Kun toinen sisarus kuppaa iäkästä vanhempaa - perintöasioista tietäviä paikalla?

Yksikin rintaperillinen voi vaatia pesän jakoa, siihen ei tarvita muiden perillisten suostumusta. Joten vaadi pesä jakoon, niin saat ainakin lakiosuutesi äitisi perinnöstä.

Mitä tarkoitat hallitsemisella? Sisaruksesi käyttää kesämökkiä, lapsuudenkotia ja isän autoa?

Se riittää että yksi pesän osakkaista haluaa jaon. Silloin se on suoritettava. Eli nyt alat itse vaatimaan jakoa heti.

Onko teistä toinen isän lempilapsi vai onko isä aina pitänyt teitä lapsia tasa-arvoisina?

Aloittajalla varmaan ihan vilpitön mieli, meillä toinen näkökulma.

Asun iäkkäiden vanhempieni lähellä, käyn (lähes) päivittäin, käytän tarvittaessa kaupassa/apteekissa/asioilla, hoidan pankki tms. -asioita, teen pihatöitä ja autan sisälläkin esim. isommissa siivouksissa. Kauempana asuvalta sisarukseltani saan lähinnä syytöksiä perinnön kyttäämisestä, vaikka kahden pienituloisen eläkeläisen ja muuttotappiokunnassa olevan remontin tarpeessa olevan talon osalta ei kovin suurta perintöä ole edes odotettavissa. Sisarus käy max. kerran kuussa ja tulee paikalle kuin täysihoitoon, kiltit vanhemmat petaavat suunnilleen lakanatkin sänkyyn valmiiksi, passaavat koko vierailun ja antavat naama mutrulla mukaan pakotetuille teineille rahaa kuoressa mukaan...

Olen monesti ehdottanut että sisaruskin kävisi useammin mutta tuo kerran kuussa on aivan maksimi mihin venyy vaikka välimatkaakin on alle 100km. Jatkan siis tätä perinnön kyttäämistä ja nautin ennakkona jo tuosta haravoinnista, lumenluonnista ja katon paikkauksesta ihan ilmaiseksi ;)

Tässä kolmas näkökulma. Sisarukseni puhuu minulle, että vanhempani eivät välitä minusta ja vanhemmat puhuvat sisaruksestani häntä ylistäen.  Sisareni on valehdellut, jäänyt valheistaan kiinnikin, mutta ei välitä siitä, jatkaa vaan. Jotain on oudosti muuttunut, kun vanhempamme ovat vanhentuneet. Näen, että sisareni haluaisi etäännyttää minut ja vanhempani toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Yksikin rintaperillinen voi vaatia pesän jakoa, siihen ei tarvita muiden perillisten suostumusta. Joten vaadi pesä jakoon, niin saat ainakin lakiosuutesi äitisi perinnöstä.

Monikaan ei näytä tietävän, mitä lakiosa tarkoittaa.

Vähän sama tilanne, veljeni käytti muistisairaan isämme rahat, isä hänelle rahat antoi ihan vapaaehtoisesti kun ei enää mitään ymmärtänyt. Asia selvisi minulle kun tili oli tyhjennetty, kymmeniä tuhansia mennyt. Veli käytti rahat päihteisiin ja pelaamiseen ym. Savuna ilmaan. En tiedä miten tämä asia huomioidaan perinnönjaossa. Siis perintöähän ei juuri ole tulossa, remonttia vaativa talo muuttotappiokunnassa ainoa omaisuus enää. Tiedän, etteivät vanhempani olisi toivoneet asioitten menevän näin.

Sisaruksesi kuppaamiset voidaan tulkita ennakkoperinnöksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko teistä toinen isän lempilapsi vai onko isä aina pitänyt teitä lapsia tasa-arvoisina?

Lempilapsihan tuo toinen sisarus on isälle ollut, aina. Minä taas olin aina se äidin tyttö.

Nyt kun äitiä ei enää ole, tunnen olevani suorastaan orpo. Lapsuus päättyi ja elämä muuttui lopullisesti äidin kuollessa.

Mitä taas auttamiseen tulee... Me molemmat sisarukset autamme, mutta omilla tavoillamme. Osittain sukupuoliroolien, osittain koulutuksemmekin vuoksi. Erilaiset osaamiset kummallakin.

Tokihan lähempänä asuva sisarus joutuu väkisinkin olemaan enemmän tekemisissä, mutta hän saa tietääkseni näistä tekemistään töistä kyllä monesti ihan hyvän rahallisen korvauksen. Erityisesti hänen lapsensa, eli isän lapsenlapset sisarukseni puolelta, hyötyvät näistä transaktioista.

Minä kun isääni autan (joka kerta kun kylässä käyn, noin pari kertaa kuukaudessa, usein parin päivän ajan kerrallaan) , saan tehdä asiat aina ilmaiseksi. Eikä siinä mitään, kyllähän minä voin auttaa vaikka työtäni isä ei tunnu arvostavankaan mitenkään.

Eniten silti on alkanut harmittamaan se että lapsiani isä ei ole äidin kuoleman jälkeen noteerannut enää mitenkään, ei ole muistanut jouluna eikä juhlapäivinä, ei ole tullut kutsuttuna eikä ilman kutsua kylään.

En oikeastaan tiedä harmittaako ja loukkaako minua enemmän tämä asia lasteni vai itseni puolesta.

AP

Vaadi pesänjakoa. Jos et itsesi niin lastesi vuoksi.

Välithän siinä todennäköisesti menevät, todnäk sekä isääsi että ainoaan sisarukseen, mutta eipä tarvitse tätä asiaa sitten enää murehtia ja voit elää omaa elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Sisaruksesi kuppaamiset voidaan tulkita ennakkoperinnöksi.

Miten tällaiset todistetaan?

Vaikea, käytännössä mahdoton tehtävä.

Kuten täällä on sanottu, sinun kamnattaa vaatia pesän jakoa. Näin varmistat sen, että saat oman osuutesi äitisi perinnöstä. Omalla omaisuudellaan isäsi saa tehdä, mitä haluaa. Jos kuitenkin kysymys on suurista rahalahjoista tai esim. kesämökin lahjoittamisesta, voidaan nämä katsoa ennakkoperinnöksi, joka otetaan huomioon lopullisessa perinnönjaossa. Lahjoitusten toteennäyttäminen ei ole kuitenkaan aina helppoa näissä tapauksissa.

Jos isälläsi on selviä muistisairauden oireita ja tuntuu siltä, että sisaruksesi käyttää häntä hyväkseen, voi olla järkevää hakea hänelle edunvalvojaa. Kovin heppoisin perustein sitä ei kuitenkaan määrätä.

Tulisiko isäsi käymään teille, jos hänet haettaisiin? Vanhalle ihmiselle matka voi olla jo este lähteä vierailulle.

Vierailija kirjoitti:

Huoh.

Tilanne siis tämä:

Äiti on kuollut jo pari vuotta sitten, eläkkeellä oleva isä on vielä elossa. Pesää ei ole jaettu.

Meitä sisaruksia ja rintaperillisiä on kaksi. Lapsuudenkodin lähellä asuva sisarukseni perheineen ja kauempana asuva minä perheineni.

Pitäisikö olla huolissaan, kun tämä sisarukseni on viimeisten vuosien aikana alkanut yksinoikeudella ja suorastaan aggressiivisesti hallitsemaan vanhempieni omaisuutta? Kesämökki, lapsuudenkoti, vanhempien yhteiseksi ostama auto. Raha-asioita en viitsi edes arvailla.

Mitä voin tehdä? Pesää ei ole jaettu, rintaperillisten osuuksia ei ole jaettu. Katsonko vain vierestä, kun äitinikin osuus menee sisarukselleni ja hänen perheelleen, pikkuhiljaa, pala kerrallaan?

Elossa oleva isähän saa toki tehdä omalle osuudelleen ihan mitä vain tahtoo, mutta tiedän, ettei äiti olisi halunnut asioiden menevän näin.

Kuten totesitkin, elossa oleva isäsi saa omalle omaisuudelleen tehdä mitä haluaa. Siihen ei ole nokan koputtamista vaikka pahaa tekisi. Kiinteää omaisuutta, sikäli kun kuolinpesään kuuluvaa ei voi tokikaan ilman teitä myydä tai lahjoittaa (paitsi oman osuutensa toki). Mutta siitä tässä nyt ei kyse ollutkaan. Se jos sisaruksesi näiden osalta näitä "omii ja hallinnoi" ei ole omistajuussuhteisiin mitään merkitystä. Koetko tarpeelliseksi nöyryyttää isääsi vaatimalla tämän vuoksi äitisi kuolinpesän ositusta ja perinnönjakoa? Sitä neuvoisin pohtimaan tarkoin. Olen pahoillani, mutta sellaiseksi se todennäköisimmin koettaisiin jollei hän itse osoita tahtoa jakaa äitisi kuolinpesä tekemällä siinä osituskin jo tässä vaiheessa. Keskinäistä testamenttia vanhemmillasi ei kontekstista päätellen ollut.

Tarvittaessa asioi lakimiehen pakeilla. Ne ovat sitä varten että näissä neuvovat, maksusta tosin. Keskihinta 250eur/h.

Vaadi jakoa. Välit tuntuvat jo menneen, joten mitä merkitystä sillä enää on? Etpähän jää ainakaan kokonaan ilman äitisi perintöä.

Ei taida voida yhtään mitään. On itellä samanlainen tilanne. Jos veli sai joskus kaksion, myi ja tuhlasi rahat, niin ei vaan voi mitään. Epäreiluahan se on. Millä noita vanhoja edes todistaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei taida voida yhtään mitään. On itellä samanlainen tilanne. Jos veli sai joskus kaksion, myi ja tuhlasi rahat, niin ei vaan voi mitään. Epäreiluahan se on. Millä noita vanhoja edes todistaa.

Jos sai, saiko? Ei osakkeita vaan saada, niistä menee lahjavero tai tai teidän tapauksessa olisi ollut kyse ennakkoperintöverosta. Perunkirjoituksessa pitäisi selvitä.

Vierailija kirjoitti:

Vaadi jakoa. Välit tuntuvat jo menneen, joten mitä merkitystä sillä enää on? Etpähän jää ainakaan kokonaan ilman äitisi perintöä.

Suku ja perhe tulisi olla parasta mitä ihmisillä on. Vaan silti, raha ratkaisee ja raha pistää riitelemään ja kyräilemään vanhempien viimeisinä elinvuosina. Surullista. Väleillä on aina merkitystä kun perheenjäsenet ovat vielä elossa. Omaa vanhempaa tulisi myös kunnioittaa edes jossain määrin.

Tässä perheessä on lähivuosina menetetty äiti ja puoliso. Kirjoittajan isältä on kuollut vaimo, he ovat lienee yhdessä omaisuutensa hankkineet ja toisen heistä kuolema on käynnistänyt tällaisen kyräilyn ja perinnöstä kisailun vaikka toinen heistä vielä elää.

Perintökaarta säännöksineen ei voida muuttaa mutta perheenjäsenten asenteita voitaisiin. Kunnioittakaa perheenne vanhimpia.

Olisi mielenkiintoista kuulla tarkennus siitä, mitä tarkoitat asunnon, kesämökin ja auton kuppaamisella? Auton käyttö lienee ainakin perusteltua, jos veljesi (oletan että veli) asuu lähellä ja auttaa arkipäivän asioissa. Useinhan se menee niin, että se lähellä oleva on siinä arjessa mukana ja se kauempana asuva vain silloin tälloin. Jos kerran käyt pari kertaa kuussa, niin et kai siitä nyt oleta mitään rahallista korvausta? On aivan normaalia, että ikääntyvien vanhempien luona käydään ja autetaan. Veljesi auttaa ehkä lähes päivittäin, joten korvaus on ihan perusteltu. 

Meillä kuvio meni isovanhempien kanssa seuraavasti: se lähellä oleva lapsi perheineen oli mukana lähes päivittäisessä arjessa, auttamassa ja heillä varmasti sitä omaakin arkea rajoitti vanhan isän hoitaminen / auttaminen. MInun lapsuudenperheeni taas asui kaukana emmekä pystyneet arjessa auttamaan. Kävimme säännöllisesti kylässä. Ihan varmasti ne serkut, jotka asuivat lähellä, olivat läheisempiä isovanhempani kanssa kuin mitä minä koskaan olin, he olivat siinä arjessa mukana, minä en. En itse ainakaan koe tästä katkeruutta, itse ainakin tajusin, että jos toiset ovat siinä lähellä ja toiset kaukana, niin se pakostakin vaikuttaa siihen suhteeseen. 

Ja ihan kokemuksesta voin kertoa, että kun se oma vanhempi hoitaa lähellä asuvaa iäkästä vanhempaansa, niin se todellakin vaikuttaa sen perheen arkeen jatkuvasti (toisen vanhempani vanhemmat asuivat lähellä ja vanhempani oli lapsista se, joka huolehti äitinsä arjesta ja asioista). Eli ei kannata olla kateellinen tai katkera, veljesi kuitenkin ilmeisesti hoitaa isäsi arjen.

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista kuulla tarkennus siitä, mitä tarkoitat asunnon, kesämökin ja auton kuppaamisella? Auton käyttö lienee ainakin perusteltua, jos veljesi (oletan että veli) asuu lähellä ja auttaa arkipäivän asioissa. Useinhan se menee niin, että se lähellä oleva on siinä arjessa mukana ja se kauempana asuva vain silloin tälloin. Jos kerran käyt pari kertaa kuussa, niin et kai siitä nyt oleta mitään rahallista korvausta? On aivan normaalia, että ikääntyvien vanhempien luona käydään ja autetaan. Veljesi auttaa ehkä lähes päivittäin, joten korvaus on ihan perusteltu. 

Meillä kuvio meni isovanhempien kanssa seuraavasti: se lähellä oleva lapsi perheineen oli mukana lähes päivittäisessä arjessa, auttamassa ja heillä varmasti sitä omaakin arkea rajoitti vanhan isän hoitaminen / auttaminen. MInun lapsuudenperheeni taas asui kaukana emmekä pystyneet arjessa auttamaan. Kävimme säännöllisesti kylässä. Ihan varmasti ne serkut, jotka asuivat lähellä, olivat läheisempiä isovanhempani kanssa kuin mitä minä koskaan olin, he olivat siinä arjessa mukana, minä en. En itse ainakaan koe tästä katkeruutta, itse ainakin tajusin, että jos toiset ovat siinä lähellä ja toiset kaukana, niin se pakostakin vaikuttaa siihen suhteeseen. 

Ja ihan kokemuksesta voin kertoa, että kun se oma vanhempi hoitaa lähellä asuvaa iäkästä vanhempaansa, niin se todellakin vaikuttaa sen perheen arkeen jatkuvasti (toisen vanhempani vanhemmat asuivat lähellä ja vanhempani oli lapsista se, joka huolehti äitinsä arjesta ja asioista). Eli ei kannata olla kateellinen tai katkera, veljesi kuitenkin ilmeisesti hoitaa isäsi arjen.

Ihan mielenkiinnosta: annoitko oman rintaperillisen osasi sisaruksellesi korvaukseksi siitä, että tämä hoiti vanhempien asioita?