Työkaverin avautuminen
Aloitin juuri uudet työt, ja yksi työkavereistani jostain syystä heti tykästyi muhun. Hän siis kertoo päivittäin HYVIN henkilökohtaisia asioita perhe elämästään. Olen tosi huolissani ja itse vähän ahdistunut tästä. Työkaverini aviomies siis on helposti vihastuva rappioalkoholisti ja myös ilmeisen väkivaltainen ainakin koiraa kohtaan. Heillä on myös perheessä pieni lapsi. Mies vaikuttaa myös omaavan narsistisia piirteitä, ja työtoverini ei näytä itse ymmärtävän että asialle pitäisi tehdä jotain.
Olen itse huomattavasti nuorempi, tuore ylioppilas, enkä tiedä yhtään mitä tehdä, kun ei ole minkäänlaista samaistumispintaa tai kokemusta. Jos kehotan jättämään miehen ja ottamaan lapsen & koiran mukaan, niin pelkään (ehkä irrotionaalisesti) että kaikki on sen jälkeen minun vastuulla. Hänellä kun ei taida olla kauheasti kahisevaa säästössä. Olenko kuitenkin vastuussa myös, jos en sano enkä tee mitään?
Kommentit (11)
Itse kyselisin tunnustellen häneltä että eikö tee ikinä mieli lähteä tai miten jaksaa tuollaista. Jos haluaa itse suhteesta irti niin auttaisin ja tsemppaisin, jos taas ei niin antaisin olla. Ehkä kommentoisin jotain tyyliin että tuollainen ei kyllä ole mielestäni hyväksyttävää käytöstä tms.. ja eipä tuo sinun vastuullasi ole vaikka kehottaisitkin lähtemään, eiköhän aikuiset ihmiset lopulta toimi oman tahtonsa mukaan.
Hän on myös saattanut käydä jo muut työkaverit läpi, nämä ovat kyllästyneet ja kuormittuneet ja sanoneet jossain vaiheessa, että eivät kuuntele tällaista, jos tilannetta ei ole aikomustakaan muuttaa.
Olen ollut pitkään työelämässä ja joka paikassa on ollut joku tällainen, joka tuo kotihuolensa töihin. Vanhat työkaverit välttelee, kun eivät jaksa samoja virsiä. Valittaja loukkaantuu, jos antaa neuvoja. Yleensä tällaiset ottavatkin uhrikseen mielellään uusia työntekijöitä, jotka eivät kehtaa tai ymmärrä tehdä mitään aikavarkaalle ja energiavampyyrille.
Vierailija kirjoitti:
Itse kyselisin tunnustellen häneltä että eikö tee ikinä mieli lähteä tai miten jaksaa tuollaista. Jos haluaa itse suhteesta irti niin auttaisin ja tsemppaisin, jos taas ei niin antaisin olla. Ehkä kommentoisin jotain tyyliin että tuollainen ei kyllä ole mielestäni hyväksyttävää käytöstä tms.. ja eipä tuo sinun vastuullasi ole vaikka kehottaisitkin lähtemään, eiköhän aikuiset ihmiset lopulta toimi oman tahtonsa mukaan.
Ei se ole mielestäni millään lailla aloittajan tehtävä auttaa ja tsempata pääsemään kenties suhteesta irti. Hän on tullut töihin ensisijaisesti tekemään töitä ja tutustumaan työelämään, ei kenenkään terapeutiksi.
Henkilökohtaisista asioista voi toki työpaikalla puhua mutta, jos se alkaa mennä jo toisen kuormittamiseksi niin parmepi tehdä jo alkuun ainakin itselleen selväksi miten jatkossa aikoo menetellä.
Tosi rasittavia tuollaiset ihmiset jotka antavat miehensä kiduttaa koiraa ja lapsia ja itseään, sitten asia mässytetään toisen naamaan, ja toinen ei voi tehdä mitään muuta kuin sääliä avuttomana sitä koiraa.
Ehkä hän avautuu juuri siksi sinulle, että et tee mitään asialle.
Kuule, et ole vastuussa toisesta aikuisesta ihmisestä. Hän tekee itse omat valintansa ja ne ovat hänen vastuullaan, myös se, kenen neuvoja kuuntelee tai jättää kuuntelematta.
Sitäpaitsi olen aika varma ettei hän jätä miestään sinun kehoituksestasi ja luulen myös ettet ole ensimäinen joka kehittää lähtemään väkivaltaisesta suhteesta.
Työkaverisi vaan hyväksikäyttää sinua!Olet sanko johon tyhjentää omat likapyykkinsä!Tuskin on ajatustaka lähteä suhteesta!
Koiran pahoinpitelystä on syytä ilmoittaa välittömästi eläinsuojeluun. Jos kyseinen perhe ei pysty huolehtimaan koiran turvallisuudesta, on koiran päästävä pois ja saatava uusi koti. Toisen elämä on varmasti pelkkää pelkoa.
Ole kiltti ja jos et tee mitään muuta, niin ilmoita edes sinne eläinsuojeluun tilanteesta. Heikompaa on syytä aina auttaa..
Tuo on hyvä pointti, että ilmoita eläintensuojeluun.
Jopspa sanoisit, että kuulostaa kurjalta ja kannattaa hakea apua ja sitten sanot, että pitää lähteä jatkamaan töitä.
Ei ole sinun vastuullasi mitä valintoja hän tekee, ekä ole myöskään velvollisuutesi kuunnella näitä työaikaan.
Luultavasti kaipaa vain ketä tahansa, jolle avautua aiheesta ja, kun sinä jaksat kuunnella niin olet valikoitunut "uhriksi." Ikävää että hänellä menee huonosti mutta, jos suurin osa työajasta menee omasta vaikeasta elämäntilanteesta avautumiseen niin selkeästi hän ei ole työkuntoinen.
Entä jos vaikka esimiehelle kertoisit tästä työkaverin käytöksestä niin, että hänet voitaisiin ottaa puhutteleen ja kenties määrätä sairaslomalle.