Olenko sekopää? ;( Jätin kihlattuni syynä hänen naispuoleinen ystävä..

Vierailija kirjoitti:

Enemmän kuin tuo kaverinainen minulle särähtää korvaan miehen muu käytös ja piittaamattomuus parisuhteesta siinä suhteessa ettei infoa menemisistään ja tulemisistaan ja saattaa tosta vaan mitään sanomatta kadota jonnekin.

Olen samaa mieltä. Koska kyse on kuitenkin kummankin ensimmäisestä vakavasta suhteesta, voisi olla tervettä kokeilla muitakin vaihtoehtoja. Ei tuo poikakaverisi mitenkään timantilta vaikuta ja voi olla, että löydät paljon mukavamman ja aikuisemman miehen tilalle. Erityisesti ei kannata tuollaisessa tilanteessa naimisiin mennä, odota ensin että kumppani on kasvanut aikuiseksi.

Mikä estää sinua elämästä sinkkuna, jos et halua tulla petetyksi? Tai sitten luovut siitä ajatuksesta, että suhteessa täytyy olla uskollinen.

Olet todellakin seköpää

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä te olette, ap? 15-vuotiaita?

Tällaista kommentoi aina se keskenkasvuinen henkilö, joka ei osaa sanoa mitään kypsää asiaan. Ja haluaa peittää sen, ja esittää, että osaisi, "jos toiset ei vain ois niiiin lapsellisia".

Väärin, ei mies halunnut kihlautua sinun kanssasi - vaan sinä sait hänet kosimaan sinua. Ehkä olisi kannattanut odottaa, että onko kumppani oikeasti sellainen jota tahtoo rakastaa.

Minusta kumpikin lapsellisia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olet kohtuuton sekopää. Huh, onneksi mies ei ehtinyt naimisiin kanssasi. Jos mun poikaystävä alkais sanelemaan mulle kenen kaveri saan ja en saa olla, niin kyllä se ois sitten siinä.

Eikö poikaystävä sinusta ollut aika epäkorrekti tuossa useammassakin asiassa?

Vierailija kirjoitti:

Enemmän kuin tuo kaverinainen minulle särähtää korvaan miehen muu käytös ja piittaamattomuus parisuhteesta siinä suhteessa ettei infoa menemisistään ja tulemisistaan ja saattaa tosta vaan mitään sanomatta kadota jonnekin.

Komppaan tätä, olisin lopettanut suhteen muiden syiden takia jo aikoja sitten.

Poikaystävä on nyt sitten pyydystänyt kotiinsa vaki*illun ja jonkun joka välittää ja ehkä tekee kotitöitäkin. Huvit voi sitten hakea muualta. 

83 kirjoitti:

Itse heteromies ja paras ystäväni on naispuoleinen henkilö, minulle todella rakas samassa mielessä kuin sisko olisi. Koskaan ei olla pantu ja ystävyys on kestänyt vuosia. Itse ollut sinkkuna vuosia avioeron jälkeen, ja ainoa suhdemahdollisuus mitä sen eteen tullut eteen päättyi yksinkertaisesti mustasukkaisuuteen ystävästäni. Mustasukkaisuus on pahinta. Itse ainakin miehenä kaipaan jotain muuta kuin "ryyppyseuraa" tai muita miehisiä juttuja, ja hän ollut minulle aina henkilö kelle puhua henkilökohtaisia, arkojakin asioita joita ei välttämättä mieskavereille puhu, ehkä kihlattusi kaipasi vähän samaa? Minun ystäväpiirissä ainakin miehet/naiset menee aika 50/50 ja sama juttu lähes kaikkien tuntemieni ihmisten kesken eikä siinä ole mitään erikoista. Ylireagoitko nyt hieman?

Miksi niitä et voinut puhua tyttöystäväsi kanssa? Ei minullekaan ois ok, että joku toinen nainen on läheisempi mieheni kanssa kuin minä, tai yrittää edes lähellekään yhtä läheiseksi. Olettaisin vapaalla miehellä olevan naisia ystävänä vain siihen saakka kunnes löytää kumppanin. En ymmärrä, mihin heitä sen jälkeen tarttee.

No juu, onneksi mies pääsi susta eroon, jos suoraa sanon.

Täällä taas trollit kommailee... Voit jättää huomiotta 90% näistä viesteistä.

Poikaystäväsi on urpo, ei näytä kunnioittavan sinua oikein millään tasolla. Tosin useimmilla ihmisillä se on kai tahatonta, eivät ole koskaan oppineet käyttäytymään ja kohtelemaan muita, varsinkaan miehet naisia, hyvin. Et ole sekopää vaan olet aiheesta loukkaantunut. Minusta naispuolista ystävää pahempaa on se että on menossa yksin tämän naisen kotiin ja ajattelee että se on sinulle ok.

Olette varmaan aika nuoria, sinä vaikutat kuitenkin poikaystävääsi kypsemmältä. Laita nyt vakavaan harkintaan että haluatko itseäsi kohdeltavan noin - mitä haluat elämältä. Ehdit vielä kokeilla momenmoista ja löytää paremman miehenkin.

Juuri erään ihmissuhteen päättäneenä nämä kaikki ovat taas tuoreena pinnalla. Ap, muista olla herkällä korvalla sen suhteen, koska suhteesta tulee elämääsi negatiivinen tekijä ja koska se imee sinusta enemmän kuin antaa. Kaikki merkit ovat näkyvissä, koska kypsyys- ja vastuullisuustasonne ja ehkä odotuksennekin poikkeavat toisistaan. 

Rakkaus on vain yksi rakennusaine parisuhteeseen, se yksin ei riitä hyvään yhteiseloon. 

Luottamus ja avoimuus ovat isoja asioita parisuhteessa. Jos niitä ei ole, millainen parisuhteesta muodostuu? Ap ei pysty luottamaan mieheen, enkä toisaalta yhtään ihmettele miksi. Itse en jaksaisi tuollaisen miehen kanssa.

voi olla eri sukupuolta ystävän kanssa mutta siis joo kummallista kun ei ole kertonut koko ystävästä mitään kolmen vuoden aikana. Kuulostaa kyllä vähän kummalliselta nämä jotkut asiat tuossa. Ensimmäinen suhde kuitenkin. Ömm... suosittelen olemaan erillään jonkin aikaa. 

n21

Kaverinainen ei olisi mulle ongelma, vaan se ettei asioista kerrota. Mennään vaan miten lystätään eikä puolisolle viitsitä edes mainita. En siis tarkoita mitään luvan pyytämistä mutta se onkin ihan eri asia. Kyllä ystäviä saa ja pitää olla monenlaisia mutta asiat voi hoitaa kumppania kunnioittaen tai hänestä piittaamatta.

Yritän lukea kommenttejanne. Aika ikäväähän se on kuulla, että minä muka olen tässä se sekopää ja väärin toimiva. Silti vaikka tiedostaisinkin tuon olevan enemmistön mielipide, niin ei vaan valitettavasti muuta asiaa. Minä en tunteen tasolla vaan voi hyväksyä noin läheistä ystävyyttä toiseen naiseen mieheltä. En toimi itsekään niin. Minä olen pitänyt ne samat rajat miesten suhteen kaveruudessa kuin mitä edellytän kumppaniltakin. Opiskelu- ja työkaverit on ok, kunhan niitä ei tavata vapaa-ajalla tai ainakaan tavata ilman kumppania tai muita ihmisiä. Esim. pariskuntakavereita meillä on, joista miehet keskenään näkevät vapaa-ajallakin ja me naiset keskenämme. Joskus jotain asiaasiaa saattaa pariskunnan nainenkin laittaa miehelleni, mutta ensisijaisesti he eivät viestittele. Se viestittelykin olisi ok, kun kyse on yhteisistä ystävistä. Eri asia jos pariskunnan nainen ja minun mies kävisivät tapailemaan toisiaan salaa.

Minä vaan olen nähnyt ja kuullut niin monesti sen, että vähänkään läheisempien naisten kanssa miehet pettävät. Samoin naispuoliset ystäväni kertovat jatkuvasti, miten pelkkä vuosienkin ystävyys jonkun jätkän kanssa on lipsahtanut paneskeluun ja ihastumiseen. Myös yksipuolisia ihastumisia noissa kavereiden mies-nainen-ystävyyksissä on jatkuvasti.

En vaan ole IKINÄ kuullut KENELTÄKÄÄN oikeasti tuntemaltani ihmiseltä (netin provoja ei lasketa), että vuosia kestävä ystävyys heteromiehen ja naisen välillä toimisi ilman ikäviä yksipuolisia ihastumisia tai muuta suhdesotkua. Siksi en usko niiden toimivuuteen. Hetken aikaa joku mies tai nainen voi luulla kaveruuden vastakkaista sukupuolta olevaan ystävään toimivan ennen kuin tilanteet ehtivät lämmetä puolin tai toisin. Minua harmittaa tämä suhtautumiseni jos tosiaan olen vähemmistössä. Pitäisi oppia pois tästä tunteesta ja mielipiteestä. ;(

Ollaan parikymppisiä.

ap

Nyt kannattaa pistää mies kovaa vasten ja pelata upporikasta ja rutiköyhää. Kyseessä on joko erilaiset arvot ja näkemykset ja ne tulevat hiertämään aina tai sitten mies pitää sinua itsestäänselvyytenä ja käyttäytyy paskapäisesti. Jälkimmäinen on mahdollista lopettaa, mutta se ei lopu, jos hän pääsee tilanteista pakoon. Ne pahenevat, minulla ja usealla ystävälläni on kokemusta. Siksi sekin kierre kannattaisi katkaista ennen isompien tempauksien läpikäyntiä ellet sitten kaipaa kierrosta tunteiden vuoristoradassa ja kummitusjunassa. 

Mielestäni teit fiksun ratkaisun kun olette vielä noin nuoriakin. Miesten ja naisten välinen ystävyys on miesten puolelta ainakin 99% tapauksissa täyttä fuulaa.

-m33

Joku kysyi, menikö mies ihan yöksikin tuon ystävänaisen luo. Täytyy sanoa, etten tiedä. Hän sanoi silloin vaan menevänsä käymään ystävänsä *Sannan* luona, ihan kuin siinä ei olisi mitään ihmeellistä. Siitähän se hirveä riita repesi. Mies lähti eilen sinne Sannansa luo ja minä pakkasin sillä aikaa laukkuni ja häivyin. En tiedä, tuliko hän yöksi kotiin vai ei. Viestejä ja soittoja hän ainakin laittoi eilen ja tänään koko illan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä 3 vuotta, molempien eka oikea parisuhde. Periaatteessa on asuttu vajaan puolen vuoden päivät yhdessä, mutta virallisesti minulla on kämppä siskoni kanssa. Oikeastaan koko suhteen ajan olen joutunut mielestäni ihan itsestäänselviä suhdeasioita vääntämään poikaystävälle rautalangasta. Esim. että yhteenmuutettaessa olisi kohteliasta edes suunnilleen kertoa kumppanille, milloin on tulossa kotiin, eikä ole sopivaa vain kadota edes vanhempiensa luo viikonlopuksi ilmoittamatta tyttöystävälle ja myöhemmin kihlatulle mitään. Muuten ei pahoja riitoja ole ollut kuin vääntöjä näistä. Mies on tuntunut tuolloin todella tyhmältä minun silmissäni, kun hän ei muka vaan aidosti tajua miten käyttäytyä. Esim. hän oli tottunut miespuoleisten kavereidensa kanssa kommentoimaan ulkonäöstä lihomista, laihtumista, finnejä ym. ja sitten teki sitä minullekin ja ihmetteli aidosti, miksi oikein loukkaannuin. Tavallaan yritin ymmärtää, koska miehellä ei ole oikein paljoa kokemusta naisista. Silti olen ihmetellyt, että miten ei ole edes sarjoista, elokuvista ja kavereilta oppinut seurustelusta mitään.

Nyt oli jo pidempään mennyt seesteisesti. Puoli vuotta sitten poikaystävä lopulta kosi, kun olin sitä jo pitkään kautta rantain vihjaillut, että kaipaan häneltä sitoutumista. Olin siis kyllästynyt lapselliseen seurusteluun, jossa nähtiin milloin nähtiin ja molemmilla oli omat kodit. Tuolloin mies myös pyysi minua tuomaan tavaroitani hänen luokseen ja "asumaan" yhdessä. Virallisesti hän ei tuolloinkaan tahtonut minun luopuvan omasta kämpästäni. Selitti sitä kaikenlaisilla järkisyillä, jotka lopulta hyväksyin, tahtoihan mies kihloihin kanssani.

Asiaan. Eilen mies vaan ilmoitti menevänsä yhden naispuoleisen kaverinsa luo kylään. Hän ei ollut ikinä aiemmin edes maininnut koko naisesta ja nyt oli kuitenkin jo kylään asti menossa. Yritin ehdottaa, että olisin tullut mukaan, mutta se ei käynyt. Minä vaan jotenkin flippasin täysin tuosta. En ole ikinä uskonut miesten ja naisten pelkkään kaveruuteen. Itsellänikään ei ole ainuttakaan heteromiestä sellaisena kaverina, jota näkisin opiskelupaikan ulkopuolella. Olen toki tiennyt myös kihlattuni juttelevan opiskelukavereidensa kanssa, jotka ovat naisia ja tämä on minusta ollut normaalia. Vapaa-ajalla ajan vietto on minusta kuitenkin aivan eri asia.

Huusin ja haukuin miestä ja uhkasin eron tulevan, ellei lopeta moista ystävyyttä. Mies yritti lepytellä sanomalla, että kyseinen ystävänainen oli pyytänyt häntä lähtemään matkallekin, mutta siitä hän oli kieltäytynyt, koska ajatteli sen loukkaavan minun tunteitani. Voi miten jaloa!!! En saanut miehestä irti, että miten kauan tämä ystävyys on jatkunut ja mistä se on lähtöisin, mutta juttujen puolesta vaikutti ystävyyden olleen jo jonkin aikaa ja minä kuulen siitä vasta, kun mies on menossa käymään tämän naisen kotona. En tiedä edes, oliko ensimmäistä kertaa, tuskin! Sanoinkin miehelle, että jos hän menee sinne, niin minä pakkaan laukkuni ja suhteemme oli tässä. No mies meni joka tapauksessa ja minä pakkasin kamani ja muutin "omaan" kotiini. (Jatkuu)

Kaikista pahoin juttu tuossa oli se että ei ottanut sinua mukaan. Luottamuksen tähden olisi pitänyt ottaa. Kerran ei ottanut, jotain salattavaa miehelläsi on, se on varmaa. Minun mielestäni aina kun avoimmuus loppuu, ja salailu alkaa, alkaa myös pettäminenkin. Tuollaisia asioita ei salailla parisuhteessa. Sinulla oli täysi oikeutus suuttua tuosta, eikä sinulla ole miestäsi kohtaan muuta velvollisuutta, kuin vastaan ottaa hänen anteeksipyyntönsä. Vastaavassa tapauksessa olisi omalla vaimollani ollut myös muutto edessä. Minä en kyytä povellani pidä.