Millaista on psykiatrisessa sairaalassa?

https://www.vauva.fi/keskustelu/3014683/kysy-mita-tahansa-suljetulla-os…

Turussa kannattaa kiertää kaukaa Kupittaan psykiatrinen sairaala jos omaa pääkoppaa arvostaa. Siellä on hoitsuhenkilökuntaa haukuttu niin paljon että mitta on täynnä monella ja siitä kärsii potilaat.

Ei todellakaan kannata mennä, vaikka muut ehdottaisi. Sen sijaan kannattaa hakeutua mahdollisimman pian terapiaan. Sairaalassa syötetään vaan lääkkeitä yliannostus, joista tulee lähes poikkeuksetta sivuvaikutuksia, joista jotkut jopa pahempia kuin itse sairaus, ja mitään tekemistä siellä ei ole, vaan tappavan tylsää ja siellä olet vankina, vaikka et olisikaan tehnyt mitään laitonta, et pääse ulos kuin pari kertaa päivässä ja sekin vain jos olet sattunut saamaan luvan (tunnen myös potilaan jota pidettiin useita viikkoja vankina osastolla ilman että se pääsi lainkaan ulos) ja siellä kohdellaan potilaita HUONOMMIN kuin mitä edes oikeassa vankilassa.

Yksityisissä sairaaloissa saattaa ehkä olla paremmat olot, niistä ei ole omaa kokemusta, mutta luin ainakin, että yksityiset lääkärit ei ainakaan ihan niin herkästi pumppaa potilaita ylitäyteen lääkkeillä.

Itselläni todella positiivinen kokemus. Kriisin keskellä sain levättyä, tunsin oloni turvalliseksi. Mukavat hoitajat, pitkiä kävelylenkkejä ulkona jutellen ja saunomista omassa rauhassa. Sain elämäni kuntoon. Kiitokset Laakson sairaalan upeille hoitajille.

Olen käynyt juttelemassa vuoden päivät hoitajan kanssa. Ei sen kummempaa. Normaalia terapiaa.

Itse jouduin suljetulle alaikäisenä tehdyn itsemurhayrityksen vuoksi ja voin sanoa, ettei tehnyt mielentilalleni mitään hyvää. Ensimmäiset päivät menivät sumussa, kun itkin niin kovasti, että minut pakotettiin ottamaan jotain lääkkeitä. Myöhemmin lopetin itkemisen, mutta muut osaston asukit aiheuttivat jatkuvaa ahdistusta ja pelkoa käytöksellään. Itse olen aina ollut hiljainen sekä rauhallinen ja olikin kamalaa olla vaikka minkälaisten sekopäiden keskellä. Huonetoverini oli jollain ilveellä saanut salakuljetettua osastolle jotain epämääräisiä pillereitä sekä hemmetin ison veitsen, joita esitteli minulle tyytyväisenä. Piilotteli veistä huoneemme nojatuolin sisällä. Kerroin näistä jutuista hoitajalle ja onneksi kyseinen tyyppi siirrettiin jonnekin muualle huoneratsian jälkeen. Lisäksi yksi toinen osaston asukeista oli niin väkivaltainen ja aggressiivinen sekä hoitajia että muita potilaita kohtaan, että hänet laitettiin lepositeisiin. Aivan järkyttävä kokemus kaikkiaan.

Millähän perusteilla joku saa hyvää kohtelua ja toinen huonoa? Eikö juuri heitä joilla on pahin olla, pitäisi auttaa?Joku uskoo karmaan, minä Jumalaan. Joku sanoo karma is a bitch, minä sanon sitä niittää mitä kylvää. Lopettakaa heikkojen sortaminen. Tee toiselle kuten ITSELLESI tahtoisit tehtävän.

Ihan hemmetin mukavaa. Olin yksityisellä. Todella hyvää ruokaa ja terapiaa ainakin neljä tuntia päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan kannata mennä, vaikka muut ehdottaisi. Sen sijaan kannattaa hakeutua mahdollisimman pian terapiaan. Sairaalassa syötetään vaan lääkkeitä yliannostus, joista tulee lähes poikkeuksetta sivuvaikutuksia, joista jotkut jopa pahempia kuin itse sairaus, ja mitään tekemistä siellä ei ole, vaan tappavan tylsää ja siellä olet vankina, vaikka et olisikaan tehnyt mitään laitonta, et pääse ulos kuin pari kertaa päivässä ja sekin vain jos olet sattunut saamaan luvan (tunnen myös potilaan jota pidettiin useita viikkoja vankina osastolla ilman että se pääsi lainkaan ulos) ja siellä kohdellaan potilaita HUONOMMIN kuin mitä edes oikeassa vankilassa.

Yksityisissä sairaaloissa saattaa ehkä olla paremmat olot, niistä ei ole omaa kokemusta, mutta luin ainakin, että yksityiset lääkärit ei ainakaan ihan niin herkästi pumppaa potilaita ylitäyteen lääkkeillä.

Joo puhumalla ne aistiharhat ym. skitsofrenian pikkuvaivat häviää, eiku... 

Vierailija kirjoitti:

Itse jouduin suljetulle alaikäisenä tehdyn itsemurhayrityksen vuoksi ja voin sanoa, ettei tehnyt mielentilalleni mitään hyvää. Ensimmäiset päivät menivät sumussa, kun itkin niin kovasti, että minut pakotettiin ottamaan jotain lääkkeitä. Myöhemmin lopetin itkemisen, mutta muut osaston asukit aiheuttivat jatkuvaa ahdistusta ja pelkoa käytöksellään. Itse olen aina ollut hiljainen sekä rauhallinen ja olikin kamalaa olla vaikka minkälaisten sekopäiden keskellä. Huonetoverini oli jollain ilveellä saanut salakuljetettua osastolle jotain epämääräisiä pillereitä sekä hemmetin ison veitsen, joita esitteli minulle tyytyväisenä. Piilotteli veistä huoneemme nojatuolin sisällä. Kerroin näistä jutuista hoitajalle ja onneksi kyseinen tyyppi siirrettiin jonnekin muualle huoneratsian jälkeen. Lisäksi yksi toinen osaston asukeista oli niin väkivaltainen ja aggressiivinen sekä hoitajia että muita potilaita kohtaan, että hänet laitettiin lepositeisiin. Aivan järkyttävä kokemus kaikkiaan.

Oon vissiin kuplassa elänyt, meinaan aina olen luullut että psykiatrisella osastolla ei ole huonetovereita nimenomaan potentiaalisen hengenvaaran takia!

Positiivinen kokemus Lahden keskussairaalan akuuttiosastolta. Henkilökunta oli osaavaa ja ne lääkkeet tuli todella tarpeeseen. Ei siellä mitään kauheeta ollu. Uloskin pääsi kävelemään ja kuntosalille.