ei ole edes päiä alkanut niin jo miettii että miten tän päivän jaksaa että pääsis taas nukkumaan

Vierailija kirjoitti:

Minä olen eläkeläinen, ja masennusta ollut. Minua auttoi kyllä tuo ohje, että ylös ulos ja lenkille. Ihan joka päivä lähden, vaikka vaan tässä lähiympäristössä liikun. Luonto on niin kaunis, ja joka päivä erilainen jossain kohtaa. Jo pelkkä ulkoilma ja auringonvalo piristää mieltä. Elämän merkitys on elämä itse.

Nimenomaan. Lisäksi ikääntynyttä työtöntä ei nykyisin kauheasti ihmetellä vaikka uskaltautuisi ulos keskellä päivää. Silti on helpompaa viikonloput ja pyhäpäivät kun "normaalit" ihmiset on vapailla. Kylläkin vieläkin särähtää korvaan radion ja aamu-tv:n hyvän viikonlopun toivotukset.

kokeilin virkistää elämääni tässä 2 v sitten että ostin lentolipun bangkokiin, kiersin 6 eri Aasian maata 3 kkdessa, ja kaikkialla oli ihan yhtä yksinäistä ja tylsää, kaljanjuontia lähinnä ja maisemien katselua

ei se toimi enää tässä iässä eikä yksin tuo reissaaminen

Kouluttaudu ja mene töihin jos et muuten pääse. Sitten sua vituttaa seuraavaksi se työssäkäynti... vitutuksen määrä kun on vakio. Kokemusta on...

ap vanha ukko jo 47 kirjoitti:

äsyttää kun ei ole osannut lukea itselleen järkevää ammattia, meni nuoruus haahuillessa vaikka opiskelinkin yliopistolla, paljon työttömyyttä eikä oo saanut hankituksi itselleen vaimoakaan, nuorena oli kavereita ja urheilua ja kaikkea kivaa

33 uotiaasta lähtien kaikkii kaverit oli jo naimisissa ja erakoiduin täysin

Kyllä erakotkin nykyisin menee ihan täydestä muitten seassa. Itsellä se tunne vain hukatusta elämästä, mutta kannattaa ajatella että niin on monella muullakin ja maailma muuttuu. Erakko voi pistää nenänsä ulos muina miehinä eikä tarvitse selittää kellekään, eikä mennä paikkoihin joissa pitää sitoutua käymään.

Mitä jos elvyttäisit niitä vanhoja kaverisuhteita? Minä ainakin olisin ihan mielissäni jos joku nuoruuden opiskelukaveri ottaisi yhtäkkiä yhteyttä. Monilla keski-ikäisillä on kaverisuhteet hiipuneet perherumban myötä mutta lasten kasvettua olisi taas aikaa niille kavereillekin.

aurinko paistoi, joten kävelin ulos, siis lähikauppaan 400 m päähän ja jotenkin piti ostaa 8 pack olutta taas kerran, saa nähdä jääkö siihen

pari olutta kun ottaa niin tekee mieli soittaa kitaraa......jne

- ulkoile

-Syö terveellisesti

-lepää

-auta apua tarvitsevia

Usko tai älä mutta vapaaehtoistyöllä saisit itsellesi hyvän mielen ja voimia arkeen.

Ajattele kuinka paljon on yksinäisiä ihmisiä,- vanhuksia jotka kaipaavat kyläily-ja lenkkeilyseuraa.

Lapsiperheisiin voisit mennä lastenhoitajaksi muutamaksi tunniksi jotta Äiti pääsisi hengähtämään tai siivousavuksi.

Näin se tämäkin päivä kallistui iltaan, mitenkähän on mahtanut ap:n päivä sujua. Aurinko näyttäytyi ja toivottavasti mahdollisimman moni kävi puolestaan sille näyttäytymässä. Kaljan ottaminen turruttaa turhaan ja olenkin sitä mieltä, että kun on pari kuukautta ilman niin huomaa että kannatti olla ja siitä on hyvä jatkaa. Silloin huomaa, että on muitakin samanlaisia ihmisiä olemassa ja pari sanaa voi vaihtaa tuntemattomien kanssa vaikka harjoituksen vuoksi. Ei tarvitse olla mitään erityistä puheenaihettakaan. Pienistä jutuista lähtee elämä muuttumaan.