Avioliitosta lähteminen - miksi vielä jäisin

Olen ollut naimisissa noin 5 vuotta.
Reilun puolen vuoden ajan avioero on ollut jatkuvasti mielessäni.

Ahdistaa, en tiedä teenkö elämäni suurimman virheen.
Kertokaa, miltä tämä kuulostaa, ja mitä tekisitte?

Joudun työni vuoksi kulkemaan jatkuvasti toisella paikkakunnalla töissä, siis useamman sadan kilometrin päässä. Noin vuosi sitten ostin itselleni oman pienen asunnon kyseiseltä paikkakunnalta. Alkuun olin asunnolla noin viikon joka kuukausi, nyt tuntuu että viihdyn enemmän ja enemmän pikkuasunnossani, eikä ole kiirettä palata kotiin aviomiehen vuoksi. Olen mieluummin vaikka yksin asunnollani, kuin aviomieheni kanssa.

Aviomieheni on minua reilusti vanhempi, eikä hän voi enää saada lapsia (vasektomia).
Itseäni tämä ei ole aiemmin haitannut, mutta nyt pienoista vauvakuumetta on ollut ilmoilla ja useamman kuukauden.

Itse haluan matkustella, aviomieheni ei. Ei minnekään - ei edes kotimaassa. Hän ei ole kertaakaan edes käynyt ns. pikkuasunnossani! Itse en pidä ollenkaan mahdottomana, että lähtisin esim. ulkomaille asumaan/työskentelemään hetkeksi.

Itse rakastan eläimiä, minulla on kaksi koiraa jotka kulkevat aina mukanani. Aviomieheni ei voi sietää koiria.

Aviomieheni on jatkuvasti huonolla tuulella, ja kun yritän keskustella asiasta hänen kanssaan, hän vain totetaa että "tällainen hän on".

Seksiä ei ole ollut pitkään aikaan, varmaankaan noin 8 kuukauteen.

Tiedän kyllä että kuulostaa aika erikoiselta.
Toki tähän loppuun voisin todeta, että tiedän aviomieheni rakastavan minua tavallaan, ja hän on tukenani jos häntä tarvitsen. Tosin tämä on tarkoittanut viime aikoina lähinnä sen että hän vaihtoi autooni talvirenkaat :) Anteeksi huono vitsi...

Olenko huono ihminen jos haluan elämältä jotain muuta ja päätän avioliittomme?