdisti.  Koko lapsuuttani leimaa turvattomuus ja suru. Miksi lapsen pitää olla yksin , jos on mahdollisuus muuhunkin? 

Mutta kaikkia ei pelota. Itse menin myös ekaluokasta lähtien yksin kouluun. Tai no yksin ja yksin. Samaa reittiä meni muitakin alueen lapsia kouluun, joten ei siinä sillä tavalla ollut ihan "yksin". Minusta se oli ihan turvallista kävellä ja tykkäsin tulla kotiin kun oli hiljaista ja rauhallista. Ei siinä omasta mielestä ollut mitään pelottavaa. Äiti laittoi yleensä aamulla lapun, missä luki, mitä syötävää löytyy aamuksi ja välipalaksi. Joskus hän oli tehnyt aamiaislautasen etukäteen valmiiksi jne. Yksin kotona ollessa sai hetken olla tilan herra. Katsoa telkusta, mitä tykkäsi, kuunnella musiikkia tai tehdä vaikka sitten ne läksyt hiljaisuudessa ennen kuin muut tulivat kotiin.

Mutta toki jos lasta pelottaa, niin sitten pitää ottaa se huomioon. Jotkut lapset eivät pidä tuota minään ja toisia taas pelottaa. Aina pitää mennä lapsen mukaan.

Erityislapset ovat aivan eri asia. Tavallisissakin lapsissa on eroja, jotkut ovat itsenäisempiä kuin toiset. Nykyään kännykkä-äiti/isä on aina lähellä ja iltapäivätoimintaa tarjolla koulussa tai seurakunnassa esimerkiksi.

Ajattelematon Mies. Ilmeisesti luulee kasvattavansa sitkeää selviytyjää, jollainen on ehkä hänen ihanteensa. Mutta paras lapsuus on täynnä välittämistä ja turvallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain lähteä yksin jo eskariin  , nykyään se ei ei onnistuisi kun se leima systeemi.. Ala-asteella  itsensä kouluun hommaaminen  vasta oli  upeeta,  join kahvia  ja herätin vittumaisen naapurin mummon hakkaamalla sen oveen ennen  häipymistä. Mummo syytti häiriköinnistä naapurin teinipoikaa  .D

Koulun jälkeen kävin pelaamassa hedelmäpelejä , ostin äidin tilille röökiä ja ja menin lähimetsään majaani tai jollekin kaverille, äiti  ja isäpuoli oli kotona vasta kuuden jälkeen . 

Ihanaa aikaa! <3 Nykyään lapset ei saa tehdä jumalauta mitään.  Pitää olla saattajat ja  pyöräilykypärät eikä vittu ees pelikoneille saa mennä alaikäisinä! 

Olit varmaan tarkkiksella! 

Vierailija kirjoitti:

Mies ei tunnu ymmärtävän, että vaikka itse hoiti itsensä kouluun ja oli ns avainkaulalapsi, niin se ei vain toimi pojallamme! On sellainen haaveilija ja haahuilija, eikä ekaluokkalaisen muutenkaan mielestäni tarvitse osata.  Minä sain muutettua työaikoja niin, että lähetän koulutielle ja tänään, kun on vapaapäivä   saatan koululle asti .  Koulun jälkeen on iltapäiväkerhossa.

Ap

Saatat kouluun asti. Kiusallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäinen voi kävellä koulumatkat itse jos lyhyt matka kuten meillä. Mutta muuten kyllä pitää hoitaa eli lähettää kouluun ja olla kotona kun tulee.

Matkaa on yhteen suuntaan 2km 

Ap

No tuollaista matkaa itse kävelin ensimmäisellä ja toisella luokalla itsenäisesti kouluun. Matkaan ei mene kovin paljon aikaa, joten myöhästelyn vaaraa ei oikeastaan ollut. Kolmannella luokalla pääsikin jo pyörällä kouluun, mikä oli hyvä, koska koulumatka hieman piteni.

Ehkä pojalle kuitenkin kannattaisi antaa mahdollisuus hoitaa itsenäisesti koulurutiinit. Haahuilijatkin voivat "tsempata" kun huomaavat, että heidän uskotaan pärjäävän ilman apuakin. Pojan kännykkäänhän voi laittaa muistutuksia, mihin aikaan pitää tehdä mitäkin aamutoimia ja mihin aikaan viimeistään lähteä kotoa, jotta ehtii hyvin kouluun. 

Makaat kotona lapsen varjolla?

No, mulla oli myös noin. Ja yhdelläkään kolmesta lapsestani noin ei ole ollut, ihan mun päätöksellä. Neljäsluokkalainen alkaa jo aamuisin lähteä omatoimisesti, kotiin tietty tulevat kun tulevat päivän mittaan itsekseen. Mutta aamut on hoidettu kolmosen kevääseen. Aloitin koulun 6 vuotiaana ja ei tuo omatoimisuus tuon ikäisenä tehnyt musta mitenkään parempaa ihmistä, ehkä jopa päinvastoin. 

numero 24 on esimerkki 70/80-lukujen varjopuolista, vapaan kasvatuksen hedelmä jonka kirjoitustyylikin jäänyt teini-asteelle!    Surullista.

Jätä se sika

Tyypillistä av:ta, ap saa kuraa niskaan koska "minun  KuuraKerttuni  8v juoksee kouluun 12 km  ja tekee kotiin tultuaan  kolmen ruokalajin päivällisen ".  Osaatteko ajatella, että lapsia on erillaisia?! Ja oletteko varmoja siitä, että pieni lapsenne nauttii kun herää pimeään hiljaiseen kotiin, tekee itselleen aamupalan, pakkaa repun...?  

Muistelen että jouduin menemään yksin kouluun niinä aamuina, jolloin äidillä oli aikainen aamuvuoro. Tämä tapahtui kasarilla. Olin 7-8 -vuotias, tarkkaan en enää muista. Olin tunnollinen ja osasin seurata kelloa (ajan kulkua), mutta kyllä se silti raskaalta vastuulta sen ikäiselle tuntui vaikka äiti parhaansa tekikin eli aamupala oli valmiina, herätyskello laitettu varmistukseksi hieman ennen lähtöaikaa jne.

Sanoisin että jos ei ole pakko niin älä jätä lasta vielä tuon ikäisenä yksin. Alakoulun loppupuolen luokat on sitten jo eri asia. Silloin ei äitiä enää edes välttämättä haluta vahtimaan.

Olen syntynyt 81 ja toisesta luokasta lähtien hoidin itseni yksin kouluun sekä olin koulun jälkeen yksin noin neljä tuntia, ellen saanut kaveria. Juttelin kerran samassa tilanteessa olleen , ikäiseni henkilön kanssa ja kokemuksemme olivat TÄYSIN ERILAISIA.

Tämä toinen henkilö nautti hiljaisista aamuista, aamupalan tekemisestä, aamusuihkusta,  äidin hiustenkuivaajan käyttämisestä ja  pleikan pelaamisesta tai videoiden katselusta koulun jälkeen. 

Minä taas olin aina aamuisin ahdistunut, avasin telkkarin että saisin edes jotain ääntä taustalle! Välillä olin varma, että kaikki muut ihmiset olivat hävinneet maapallolta ja tunne katosi vasta koulun pihassa.  Koulun jälkeen pelotti, uskoin että meillä kummittelee, kuulin outoja ääniä enkä uskaltanut liikkua huoneestani ennenkuin äiti tai isä tuli.  Pissasin usein paperiroskikseen, koska en uskaltanut vessaan.

Olin viidennellä luokalla, kun koulukuraattori otti vanhempiini yhteyttä syynä se, että olin harvinaisen "ahdistunut lapsi".  Vanhempani olivat ymmällään tietenkin, enhän ollut kertonut että pissailin roskikseen koska pelkäsin kummituksia tai että uskoin koko muun ihmiskunnan kadonneen yön aikana!

Niin, me ihmiset olemme erilaisia. Lapset ovat erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä av:ta, ap saa kuraa niskaan koska "minun  KuuraKerttuni  8v juoksee kouluun 12 km  ja tekee kotiin tultuaan  kolmen ruokalajin päivällisen ".  Osaatteko ajatella, että lapsia on erillaisia?! Ja oletteko varmoja siitä, että pieni lapsenne nauttii kun herää pimeään hiljaiseen kotiin, tekee itselleen aamupalan, pakkaa repun...?  

Mistä lähtien pimeä ja hiljainen ovat olleet jotenkin huonoja asioita? Sitä paitsi lapsen voi herättää kun on itse vielä aamutoimissa ja laittaa vaikka sitä aamupalaa. Repun pakkaaminen kuuluukin olla omalla vastuulla sillä itsehän lapsi tietää mitä tunteja hänellä on koulussa.

Minut herätettiin aamulla, menin suihkuun ja kävin vessassa. Sen jälkeen ehdin jonkin aikaa olla vanhempien kanssa aamiaispöydässä ja lähdin sitten kouluun pian sen jälkeen kun he olivat lähteneet töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä mun mielestä pitää osata pakata reppu, avaimet yms, pukea esim edellisiltana valmiiksi laitetut vaatteet ja tehdä vaikkapa leipä. Koulun jälkeenhän on esim iltapäiväkerhoja?

Sun reaktio oli ehkä hivenen yliampuva

Osaa pukea ja  ottaa aamupalaa, mutta jää haahuilemaan ja unohtaa ajantajun ! Saattaa alkaa rakentaa  legoilla tai mennä tabletille .  Miehestä tämäkään ei ole ongelma, " mäkin jäin kerran silittämään naapurin koiraa ja sitten tipuin ojaan ja menin tunnin myöhässä kouluun, heh heh".

Ap

Leikkimälläkö näitä asioita sitten opetellaan? Kyllä se on käytöntä, erehdykset yms, jotka opettaa eikä se, että vanhempi 24/7 kulkee perässä. Lapsella ei ole mitään syytä ponnistella, jos joku kuitenkin huolehtii.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä av:ta, ap saa kuraa niskaan koska "minun  KuuraKerttuni  8v juoksee kouluun 12 km  ja tekee kotiin tultuaan  kolmen ruokalajin päivällisen ".  Osaatteko ajatella, että lapsia on erillaisia?! Ja oletteko varmoja siitä, että pieni lapsenne nauttii kun herää pimeään hiljaiseen kotiin, tekee itselleen aamupalan, pakkaa repun...?  

No, hui. Koulukypsän lapsen pitäisi jo suoriutua noinkin jännittävästä tilanteesta. Jos ei silloin siirretään sitä koulun ajoittamista.