Te muut uskovaiset perheenäidit
Hei sinä uskovainen perheenäiti, jolla pieniä lapsia. Kuulutpa sitten mihin tahansa seurakuntaan tai herätysliikkeeseen, kysyn sinulta seuraavaa:
- Kuinka aktiivinen olet/jaksat olla omassa uskonyhteisössäsi? Jaksatko hoitaa lasten viikottaiset päiväkerhot, pyhäkoulut, raamattuluokat (vanhoillislestadiolaisilla), seurat ja muut siihen päälle?
- Jos et jaksakaan hetkeen olla aktiivinen, koetko saavasi ymmärrystä muilta seurakunnan jäseniltä?
Kommentit (12)
Meillä ei lapsuudenperheessäni jätetty koskaan mitään välistä, ellei oltu sairaana, reissussa tms. Osa muista kyllä jätti toisinaan, mutta en minä sitä muista kuulleeni paheksuttavan. Joskus vanhempani olivat kyllä vähän huolestuneita, jos jotakuta perhettä ei näkynyt pitkään aikaan menoissa mukana.
Kiitos. Haluaisin oikeasti keskustella tästä asiasta jonkun kanssa, ja toki omassa siionissa muutaman äidin kanssa tästä on puhuttukin.
Meillä lapset tykkäävät osallistua järjestettyyn toimintaan, ja mielelläni heitä sinne vienkin. Mutta minä taas en jaksaisi enää tässä vauvavuoden väsymyksessä kaikkia minulle annettuja vastuita. Olen ollut mukana eri toimikunnissa ja osallistunut erittäin mielelläni. Mutta juuri nyt katkonaiset yöt tekevät sen, että haluaisin vain hoitaa arjen ohella nuo lasten kuiskaukset sekä lähteä sunnuntaisin perheen kanssa seuroihin lepäämään.
Moni nuori äiti tunnistaa tämän myös itsessään, mutta omalla ry:llä on ihmisiä, joiden mielestä osallistua pitää jo ihan siksi, että se virkistää ja virvoittaa. Heille on hankala sanoa vastaan, koska osa ottaa vetäytymisen merkkinä siitä ettei "Jumalan valtakunnan työ kiinnosta". Kun mikään ei riitä.
Ap
Mitä väliä sillä on ymmärtääkö joku vai ei? Itselläni ei ole lapsia eikä miestäkään, mutta joskus on elämässä vaiheita, että voimat ja aika ei riitä aina seuroihin ja tarjoiluvuoroihin jne. Silloin ei mennä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Haluaisin oikeasti keskustella tästä asiasta jonkun kanssa, ja toki omassa siionissa muutaman äidin kanssa tästä on puhuttukin.
Meillä lapset tykkäävät osallistua järjestettyyn toimintaan, ja mielelläni heitä sinne vienkin. Mutta minä taas en jaksaisi enää tässä vauvavuoden väsymyksessä kaikkia minulle annettuja vastuita. Olen ollut mukana eri toimikunnissa ja osallistunut erittäin mielelläni. Mutta juuri nyt katkonaiset yöt tekevät sen, että haluaisin vain hoitaa arjen ohella nuo lasten kuiskaukset sekä lähteä sunnuntaisin perheen kanssa seuroihin lepäämään.
Moni nuori äiti tunnistaa tämän myös itsessään, mutta omalla ry:llä on ihmisiä, joiden mielestä osallistua pitää jo ihan siksi, että se virkistää ja virvoittaa. Heille on hankala sanoa vastaan, koska osa ottaa vetäytymisen merkkinä siitä ettei "Jumalan valtakunnan työ kiinnosta". Kun mikään ei riitä.
Ap
Sanot vaan jämäkästi, että jätät kaikki vastuut ja toimikunnat pois, että sinulla olisi enemmän voimia lapsillesi. He tarvitsevat sinun panostasi kaikkein eniten. Itse asiassa minua usein hämmästyttää, miten vähän lestadiolaislapset tietävät esim. Raamatusta. Kannatan panostusta siihen!
t. yläkoulun uskonnon opettaja
Jättäydyin pois myyjäisistä ja seuroista kun kaksoset olivat valvottaneet useamman yön normaalia enemmän. Ilmoitin ystävälleni, etten tulekaan, nukun pahimmat univelat pois. Noh, asiaan tartuttiin niin rivakasti, että seuraavat viikot meillä oli aina joku vauvojen kanssa, että sain nukuttua sen 8h kerrallaan - yöllä tai päivällä, riippuen muiden aikatauluista. En muista hetkeen olleeni mistään niin kiitollinen. Sellaista herkkyyttä lähipiiriltä ja sellaista konkreettista apua toivoisin maailman jokaiselle äidille ja isälle!
Lapsi käy luterilaisessa kerhossa 1 krt vk ja lisäksi pienempi ja isompi käy srk kerhossa sunnuntaisin kun olemme srk.
Sitten on myös tv7 jos ei jaksa tai ehdi kirkkoon. Ja radio dei: tä voi kuunnella, samalla lapsetkin kuulevat.
Tv7 lastenohjelmia katsotaan joskus esim nellinallea.
Meillä ratkaisevaa jaksamisessa oli se että srk on järjestetty lastenhoito, muuten jäisi seurakuntaan meno pienten kanssa kokonaan.
Ap, ilmoita rehellisesti tilanteesi ryllä ja jättäydy pois vastuuvuoroista. Voit tehdä sen hyvällä mielellä! Itse vl-sinkkuna ymmärrän sua ja lähetän täältä halauksen ❤️
Ehkäpä koetan olla miettimättä, mitä nämä Siionin mielensäpahoittajat sanovat ja koetan ottaa asian rohkeasti puheeksi. Ehkä se tästä selviää.. :)
Ap
Aplle vielä, sun ei tarvi ajatella, mitä muut ajattelee ryllä, jos jäät pois työvuoroista. Se on niiden oma ongelma! Teet oikein, että rauhoitat elämäsi perheellesi ja omaan jaksamiseesi. Käy seuroissa Sanan alla vapaalla mielellä ❤️
Terkuin edellinen vl-sinkku
En ole lestadiolainen, mutta minulla oli aikanaan useampi pieni lapsi kyllä. Kävin seurakunnan jutuissa "henkireikänä", paikkana jossa sain tavata muita äitejä ja lapset saivat leikkiä keskenään. En halunnut enkä ottanut mitään vastuita itselleni. Pelkkää istumista vaativissa touhuissa (=jumalanpalvelus) kävin jaksamisen ja lasten tuulen mukaan.
Nämä jutut antoivat enemmän kuin ottivat:
- Perhekerho seurakunnassa
- Uskisäitien vapaa kodeissa kiertävä kokoontuminen
- Raamattupiiri. Välillä kävin naisten raamattupiirissä ja jätin lapset hoitajan kanssa kotiin. Välillä hommattiin lastenhoitaja seurakuntakodille siksi aikaa kun vanhemmat pitivät piirinsä.
Olen "tavallinen" ev. lut enkä ole ikinä törmännyt siihen että vahdittaisiin kuinka paljon käy missäkin. Muista sinäkin, että olet itse oman jaksamisesi asiantuntija. Tee sellaisia asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Toki lapset myös kaipaavat kristillistä opetusta, mutta sitä voi antaa kotonakin jos ei jaksa lähteä liikkeelle.