160 000 euroa mennyt huonoihin asunto kauppoihin.

Vai ottaisitteko 45v vielä lainaa että jäisi jotain perinnöksi lapsille?

Jo otsikosta näkee mikä meni vikaan.

"a fool and his money are soon parted"

Tietysti ottaisin. Otinkin pari vuotta sitten sijoitusta varten. Minun periaatteeni on, että lainat on maksettu ennen kuin jään eläkkeelle. Perinnostä en välitä, mutta en halua köyhiä vanhuudenpäiviä. Jos eläke on noin puolet palkasta ja pitäisi maksaa vuokraa, voi joutua miettimään, ostaako ruokaa vai lääkkeitä. 

Oma näkemykseni on että tavis-kansalle suurin osa asuntokaupasta on tänä päivänä kansalle huonoa kauppaa.

Pääkaupunkiseudulla huonous on sitä että hinnoissa on valtavasti ilmaa.

Muualla Suomessa huonous on sitä että jo ostetun asunnon markkinahinta alenee jatkuvasti.

Ei vain ole mahdollista tehdä asuntokauppaa joka olisi "hyvä", ellet sitten kuulu sellaisiin kansanryhmiin joilla kaupat isompia niin että siellä on sitten jotain muutakin tukea ja veroapua yms.

Kaikki on tietenkin suhteellista, koska ihan yhtälailla ne vuokratkin sitten nousee, asuminenhan on nro 1 metodi Suomessa kiristää kansalta rahat pois, ja se on itse asiassa erittäin huono asia koska se tuhoaa lopulta myös kansan työllisyyden sekä ison osan investointimahdollisuuksista.

Sama ongelma meillä kuin aloittajalla.  Nyt mietitään mikä olisi keski-ikäisenä se järkevä ratkaisu asumiseen. Iloa pitäisi saada asumisesta, mutta ei viitsisi tässä iässä enää mitään suuria asuntolainoja ottaa, joten pitäisi olla myös järkevä. Hieman on kinkkinen päätös.

Asuntokaupan "hyvyyden" ratkaisee tavis-kansalla enemmänkin se, että onko nähtävissä että asunnon seuraavalla ostajalla olisi vielä enemmän rahaa käytettävissä ko. asunnon ostamiseen kun asunnon vaihtamisen aika tulee.

Ja jos näitä työllisyys yms. palkanmaksuhalu uutisia katselee, niin vähän on alkanut heikolta näyttämään.

Asuminen kuitenkin niin varma tapa pumpata kansalta rahat pois, että asuntojen hinnat menee helposti vaikka koko muun talouden kehityssuuntaan nähden "vastavirtaan", kun siinä on sellaisia hölmöjä ajattelutapoja että se olisi mukamas "turvallinen" sijoituskohde, vaikka tosiasiassa se voi päätyä lopulta aivan valtavaksi kuplaksi, kun mikään muu tulomuoto ei enää valtiossa kykene saamaan kysyntää ja tuottoa niin paljon että em. asuntokuplan kustannuksia kyettäisiin maksamaan.

Toki nollakorko on yksi tapa pitkittää jatkuvasti hintojen korjaamista, se voi kestää jopa vuosikymmeniä, mutta edelleenkin, jos muuta taloutta ei saada vastaavaan nousuun, niin se korjausliike on aina lopulta edessä jollakin tavoin. Valtiokaan ei kestä sitä että kotimaan kuplien takia esim. työttömyys kasvaa aivan mahdottomiin mittasuhteisiin, pitäisi ymmärtää se että tämä "turvallinen sijoituskohde" on ikäänkuin syy sille että tulee massatyöttömyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma meillä kuin aloittajalla.  Nyt mietitään mikä olisi keski-ikäisenä se järkevä ratkaisu asumiseen. Iloa pitäisi saada asumisesta, mutta ei viitsisi tässä iässä enää mitään suuria asuntolainoja ottaa, joten pitäisi olla myös järkevä. Hieman on kinkkinen päätös.

Tsemppiä. Meillä niin vähän rahaa ja pienet tulot että luultavasti perheemme menee vuokralle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma meillä kuin aloittajalla.  Nyt mietitään mikä olisi keski-ikäisenä se järkevä ratkaisu asumiseen. Iloa pitäisi saada asumisesta, mutta ei viitsisi tässä iässä enää mitään suuria asuntolainoja ottaa, joten pitäisi olla myös järkevä. Hieman on kinkkinen päätös.

Tsemppiä. Meillä niin vähän rahaa ja pienet tulot että luultavasti perheemme menee vuokralle.

Minäkin suosisin vuokraamista, mutta mies on vähän vanhanaikainen eikä koe olevansa vuokralla asuessaan samalla tavalla vapaa kuin jos asunto olisi oma. Sitten on tietysti se, että haluaisi lastenkin jotain perivän. Minua hirvittää kuitenkin ajatus elää lainan kanssa koko loppuikä ja kun ei tiedä sattuuko käsiin jokin ongelmakämppä. Aivot lamaantuvat kun miettii asiaa. Hyvä jos teillä vallitsee yhteisymmärrys, päätöksen tekeminen on silloin paljon helpompaa.