Olenko sekopää? ;( Jätin kihlattuni syynä hänen naispuoleinen ystävä..
Yhdessä 3 vuotta, molempien eka oikea parisuhde. Periaatteessa on asuttu vajaan puolen vuoden päivät yhdessä, mutta virallisesti minulla on kämppä siskoni kanssa. Oikeastaan koko suhteen ajan olen joutunut mielestäni ihan itsestäänselviä suhdeasioita vääntämään poikaystävälle rautalangasta. Esim. että yhteenmuutettaessa olisi kohteliasta edes suunnilleen kertoa kumppanille, milloin on tulossa kotiin, eikä ole sopivaa vain kadota edes vanhempiensa luo viikonlopuksi ilmoittamatta tyttöystävälle ja myöhemmin kihlatulle mitään. Muuten ei pahoja riitoja ole ollut kuin vääntöjä näistä. Mies on tuntunut tuolloin todella tyhmältä minun silmissäni, kun hän ei muka vaan aidosti tajua miten käyttäytyä. Esim. hän oli tottunut miespuoleisten kavereidensa kanssa kommentoimaan ulkonäöstä lihomista, laihtumista, finnejä ym. ja sitten teki sitä minullekin ja ihmetteli aidosti, miksi oikein loukkaannuin. Tavallaan yritin ymmärtää, koska miehellä ei ole oikein paljoa kokemusta naisista. Silti olen ihmetellyt, että miten ei ole edes sarjoista, elokuvista ja kavereilta oppinut seurustelusta mitään.
Nyt oli jo pidempään mennyt seesteisesti. Puoli vuotta sitten poikaystävä lopulta kosi, kun olin sitä jo pitkään kautta rantain vihjaillut, että kaipaan häneltä sitoutumista. Olin siis kyllästynyt lapselliseen seurusteluun, jossa nähtiin milloin nähtiin ja molemmilla oli omat kodit. Tuolloin mies myös pyysi minua tuomaan tavaroitani hänen luokseen ja "asumaan" yhdessä. Virallisesti hän ei tuolloinkaan tahtonut minun luopuvan omasta kämpästäni. Selitti sitä kaikenlaisilla järkisyillä, jotka lopulta hyväksyin, tahtoihan mies kihloihin kanssani.
Asiaan. Eilen mies vaan ilmoitti menevänsä yhden naispuoleisen kaverinsa luo kylään. Hän ei ollut ikinä aiemmin edes maininnut koko naisesta ja nyt oli kuitenkin jo kylään asti menossa. Yritin ehdottaa, että olisin tullut mukaan, mutta se ei käynyt. Minä vaan jotenkin flippasin täysin tuosta. En ole ikinä uskonut miesten ja naisten pelkkään kaveruuteen. Itsellänikään ei ole ainuttakaan heteromiestä sellaisena kaverina, jota näkisin opiskelupaikan ulkopuolella. Olen toki tiennyt myös kihlattuni juttelevan opiskelukavereidensa kanssa, jotka ovat naisia ja tämä on minusta ollut normaalia. Vapaa-ajalla ajan vietto on minusta kuitenkin aivan eri asia.
Huusin ja haukuin miestä ja uhkasin eron tulevan, ellei lopeta moista ystävyyttä. Mies yritti lepytellä sanomalla, että kyseinen ystävänainen oli pyytänyt häntä lähtemään matkallekin, mutta siitä hän oli kieltäytynyt, koska ajatteli sen loukkaavan minun tunteitani. Voi miten jaloa!!! En saanut miehestä irti, että miten kauan tämä ystävyys on jatkunut ja mistä se on lähtöisin, mutta juttujen puolesta vaikutti ystävyyden olleen jo jonkin aikaa ja minä kuulen siitä vasta, kun mies on menossa käymään tämän naisen kotona. En tiedä edes, oliko ensimmäistä kertaa, tuskin! Sanoinkin miehelle, että jos hän menee sinne, niin minä pakkaan laukkuni ja suhteemme oli tässä. No mies meni joka tapauksessa ja minä pakkasin kamani ja muutin "omaan" kotiini. (Jatkuu)
Kommentit (55)
Eihän mies kunnioita ap sinua millään lailla. Ja, kyllä tyttöystävä on NRO 1. Sinä pahoitit mielesi, fiksu mies ottaisi huomioon. Olen kohta viisikymppinen, aikuisten lasten äiti. Minä en noita kaverinaisia ymmärrä, olen aina riittänyt miehelleni,meillä on yhteisiä ystäviä. Pidä kiinni omista mielipiteistä. Harvalla täällä on pitkää parisuhdetta, ei ollaan niin vapaita, no olkaa. Koettakaapa olla yhdessä liitossa 30 vuotta, ja kasvattaa lapset aikuseksi. Ei onnistu moneltakaan. Täällä on moneen kertaan eronneita tyhjäpäitä. Ylijäämätavaraa.
OMA KUMPPANI ON AINA YKKÖNEN.
Vierailija kirjoitti:
Eihän mies kunnioita ap sinua millään lailla. Ja, kyllä tyttöystävä on NRO 1. Sinä pahoitit mielesi, fiksu mies ottaisi huomioon. Olen kohta viisikymppinen, aikuisten lasten äiti. Minä en noita kaverinaisia ymmärrä, olen aina riittänyt miehelleni,meillä on yhteisiä ystäviä. Pidä kiinni omista mielipiteistä. Harvalla täällä on pitkää parisuhdetta, ei ollaan niin vapaita, no olkaa. Koettakaapa olla yhdessä liitossa 30 vuotta, ja kasvattaa lapset aikuseksi. Ei onnistu moneltakaan. Täällä on moneen kertaan eronneita tyhjäpäitä. Ylijäämätavaraa.
OMA KUMPPANI ON AINA YKKÖNEN.
Voi jösses. Mitähän sukupuolta teidän yhteiset ystävät ovat? Androkyynejä? Mitä tekemistä ystävien sukupuolella nyt on taas minkään sinun tekstioksennuksen kanssa?
Ap:n suhteen miten olisi puhuminen teidän ihmissuhteista, ehkä ukkosi ei uskaltanut sanoa olevansa naispuoleisen kanssa kaveri ettet sinä vain kilahda?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän mies kunnioita ap sinua millään lailla. Ja, kyllä tyttöystävä on NRO 1. Sinä pahoitit mielesi, fiksu mies ottaisi huomioon. Olen kohta viisikymppinen, aikuisten lasten äiti. Minä en noita kaverinaisia ymmärrä, olen aina riittänyt miehelleni,meillä on yhteisiä ystäviä. Pidä kiinni omista mielipiteistä. Harvalla täällä on pitkää parisuhdetta, ei ollaan niin vapaita, no olkaa. Koettakaapa olla yhdessä liitossa 30 vuotta, ja kasvattaa lapset aikuseksi. Ei onnistu moneltakaan. Täällä on moneen kertaan eronneita tyhjäpäitä. Ylijäämätavaraa.
OMA KUMPPANI ON AINA YKKÖNEN.
Voi jösses. Mitähän sukupuolta teidän yhteiset ystävät ovat? Androkyynejä? Mitä tekemistä ystävien sukupuolella nyt on taas minkään sinun tekstioksennuksen kanssa?
Ap:n suhteen miten olisi puhuminen teidän ihmissuhteista, ehkä ukkosi ei uskaltanut sanoa olevansa naispuoleisen kanssa kaveri ettet sinä vain kilahda?
Juuri jättämäni mies ei kertonut minulle tuollaisista asioista - ei siksi, että kilahtaisin. Kun niitä tuli esille, en kilahtanut vaan minun piti olla se aikuinen, kun asiaa selviteltiin. Vaan olettaisin siksi, että hän saisi minut pidettyä kuplassa. Kun olen kuplassa, olen sitoutuneempi ja annan itsestäni enemmän (kaiken), kun kuvittelen olevani jotain, mitä en ole.
Anteeksi, kun pommitan näitä viestejä.. Pakko saada purkaa tätä johonkin. En ole kertonut erostamme ja koko tilanteesta kenellekään. En ole kehdannut, koska koko juttu on jotenkin häpeällinen. Nolottaa molemmat vaihtoehdot. Eli se, että mies olisi pettänyt minua selkäni takana sekä jos kyse onkin muka vaan pelkästä kaveruudesta, niin minä pirttihirmuna erosin moisesta naurettavasta syystä. Voi kunpa tietäisi, mikä on totuus. ;(
Tällä hetkellä tuntuu, ettei tätä suhdetta voida pelastaa, vaikka mielestäni siitä oli jo lopulta muotoutunut oikein hyvä parisuhde. Olen paljon miehen törttöilyä pistänyt kokemattomuuden ja ajattelemattomuuden piikkiin. Hän ei vaan ole tajunnut, muttei ole halunnut loukata. Tämä kaverinainen ei enää mene sen piikkiin, koska hän tietää arvoni ja silti on toiminut noin. Hän on itsekin sanonut, ettei hyväksyisi minulta mieskavereita. En ole edes katsonut suurinta osaa miehen viesteistä, koska olen niin vihainen ja loukkaantunut!
Hän saattaa jopa tehdä myönnytyksen, että lopettaisi kaveruuden kyseiseen naiseen. Olen kai sitten hirviö, mutta en usko senkään pelastavan meidän parisuhdetta. Ensinnäkään en uskoisi, että hän todella lopettaisi ystävyyden. Onhan hän jo näköjään ikuisuuden kaveerannut kyseisen naisen kanssa täysin minulta salaa! Jopa niin läheisesti, että se nainen on ehdottanut mieheni kanssa yhteistä lomaakin. Uskoisin siis AINAKIN naisen olevan jo ihastunut, ellei muka mitään kaveruutta kummempaa ole oikeasti tapahtunut. Lisäksi jos miehellä ei ole kanssani samoja arvoja, niin ei ole. Hänelle kävisi varmasti ylivoimaiseksi noudattaa minun arvojani ja sama toisinpäin. En myöskään tahdo olla kaikkien silmissä joku hirveä pirttihirmu, joka rajoittaa hirveästi miehen ystävyyssuhteita. Ei hän voi vaatia, ettei minulla ole miehiä ystävinä ja samalla kaveerata läheisesti naisten kanssa itse. Minä en ainakaan hyväksy moista. Toivon löytäväni vielä joskus miehen, joka jakaa kanssani käsityksen miesten ja naisten välisestä ystävyydestä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olet kohtuuton sekopää. Huh, onneksi mies ei ehtinyt naimisiin kanssasi. Jos mun poikaystävä alkais sanelemaan mulle kenen kaveri saan ja en saa olla, niin kyllä se ois sitten siinä.
Eikö poikaystävä sinusta ollut aika epäkorrekti tuossa useammassakin asiassa?
Juu oli, enkä voi ymmärtää miksi AP:n on pitänyt pakonomaisesti sitoutua tuollaiseen katoamistemppuja harrastavaan keskenkasvuiseen poikaan. Mutta aloituksessa AP kertoo pistäneensä suhteen katkolle miehen ystävyyssuhteen vuoksi. Se on kohtuutonta sekopäisyyttä.
Tuollainen joutaa mennäkin, ei ole mies eikä mikään.
Kertariuhtaisu sattuu, mutta ei hierrä vuosia.
En pitäisi miehen ja naisen ystävyyttä uhkana, mutta yhdistettynä miehen kuvailtuun käytökseen olisin itsekin pakannut laukkuni.
Parempi että suhde meni poikki nyt. Minä hölmö menin naimisiin miehen kanssa, joka 'katosi' aina silloin tällöin ja väitti olleensa naiskaverinsa luona, tukena hänelle. Kun oli öitä poissa ja selitykset aika epämääräisiä, niin ero tuli. Ja mikä kummallisinta, koskaan seurusteluaikana mies ei kertonut noista naiskaverinsa eikä kadonnut.
Helpommalla pääsee kun eroaa nyt eikä sitten kun on jo lapsia. Tuttavanaisella oli katoileva mies, josta ei tiennyt missä hän on.. Tuttavalle tuli ero siinä vaiheessa, kun perheessä oli pieniä lapsia, sillä katoamiset eivät suinkaan loppuneet lasten syntymään.
Mies oli jo edellisen liiton aikana harrastanut kotoamistemppujaan ja olipa anoppikin siinä valehtelemassa, ettei ole näkynyt vaikka poika saattoi olla parhaillaan naispuolisen "kaverinsa" kanssa yökylässä äitinsä luona.
Voimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, kun pommitan näitä viestejä.. Pakko saada purkaa tätä johonkin. En ole kertonut erostamme ja koko tilanteesta kenellekään. En ole kehdannut, koska koko juttu on jotenkin häpeällinen. Nolottaa molemmat vaihtoehdot. Eli se, että mies olisi pettänyt minua selkäni takana sekä jos kyse onkin muka vaan pelkästä kaveruudesta, niin minä pirttihirmuna erosin moisesta naurettavasta syystä. Voi kunpa tietäisi, mikä on totuus. ;(
Tällä hetkellä tuntuu, ettei tätä suhdetta voida pelastaa, vaikka mielestäni siitä oli jo lopulta muotoutunut oikein hyvä parisuhde. Olen paljon miehen törttöilyä pistänyt kokemattomuuden ja ajattelemattomuuden piikkiin. Hän ei vaan ole tajunnut, muttei ole halunnut loukata. Tämä kaverinainen ei enää mene sen piikkiin, koska hän tietää arvoni ja silti on toiminut noin. Hän on itsekin sanonut, ettei hyväksyisi minulta mieskavereita. En ole edes katsonut suurinta osaa miehen viesteistä, koska olen niin vihainen ja loukkaantunut!
Hän saattaa jopa tehdä myönnytyksen, että lopettaisi kaveruuden kyseiseen naiseen. Olen kai sitten hirviö, mutta en usko senkään pelastavan meidän parisuhdetta. Ensinnäkään en uskoisi, että hän todella lopettaisi ystävyyden. Onhan hän jo näköjään ikuisuuden kaveerannut kyseisen naisen kanssa täysin minulta salaa! Jopa niin läheisesti, että se nainen on ehdottanut mieheni kanssa yhteistä lomaakin. Uskoisin siis AINAKIN naisen olevan jo ihastunut, ellei muka mitään kaveruutta kummempaa ole oikeasti tapahtunut. Lisäksi jos miehellä ei ole kanssani samoja arvoja, niin ei ole. Hänelle kävisi varmasti ylivoimaiseksi noudattaa minun arvojani ja sama toisinpäin. En myöskään tahdo olla kaikkien silmissä joku hirveä pirttihirmu, joka rajoittaa hirveästi miehen ystävyyssuhteita. Ei hän voi vaatia, ettei minulla ole miehiä ystävinä ja samalla kaveerata läheisesti naisten kanssa itse. Minä en ainakaan hyväksy moista. Toivon löytäväni vielä joskus miehen, joka jakaa kanssani käsityksen miesten ja naisten välisestä ystävyydestä.
ap
Et sinä eronnut sen vuoksi, että mies mahdollisesti pettää kaverinsa kanssa. Sinä erosit sen vuoksi, että mies ei kunnioita mielipiteitäsi eikä kunnolla sitoudu suhteeseen. Ei ole sinun tehtäväsi antaa törttöilyjä anteeksi ja selitellä miehen käytöstä osaamattomuudella. Sinä kuvittelet, että teillä on hyvä parisuhde, mutta oikeasti nykyinen suhde on ainoa josta sinulla on kokemusta. Parin vuoden päästä saatat tajuta, että suhde on oikeasti ollut huono.
Onko miehen käytös muuttunut kosinnan myötä, vai oliko se sinun mieliksi tehty tyhjä ele? Onko suhteenne ja arkenne ollut enemmän sitoutunutta ja parempaa?
Olihan tuossa kyllä reagointia, mutta toisaalta isompi paha mielestäni on nyt se että mies ei ei ole aiemmin kertonut eikä nytkään suostunut kertomaan tästä kaverista ja heidän suhteestaan ja sen kestosta mitään, eikä suostunut siihen että olisit tullut mukaan. Hämärää vähintäänkin. Suuttuisin itsekin.
Jooh. Mulla on tällä hetkellä huomattavasti enemmän miespuolisia kavereita joiden kanssa vietän aikaa - iso osa poikaystävän kautta tulleita. Myös hänellä on naispuoleisia kavereita, joiden kanssa on käynyt esim ulkomailla. Ja itse olen sopinut tapaamisen eksäni kanssa, kun ei olla vähään aikaan nähty. Hui kamala, varmaan päädyn harrastamaan seksiä. Luottamus on toimivan parisuhteen perusta. Mutta samaa mieltä siitä, että menemisistä ja tulemisista on kohteliasta ilmoitella.
Vierailija kirjoitti:
Yritän lukea kommenttejanne. Aika ikäväähän se on kuulla, että minä muka olen tässä se sekopää ja väärin toimiva. Silti vaikka tiedostaisinkin tuon olevan enemmistön mielipide, niin ei vaan valitettavasti muuta asiaa. Minä en tunteen tasolla vaan voi hyväksyä noin läheistä ystävyyttä toiseen naiseen mieheltä. En toimi itsekään niin. Minä olen pitänyt ne samat rajat miesten suhteen kaveruudessa kuin mitä edellytän kumppaniltakin. Opiskelu- ja työkaverit on ok, kunhan niitä ei tavata vapaa-ajalla tai ainakaan tavata ilman kumppania tai muita ihmisiä. Esim. pariskuntakavereita meillä on, joista miehet keskenään näkevät vapaa-ajallakin ja me naiset keskenämme. Joskus jotain asiaasiaa saattaa pariskunnan nainenkin laittaa miehelleni, mutta ensisijaisesti he eivät viestittele. Se viestittelykin olisi ok, kun kyse on yhteisistä ystävistä. Eri asia jos pariskunnan nainen ja minun mies kävisivät tapailemaan toisiaan salaa.
Minä vaan olen nähnyt ja kuullut niin monesti sen, että vähänkään läheisempien naisten kanssa miehet pettävät. Samoin naispuoliset ystäväni kertovat jatkuvasti, miten pelkkä vuosienkin ystävyys jonkun jätkän kanssa on lipsahtanut paneskeluun ja ihastumiseen. Myös yksipuolisia ihastumisia noissa kavereiden mies-nainen-ystävyyksissä on jatkuvasti.
En vaan ole IKINÄ kuullut KENELTÄKÄÄN oikeasti tuntemaltani ihmiseltä (netin provoja ei lasketa), että vuosia kestävä ystävyys heteromiehen ja naisen välillä toimisi ilman ikäviä yksipuolisia ihastumisia tai muuta suhdesotkua. Siksi en usko niiden toimivuuteen. Hetken aikaa joku mies tai nainen voi luulla kaveruuden vastakkaista sukupuolta olevaan ystävään toimivan ennen kuin tilanteet ehtivät lämmetä puolin tai toisin. Minua harmittaa tämä suhtautumiseni jos tosiaan olen vähemmistössä. Pitäisi oppia pois tästä tunteesta ja mielipiteestä. ;(
Ollaan parikymppisiä.
ap
Ensinnäkin, sinun olisi pitänyt tehdä selväksi heti suhteen alussa, että millaisia ystävyyssuhteita et hyväksy. Et voi olettaa, että toinen osaa lukea sinun ajatuksiasi, tietää sinun toimintamallejasi saati pitää niitä oikeina tai hyvinä toimintamalleina. Siksi tällaiset asiat keskustellaan heti suhteen alussa. Aivan kuten sekin, mikä on pettämistä ja mikä ei.
*
Olen itse heteromies ja paras ystäväni on samanikäinen nainen. Olemme olleet ystäviä teini-iästä lähtien ja olemme edelleen. Meillä ei ole koskaan ollut mitään seksuaalis-romanttisia tunteita toisiamme kohtaan, ei yksipuoleisia tai molemminpuolisia. Kaveripiirissäni osataan kyllä puhua tuollaisista asioista.
Puhuin toki ja hänet ensimmäisenä kaikista kavereistani esittelin. Mutta aina, aina se vain nousi esiin ja ikuista vertailua hänen taholta, omaa epävarmuutta ilmeisesti. En vain enää tiennyt mitä sanoa niihin.
Et ymmärrä mihin ihmiset tarvitsevat ystäviä vai? :D Mitä hemmetin merkitystä sukupuolella on? Ex-vaimollanikin oli suurin osa kavereista miehiä, kun aika tomboy oli ja se oli minulle aina ok, hän ei heidän kanssaan tehnyt mitään ennenkuin tavattiin, eikä meidän suhteen päättymisen jälkeen.
Olen tosi pahoillani ihmisten puolesta jotka sulkevat 50% potentiaalisista loppuelämän ystävistä ulos pelkän sukupuolen takia.