Lue keskustelun säännöt.
Ajatteletko sukujen jatkumoa koskaan? Pyhäinpäivästä mieleen..
04.11.2017 |
Jos vaikka ajatellaan ulkonäköä, tietyt piirteet kulkevat suvussa, ja usein puolisokin on muuten "saman" näköinen. Voi mennä pari sukupolvea, ja joku lapsi on ihan isotätinsä/isoisotätinsä näköinen ilman että kukaan elävä sukulainen sitä hokaa.
Tai vaikka kiinteä omaisuus joka kulkee perintönä suvussa, maatila tai kattane vaikka. Se mikä on työllä ja vaivalla aikoinaan -niillä resursseilla- rakennettu, voi joko olla mittaamattoman arvokas nyt, tai sitten ajan kuluessa sekä tunnearvo että rahallinen arvo kadonnut.
Kommentit (28)
Kiinnostaa. Jotkut vanhat sukuasiat liikuttavat minua, kun ajattelen että tuo nainen kuvassa oli esiäitini ja tuolta kuoli lapsi:). Toki ajattelen suvun leukalinjaa ja periytyviä luonteenominaisuuksiakin, ja tiedän paljon suvustani. Omat sukuasiat laajenevat monesti ajatuksiksi menneistä ihmisestä yleensä. Ajattelen monesti kaunista maisemaa katsellessani että keitähän täälläkin on tallustellut vaikka 2000 vuotta sitten? Olivatko he minulle sukua? Tässäkin torpassa (mökki) on elänyt iso perhe tehden raskasta työtä, he olivat eläviä ja ajattelevia ihmisiä joita kukaan ei enää muista eikä kukaan muista kohta meitäkään. Maailmankaikkeus on ihmeellinen asia:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi tänään. Ja sitä, että minä olen osa pitkää ketjua ja minun vuoroni tallata pallolla ja elää elämääni on nyt ja sen jälkeen uudet sukupolvet jatkavat. Me nykyhetkellä elävät liitymme silloin jo edesmenneiden jatkumoon.
Meillä on aika käsittämättömän tärkeä tehtävä käsissämme nyt ja kannattaisi miettiä enemmänkin mikä on se jälki jonka itse tänne jätämme.
Isoisäni asui 100 vuotta sitten tuossa alle 1 km päässä. Mietin joskus, miten erilaista silloin on ollutkaan enkä osaa hahmottaa. Espoossa asun, joten tienoo on muuttunut erittäin paljon.
Ajattelen hyvin usein. Olen lapsettomuushoidoissa ja toivon, että sukuni vanha historia ei katkea minuun.
Vierailija kirjoitti:
Älkää lapsettomat surko tuollaisia. Tuskin ne teidän vanhemmat teitä hankki sen takia että halusivat suvun jatkuvan, vaan siksi että halusivat lapsia. Olette siis jo tehneet tehtävänne heidän suhteen, eli ilostuttaneet heidän elämäänsä silloin kun olitte lapsia.
Minulta odotettu "ilostuttaminen" ei lopu niin kauan kuin heissä henki pihisee. Olisin itsekäs jos kuolisin ensimmäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen joskus kuinka joidenkin suku ei jatku kun nykyään jotkut eivät halua lapsia "tällaiseen maailmaan". Kuulostaa melko nynnyltä kun aikojen alusta siellä luolassa on kuitenkin ihan ilman nettiä ja muita mukavuuksia on miljoona vuotta aktiivisesti sitä sukua kuitenkin pyritty jatkamaan vaikeuksien keskellä joihin verrattuna nykyiset vaikeudet lähinnä naurattavat.
Siis tämän tyylistä probleemaa nykyään:
Ajattelen rakkaudella isovanhempiani, jotka ovat jo kuolleet Hienoja ihmisiä. Kaipaan heitä. Itselläni ei ole jälkipolvea.
Minulla sama. Olisin halunnut lapsia ja perheen, mutta yksin vaikea toteuttaa.
Meillä sukuhauta, jossa äiti, isovanhemmat, isoisän sisaruksia ja vanhemmat, jotka kuolivat jo 50 vuotta ennen syntymääni.