Pysyykö koti siistinä jos perheessä on vain yksi lapsi?
Plussasin viikko sitten ja olen raskaana. Olemme olleet pitkään yhdessä, mutta kahdestaan. On meillä koira, mutta koti pysyy silti siistinä. Olemme molemmat todella tarkkoja siisteydestä, erityisesti mies haluaa paikkojen kiiltävän ja tavaroiden olevan paikoillaan. Lapsi on ollut haaveissa pitkään, joten plussaamisen jälkeen keskustelimme kodin järjestelyistä ja tulimme siihen lopputulokseen, että lapsi saa oman huoneen ja leikkii siellä. Kumpikaan meistä ei halua, että lapsi riehuu tai juoksee ympäri kotia rikkoen tavaroita. Olemmeko liian tiukkoja?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan vanhemmista. Meillä ei kumpikaan ole niin tarkka, vaikka minä nykyään enemmän kaipaan sitä siisteyttäkin. Ensimmäinen lapseni valvotti joka yö lähes kaksi vuotta (minä hoidin lasta yöt ja päivät) enkä todellakaan vaan jaksanut siivota. Koti oli aika läävä.
Nyt meillä on kaksi lasta, nuorempi vuoden. Molemmat nukkuvat hyvin, mutta koitapa siinä pitää taloa pystyssä kun taapero roikkuu jaloissa suunnilleen koko ajan ja isompi levittelee leikkejään.
Muistathan ap että esimerkiksi syömisen opettelu on HYVIN sotkuista, ja ne sotkut joutuu jynssäämään joka päivä sen viisi kertaa. Usein joutuu myös pesemään koko lapsen.
Kyllähän se koti on sen lapsenkin koti, tosi kurjaa jos saa leikkiä vaan jossain yhdessä sopessa.
Tarkoitatko syömään opettelulla sormiruokailua? Mieheni ei oikein innostu sormiruokailusta ja haluamme, että silloinkin koti ja lapsi pysyvät puhtaana. Jäljet siivotaan heti ja tätä haluamme noudattaa, onneksi on olemassa ruokalappuja ja puhdistusliinoja, mitkä helpottavat siisteyden ylläpitämisessä.
😂😂😂😂😂
Ei pysynyt. En jaksanut alituista siivoamista, annoin taaperon pois.
Vierailija kirjoitti:
Ei pysynyt. En jaksanut alituista siivoamista, annoin taaperon pois.
Eläimetkin ovat taas iloisia.
No toivottavasti ap ja mies rakastavat lastansa, vaikkei se ehkä olekaan mikään nukke, josta vain pölyt pudistellaan lauantaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan vanhemmista. Meillä ei kumpikaan ole niin tarkka, vaikka minä nykyään enemmän kaipaan sitä siisteyttäkin. Ensimmäinen lapseni valvotti joka yö lähes kaksi vuotta (minä hoidin lasta yöt ja päivät) enkä todellakaan vaan jaksanut siivota. Koti oli aika läävä.
Nyt meillä on kaksi lasta, nuorempi vuoden. Molemmat nukkuvat hyvin, mutta koitapa siinä pitää taloa pystyssä kun taapero roikkuu jaloissa suunnilleen koko ajan ja isompi levittelee leikkejään.
Muistathan ap että esimerkiksi syömisen opettelu on HYVIN sotkuista, ja ne sotkut joutuu jynssäämään joka päivä sen viisi kertaa. Usein joutuu myös pesemään koko lapsen.
Kyllähän se koti on sen lapsenkin koti, tosi kurjaa jos saa leikkiä vaan jossain yhdessä sopessa.
Tarkoitatko syömään opettelulla sormiruokailua? Mieheni ei oikein innostu sormiruokailusta ja haluamme, että silloinkin koti ja lapsi pysyvät puhtaana. Jäljet siivotaan heti ja tätä haluamme noudattaa, onneksi on olemassa ruokalappuja ja puhdistusliinoja, mitkä helpottavat siisteyden ylläpitämisessä.
Ei, vaan puurokraatereita keittiön seinillä ja katossa. Puuroa istuimilla, iskän naamalla ja sun rinnuksilla ja penskasta se on vain kivaa.
Voi ap...
Ensinnäkin, kuten moni on jo sanonut, lapsi on siellä missä te vanhemmatkin, ei lapsesta tule henkisesti normaali jos on yksin huoneessaan. Lapsi oppii kaiken katsomalla mallia vanhemmista, joten jos hän on yksinään huoneessaan hän ei opi edes liikkumaan tai puhumaan. No et varmaan oikeasti tarkoittanutkaan tätä, vaan niin että lapsi leikkii sitten isompana siellä huoneessaan, ja niin varmaan leikkiikin.
Toiseksi, niitä sotkuja voi ennalta ehkäistä, esim, se että joku sanoo että lapsi ottaa kaiken ja levittää kaiken. Se ehkäistään niin, että ei päästetä lasta joka paikkaan, hankitaan tiettyihin paikkoihin lapsiportit, kuten tehdään koiranpentujenkin kanssa. Meillä on myös kissoja joiden hiekkalaatikolle ja ruokakupille ei lapsilla ole ollut pääsyä, ja kun ne hiekkalaatikot on vessassa, niin sinne ei lapsella ole pienenä ollut yksin menemistä sitä vessapaperirullaakaan mittailemaan.
Keittiössä meillä oli yksi alalaatikko jossa oli kaikki muovisia kippoja ja kauhoja jotka lapset sai ottaa ja leikkiä sillä aikaa kun aikuiset tekee jotain keittiössä, lapset oppi hyvin sen että eivät koskeneet muihin laatikoihin, yksi laatikollinen oli helppo kerätä aina kamat takaisin.
Kaikki tavarat joihin pikkulapsi ei saa koskea, nostetaan tottakai ylös jotta lapsi ei pääse niihin käsiksi, eli kirjahyllyn alahyllyt tyhjiksi, niissä voi säilyttää jotain lapsen leluja niin viihtyy siinä olkkarissa kun vanhemmat katsoo telkkaria tai jotain.
Lapselle ei myöskään anneta koskaan käsiin esim. tusseja kuin vasta sitten kun varmasti osaavat piirtää vain paperiin, ja silloinkin aluksi pitää valvoa.
Ruokailua ei tarvi tehdä niin että lapsen pitää "opetella" itse syömään 5 kertaa päivässä. Jotain välipalaa voi antaa syödä itse, mutta meillä kaksoset kyllä syötettiin aika isoiksi, aamupuurot ja iltapalajugurtit lipattiin suuhun, ei annettu väsyneen lapsen alkaa niillä leikkiä ja käsiään niihin tunkea. Pitää katsoa mikä ruoka on sellaista lapsen helppoa opetella syömään, ja mikä on helppo siivota, myös syöttötuoli on tärkeä kapistus, meillä oli todella hyvät syöttötuolit joissa oli korkea ja leveä muovipintainen selkänoja ja edessä muovinen pöytä jossa oli reunojakin, ne esti sitä että ne ruuat olis ihan ympäri keittiön tapetteja ja lattiaa. Eikä maitolaseja anneta liian pienille, nokkamuki on hyvä, ja sitten kun opetellaan tavallista mukia, niin sinne laitetaan vain pieni määrä maitoa kerrallaan, ei laiteta lasia täyteen niin että kun se kaatuu lainehtii koko keittiö.
Maalaisjärjen käyttö on sallittu tässäkin asiassa.
Ja vielä viimeinen neuvo, vaikka lapsi on ainoa, ei se tarkoita sitä että hänen kanssaan vanhempien pitäisi koko ajan olla leikkimässä. Lapsen mielikuvitus kehittyy kun hän saa itse keksiä leikkinsä, ja muiden lasten seuraa saa aina välillä. Kuitenkin lapsi menee 2-3 vuotiaana päiväkotiin kun kavereiden tarve lisääntyy, siihen asti lapsi pärjää vallan mainiosti itsekseen leikkien. Päiväkotipäivän jälkeen lapsi on vaan tyytyväinen kun saa olla rauhassa, aikuisen kanssa tehdään sitten jotain muuta kuin varsinaisia leikkejä.
Mun kaveri on aina ollut tiukka äiti. Lapsilla saa olla vain yksi pieni laatikollinen leluja ja niillä saa leikkiä vaan omassa huoneessa. Lapset eivät saa näkyä eikä kuulua siellä kodissa, kaikki paikat täynnä jotain koristekynttilöitä yms. Ihan kiva kaverina tuo mun kaveri siis, mutta äitinä.. no, mä voin sanoa että aika huono. Lapset nyt vähän isompia alakoululaisia ja oireilevat aika rajusti.
Itse olen kasvattanut yhden lapsen. Jos lapsi ei ollut illalla pihalla niin joku tai jotkut pihan lapsista oli meillä. Leikkivät lapsen huoneessa ja välillä pyysin molemmat syömään. Asunto pysyi siistinä eikä mun tarvinnut leikkiä ellen ehtinyt.
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät haise pahalle kuten koirat. Lapset eivät oksentele matolle, pyllykarvoista ei roiku kakkakikkareita, eivät kuolaa, eivätkä pure huonekaluja. Lapset eivät juokse sisällä ulkokengät jalassa ja ulkovaatteetkin riisutaan. Lapset eivät pissaa pihan hankia keltaisiksi. Lapsia ei tarvitse madottaa, eivät levitä karvoja, lapsét eivät tuo sänkyyn punkkeja ja lapsenpuremaan ei tarvitse ottaa jäykkäkouristusrokotetta. Eivätkä lapset pure.
😂😂😂😂😂
Lapset todellakin voivat purra, haista pahalle, oksentaa matolle ja jopa juosta ulkokengissä sisällä. Ja ihmisen suussa niitä bakteereja vasta onkin.
Vierailija kirjoitti:
Plussasin viikko sitten ja olen raskaana. Olemme olleet pitkään yhdessä, mutta kahdestaan. On meillä koira, mutta koti pysyy silti siistinä. Olemme molemmat todella tarkkoja siisteydestä, erityisesti mies haluaa paikkojen kiiltävän ja tavaroiden olevan paikoillaan. Lapsi on ollut haaveissa pitkään, joten plussaamisen jälkeen keskustelimme kodin järjestelyistä ja tulimme siihen lopputulokseen, että lapsi saa oman huoneen ja leikkii siellä. Kumpikaan meistä ei halua, että lapsi riehuu tai juoksee ympäri kotia rikkoen tavaroita. Olemmeko liian tiukkoja?
Onnea yritykselle! Meillä lapsi on aina leikkinyt enemmän olohuoneessa kuin omassa huoneessaan. On nyt 4-vuotias. Ehkä se johtuu siitä, että lapsen huone on yläkerrassa. Päivisin taas oleskellaan alakerrassa. Kyllä musta on kivaa, että on siistiä, mutta en jaksa nipottaa kodin siisteydestä. Rakennetaan mieluummin yhdessä legoilla.
Naapurissa on kuusilapsinen perhe. Siellä on aina kaikki tip top. Lapsilla on leikkihuone, sieltä ei tavaroita viedä minnekään. Olohuoneessa on kirjahylly myös lasten kirjoille.
En ole joskaan nähnyt lasten riehuvan sisällä, jostain syystä osaavat syödäkin siististi. Tosin jos sotkevat jotain, saavat sen myös siivota. 1v otti lautasliinansa ja putsasi lattialta sinne vahingossa pudonneen pullanpalan.
Kun kysyin, miten tuo on mahdollista, niin kuulemma esimerkin voimalla. Ja pienemmät matkii isompiaan..
Vierailija kirjoitti:
Plussasin viikko sitten ja olen raskaana. Olemme olleet pitkään yhdessä, mutta kahdestaan. On meillä koira, mutta koti pysyy silti siistinä. Olemme molemmat todella tarkkoja siisteydestä, erityisesti mies haluaa paikkojen kiiltävän ja tavaroiden olevan paikoillaan. Lapsi on ollut haaveissa pitkään, joten plussaamisen jälkeen keskustelimme kodin järjestelyistä ja tulimme siihen lopputulokseen, että lapsi saa oman huoneen ja leikkii siellä. Kumpikaan meistä ei halua, että lapsi riehuu tai juoksee ympäri kotia rikkoen tavaroita. Olemmeko liian tiukkoja?
Kukapa tahtoisi. Ensimmäinen lapsi on kyllä valitettavasti harjoituskappale, ensikertalaisilla vanhemmilla päät täynnä kaikkia ideaalisia asioita jne, mutta arki tulee olemaan jotain ihan muuta. Toivotan onnea teille, toisen lapsen kanssa ei enää mieti niin paljoa kun kokemusta on kertynyt.
En ymmärrä miten kodin siisteys liittyy lasten lukumäärään. Itse olen ollut lapsi 70-80 luvun taitteessa, meitä oli 3 sisarusta syntyneet 5 v välein ja meillä oli aina siistiä ja puhdasta. Saattoi olla kuullemma leluja lattialla, mutta ne kerättiin aina illalla pois. Keittiössä syötiin silloin kun ruokaa oli tarjolla, pöydän ääressä eikä saanut kulkea ympäri kämppää.
Hanki lastenhuoneeseen kunnon äänieristys ja salpa huoneen oveen, sinne ulkopuolelle. Voit sitten köydä silloin töällöin vilkaisemassa, miten jälkikasvu kasvaa, niin, tai voit antaa pennun, anteeksi lapsen jollekin kasvatiksi. Koira on paljon helpompi ja nukkuu paljein enemmn kuin kakarat, joten harkitse vielä, annatko toukan kasvaa ja syntyä vai teetkö lopun heti alkuunsa ettei kämppä sotkeennu, sillä tenava melko varmasti sotkee, jos et pidä sitä häkissä
Meillä ei pysy koti siistinä, vaikka on vaan kaksi aikuista.