Onko tämä saikun paikka vai ei?

Onko sinulle järjestetty kolmikantaneuvottelu eli sinä, esimies ja työterveyslääkäri? Voitko siirtyä toisiin hommiin tai lyhentää työaikaa? Osasairauspäiväraha on hyvä, jos työnantajalle se sopii.

Kannattaisiko käydä ensin kokeilemassa? Testaa työntekoa vaikka viikko ja mene sitten vasta lekuriin. Ainakin joka paikassa toitotetaan sitä, että masentuneelle se kotona makaaminenkaan ei tosiaan ole aina hyväksi. Tietenkib aikamoinen yleistys, mutta kannattaisi varmaan tosiaan testata, kun kerta lääkärikin on niin suositellut.

Mä en jaksaisi mitään neuvotteluja eikä lyhyemmän työajan tekeminen ole kai edes rahallisesti kannattavaa. Jaksan varmaan jonkin aikaa töitä tehdä hampaat irvessä, mutta kun ei ole omasta mielestä työkyinen, niin ei ole. Mulla on muitakin diagnooseja (nämä fyysisellä puolella), joten kaikki nämä yhdessä, niin haluaisin vaikka eläkkeelle. Ap

Kyllä ne neuvottelut nyt kannattaisi jaksaa, niistä ja niiden toimenpiteistä on apua jatkossa työkyvyttömyyseläkkeen hakemisen yhteydessä. Jos kokeilet työntekoa ja työnantajakin on sitä mieltä, että et ole työkykyinen, saat taas sairauslomaa.

Osasairauspäiväraha on hyvä. Oma työnantaja maksoi minulle palkan kokonaan ja haki itselleen kelakorvauksen. Toinen vaihtoehto on, että saat palkan tehdyltä työajalta ja haet itsellesi sairauspäivärahan. Kelan sivuilla on lisätietoa.

up

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksaisi mitään neuvotteluja eikä lyhyemmän työajan tekeminen ole kai edes rahallisesti kannattavaa. Jaksan varmaan jonkin aikaa töitä tehdä hampaat irvessä, mutta kun ei ole omasta mielestä työkyinen, niin ei ole. Mulla on muitakin diagnooseja (nämä fyysisellä puolella), joten kaikki nämä yhdessä, niin haluaisin vaikka eläkkeelle. Ap

Osasairauspäivärahalla työskentely on sikäli rahallisesti kannattavaa, että saat työpäiviltä palkan ja sairaspäiviltä sairauspäivärahan. Normaalia työaikaa pitää vähentää 40-60%, eli käytännössä teet kaksi tai kolme täyttä päivää tai useamman lyhyen päivän, mikä parhaiten sopii sinulle ja työnantajalle.

Irtisano itsesi ja anna töitä terveille!

Vierailija kirjoitti:

Irtisano itsesi ja anna töitä terveille!

Erinomaisen idioottimainen neuvo.

Pitkään yhtäjaksoisesti jatkunut saikutus on työnantajalle irtisanomisperuste (sairauden vuoksi olennaisesti ja pitkäaikaisesti vähentynyt työkyky). Se kannattaa pitää mielessä.

Entä jos ajattelisit esim. työtovereitasi ja vaikka Suomen lapsia ja vanhuksia. Jättäydy pois töistä ja anna jonkun työkykyisen ja -haluisen tehdä työsi ja hanki oma elantosi vaikkapa koulutautumalla uudelleen tai hakeutumalla muiden tukimuotojen pariin. Ymmärräthän, että pitkäaikaissaikuttaja tuhoaa lopulta minkä tahansa työpaikan sisältäpäin.

Minä menisin sinne töihin vaan, olisin sen aikaa kun pystyn ja sitten uudestaan työterveyslääkärille jos menee siihen pisteeseen että ei pysty oikeasti työhön.

Mutta sekin on totta että joskus pitkillä sairaslomilla tulee vain rimakauhu siihen paluuseen ja joskus on hyvä vaan voittaa se. Itse olin uupumuslomalla 4 kk ja alkoi tuntua etten ikinä enää pysty työhöni. Psykiatri jolla kävin juttelemassa kuitenkin vakuutti, että kannattaa nyt kokeilla kuitenkin, muistaen asioita joista oltiin puhuttu mm. omien rajojeni pitäminen sen suhteen mitä työtehtäviä otan vastuulleni. Kamalaa oli ekat pari viikkoa, mutta totuin, ja nyt olen ollut uupumusloman jälkeen jo vuosia samassa työpaikassa ilman mitään ongelmia. Eikä mikään ole työpaikalla muuttunut.

Paha ottaa kantaa tietämättä mitä ne "henkiset syyt" on.

Sairausloman tarpeehan sitten toteaa lääkäri. Tällä palstalla sitä ei päätetä, eikä av-palstalta saatu saikkulappu kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Pitkään yhtäjaksoisesti jatkunut saikutus on työnantajalle irtisanomisperuste (sairauden vuoksi olennaisesti ja pitkäaikaisesti vähentynyt työkyky). Se kannattaa pitää mielessä.

Työkyvyttömyyden pitää jatkua yhtäjaksoisesti vuoden ajan, ennen kuin työnantaja voi käyttää sitä irtisanomisperusteena.

Vierailija kirjoitti:

Minä menisin sinne töihin vaan, olisin sen aikaa kun pystyn ja sitten uudestaan työterveyslääkärille jos menee siihen pisteeseen että ei pysty oikeasti työhön.

Mutta sekin on totta että joskus pitkillä sairaslomilla tulee vain rimakauhu siihen paluuseen ja joskus on hyvä vaan voittaa se. Itse olin uupumuslomalla 4 kk ja alkoi tuntua etten ikinä enää pysty työhöni. Psykiatri jolla kävin juttelemassa kuitenkin vakuutti, että kannattaa nyt kokeilla kuitenkin, muistaen asioita joista oltiin puhuttu mm. omien rajojeni pitäminen sen suhteen mitä työtehtäviä otan vastuulleni. Kamalaa oli ekat pari viikkoa, mutta totuin, ja nyt olen ollut uupumusloman jälkeen jo vuosia samassa työpaikassa ilman mitään ongelmia. Eikä mikään ole työpaikalla muuttunut.

Kiva kuulla että joskus nämäkin tarinat päättyvät hyvin, usein kuulee vain sen toisen version. Tässä hyvä vertaiskokemus ap:lle.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ajattelisit esim. työtovereitasi ja vaikka Suomen lapsia ja vanhuksia. Jättäydy pois töistä ja anna jonkun työkykyisen ja -haluisen tehdä työsi ja hanki oma elantosi vaikkapa koulutautumalla uudelleen tai hakeutumalla muiden tukimuotojen pariin. Ymmärräthän, että pitkäaikaissaikuttaja tuhoaa lopulta minkä tahansa työpaikan sisältäpäin.

Ei, ei ja vielä kerran ei. Itse ei saa irtisanoutua, sitten siinä on oman onnensa nojassa. Jos sairausloma kestää yli vuoden, voi työnantaja irtisanoa, mutta nimenomaan pitää odottaa sitä irtisanomista. Sitten saa apua uudelleen koulutukseen tai eläkkeelle pääsyyn.

Entä jos sinä ajattelisit sitä, että sinäkin voit sairastua pysyvästi? Älä edes kuvittele sanovasi, miten jalomielisesti uhrautuisit yhteisen hyvän nimissä, sillä en usko. Ihan yhtä hätä sinulle tulee toimeentulon suhteen kuten muillakin sairastuneilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ajattelisit esim. työtovereitasi ja vaikka Suomen lapsia ja vanhuksia. Jättäydy pois töistä ja anna jonkun työkykyisen ja -haluisen tehdä työsi ja hanki oma elantosi vaikkapa koulutautumalla uudelleen tai hakeutumalla muiden tukimuotojen pariin. Ymmärräthän, että pitkäaikaissaikuttaja tuhoaa lopulta minkä tahansa työpaikan sisältäpäin.

Ei, ei ja vielä kerran ei. Itse ei saa irtisanoutua, sitten siinä on oman onnensa nojassa. Jos sairausloma kestää yli vuoden, voi työnantaja irtisanoa, mutta nimenomaan pitää odottaa sitä irtisanomista. Sitten saa apua uudelleen koulutukseen tai eläkkeelle pääsyyn.

Entä jos sinä ajattelisit sitä, että sinäkin voit sairastua pysyvästi? Älä edes kuvittele sanovasi, miten jalomielisesti uhrautuisit yhteisen hyvän nimissä, sillä en usko. Ihan yhtä hätä sinulle tulee toimeentulon suhteen kuten muillakin sairastuneilla.

Sama hätä se on sillä työnantajalla. Kaikki firmat eivät ole isoja, pienyrittäjällä varsinkin ahdinko jatkuvasta saikuttelusta on aika helkkarin suuri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ajattelisit esim. työtovereitasi ja vaikka Suomen lapsia ja vanhuksia. Jättäydy pois töistä ja anna jonkun työkykyisen ja -haluisen tehdä työsi ja hanki oma elantosi vaikkapa koulutautumalla uudelleen tai hakeutumalla muiden tukimuotojen pariin. Ymmärräthän, että pitkäaikaissaikuttaja tuhoaa lopulta minkä tahansa työpaikan sisältäpäin.

Ei, ei ja vielä kerran ei. Itse ei saa irtisanoutua, sitten siinä on oman onnensa nojassa. Jos sairausloma kestää yli vuoden, voi työnantaja irtisanoa, mutta nimenomaan pitää odottaa sitä irtisanomista. Sitten saa apua uudelleen koulutukseen tai eläkkeelle pääsyyn.

Entä jos sinä ajattelisit sitä, että sinäkin voit sairastua pysyvästi? Älä edes kuvittele sanovasi, miten jalomielisesti uhrautuisit yhteisen hyvän nimissä, sillä en usko. Ihan yhtä hätä sinulle tulee toimeentulon suhteen kuten muillakin sairastuneilla.

Sama hätä se on sillä työnantajalla. Kaikki firmat eivät ole isoja, pienyrittäjällä varsinkin ahdinko jatkuvasta saikuttelusta on aika helkkarin suuri. 

Lisään vielä että yksityishenkilö saa rahallista tukea tilanteeseensa huomattavasti helpommin kuin yrittäjä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menisin sinne töihin vaan, olisin sen aikaa kun pystyn ja sitten uudestaan työterveyslääkärille jos menee siihen pisteeseen että ei pysty oikeasti työhön.

Mutta sekin on totta että joskus pitkillä sairaslomilla tulee vain rimakauhu siihen paluuseen ja joskus on hyvä vaan voittaa se. Itse olin uupumuslomalla 4 kk ja alkoi tuntua etten ikinä enää pysty työhöni. Psykiatri jolla kävin juttelemassa kuitenkin vakuutti, että kannattaa nyt kokeilla kuitenkin, muistaen asioita joista oltiin puhuttu mm. omien rajojeni pitäminen sen suhteen mitä työtehtäviä otan vastuulleni. Kamalaa oli ekat pari viikkoa, mutta totuin, ja nyt olen ollut uupumusloman jälkeen jo vuosia samassa työpaikassa ilman mitään ongelmia. Eikä mikään ole työpaikalla muuttunut.

Kiva kuulla että joskus nämäkin tarinat päättyvät hyvin, usein kuulee vain sen toisen version. Tässä hyvä vertaiskokemus ap:lle.

Mun tapauksessa suurin osa ongelmista oli omassa päässäni. Toki, työnantaja ei ollut huolehtivainen lapsenkaitsija, joka olisi pitänyt aivan erityisesti huolta että kaikki ottaa töitä vain jaksamisensa mukaan, vaan siellä oletettiin että ihmiset sanovat EI jos ei ehdi tai jaksa. 

Itse en kuitenkaan tajunnut ollenkaan tuollaista mahdollisuutta. Jos minulle kasattiin projekteja, otin kaiken vastaan, ja panikoin että miten ehdin. Tein illat ja yöt kotonakin selvitäkseni. Lisäksi uskoin olevani todella osaamaton, tyhmä ja huono, koska "normaalit ihmiset" selviää työstään työaikana eikä joudu sillä tavoin vapaa-ajalla tekemään paikkaillakseen osaamisensa puutteita. Pelkäsin jatkuvasti, että en ehdi enkä pysty, ja jään kiinni osaamattomuudestani ja saan potkut. 

Lopulta meni siihen etten ehtinyt nukkua kuin 3-4 h yössä, koska täytyi tehdä niin paljon ilmaista, mihinkään kirjaamatonta ylityötä selvitäkseni töistäni. Siihen sekaan jatkuva epäonnistumisen pelko, kokemus että ei osaa eikä psyty, ja lopulta tilanne meni siihen etteen enää pystynyt työhöni ollenkaan. Romahdin täysin, itkin vaan. Tästä tuli burnariloma, ja taivaan kiitos loman lisäksi sain 10 keskustelukertaa lääkäriaseman psykiatrin kanssa työpaikan piikkiin. Siellä psykiatri onnistui paljastamaan tämän koko kuvion, jonka olin omassa päässäni keittänyt kokoon, vähitellen kyseenalaistamalla sitä, että mitä jos ei olekaan kuten uskon? Että mitä tapahtuisi, jos sanoisinkin uusille töille: "ei, en ehdi kun minulla on jo työt x ja y nyt ja ne vie koko työajan"? Alkuun olin varma, että jos niin tekisin, saisin potkut, koska olisin liian hidas. Mutta mitäpä maksaisi kokeilla rajojensa pitämistä? Vanhakaan tapa jatkaa ei onnistuisi, sillä palaisin heti uudestaan loppuun ja oikeasti saisin potkut, joten voinhan kokeilla rajojen pitoa. Eikä siitä tullut ikinä mitään ongelmia, ihan samalla työpaikalla, saman esimiehen alaisena...

Oikeastihan et enää halua mennä töihin, vaan olet jo itse diagnostisoinut itsesi työkyvyttömäksi,etkä aio edes kokeilla.

Mulla on mielessä kaksi l-kirjaimella alkavaa sanaa kaltaisistasi.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastihan et enää halua mennä töihin, vaan olet jo itse diagnostisoinut itsesi työkyvyttömäksi,etkä aio edes kokeilla.

Mulla on mielessä kaksi l-kirjaimella alkavaa sanaa kaltaisistasi.

Mikähän olisi tai on oma diagnoosisi? Narsismi?