Pysyykö koti siistinä jos perheessä on vain yksi lapsi?
Plussasin viikko sitten ja olen raskaana. Olemme olleet pitkään yhdessä, mutta kahdestaan. On meillä koira, mutta koti pysyy silti siistinä. Olemme molemmat todella tarkkoja siisteydestä, erityisesti mies haluaa paikkojen kiiltävän ja tavaroiden olevan paikoillaan. Lapsi on ollut haaveissa pitkään, joten plussaamisen jälkeen keskustelimme kodin järjestelyistä ja tulimme siihen lopputulokseen, että lapsi saa oman huoneen ja leikkii siellä. Kumpikaan meistä ei halua, että lapsi riehuu tai juoksee ympäri kotia rikkoen tavaroita. Olemmeko liian tiukkoja?
Kommentit (96)
Lapsuudenkodissani asui kaksi lasta ja aina oli todella tip-top siistiä. Vanhemmat kävivät molemmat myös kokopäivätöissä, ovat vain hyvin siistejä kumpikin ja pitivät huolen, että lapsetkin siivoavat, eli ihan mahdollista tuo on.
Ei minulla meinaa pysyä siistinä, vaikka ei ole yhtään lasta. Eikä edes miestä. Osaan sotkea ihan itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vanhemmista. Tiedän perheen, jossa oli lähes kymmenen lasta, ja koti oli silti siisti. Sisällä juoksemisen voi (ja kannattaakin) kieltää. Saahan lapsi kuitenkin juoksennella ulkona? Enkä usko, että lapsi menee siitä rikki, jos saa leikkiä vain omassa huoneessaan. Jos tuntuu liian tiukalta, niin voittehan tehdä niinkin (kun lapsi on tarpeeksi vanha ymmärtämään ohjeita), että muissakin huoneissa saa leikkiä, jos siivoaa lelut heti leikin jälkeen pois. Jos lapsen omassa huoneessa ei ole pakkoa siivota ihan heti (mitä suosittelen, koska osa lapsista haluaa jatkaa samaa leikkiä esim. ruokailujen tai ulkoilujen jälkeen), niin omassa huoneessa leikkiminen tuntuu varmasti houkuttelevammalta.
Tilanne todennäköisesti johtuu äidin jatkuvasta siivoamisesta, ei siisteistä lapsista. Ja kyllähän lapset saavat olla lapsia, valitettava lopputulos mielikuvitusrikkaista leikeistä on jäätävä sotku. Arkisotkujen lisäksi.
Miksette siivoa arkena, jos syntyy sotkua? Meillä on aina siistiä ja lapsi opetetaan myös pitämään koti siistinä.
Meilläkin on aina siistiä, vaikka on kolme lasta. Kun muutama perusjuttu on kunnossa, siisteys säilyy ja on helppo ylläpitää.
1. Tavaraa on vain tarpeellinen ja kaikille on omat paikkansa, jonne ne pannaan heti käytön jälkeen.
2. Ruokaa ei viedä keittiöstä minnekään. Syödään vain ruoka-aikoina.
3. Kodinkoneet. Meillä on kaksi astianpesukonetta, tehokas pesukone ja kuivuri, hyvä varsi-imuri ja myös robotti-imuri. Pyykit hoidetaan aina valmiiksi. Koneeseen, kuivaajaan, kaappiin tai lakanat suoraan takaisin sänkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Meillä nyt 5-vuotias on oppinut pitämään itsekin siitä, että tavarat on järjestyksessä. Siivoaa itse leikkinsä (hieman kannustettuna) päivän päätteeksi. Meillä muutenkin tykätään järjestyksestä.
ihan kiva mutta tiedoksi että tuo asia ehtii vielä muuttua. Sitten teininä viimeistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höhöhöhöö.. Kyllä se taapero varmasti pysyy huoneessaan eikä juokse ympäri taloa xD
Ei lasta jätetä yksin vauva-aikana omaan huoneeseen, mutta kun kasvaa ja oppii kävelemään, niin katsomme perään ettei juokse ja satuta itseään.
Ja siinä sitä peräänkatsomista sitten riittää. Siinä ei samaan aikaan paljon kodin pintoja kiillotella, varsinkin jos leluja ei saa olla muualla kuin lapsen omassa huoneessa.
Toki siisteys on mahdollista, mutta ei niin, etteikö lapsi näkyisi leikkeineen ollenkaan. Esim. äiti laittaa ruokaa. Ei 1 vee sillä aikaa leiki nätisti omassa huoneessa. Hän aukoo keittiön kaappeja, vetää kattiloita ja pannuja, rummuttaa ja kuluttaa aikaa. Sitten ennen ruokailua ne kerätään pois. Ruokailussa tukee sotkua. Lapsi laittaa huomaamatta käden lautaselle ja tunkee sormin ruokaa suuhun. Kaataa maitomukin. Murustaa leipää. Taas siivotaan. Ruoan jälkeen pinoaa tornia olkkarissa. Kaataa tornin ja palasia siellä täällä. Nekin sitten kerätään. Jne.
Eli kyllä, siivoamalla saa siistiä. Koti voi olla kaunis. Siivoamista vaan tulee lisää! Lapsen tavarat näkyy ja kuuluu, samoin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan vanhemmista. Meillä ei kumpikaan ole niin tarkka, vaikka minä nykyään enemmän kaipaan sitä siisteyttäkin. Ensimmäinen lapseni valvotti joka yö lähes kaksi vuotta (minä hoidin lasta yöt ja päivät) enkä todellakaan vaan jaksanut siivota. Koti oli aika läävä.
Nyt meillä on kaksi lasta, nuorempi vuoden. Molemmat nukkuvat hyvin, mutta koitapa siinä pitää taloa pystyssä kun taapero roikkuu jaloissa suunnilleen koko ajan ja isompi levittelee leikkejään.
Muistathan ap että esimerkiksi syömisen opettelu on HYVIN sotkuista, ja ne sotkut joutuu jynssäämään joka päivä sen viisi kertaa. Usein joutuu myös pesemään koko lapsen.
Kyllähän se koti on sen lapsenkin koti, tosi kurjaa jos saa leikkiä vaan jossain yhdessä sopessa.
Tarkoitatko syömään opettelulla sormiruokailua? Mieheni ei oikein innostu sormiruokailusta ja haluamme, että silloinkin koti ja lapsi pysyvät puhtaana. Jäljet siivotaan heti ja tätä haluamme noudattaa, onneksi on olemassa ruokalappuja ja puhdistusliinoja, mitkä helpottavat siisteyden ylläpitämisessä.
Onko mt puoli hyvässä kunnossa? Neurooseja? Pakkomielteistä siivoamista? Et tuu handlaa vaativaa taapero aikaa ja lapsesta tulee ahdistunut ja vihaa teitä kun neuroosit menee sen edelle. Sorry mutta nyt vähän maalaisjärjen käyttöä. Mieti vähän. Elämää ei voi hallita. Taapero leikkii olohuoneessa teidän kanssa ja sotkee kaiken lattialle. Yks sekka yhdellä toinen minä toisella, käy välillä muualla sotkemassa.
Yksikään taapero ei leiki yksin omassa huoneessa höpön löpön eikös se ole laiminlyönti ettei juttele ja leiki lapsen kanssa. Ei pieni pärjää yksin omassa huoneessa kun yöllä. Lelut on tehty leikkimistä varten. Lapsen työ on leikkiminen.
Pakonomainen siivoaminen on jo neuroosi ja siihen saa tarvittaessa apua ja lääkkeitä. Sehön on jotain hallinnan tarvetta vähän niinkuin että pelkää siitä bakteerien ryömivän sänkyyn tai jotain pahaa tapahtuvan. Ei ole häpeä pyytää apua. Miltä se lapsesta tuntuu jos leikit korjataan kesken pois tai jätetään omaan huoneeseen yksin. Kannattaa lukea edes lehtiä lasten hoitamisesta mikä ei ole siivoamista ja pyrkimystä hallintaan. Lapsi ahdistuu eikä kukaan enää perheessä voi hyvin jos siivoaminen on pakonomaista. Siivoaminen ei poista vanhemman oikeita ahdistavia ajatuksia eikä todellisuudessa auta hallitsemaan tätä maailmaa. Se ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Oletko siivooja ammatiltasi.
Yleensä vastustan aborttia, mutta en nyt. Tuo ei kuulosta edes neuroosille vaan narsismille. Lapsi johonkin omaan loosiin nököttämään. Just..
Olin joskus tarkka sitten vauva rupesi liikkumaan ja opin pikkuhiljaa elämään sen kaaoksen kanssa. Lapsi rakasti vetää kaikki tavarat laatikoista keittiössä ja olkkarissa. Iittalan tuikkukupit pyörivät ties missä lattialla. Serkun lapsi taas ei koskaan tyhjennellyt kaappeja..
Nyt 3 v. antaa jo koriste-esineiden olla, mutta leluja löytyy vähän joka paikasta.
Pakkoko niiden Iittalan kuppien on olla missään käden ulottuvilla. Voihan ne laittaa pariksi vuodeksi kaappiin odottamaan. Joku aaltomaljakkokin kun kosahtaa lattiaan, voi tulla iso pipikin..
Niin kuin jotkut jo sanoi, niin lapsi viihtyy siellä missä muutkin. Olohuoneeseen voisi tehdä lelunurkkauksen. Siellä olisi jotkut tietyt lelut. Lapsen huoneeseen voi sitten laittaa aikuista varten esim nojatuolin missä voi istua/ viettää aikaa. Ja olla lapsen lähellä. Siinä voi neuloa tai lukea kirjaa, kun lapsi leikkii. Lapsi ei meinaan viihdy yksin pitkää aikaa.
Meillä on yksi lapsi ja pääosin tosi siistiä. Ihan samalla tavalla sitä ei ehdi pitämään yllä järjestystä kuin ennen lapsia tai silloin, kun lapsi oli pieni. Harrastusiltoina moni asia jää vähän rempalleen, kun aikaa on rajoitetusti ja silti on esim. syötävä ja tehtävä ruokaa.
Lapset ovat kotona, kun tulen töistä. Ja usein meillä ollaan kuin pellossa.tulen kotiin, teen ruuan ja vietetään iltaa miten nyt tehdäänkin. Ja ennen nukkumaanmenoa kaikki siivotaan.
Minulla on sellainen ostoskoppa, jonne laitan olohuoneesta kaikki mitkä eivät kuulu sinne, siirryn keittiöön, otan pois mitkä kuuluu keittiöön ja laitan takaisin mitkä eivät kuulu keittiöön jne.
Lopuksi äkkiä pyyhin pölyt ja tyhjennän roskikset. Aikaa tähän menee n 10-20 min. Lapset siivoavat omat jälkensä .
Sen näkee vasta kokeilemalla. Jotkut siivoavat iloisesti, tunnollisesti ja hyvin, jotkut laiskottelevat ja ovat muutenkin asenneongelmaisia. Ei kannata katkaista putkia ennen, kuin kotona on vähintään yksi siivousvalio jälkeläinen.
Meillä saa leikkiä missä haluaa mutta on sääntö että kun leikki loppuu tavarat siivotaan pois ennen seuraavaan leikkiin siirtymistä. Alussa siivottiin (ja leikittiin) aina yhdessä lapsen kanssa. Nyt 4v lapselle leikkien pois siivoaminen on itsestäänselvyys ja hän tekee sen oma-aloitteisesti pyytämättä. Osaa myös leikkiä hienosti sekä itsekseen että toisten kanssa. Tärkeää on tietysti että tavaroilla on selkeät paikat mihin ne kuuluvat niin siivoaminen on helppoa ja leikkiin tarvittavat välineet löytyvät myös helposti. Siis autot omaan laatikkoon, junaradan osat omaan laatikkoon, lääkärileikin tarvikkeet lääkärinlaukkuun jne. Ja kun alusta asti on pitänyt kiinni säännöstä että ruoka syödään ruokapöydän äärellä senkään suhteen ei ole ongelmaa. Lauantai karkit saa syödä sohvalla lastenohjelmia katsellen ja ihan siististi on sujunut. Kun aikuinen alussa systemaattisesti auttaa ja ohjaa ja osallistuu tekemiseen lapsen kanssa niin lapsi oppii kodin säännöt ihan helposti. Mutta jos aikuiset lipsuvat säännöstä jatkuvasti niin tottakai lapsikin oppii niin toimimaan. Eli itsestään se on kiinni.
Pysyy. Jos ei, on syy liiassa tavaramäärässä tai laiskuudesta. Yksi lapsi sotkee kyllä, mutta sotkun siivoaa nopeammin kuin mitä uutta tulee siivottavaksi.
Ei lasta voi eristää yksin omaan huoneeseen leikkimään! Tietysti leikeistä tulee sotkua mutta ei nyt mitään kaaosta jos ei leluja ihan määrättömästi ole.
Ei koti yksin asuvallakaan pysy siistinä, jos sitä ei siivoa. Samahan se on paljonko henkilöitä taloudessa asuu, aina se jotenkin kummasti sotkeentuu ..